Miten suojata omaisuus ilman avioehtoa?

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 15:15"]

Avioehto ei ole pelkästään eron takia, vaan myös sen kun avioliitto päättyy kuolemaan!

[/quote]

Herättääkö se kuolleista? Wau.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 23:40"]

Avioehto ei päde siinä tilanteessa, että toinen kuolee.

[/quote]

Päteehän, jos avioehtosopimuksessa niin lukee. Meille ainakin lakimies tarjosi ensin sanamuotoa, jossa mainittiin sekä avioero että puolison kuolema samassa lauseessa. Piti sille erikseen sanoa, että me ollaan tekemässä avioehtoa vain eron varalle.

On se hankalaa. Jos toinen ei suostu avioehtoon, niin ei voi mennä naimisiin, koska toinen on rahanahne pyrkyri. Jos taas toinen vaatii avioehtoa, niin ei voi mennä naimisiin, koska vaatiminen osoittaa epäluottamusta ja haluttomuutta jakaa yhteinen elämä.

Turvallisinta pysyä yksin vaan.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 06:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 15:15"]

Avioehto ei ole pelkästään eron takia, vaan myös sen kun avioliitto päättyy kuolemaan!

[/quote]

Herättääkö se kuolleista? Wau.

[/quote]

Yritätkö olla vitsikäs? Avioehto tehdään avioliiton päätymisen takia. Oli se päättyminen sitten ero tai kuolema. Tietysti voi tehdä noita yksilöllisiä sopimuksia, kuten täällä moni kertoo jo tehneensäkin. Mutta ehdottomasti se avioehto on tehtävä!

Avioehtoketjut on aina jännän mustavalkoisia. Mitään harmaata ei ole välissä.

Ei meillä ainakaan asia ole lainkaan noin mustavalkoinen. Naimisiin mennessä oli ilman muuta avioehdon paikka, koska minä olin varaton ja miehellä oli maatila. Maatilan turvaamiseksi ehto.

Nyt kun tilaa on yhdessä laajennettu enemmän kuin mitä sen koko ja arvo oli naimisiin mentäessä, niin avioehto on menettänyt merkityksensä, koska se koskee enää vain pientä osaa tilasta. Ja muistakin syistä avioehto alkoi olla minulle enemmän epäreilu kuin miehelle reilu, joten purimme avioehdon.

Avioehdon lisäksi hallintaoikeustestamentti on tarpeellinen kuoleman varalle. Päädyimme siihen nyt, kun olemme vielä hedelmällisessä iässä. Mutta jos lapsentekoikä olisi jo ohi, niin keskinäinen testamentti voisi olla fiksumpi. Sitten toisaalta, kun osa lapsista on täysi-ikäisiä ja osa vielä alaikäisiä, niin pitää katsoa mikä paperi kohtelee vanhemman kuolemantapauksessa lapsia tasapuolisesti. Ja kun lapset ovat täysi-ikäisiä, niin taas mietittävä uudelleen.

Näitä papereita saa olla ihan jatkuvasti tekemässä ja tarkastelemassa sopivatko ne kuhunkin elämäntilanteeseen. Omaisuuskin muuttuu koko ajan, mikä sekin vaikuttaa asiaan. Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että se lapsena opittu totuus pätisi koko aikuisiänkin.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 18:30"]

Edelleen on vähän sellainen olo, että halusiko se alunperin oikeasti naimisiin siksi, että voisi ottaa eron ja kävellä suhteesta rikkaana miehenä? Vai miksi asiasta pitää välillä kiukutella?

[/quote]

Sulla on oikeus noihin tunteisiisi. Ja miehellä on oikeus omiinsa. Kummankin tunteet on ihan perusteltuja, ne on vain saman asian kääntöpuolia.

Ja kun sä oikeasti mietit asiaa miehen kannalta, niin ymmärrät kyllä ihan hyvin miksi se riidan tullen kiukuttelee tuosta avioehdosta. Selvästikin se on jäänyt vaivaamaan miestäsi aivan kuin se vaivaa sinuakin. Taas tietenkin eri kääntöpuolilta.

Turhaan kuitenkaan mietit, että mies olisi halunnut naimisiin vain siksi, että voisi erota. Tuskinpa vain. Kyllä tuo kuvailemasi tilanne laittaa kiukuttamaan, vaikka olisi ihan vakaa aikomus pysyä liitossa loppuelämä.

Avioliitto on juridinen sopimus. Avioon mentäessä pitäisi määritellä kyseisen avioliiton sopimusehdot ja sopimusta laadittaessa pitäisi ottaa kantaa myös siihen miten omaisuus jaetaan avioeron sattuessa. Jotenkin hölmöä että avioliittosopimuksen lisäksi pitää tehdä erillinen paperi millä muokataan avioliittosopimusta.

Tai avioehto vois olla  pakollinen. Silloin naimisiinmenijät ois pakotettuja miettimään miten käy perittyjen mökkien ja metsien jos tuleekin ero. Jos haluaa erossa antaa mökinpuolikkaan puolisolleen niin ei siinä mitään, kunhan vaan asian on miettinyt läpi ettei tarvii asiasta sitten lakimiesten kanssa riidellä.

Avioehto on hyvä vaihtoehto niille pareille joilla on tulo- tai omaisuuseroja. Sehän on tavallaan kuin vakuutus, eihän niitäkään oteta (ainakaan normaalisti) ajatellen, että ihan varmasti tämä talo jossain vaiheessa palaa maan tasalle. Ne ovat turvana, jos pahin skenario toteutuu.

Meillä on avioehto, koska minä sain perintönä suvun mökin ja tontin. Jos olisin potkaissut tyhjää ennen lasten syntymää olisi mies perinyt minut ja täten suvussa kulkenut mökki olisi vaihtanut omistajasukua. Jos mieheni olisi sitten vielä päätynyt solmimaan uuden avioliiton olisi tuo mökki voinut pahimmassa tapauksessa siirtyä jopa miehen uudelle puolisolle. 

"Avioehto on hyvä vaihtoehto niille pareille joilla on tulo- tai omaisuuseroja."

Ei vaan avioehto on hyvä (mielestäni ehdoton) vaihtoehto kaikille avioon meneville. Vaikka toinen tai molemmat olisivat naimisiin mennessä peeaa, tulevaisuudesta ei voi tietää ja varallisuutta voi tulla paljonkin, ihan omillakin ansioilla työelämässä, sijoitustoiminnassa tai lottovoittona. Ja on kyllä sanottava, että uskallan väittää harvassa olevan niiden ihmisten, joita ei yhtään haittaa antaa omaa varallisuuttaan avioerossa eksälleen, ihmiselle jonka kanssa ei edes halua olla tai joka on jättänyt.

Avioehdon vastustaminen kertoo ihmisestä aika paljon. Jos vastustaja alkaa lässyttää epäluottamuslauseesta, hänelle voi ehdottaa että selvä ei sitten avioehtoa, mutta tehdään lakimiehen luona sellainen paperi että SINÄ et saa senttiäkään minun omaisuudestani avioliiton päättyessä niin ei tarvitse sitä avioehtoa sitten tehdä kun et sitä halua. Jos syy avioehdon vastustukseen ei liity mitenkään toisesta hyötymisen estämiseen, tuollaisen tekeminen ei ole ongelma, mutta jos sekin aiheuttaa vastustusta, lienee selvä miksi vastustaja vastustaa avioehtoa ja mitkä ovat motiivit avioitumiselle :D

"Jos taas toinen vaatii avioehtoa, niin ei voi mennä naimisiin, koska vaatiminen osoittaa epäluottamusta ja haluttomuutta jakaa yhteinen elämä."

Yhteinen elämä = aviloliiton jälkeinen puolison omaisuus??????

Minulla on hieman eri käsitys yhteisen elämän jakamisesta, etenkin kun avioehto ei vaikuta mihinkään avioliiton aikana (avioliitossa kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen, ei ennen avioliittoa hankittuun/saatuun eikä sen aikanakaan hankittuun/saatuun, koska avioliitossa kumpikin omistaa oman omaisuutensa - vastoin kansan sinnikkäitä luuloja avioliitossa kaikki ei todellakaan ole yhteistä), vaan vasta avioliiton päättyessä, jolloin ei enää jaeta yhteistä elämää.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 18:30"]

Edelleen on vähän sellainen olo, että halusiko se alunperin oikeasti naimisiin siksi, että voisi ottaa eron ja kävellä suhteesta rikkaana miehenä? Vai miksi asiasta pitää välillä kiukutella?

[/quote]

Sulla on oikeus noihin tunteisiisi. Ja miehellä on oikeus omiinsa. Kummankin tunteet on ihan perusteltuja, ne on vain saman asian kääntöpuolia.

Ja kun sä oikeasti mietit asiaa miehen kannalta, niin ymmärrät kyllä ihan hyvin miksi se riidan tullen kiukuttelee tuosta avioehdosta. Selvästikin se on jäänyt vaivaamaan miestäsi aivan kuin se vaivaa sinuakin. Taas tietenkin eri kääntöpuolilta.

Turhaan kuitenkaan mietit, että mies olisi halunnut naimisiin vain siksi, että voisi erota. Tuskinpa vain. Kyllä tuo kuvailemasi tilanne laittaa kiukuttamaan, vaikka olisi ihan vakaa aikomus pysyä liitossa loppuelämä.

[/quote]

No, meillä on taustalla avoero. Mies oli pettänyt minua. Vuosia kuitenkin mankui minua takaisin ja lopulta sitten suotuin avioliittoon, koska häntä edelleen rakastan. Mutta luottamus ei voi koskaan palata täydelliseksi.

En kyllä voi ymmärtää, miksi se avioehto kiukuttaa, jos itsellä ei ole juurikaan omaisuutta (enemmän velkaa) ja toisella on. Miksi pitäisi erossa saada jotain sellaista, joka ei alunperinkään ollut omaa omaisuutta ja jonka kanssa ei ole ollut missään tekemisissä? Miksi pitäisi esim. perheyrityksestä joutua sitten maksamaa ulos ihminen, joka ei ole sen yrityksen kanssa muuten missään tekemisissä?

Itse ainakin tulkitsen tuon kiukkuilun sillä, että miestä kismittää, kun ei voi uhata erolla ja sitten saada sen kautta omaisuutta itselleen.

Ei ole tarvetta tarkistella, täydellisesti poissulkeva avioehto kattaa kaiken. Enkä ole koskaan edes kuvitellut, että avioliitossa "kaikki" olisi yhteistä tai että avioerossa ilman avioehtoa toinen saa puolet puolison omaisuudesta. Tämän hokijat (sen lisäksi että eivät tiedä edes, mitä ovat ositus ja tasinko) eivät koskaan muista mainita, kumpi toinen on se joka saa, mutta sehän tietenkin tarkoittaa naista, koska oletus on että jokainen nainen on köyhimys tai ainakin köyhempi kuin miehensä. Ehkä siksi monet naiset ei halua avioehtoa, koska mies on heille ennenkaikkea rahoittaja ja maksaja, joka ei avioehdolla enää toteutuisikaan.

Niin, onhan se keino jatkaa pakkoliitossa tuokin, kun varakkaampi ei voi erota ettei mene talot/tilat/maat/yritykset/rahat haaskuuseen kun ei ole älytty tehdä avioehtoa.

Monen pitkän liiton salaisuus on se, että ei ole varaa erota. Ohh, ihaillaan sitten pitkiä liittoja kun se on niiiiiin ihanaa. Mieluummin avioehto niin ei tarvitse ketään katsella vain sen vuoksi, että ei halua antaa sille rahaa joka ei sille edes kuulu.

Tee kuule nyt vaan se avioehto.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:09"]

"Jos taas toinen vaatii avioehtoa, niin ei voi mennä naimisiin, koska vaatiminen osoittaa epäluottamusta ja haluttomuutta jakaa yhteinen elämä."

Yhteinen elämä = aviloliiton jälkeinen puolison omaisuus??????

[/quote]

Minä en kyllä ajatellut noin lainaustasi kirjoittaessani. Mutta sulle jostain syystä tuli tuollainen vertaus mieleen :-)

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:16"]

Ei ole tarvetta tarkistella, täydellisesti poissulkeva avioehto kattaa kaiken.

[/quote]

Ei kata.

Riittää että saat kaiken omaisuutesi niin että aivio-oikeusrajattu pois testamentissa tai lahjakirjassa jne.

Me teimme avioehdon jollaista voin suositella kaikille nuorina ja persaukisina avioituville. Lyhyesti ja ytimekkäästi: avioehdolla on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle perinnöt ja lahjat ja niiden sijaan tuleva omaisuus. Nuo kolme viimeistä sanaa ovat myös tärkeitä. Se mikä on hankittu avioliiton aikana on erossa tai kuollessa molempien. Meillä mies teki uraa ja molempien toiveesta minä olin pitkään kotona. Sinä aikana hankittu omaisuus on kohtuullista jakaa eron tai kuoleman sattuessa. Ilman panostani kotiin, ei mies olisi luonut niitä rahoja jotka silloin loi. Tilanne oli kummankin etu. 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 18:30"]

Edelleen on vähän sellainen olo, että halusiko se alunperin oikeasti naimisiin siksi, että voisi ottaa eron ja kävellä suhteesta rikkaana miehenä? Vai miksi asiasta pitää välillä kiukutella?

[/quote]

Sulla on oikeus noihin tunteisiisi. Ja miehellä on oikeus omiinsa. Kummankin tunteet on ihan perusteltuja, ne on vain saman asian kääntöpuolia.

Ja kun sä oikeasti mietit asiaa miehen kannalta, niin ymmärrät kyllä ihan hyvin miksi se riidan tullen kiukuttelee tuosta avioehdosta. Selvästikin se on jäänyt vaivaamaan miestäsi aivan kuin se vaivaa sinuakin. Taas tietenkin eri kääntöpuolilta.

Turhaan kuitenkaan mietit, että mies olisi halunnut naimisiin vain siksi, että voisi erota. Tuskinpa vain. Kyllä tuo kuvailemasi tilanne laittaa kiukuttamaan, vaikka olisi ihan vakaa aikomus pysyä liitossa loppuelämä.

[/quote]

No, meillä on taustalla avoero. Mies oli pettänyt minua. Vuosia kuitenkin mankui minua takaisin ja lopulta sitten suotuin avioliittoon, koska häntä edelleen rakastan. Mutta luottamus ei voi koskaan palata täydelliseksi.

En kyllä voi ymmärtää, miksi se avioehto kiukuttaa, jos itsellä ei ole juurikaan omaisuutta (enemmän velkaa) ja toisella on. Miksi pitäisi erossa saada jotain sellaista, joka ei alunperinkään ollut omaa omaisuutta ja jonka kanssa ei ole ollut missään tekemisissä? Miksi pitäisi esim. perheyrityksestä joutua sitten maksamaa ulos ihminen, joka ei ole sen yrityksen kanssa muuten missään tekemisissä?

Itse ainakin tulkitsen tuon kiukkuilun sillä, että miestä kismittää, kun ei voi uhata erolla ja sitten saada sen kautta omaisuutta itselleen.

[/quote]

No tätä taustaa vasten tee ehdottomasti se avioehto. Tai sanotaan näinpäin, että olisi tyhmää olla tekemättä. Juristille mars.

"Ei ole tarvetta tarkistella, täydellisesti poissulkeva avioehto kattaa kaiken.

Ei kata."

Ja mitäköhän se ei kata? Se kattaa sen, että avioliiton päättyessä mistä syystä tahansa kummallakaan ei ole oikeutta mihinkään toisen omaisuuteen ja varallisuuteen. On toinen tai molemmat kerjäläisiä, upporikkaita tai jotakin siltä väliltä.

Sotketkohan avioehdon nyt johonkin muuhun.