Lue keskustelun säännöt.
Miten säilyttää auktoriteetti vanhempana huutamatta?
19.12.2013 |
Kahden vilkkaan pienen pojan hoitovapaalla oleva äiti kyselee, että miten saatte lapset tottelemaan huutamatta? Mikä olisi rakentava keino saada lapsi kuuntelemaan tavallista puhetta?
esim. 4v. villitsee 2v. pikkuveljeään hyppelemään sohvalla kun yritän tehdä ruokaa. Jos en kiellä, toinen ja mitä imeisemmin pienempi, iskee päänsä takuuvarmasti. Isompi myöskin tönii usein pikkuveljeään ja pikkuvelikin osaa kiusata isompaa.
Meillä on käytössä myös jäähypaikka-systeemi, mutta se ei taida olla riittävä.
Ulkoilemme joka päivä vähintään kerran päivässä ja isompi käy kerhossa 3x3h viikossa. Sisällä saavat juosta ja leikkiä, mutta sohvilta hyppely tai muu vaarallinen on kielletty. Fyysisiä aktiviteetteja saisi olla ehkä enemmänkin, mutta istuma-aktiviteettaja kuten lukemista, piirtelyä, askartelua, legoleikkejä on mielestäni tarpeeksi. Ihan normaaleja mutta vilkkaita lapsia, ei ole mitään tarkkaavaisuushäiriöitä tms.
Kommentit (26)
Turha sinun ap on verrata itseäsi johonkin erityisopettajaan. Hänellä varmasti on ammattinsa puolesta kehittyneet hyvät taidot käsitellä lapsia, mutta yleensä lapset tottelee paremmin perheen ulkopuolisia aikuisia. Siinä on vissi ero komentaako naapurin mies vai äiti. Kehu aina, kun jotain menee putkeen ja ota lapset kokkaamaan tai keksi heille joku muu 'tärkeä' tehtävä kokkauksen ajaksi. 'Lajitelkaapa tuo pyykki niin päästään sitten heti ruoan jälkeen..' Ton ikäiset tietää kyllä kenen perheenjäsenen joku vaate on ja omat alushoust saa 2v:kin itse kaappiin, 2v voi hyvin tyhjentää astianpesukoneen aterintelineen, kunhan terävät veitset on ensin poistettu jne. Siinä menee aika kauan aikaakin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 12:55"]
Ja vielä lisäyksenä edelliseen..
Ihmisillä on luontainen miellyttämisenhalu ylempiään kohtaan.
Kun palkitset aina tottelemisen esimerkiksi halimalla, pienellä kosketuksella, kehumalla lapsi alkaa totella vielä enemmän koska on niin kiva saada kiitosta ylemmältään.
Ja jos lapsi tekee jotain sellaista mistä et pidä voit sanoa, että tuntuu ikävältä kun teet noin, ja esität vaikkapa että olis tosi kiva jos vaikkapa leikkisitte legoilla, koska sinusta tuntuu niin kivalta kun lapsi leikkii legoilla. Hetken kuluttua huomaat että lapsi alkaa miellyttämisenhalussaan tehdä asioita joita haluat, eikä käyttäydy huonosti.
[/quote]
Hahhhahhaahhaaaaa! Näin minäkin luulin, ennen kuin sain poikalapseni. :DDDD
Kummassakin sukupuolessa on mielyttämisenhaluisia, ja sitten ei ihan niin miellyttämisenhaluisia... Kaikki saadaan kyllä käyttäytymään ihan hyvin, mutta eri keinoilla. Tietyssä vaiheessa ei-miellyttämisenhaluinen lapsi tarvitsee tiukempaa kuria kuin pehmeämpi lapsi.
Se mihin moni sortuu on saman käskyn jankuttaminen. Lapsi oppii että ei ekasta kerrasta vielä tarvi uskoa. Parempi on sanoa kerran, varoittaa seurauksesta ja sit jos käsky ei tehoa, niin toteuttaa seuraus rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Aikuisen pitää ikään kuin olettaa että lapsi tottelee ja uskoa itse omaan auktoriteettiinsa.
Ja muista katsekontakti aina kun puhut/ pyydät/ katsot/ huudat. Sanat tehoo paremmin.
Lapsemme tottelee meitä aina. Kertaakaan ei olla jouduttu huutamaan. Homma on simppeliä: aikuiset päätetään, ei lapsi. Lapselle annetaan korkeintaan valinnanvara kahden väliltä. Ei muuta. Jos ei tottele, aloitetaan laskemalla painokkaasti YKSI. Se jo riittää. Joskus on menty kolmeen asti, ja sitten siivottu lempipelut kaappiin pariksi päiväksi. Ensin lapselle selvennetty, että jos ei nyt tottele, lasketaan kolmeen, ja sitten lelut lähtevät varastoon kahdeksi päiväksi. Pari kertaa testasi, että noinkos on, ja kah, kun niin kävi, riittää vain tuo YKSI.
Lisäksi: uhkaile aina vain sellaisella, minkä voit toteuttaa. Kuten tuo lelujen varastoon vieminen. Joku "äiti ei koskaan enää anna karkkia" ei pidä, sinä ja lapsi molemmat tietää sen.
Tsemppiä.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:09"]
Kyllä meillä on enimmäkseen positiivinen ilmapiiri, mutta itsekin tiedostan että huudan liikaa eikä se ole hyväksi. En kuitenkaan hauku tai mitätöi lapsia, vaan karjun tyyliin "nyt puet!", "Pois pikkuveljen päältä!" , "ei saa töniä!" , "Nyt jäähylle!"
[/quote]
"Karjutko" nämä käskyt ollessasi lapsen tasolla, katsoessasi häntä suoraan silmiin, ja pirtäessäsi tarvittaessasi hänestä kiinni (hellästi)? Lapset ovat siinä suhteessa kyllä samanlaisia kuin me aikuiset (ja ne koirat ;-)), että heidän saattaa olla vähän vaikea uskoa häneltä odotettavan oikeasti toimia, jos käsky tulee jostain kaukaa ilman, että käskyn antaja edes kiinnittää heihin huomiota. Tiedän, että voi olla vaikeaa arjen kiireessä, mutta kun tätä noudattaa johdonmukaisesti silloin, kun tosi on kyseessä, myöhemmin voi riittää pienempikin.