Miten suojata omaisuus ilman avioehtoa?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 15:11"]

No.. en nyt ala selittää asiaa tässä. Peritty omaisuus on muutenkin meillä "herkkä" paikka. Häntä häiritsee että minulle on tulossa omaisuutta, niin en halua turhaa ärsyttää ja alleviivata asiaa.

[/quote]

mahdollisesti miehesi haluaa rikastua kustannuksellasi..

"Se mikä on hankittu avioliiton aikana on erossa tai kuollessa molempien. Meillä mies teki uraa ja molempien toiveesta minä olin pitkään kotona. Sinä aikana hankittu omaisuus on kohtuullista jakaa eron tai kuoleman sattuessa. Ilman panostani kotiin, ei mies olisi luonut niitä rahoja jotka silloin loi. Tilanne oli kummankin etu."

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, sinänsä yleistä, ajatuskuviota että nainen kotona olemalla ja osallistumatta taloudellisesti, on jollakin oudolla logiikalla "mahdollistanut miehen työnteon ja varallisuuden luomisen". Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että mies ei olisi tehnyt töitä ja tienannut jos olisi ollutkin naimisissa Lissun sijaan Leenan kanssa tai ollut peräti poikamies? Niinkuin miehet olisi jotakin vässyköitä, joilla on kiittäminen kotona ollutta vaimoa siitä, että ovat oikein töitä voineet tehdä ja tienata.

Tästä ajattelutavasta jotenkin välittyy vaikutelma siitä, että naisen työnteko on jotenkin vähäarvoisempaa ja erityisen arvokasta on olla kotona ns. tyhjänpanttina, jotta mies voi panostaa työntekoon, joka on hänen tekemänään todella arvokasta, mutta nainen voi jättää väliin moisen ja keskittyä pyyhkimään pölyjä ja keittämään perunoita.

Itselleni ei ole koskaan edes ollut vaihtoehto jäädä kotiin tekemättä mitään, riippumatta siitä olenko ollut sinkku vai en. Jo pelkästään oma pää vaatii muutakin kuin himan seinien tuijottamista ja tuntuisi jo pitkän koulutuksenkin hankkiminen hukkaanmenneeltä jos istuisi himassa päivästä toiseen. En voi käsittää, miksi ja millainen ihminen haluaa olla vuositolkulla kotona, käymättä töissä. Jos olisi arvattava, ei kunnollista koulutusta, työ jota saa on ankeaa ja huonosti palkattua tyyliin kaupanmyyjä, joten koska työ ei anna mitään, ei sitä kiinnosta tehdäkään.

"Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, sinänsä yleistä, ajatuskuviota että nainen kotona olemalla ja osallistumatta taloudellisesti, on jollakin oudolla logiikalla "mahdollistanut miehen työnteon ja varallisuuden luomisen".

Juuri minunkin ajatukseni. Jotkut naiset haluaa kuvitella miehen olevan oma luomuksensa, joka olisi ollut täysin tärviöllä itsekseen tai jonkun toisen kumppanina. Ei aikuinen mies mikään holhotti ole, joka hankkii koulutuksen, työpaikan ja menee töihin vain siksi että on emäntä kotona ja patistaa ja muuten mies olisi luuseri. Hei haloo nyt :DDDDDD Kyllä sillä olisi sama omaisuus ja todennäköisesti enemmänkin kun ei olisi ollut perhettä kuluja lisäämässä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:58"]

"Se mikä on hankittu avioliiton aikana on erossa tai kuollessa molempien. Meillä mies teki uraa ja molempien toiveesta minä olin pitkään kotona. Sinä aikana hankittu omaisuus on kohtuullista jakaa eron tai kuoleman sattuessa. Ilman panostani kotiin, ei mies olisi luonut niitä rahoja jotka silloin loi. Tilanne oli kummankin etu."

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuota, sinänsä yleistä, ajatuskuviota että nainen kotona olemalla ja osallistumatta taloudellisesti, on jollakin oudolla logiikalla "mahdollistanut miehen työnteon ja varallisuuden luomisen". Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että mies ei olisi tehnyt töitä ja tienannut jos olisi ollutkin naimisissa Lissun sijaan Leenan kanssa tai ollut peräti poikamies? Niinkuin miehet olisi jotakin vässyköitä, joilla on kiittäminen kotona ollutta vaimoa siitä, että ovat oikein töitä voineet tehdä ja tienata.

Tästä ajattelutavasta jotenkin välittyy vaikutelma siitä, että naisen työnteko on jotenkin vähäarvoisempaa ja erityisen arvokasta on olla kotona ns. tyhjänpanttina, jotta mies voi panostaa työntekoon, joka on hänen tekemänään todella arvokasta, mutta nainen voi jättää väliin moisen ja keskittyä pyyhkimään pölyjä ja keittämään perunoita.

Itselleni ei ole koskaan edes ollut vaihtoehto jäädä kotiin tekemättä mitään, riippumatta siitä olenko ollut sinkku vai en. Jo pelkästään oma pää vaatii muutakin kuin himan seinien tuijottamista ja tuntuisi jo pitkän koulutuksenkin hankkiminen hukkaanmenneeltä jos istuisi himassa päivästä toiseen. En voi käsittää, miksi ja millainen ihminen haluaa olla vuositolkulla kotona, käymättä töissä. Jos olisi arvattava, ei kunnollista koulutusta, työ jota saa on ankeaa ja huonosti palkattua tyyliin kaupanmyyjä, joten koska työ ei anna mitään, ei sitä kiinnosta tehdäkään.

[/quote]

Mies on yrittäjä, olessani 10 vuotta kotiäitinä pystyi mies keskittymään yrityksen ja sen voittojen kasvattamiseen. Teki pitkää päivää, paljon työmatkoja jotka olisivat olleet mahdottomia jos olisin ollut kodin ulkopuolella työssä. Mies nimenomaan toivo, että voisin jäädä kotiäidiksi tuoksi aikaa ja minulle se sopi, työpaikka odotti päiväkodissa jonne palasin nuorimman ollessa 3v. Eli olet oikeassa, ei yliopistokoulutusta ja pieni palkka ja työ jossa ei urahaaveita. Meille tämä oli sopiva ratkaisu arvostelustasi huolimatta. Nyt olen taas työssäni jota teen mielelläni, miehen yritys on siinä vaiheessa että vastuuta on jaettu jo työntekijöille ja hän itse voi tehdä lyhyempää päivää ja osallistua perheemme arkeen muutoinkin kuin leivän tuojana. 

Aika yllättävää miten tämä vaihtoehto perheille on nykyään halveksittua.

Ja mistä sitä tietää, millaiseen uraan ja varallisuuteen mies olisi päässyt kun kumppanina olisi ollut koulutettu, omaa uraa luova, työssäkäyvä nainen ja olisi valittu lapseton yhteiselämä, jota molemmat olisivat tasapuolisesti rahoittaneet? Aika komeat talot, autot ja status olisi sellaisella parilla, ei asuttaisi pakettotalossa ja ajettaisi tavisautoilla tai käytettynä ostetuilla vanhoilla premium-merkeillä kuvitellen jonkun luulevan uudeksi ja kalliiksi, eikä kukaan olisi ollut kotona.

Olisihan se miehesi varmasti ollut yrittäjä, tehnyt pitkää päivää ja työmatkoja vaikka ei olisi koskaan tavannut sinua, mennyt naimisiin tai perustanut perhettä kenenkään kanssa. Että sikäli miehen ja miehen yrityksen menestys on miehen omaa ansiota ja hänelle siitä arvostus kuuluu.

En mitenkään osaa kuvitella, miten mieheni menestys työelämässä olisi minun ansiotani tai minun menestykseni mieheni ansiota. Itse me olemme alamme valinneet, kouluttautuneet, hankkineet työpaikat ja työmme teemme. Ja samoin olisi, vaikka meillä olisi eri kumppanit tai olisimme vanhojapiikoja-poikia.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 15:17"]

Olisihan se miehesi varmasti ollut yrittäjä, tehnyt pitkää päivää ja työmatkoja vaikka ei olisi koskaan tavannut sinua, mennyt naimisiin tai perustanut perhettä kenenkään kanssa. Että sikäli miehen ja miehen yrityksen menestys on miehen omaa ansiota ja hänelle siitä arvostus kuuluu.

En mitenkään osaa kuvitella, miten mieheni menestys työelämässä olisi minun ansiotani tai minun menestykseni mieheni ansiota. Itse me olemme alamme valinneet, kouluttautuneet, hankkineet työpaikat ja työmme teemme. Ja samoin olisi, vaikka meillä olisi eri kumppanit tai olisimme vanhojapiikoja-poikia.

[/quote]

Varmasti olisi ollut yrittäjä ilman perhettäkin, mutta mies halusi myös vaimon ja kolme lasta. Ja siinä kohtaa oli järkevää että minä olin jonkin aikaa se joka oli päävastuussa lapsista, kodista yms. Mies teki töitä ja kuten jo sanoin, tekin näin omasta halustaan. Avioehtomme edelleen sulkee pois lahjat ja perinnöt ja niiden sijana tulevan omaisuuden, mutta se mikä on tässä yhdessäolon aikana hankittu on avio-oikeuden alaista. En kaipaa mitään ulkopuolista arvostusta kotiäitivuosistani, riittää kun mies arvostaa panostani. Ja ymmärrän että tämä vaihtoehto ei sovellu kaikille, mutta meille sopi, kaikki voittivat.

Samalla tavalla kuin yleisessä keskustelussa arvostellaan uraäitien valintoja, jotka menevät töihin mahdollisimman pian lapsen saamisen jälkeen, voi arvostella toisin valinneitakin. Ja tottakai jokaisen tekemät valinnat ovat hänen omiaan, mutta minulle aina särähtää kotiäitiyden esiintuominen ikäänkuin syynä ja mahdollistajana sille, että mies on tehnyt uraa ja kartuttanut varallisuutta. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Siis olisithan sinä yrittäjämiehen vaimo voinut mennä töihin JA miehesi silti yrittää ja menestyä. Suurin osa äideistä on työelämässä, koska on olemassa sellaiset kuin päivähoito, eskari ja kouluunmeno.

Mitenkään arvostelematta ketään erityisesti, valinta on sekin että jää kotiin. Valinta on mennä töihin. Jos tekee valinnan että ei mene töihin, ei se ole mielestäni mitenkään mahdollisen eron tullen ns. palkittava asia vaan valinta siinä missä töihinmenokin. Jos valitsee mieluummin kotonaolemisen vuositolkulla, en usko sellaisen ihmisen työhalun ja -motivaation olevan muutenkaan kovin korkea, joten valinta ei ehkä ole lainkaan valinta kun toista vaihtoehtoa ei edes harkita.

Erityisesti ihmettelen niitä naisia, jotka edelleen ovat kotona vaikka lapset on jo isoja. Ja sitten ollaan sitä mieltä, että tällä kotona olemisella ollaan saatu jokin kummallinen oikeus miehen varallisuuteen, vaikka mies on 100% elättänyt vaimoaan kaikki tämän kotonaolovuodet. Johan sinä aikana on saatu ilmainen ylöspito, asuminen ja todennäköisesti auto ja kesämökkikin käyttöön sekä käyttörahaa. Jos alettaisiin laskea tasinkoa tältä pohjalta, voisikin olla että saamapuolella olisi mies.

Siinähän sitten särähtää jonkun korvaan. Siitä huolimatta minäkin olen mahdollistanut miehen uran hoitamalla lapset. Ja meilläkin tämä järjestely on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä miehen kanssa. Eikä ole avioehtoa.

Joko korvaa särkee tämä kaikki särähtely?

Ne lapset, jotka ovat olleet päivähoidossa, ovat empaattisempia, vähemmän itsekkäitä ja sosiaalisempia kuin kotona äidin paapomat. Ekaluokkalaisista huomaa selvästi, kuka on ollut vain kotona; vaaditaan huomiota, minäminäminä, muille ei anneta arvoa, ei osata olla hiljaa vaan päsmäröidään muiden puheen päälle, ollaan omasta mielestä keskipisteitä. Yhdessä tekeminen ja muiden huomioonottaminen on luontaista ryhmässä ennenkin toimineille, siis päiväkodissa olleille.

Kyllä minunkin mieheni menestys on paljon minun ansiotani. Minä olen ollut se, joka on takamukselle potkinut, motivoinut ja patistanut. Ilman minua melko kunnianhimoton mieheni olisi yhä se mikä oli tavatessamme.

Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, mikä on kellekin onneksi mutta olen ainakin tämän yhden kanssa samaa mieltä, että helpompi se toisen on uraa tehdä jos toinen puoliso hoitaa kodin ja lapset.

Mitenköhän monet tuntemani naimattomat ja eronneet johtavassa asemassa olevat ja yrittäjämiehet ovat menestyneet? Hohhoijaa taas tätä miesten vähättelyä ja itsensä korottamista.

Hah hah, kyllä nyt kun eukolla olis jaettavaa, niin kyyllä, pitäähän se avioehto tehdä, ettei ukko pääse ryöstämään. Toinen on ääni kellossa, kun olisi nainen joka voisi varastaa miehen omaisuuden. Että "juu, pitäähän kaiken olla iiiihan yhteistä, kun ollaan naimisissa ja silleen".

Menkää nyt jumankeuta itseenne.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 16:10"]

Mitenköhän monet tuntemani naimattomat ja eronneet johtavassa asemassa olevat ja yrittäjämiehet ovat menestyneet? Hohhoijaa taas tätä miesten vähättelyä ja itsensä korottamista.

[/quote]

Niin nimenomaan. Nuo sinkut ja eronneet, joilla ei ole vastuuta lapsista, ehtivät luoda uraa. Perheellinen ei ehdi, ellei vaimo mahdollista sitä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:45"]

Me teimme avioehdon jollaista voin suositella kaikille nuorina ja persaukisina avioituville. Lyhyesti ja ytimekkäästi: avioehdolla on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle perinnöt ja lahjat ja niiden sijaan tuleva omaisuus. Nuo kolme viimeistä sanaa ovat myös tärkeitä. Se mikä on hankittu avioliiton aikana on erossa tai kuollessa molempien. Meillä mies teki uraa ja molempien toiveesta minä olin pitkään kotona. Sinä aikana hankittu omaisuus on kohtuullista jakaa eron tai kuoleman sattuessa. Ilman panostani kotiin, ei mies olisi luonut niitä rahoja jotka silloin loi. Tilanne oli kummankin etu. 

[/quote]

Jotkut luovat rahaa :) Me köyhät sitten lunta tai lantaa...