Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero ulkonäön takia
17.12.2013 |
Vaimoni alkoi lihota pari vuotta sitten, mikä vei hänen viehättävyytensä mennessään. Samalla häntä lakkasi kiinnostamasta seksi, mikä liittynee pitkälti hänen ulkomuotoonsa - hän ei enää pidä itseäänkään viehättävänä.
Painostin häntä aluksi seksiin, mutta lopetin sen, kun tajusin miten naurettavaa touhua se on. Niinpä aloin odottaa hänen aloitettaan. Odotin sitä vuoden. Meillä oli tänä aikana kerran tai pari kuussa seksiä, kun sain hänet siihen houkuteltua.
Toisen vuoden aikana aloin jo katsella muualle. Muut naiset haluavat minua alati. Nyt en enää halua torjua heitä. En halua elää kumppani- ja ystävyysliitossa, jossa saan miehenä nokkiini kerta toisensa jälkeen. Mä olen kuitenkin vasta kolmekymppinen. Ei tämmöisessä elämässä ole mitään järkeä.
Jatkuva puolentoista vuoden torjuminen on myös loukannut miestä minussa. Nyt en enää itsekään halua vaimoani. Ne muut naiset ovat etusijalla.
Tilanne on selvä, mutta eron syy on aivan käsittämätön. Miten tällaisesta sotkusta pääsee kuiville? Olen katsomassa omaa kämppää, mutta olen ihan romuna tästä kuviosta. En ole yhtään kiinnostunut mistään irtoseksistä, haluan rakkaussuhteen. Naiset auttakaa mua.
Kommentit (203)
Eli Apn kanta puolison vammautumis-kysymykseen on se että vammautuneen puolison kanssa ei voi olla romanttista parisuhdetta koska ei seksiä? Selevä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No missä niitä vapaita muijia sulle nyt itteensä tyrkyttää? Jos et muka etsimällä etsi.
Niinpä. Ihmiset on nykyään niin pohjattoman itsekkäitä ja pinnallisia, plus että se on kovin surullista niissä liitoissa ja eroissa kasvaville lapsillekin varsinkin. Erotaan niin kovin helposti, ja vain koska ei itse aina saa juuri sitä mitä haluaa, aivan kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Very sad.
http://sethadamsmith.com/2013/11/02/marriage-isnt-for-you/
Avioliitto on niin kokenut inflaation tässä kulttuurissa. Millään ei ole mitään arvoa muuta kuin materialla ja kovilla arvoilla. Eivätkä ne eronneet sitä onnea löydä edes eron jälkeen kun eivät ikinä ymmärrä mistä se onnellisuus kumpuaa, eikä kenelläkään ole mitään moraalia ja selkärankaa jäljellä.
Itse olen eronnut ap:n kaltaisesta miehestä reilun kymmenen vuoden ja kahden lapsen jälkeen. Ja nyt voin rehellisesti sanoa että se on sittenkin kaikesta surusta ja murheesta huolimatta ollut parasta mitä minulle on tapahtunut. Nyt voin olla oma itseni kevyesti ja onnellisesti, toivoa kypsää ja tasapainoista kumppania tulevaisuudelta sekä arvostan ihmisissä tiettyjä piirteitä vieläkin enemmän ja taas ulkoisia asioita yhä vähemmän.
ap:n olisi kaiken sen tyytymättömyyden ja ärtymyksen keskellä viisainta sittenkin katsoa peiliin. Toista kun et voi muuttaa, voit vaikuttaa vain omiin tekoihisi, ja ihmiset todellakin muuttuvat ja kasvavat vuosien varrella. Mieti mikä on tärkeintä sinulle oikeasti ja onnellesi, mikä sen tuottaa. Puolisosi ei ole vevollinen sinua tekemään onnelliseksi.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:38"]
Vastaapa nyt siihen mitä tekisit jos puolisosi vammautuisi ja seksi ei onnistuisi?
Jättäisit tietenkin?
[/quote]
Entä kuinka paljon vaimosi on lihonut? Jokin arvio kilomääristä? Tai minkä kokoisissa vaatteissa kulki ennen, millaisissa nyt? Pitkä vai lyhyt ihminen?
Konkretiaa keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kilomäärillä ole mitään väliä. Vaimo painaa minua enemmän. Ollaan oltu vähän vajaa kymmenen vuotta aviossa.
Toi narsistisyytös ei ole totta, ei mulla ole tuollaisia piirteitä. Kyse on siitä, että en ole kokonainen tässä liitossa enää. En syytä vaimoani mistään, ei mulla ole mitään vihaa tai vaatimuksia hänen suhteensa. Siksi juuri mietinkin eroa, kun en keksi miten tästä pääsee kuiville.
Narsisti toimisi eri tavalla, hän tietenkin käyttäisi toisen ihmisen heikkouksia aseenaan. Mä en halua tehdä sellaista. Mä en halua satuttaa vaimoani yhtään enempää kuin on pakko.
-ap
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 19:35"]
Ei kilomäärillä ole mitään väliä. Vaimo painaa minua enemmän. Ollaan oltu vähän vajaa kymmenen vuotta aviossa.
Toi narsistisyytös ei ole totta, ei mulla ole tuollaisia piirteitä. Kyse on siitä, että en ole kokonainen tässä liitossa enää. En syytä vaimoani mistään, ei mulla ole mitään vihaa tai vaatimuksia hänen suhteensa. Siksi juuri mietinkin eroa, kun en keksi miten tästä pääsee kuiville.
Narsisti toimisi eri tavalla, hän tietenkin käyttäisi toisen ihmisen heikkouksia aseenaan. Mä en halua tehdä sellaista. Mä en halua satuttaa vaimoani yhtään enempää kuin on pakko.
-ap
[/quote]
Minäminäminä. Tiesit naivasi masentuneen ihmisen, oletitko tulevaisuuden olevan kokoajan ruusuinen?
Ainakin helvetin itsekeskeinen olet, ellet narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 19:35"]
Ei kilomäärillä ole mitään väliä. Vaimo painaa minua enemmän. Ollaan oltu vähän vajaa kymmenen vuotta aviossa.
Toi narsistisyytös ei ole totta, ei mulla ole tuollaisia piirteitä. Kyse on siitä, että en ole kokonainen tässä liitossa enää. En syytä vaimoani mistään, ei mulla ole mitään vihaa tai vaatimuksia hänen suhteensa. Siksi juuri mietinkin eroa, kun en keksi miten tästä pääsee kuiville.
Narsisti toimisi eri tavalla, hän tietenkin käyttäisi toisen ihmisen heikkouksia aseenaan. Mä en halua tehdä sellaista. Mä en halua satuttaa vaimoani yhtään enempää kuin on pakko.
-ap
[/quote]
Minäminäminä. Tiesit naivasi masentuneen ihmisen, oletitko tulevaisuuden olevan kokoajan ruusuinen?
Ainakin helvetin itsekeskeinen olet, ellet narsisti.
[/quote]
No tällaisessa tilanteessa sitä tuppaa olemaan, kun pohtii omaa käytöstään ja tekemistään. En mä ole väittänyt että tässä olisi mitään kaunista tai ylevää, kuten sanottu tunnen olevani paskiainen. Niin sinäkin, näköjään.
Enkä tosiaan mitään ruusupolkua ole koskaan odottanut. Masennus on kjuitenkin ollut koko liittomme kuvioissa. Se on ihan fine mulle.
-ap
Jätät edelleen vastaamatta kysymykseen vammautumisesta, sekä siitä oletko tehnyt mitään sen eteen että vaimosi on itse nauttinut sängyssä kanssasi?
Oletko varma että hän sai nautinnon? Sillä jos hän olisi nauttinut seksistä kanssasi, se olisi jatkunut melko varmasti.
10 vuoden aikana hän on siis ollut kuolemansairas, masentunut ja nyt ihmettelet kun on kiloja kertynyt ja ei seksi maistu?
Katsos, jos ihminen on vakavasti sairas, tajuaa usein elämän prioriteetit hieman paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 19:45"]
No tällaisessa tilanteessa sitä tuppaa olemaan, kun pohtii omaa käytöstään ja tekemistään. En mä ole väittänyt että tässä olisi mitään kaunista tai ylevää, kuten sanottu tunnen olevani paskiainen. Niin sinäkin, näköjään.
Enkä tosiaan mitään ruusupolkua ole koskaan odottanut. Masennus on kjuitenkin ollut koko liittomme kuvioissa. Se on ihan fine mulle.
-ap
[/quote]
Omia tekemisiäsi, et ole kummemmin mielestäni ruotinut. Et löydä itsessäsi juurikaan epäkohtia.
Vaimoa kyllä kykenet sanomaan tankkeriksi ja läskiksi ilman mitään huolta.
Kykenet myös hälle sanomaan suoraan että haluat muita muijia, ilmeisesti olet pettänytkin jo? (sanoit että kerroit hänelle ennenkuin _Teit_ sen)
Teet tiedätkö palveluksen sun vaimolle jos lähdet. Hän ansaitsee paljon parempaa kuin sinut.
10 vuotta naimisissa ja seksin vähyyteen kaatuu liitto. vaikka nainen ollut pahasti sairas välillä.. Just joo, tällästä se nykyajan avioliitto sit on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammautuminen on tapauskohtaista. Tunnen tapauksia, joissa liitto on karahtanut toisen vammautumiseen ja tunnen tapauksia joissa ei ole. Omat vanhempani ovat yhdessä vammautumisen jälkeen, ja en ole sitä mieltä että se on ollut heidän onnensa. Molemmat ovat vain katkeroituneet.
Ja olen tietenkin pitänyt vaimoa niin hyvänä kuin osaan sängyssä. En ole mikään sika, en kyllä varmaan mikään taikurikaan. Mutta en usko että seksi on kaatunut törppöilyyni. Puhuimme asiasta, ja hän sanoi että kun on meistä on tullut etäisiä toisillemme, seksi on kuivunut hänen osaltaan. Se taas johtuu siitä, että mulla on ollut töitä paljon ja hänellä harrastuksia.
Ja haloo, kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä. Sairaus oli ja meni, siitä on yli viisi vuotta aikaa. Se ei vaivaa enää mitenkään. Masennus taas on ollut koko ajan kuvioissa. Ylipainoa taas on tullut viime vuosina.
Mäkin haluan tajuta elämän prioriteetteja paremmin. Ei mulla ole mitään muuta halua kuin totuudessa eläminen. Ihan mahdollista että mä olen kaikessa väärässä, siksi mä tänne aiheesta kirjoitinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen täällä kirjoittelee. Kukaan mies ei sano "ja haloo".. ei kukaan..:D
Minusta on hyvin surullista, että edelleen kuvitellaan että vaihtamalla paranee ellei suhteessa ole hyvin vakavia ongelmia.
Ongelmat löytää edestään kun ne taakse jättää, hyvin usein.
Se mikä toimii tässä suhteessa, ei ehkä toimi uudessa, vaikka seksi sitten rullaisikin. Muut asiat tärkeämpiä.
Oot 30 ja 10 v naimisissa.. Oot mennyt todella kiirehtien naimisiin, tässä se nähdään.
Suoraselkäsempäähän se noinpäin on tehdä, eli kerrot eka vaimolles jos harkitset muita naisia, kuin että petät ja et kerro ehkä koskaan.
Niin missä niitä uusia naisia tapaat? Missä ne sulle heittäytyy?
Mitäs vaimo tuumasi kun kerroit että haluat muita?
Mä teen työtä ihmisten kanssa, tapaan uusia ihmisiä päivittäin. Käyn kavereiden kanssa baarissa jne. Aina silloin tällöin huomaan jonkun naisen kiinnostuvan minusta, ihan normaali kuvio siis.
Vaimo aavisti, että haluan muita. Ei se ollut mikään järisyttävä uutinen hänelle, viisaalle ihmiselle. Asian sanominen tuntui aivan helvetin pahalta.
-ap
Miksi se tuntui pahalta, eikö tunnu pahalta sanoa puolisoaan tankkeriksi, läskiksi?
Alue: Aihe vapaa
Joo. Narsisti porvoosta.
"Tankkeriolemuksensa" "läskeistä huolimatta" "minä olen komea kolmekymppinen"
Yeah right..
Sopiva gif tilanteeseen http://img.pandawhale.com/post-6493-Jennifer-Lawrence-okay-thumbs-PQG4.gif