Lue keskustelun säännöt.
Olenko itsekäs. (Muutto ulkomaille)
18.12.2013 |
Olen 25-vuotias nainen. Olen seurustellut 5v miehen kanssa jolla on lapsia. Saan ensi vuonna tutkintoni valmiiksi, ja minulle on tarjottu unelmatyötä suuresta yrityksestä Sveitsistä. Ensi vuonna minun ja miesystäväni oli ja on oikeastaan edelleenkin tarkoitus avioitua.
Mutta nyt tuli tuo työtarjous, ja se on ihan oikeasti ohittamaton! Suomesta en tule löytämään vastaavaa työtä varmasti koskaan.
Ongelmahan on tietysti miehen lapset.
Lasten iät ovat 19, 15 ja 9. Vanhimmallehan riittää varmasti taloudellinen tuki ja satunnaiset vierailut - mies on ollut viikonloppuisä 8v lapsille. 15vkin pärjää, mutta 9v on vielä niin pieni, että pitkän välin tapaamisissa hän voi kokea jopa hylkäämisenä. 9v on minullekin tärkeä, hän oli vasta 4v kun tutustuin häneen. Ja hänelle tuskin satunnaiset 1-4 krt vuodessa tapaamiset riittää..
Lasten äiti ei anna lasten muuttaa, ymmärrän sen.
Ja mikä pahinta, myös miesystäväni haluaa ehdottomasti muuttaa. Vaikka ilman lapsia. :/
Jokaisella meillä on vain yksi elämä, mutta pilaisiko tämä miehen lasten elämän kokonaan?
Ovat vaihtoehtoni joko ero tai suomeen jääminen (ja katkeroituminen)?
Arvanette varmaan että mieheni on minua reippaasti vanhempi, ja hänellä alkaa olla viimeiset tilaisuudet alkaa luoda uraa vieraassa maassa.
Kommentit (46)
Muuta pois,ura sinulle tärkeämpi kuin oikea elämä miehen kanssa joka rakastaa sinua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 14:13"]Ap vastasi tuohon yhteen kymysykseen että mieluummin maksaa lasten lennot Sveitsiin kuin että mies menisi heitä katsomaan Suomeen. Eli ap:lla on ongelma. Hän haluaisi että mies muuttaisi ja jättäisi lapset taakseen. Ilmeisesti mies on sanonut häntä itsekkääksi.
Mä asun ulkomailla ja mun lapset Suomessa. Monen kohdalla pakkotilanne kun on erottu. Lapset tulevat luokseni tai minä menen heidän luokseen. Yksin tai yhdessä. Mieheni kustantaa koska hänen takiaan ulkomailla ollaan. Odotan sitä aikaa että näen lapsiani useammin.
[/quote]hän sanoi että mies jäisi suomeen vain noita viikonloppuvierailuita varten. Mieluummin siis ottaisimiehen sinne toiseen maahan ja lapset kerran kuussa sinne tms.
Miehesi kuulostaa siipeilijältä. Minulla on samanlainen. Sinä olet hänelle portti parempaan elämään. Valitettavasti sitä aiempaa elämää ei vain saa pois pyyhkäistyä.
Sinuna tekisin niin, että ratkaisisin työasian omalta kohdaltani itsenäisesti. Kun ajattelen, että olet 25-vuotias ja olet saanut upean työtarjouksen ulkomailta, en miettisi hetkeäkään vaan lähtisin! Rinnallasi on perheenisä, jonka täytyy tehdä oman elämänsä ratkaisut sitten itse, ehkä yhdessä ex-vaimonsa, mutta tuskin sinun kanssasi.
Voi olla, ettei mies ole osa elämääsi kuitenkaan enää myöhemmin. Miten sinua kaduttaisikaan, ettet ottanut työtarjousta vastaan!
Vastoin muiden mielipiteitä täällä olen sitä mieltä, ettei sinun asiasi ole miettiä noiden lasten kuvioita, vaan se on lasten vanhempien asia, ei sinun vastuullasi.
Lähtisin ensin yksin ja mies voisi käydä tapaamassa sinua siellä ja voi olla, että ratkaisu kypsyisi ihan itsekseen, vähitellen. Välimatka voisi tehdä ihan hyvää muutenkin.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 16:49"]
Olemme asuneet ulkomailla yli 5 vuotta ja kokemuksen rintaäänellä sanon, että kaikki mukaan tai ei kannata lähteä. Meilläkin oli näitä aikoja, jolloin osa perheestä asui vielä/muutti takaisn Suomeen; ei ollut oikein kivaa kellään.
[/quote]
Mikä perhe tässä ap:n tilanteessa on kyseessä?
Menet. Kadut myöhemmin, jos et mene. Sinulla ei vielä ole omia lapsia, joten menet. Tein itse sellaisen virheen aikanaan, että en lähtenyt vaan menin naimisiin. Kadun sitä edelleen. Älä liikaa mieti muiden tarpeita, voit tuossa iässä vielä laittaa omasi muiden edelle etenkin kun ne eivät ole sinun lapsiasi. t. 29-v.