Mitä miehessäsi on huonompaa kuin isässäsi?

Mieheni on kaikin puolin parempi. Osaa puhua, näyttää tunteet, ei suutu jne. Mutta rakentaa ja korjata asioita hän ei osaa yhtähyvin kuin isäni. Mutta se ei kyllä haittaa yhtään. Sain niistä projekteista tarpeeksi jo lapsena.

Ei nyt muuta tule mieleen, kuin että isäni on hiukan hoikempi.

Isäni on alkoholisti joka ei ole lapsistaan välittänyt. Mieheni on vastuuntuntoinen, luotettava ja kunnollinen mies. Eipä ole isästäni vastusta.

Ei tiedä autoista mitään, liian kiltti "tossukka".

Isäni rekkakuski ja luonteeltaan lujatahtoinen sekä ilmaisee mielipiteensä.

Isäni on aina tukenut äitiä lasten hoidossa. On ollut läsnä, osaa korjata kaiken maasta kattoon, ei jätä mitään kesken ja lapset ovat hänelle kaikki kaikessa.

Mieheni ei tue minua lapsen hoidossa - vain rahallisesti. Ei osaa korjata mitään, tai ei vaivaudu jos ei ole kyse hänen tietokoneestaan, telkkarista tms. Ei saanut edes pesukonetta asennettua, oli vuoden vaan turhana tuossa ja isäni kävi sen sitten laittamassa. Ei saa edes lamppuja kattoon, itse olen ne asentanut.

Työ ja viina + kaverit ovat miehelleni tärkeimmät.

Ja jos joku ihmettelee miksi olen vielä hänen kanssaan..

Eroa tehdään kyllä. Asutaan jo erillään.

Ok. No jos alamme vertailemaan sitten minua ja mieheni äitiä, olen siis tuo 40.

Miehen äiti on tosi hyvä kokkaamaan, tekee ja leipoo koko ajan. Itse en osaa leipoa, perusruuat teen.

Miehen äiti osaa suunnitella asiat tosi järkevästi. Itse en.

Ok. Olen 22 ja miehen äiti 55. Kai siinä jotain eroa on

Mun iskä osaa korjata myös kaiken! Ja onhan hän pari taloakin tehnyt. Iskän tyttönä olen pienestä asti ollut mukana kaikissa remppahommissa. 

Miehen isä on samanlainen kuin omani, mutta häntä ei ole kiinnostanut näyttää miehelleni miten remppahommat tehdään.

Kyllä muuten mies ihmetteli seurustelun alkuvaiheessa kun minulta löytyi monta pakillista työkaluja, ruuvimeisseleistä iskuporakoneeseen :)

No, nyt isäni on ottanut mieheni (jolla kiinnostusta riittää!) "oppipojaksi" erilaisiin remppahommiin.

Lyhyesti. Isäni on parempi kaikissa remppahommissa kuin mieheni.

Välillä poden oikein huonoa omaatuntoa siitä, miten täydellisenä näen oman isäni. Siis toki rakastan täydestä sydämestäni myös omaa aviomiestäni ja onhan hän tietysti yli 30 vuotta nuorempikin eikä ole voinut omaksua kaikkia hienoja iän mukana tulevia piirteitä, mutta isäni vain on aivan upea ihminen ja mun idoli ollut aina (ja myös monen muun).

- isäni on todella rento ja jotenkin hänen kanssaan asiat aina järjestyvät (aina jos mulla on huolia ja soitan hänelle, niin hän muistuttaa että kaikki järjestyy ja hän kyllä auttaa jos on tarvis, oli se sitten taloudellisesti, kuuntelemalla tai lasta hoitamalla)

- isäni on älyttömän hyvä lasten kanssa ja hänellä on jotenkin rauhoittava vaikutus kaikkiin pieniin lapsiin

- isäni on akateemisesti koulutettu ja menestynyt työelämässä (ollut toimitusjohtajana useassa firmassa, mutta on silti aina pysynyt nöyränä, lahjoittanut hyväntekeväisyyteen ja pitänyt perheen etusijalla)

- se tapa millä hän suhtautuu äitiini, on ehkä kaikista ihailtavinta; ovat olleet 35 vuotta naimisissa ja edelleen onnellisia yhdessä ja tekevät jatkuvasti työtä pitääkseen avioliittonsa yhtä kantavana kuin se on aina ollut

- monet ihmiset kunnioittavat isääni ja kääntyvät hänen puoleensa ongelmineen

- isäni on todella komea (niin on kyllä miehenikin..)

- isäni osaa korjata ihan mitä vain ja on kätevä käsistään; on rakentanut lapsuudenkotini, jossa edelleen asuvat, rakensi sen viereen hiljattain upean saunamökkikompleksin ja tällä hetkellä uusii terassia

Tästä nyt tuli ehkä vähän liiaksi oodi meidän isälle, mutta näitä ominaisuuksia toivoisin myös omalle miehelleni kehittyvän ajan myötä, erityisesti rentous (hänellä kun on tapana panikoida milloin mistäkin, ja mä kaipaisin enemmän semmosta "kaikki järjestyy"-asennetta). Mutta mulla on ihana ja upea mies, josta varmasti tulee ajan myötä vielä ihanampi ja upeampi elämänkokemuksen myötä:) Mutta on ne isät vaan mahtavia! Säälin jokaista ihmistä, joka ei ole saanut kokea isän läsnäoloa elämässään tai että isä ei ole oikein lunastanut rooliaan:(

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 09:01"]Välillä poden oikein huonoa omaatuntoa siitä, miten täydellisenä näen oman isäni. Siis toki rakastan täydestä sydämestäni myös omaa aviomiestäni ja onhan hän tietysti yli 30 vuotta nuorempikin eikä ole voinut omaksua kaikkia hienoja iän mukana tulevia piirteitä, mutta isäni vain on aivan upea ihminen ja mun idoli ollut aina (ja myös monen muun).

[/quote]

Sama! Kukaan ei koskaan tule olemaan enemmän kuin oma isäni on minulle. Toivon sydämestäni, että omat lapset joskus katsoo minua ja miestäni samoin, kuin minä isääni. Sellaista murhetta ei maailmassa ole, josta en voisi isälle soittaa (viimeksi eilen, kun autosta kuului jotain ääntä, joka selvisi kiveksi vanteessa, eipä käynyt mielessäkään soittaa asiasta miehelleni, vaikka hän mahtava mies onkin).

Kun ikää alkaa jo olla, olen huomannut jo valmiiksi surevani sitä päivää, kun menetän isäni :(

Mieheni on kaikessa isääni parempi. Ei ole hääppöinen ukko valikoitunut "isäkseni".

Mieheni ei ole huonompi kuin isäni missään asiassa, tyylitajua ja kommunikointikykyä taitaa olla molemmilla yhtä vähän. Tämä oli silti hyvä kysymys, ap, en ole koskaan edes ajatellut asiaa ja nyt huomaan, että vaikka taidot ovat samat, niin luonne on ukollani paljon parempi. Tuli ihan voittajaolo tuosta havainnosta :)

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 21:43"]Mun isä (nuorena) on varmaan komein mies, jota oon koskaan nähnyt. Tuntuu melkeen syntiseltä, kun katson sen nuoruuskuvia, joissa se on vielä kaikenlisäksi yläkroppa paljaana, siis herranjumala... No jos jotain tarkkaa pitää sanoa, niin paksummat hiukset, sileämpi iho, varmaan vähän raamikkaampikin. Ja ne silmät... Ne samat silmät on kuulemma minulla. :)

[/quote]

Oho, vastasin näköjään väärinpäin, eli mitä parempaa isässäni on kuin miehessäni. Luulen myös, että isäni on miestäni tunteellisempi, vaikkei sitä puolta usein tuokaan itsestään esille.

[/quote]

AV:lla on usein tämmösiä kysymyksiä, jotka esitetään kummallisesti väärin päin. Mun tekee aina mieli vastata niihin jotenkin väärin. 

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 08:45"]

Ok. No jos alamme vertailemaan sitten minua ja mieheni äitiä, olen siis tuo 40.

Miehen äiti on tosi hyvä kokkaamaan, tekee ja leipoo koko ajan. Itse en osaa leipoa, perusruuat teen.

Miehen äiti osaa suunnitella asiat tosi järkevästi. Itse en.

Ok. Olen 22 ja miehen äiti 55. Kai siinä jotain eroa on

[/quote]

Hyvä pointti!

Olen joskus verrannut itseäni anoppiini ja todennut, että olen joka suhteessa kehnompi. Tai no, kielitaito ja kyky oppia kieliä on parempi, ei muuta.

Isäni ja mieheni ovat aika samanlaisia. Molemmat ovat ilmeisesti hieman läheisriippuvaisia, mököttävät helposti, ovat hieman laiskoja, jättävät suurimman osan kodin asioista naisen hoidettaviksi, ovat molemmat impulsiivisia ja hieman fyysiseen kurittamiseen taipuvaisia.

Eikös sitä sanota että tyttäret ottavat isänsä kaltaisen miehen..

Ei mitään

Isäni oli alkoholisoitunut mielenterveyspotilas, joka terrorisoi koko perhettä kunnes lopulta joi itsensä hengiltä. Mieheni on kunnon mies, loistava isä, ei käytä alkoholia juuri lainkaan, on komea ja lisäksi tienaa tosi hyvin.

Isäni on sosiaalisempi ja yleisesti hauskempi. Hän myös on varakkaampi kuin mieheni.

Isäni on sosiaalisempi ja yleisesti hauskempi. Hän myös on varakkaampi kuin mieheni.

Isäni on sosiaalisempi ja yleisesti hauskempi. Hän myös on varakkaampi kuin mieheni.

Isäni on sosiaalisempi ja yleisesti hauskempi. Hän myös on varakkaampi kuin mieheni.

Ei mikään! Isäni on ihana, mutta mies ei jää missään jälkeen. Isäni on ollut loistava isä, mutta aika huono puoliso, mun mies on molemmissa rooleissa huippu.

Ei mikään. Hienoja miehiä ja ihmisiä molemmat.