Kuinka paljon seiskaluokkalainen voi lyödä koulunkäyntiä läskiksi ennen kuin

Meillä kasiluokkalainen poika vähän saman tyylinen ja tänä syksynä tulllut kokeista aika paljon 5:ia ja muutama 4:kin. Joukut aineet menevät ihan hyvin eli seiskoja ja kielet ovat 9-10. Koska osaa niitä mm. ulkomailla asumisen takia.

Muuten samanlaista patistamista ja kiinnostus rajautuu lähinnä tietokoneisiin, jonka käyttöä rajoitellaankin aika paljon. Kovalla uhkailulla ja suuttumisella saadaan poika lukemaan ja niitä 6:ia tulee sitten.

Tässä omakohtainen kokemukseni...

Esikoiseni on seiskalla ja aina ennen pärjännyt koulussa hyvin. Ja pärjäämiseen on riittänyt hyvin tunneilla kuuntelu... kokeisiin hän ei ala-asteella lukenut juurikaan. Lähinnä vain selaili koulukirjojaan.

Olen jo vuosia sitten aloittanut papatuksen, että "tuo ei kyllä isompana enää riitä... aineet ja kokeet muuttuvat pikkuhiljaa vaativammiksi..."

Nyt poika sai muutama vko sitten bilsan kokeesta 4½!!! Opettaja lähetti samantien kotiin lapun allekirjoitettavaksi (laittoi saman viestin myös wilmaan), että olemme huomanneet koetuloksen (kokeita ei tarvitse palauttaa allekirjoitettuna opettajalle). Opettaja myös kirjoitti, että on tulossa enää yksi koe ja sitten näiden ka tulee jäämään myös kevään todistukseen... eli siis ehdot on vaarassa tulla!!!

Tänään on pojalla ollut tuo toinen bilsan koe ja uskon sen menneen ihan hyvin. Poika säikähti aikalailla itsekin tuota ehtouhkaa ja luki Itämerestä melkein kolme viikkoa tämän päivän koetta varten ;D

Eli ei siis katseltu yhtään... kotona eikä koulussa ennen puuttumista. Heti kannattaa puuttua asiaan, ettei tule lumipalloefektiä =)

42 - mutta eihän toi nyt ole paha, jos teillä poika on kuitenkin oppinut ihan kuuntelemalla ja nyt sitten hän huomaa, että vähän pitäisi tehdä. Meillä kun poika EI tunnu oppivan vain kuuntelemalla :/ 

Olen itse ollut todella lapsellinen lapsi pitkään ja muistan koko alakoulun ihmetelleeni, miksi tätä koulua pitää käydä. En lukenut kokeisiin enkä tehnyt läksyjä. Kuuntelin puolella korvalla tunneilla. Luin kuitenkin vapaaehtoisesti, ihan huvikseni kotona kirjoja ja kaikenlaisia tietokirjoja lapsille ja kai sitten niistä jotenkin se tietotaso tuli riittäväksi, kun kuitenkin keskinkertaisena oppilaana ala-asteen selvitin. Yläasteella sitten tajusin, että kappas kappas, tähän kouluun voisi panostaakin ja sitten aloin pikkuhiljaa kunnostautua. Nämä nuoremmat tytöt tuntuvat myös olevan tämmöisiä "itsestään pärjääviä", mutta pojan kanssa on aina ollut se huoli, että hän ei jotenkin opi samalla tavalla, vaan vaatii oikeasti harjoitusta. Ja se harjoitus vaan ei nyt maistu.

Oikeastaan vielä suurempi huoli on joskus siitäkin, että monet pojathan ovat sitten oikeasti tosi liikunnallisia ja vaikka jonkin pelaamisharrastuksen (futis tms) kautta saavat itsetuntoa. Tai he ovat näppäriä käsistään ja tietävät jo seiskalla, että raksalle tai sähköalalle menevät, mutta eivät jaksaisi tylsiä aineita. Pojalla vaan ei ole tuommoista. Hän ei oikein tykkää joukkuepeleistä, vaikka koululiikunnassa yrittää (on vahva, notkea ja nopea). Hän INHOAA kaikkea rakentamista ja INHOAA käsillä tekemistä. Kun isänsä on koittanut saada joskus osallistumaan vaikka joidenkin lelujen/pienoislentsikoiden tms kokoamiseen TAI ihan vaikka maalaamiseen, sähkötöihin, tavaroiden kokoamiseen, korjaushommiin mukaan, poika on ihan että yäk onks pakko, ei hän halua. Isä ei ole mikään tee-se-itse-mies hänkään, vaan enemmän professorityyppiä, mutta kokee jotenkin kunnia-asiaksi, että mies kuitenkin jotain osaa kotona tehdä, ettei kaikkea tarvitse ostaa.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:00"]

Hän on käynyt? Siis eivätkö vanhemmat ole olleet mukana? 

[/quote]

Ei ainakaan meidän koulussa vanhempia kutsuttu kuraattorin tapaamisiin, vaan lapsi hoiti ne itsenäisesti koulupäivän aikana.

MInusta kyllä vaikuttaa, että pojalla on jonkinlainen oppimishäiriö, jos oppiminen on noin hankalaa. Tai sitten psyykkisiä vaikeuksia. Tiedostaa ehkä itse, että ei opi helposti ja on nyt jo pudonnut kärryiltä, ja siksi ei halua yrittääkään. Ja jos lapsi ei ole oppinut minkäänlaisia oppimistekniikoita alakoulussa, on nyt yläkoululaisena ihan mahdottoman tehtävän edessä. Ota yhteyttä kouluun, rehtoriin, kuraattoriin jne. ja sano, että todellakin tarvitsette lapselle apua ja ripeää puuttumista tilanteeseen. Nykyiset toimenpiteet eivät riitä. Kuraattoritkin usen katsovat tilannetta "asiakkaan" (lapsen) kannalta ja hänen "edukseen", eivätkä välttämättä heti ehdota voimakkaita toimenpiteitä. En tiedä mitä vaihtoehtoja paikkakunnallanne on, mutta kyllä noilla lintsaamisilla, oppimistuloksilla ja raivokohtauksilla luulisi jo apua irtoavan. Lapsen täytyy tajuta, että on itse jo vastuussa elämästään, eivät vanhemmat  voi koko ajan siloitella tietä. Jos ei sitä nyt opi, niin jatkossa on vielä hankalampaa. Ja vaikka lapsi nyt tulee koulusta kotiin pelailemaan ym., niin missä vaiheessa alkaa viihtyä muissa porukoissa? Tuollainen lapsi on kuitenkin varsin altis sotkeutumaan myös muunlaisiin ongelmiin.

yläkoulun ope

Tilanne on oikeasti vakava, vaikka huoltajana et ole sitä vielä ihan tajunnut. Älä enää selittele vaan toimi.

Psykologille aika ja nopsaan! Jonkinlainen oppimiseen vaikuttava häiriö (jääräpäisyys ja kömpelyys voisi viitata esimerkiksi aspergeriin) löytyy varmasti.

Kauan saa löydä läskiksi. Se kokemus on meillä. Itse otin aika nopeasti vastaavan tyylisessä tilanteessa yhteyttä opettajaan. Tapaamisessa sovittiin, että järjestetään palaveri, jossa mukana lapsi, koulupsykologia ja opettaja. Tapaamisajan saamisessa keski yli kolme kuukautta vaikka uudistin pyyntöni. Koulun puolelta lässytettiin ja sovittiin säännölliset tapaamiset psykologin kanssa. Tapana oli kuulemma sopia ajat suoraan lapsen kanssa. Kyselin lapselta tapaamisista ja hän kertoi, että psykologi oli sitä mieltä, että ei ole tarpeen jatkaa. Kun poissaolot lisääntyivät entisestään, otin uudestaan yhteyttä kouluun. Ponneton toiminta jatkui. Lopputulos oli se, että tällä kaavalla mentiin yläaste loppuun. Päästötodistus oli heikko, mutta lapsi onneksi sai sentään jatko-opiskelupaikan.

Vastaukseni on siis edelleen se, että ainakin meillä koulu ei kiinnittänyt poissaoloihin ja huonoon koulumenestykseen mitään huomiota. Vanhempi kiinnitti, että pyynnöstä huolimatta apua ei saatu.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 23:36"]

No enpä kuule tiedä, apua olen koettanut antaa ja joskus poika saanut alakoulussa tukiopetusta, mutta oppiahan ei päähän voi kaataa. Kaikki opet on sen sanoneet, että ei tyhmä poika, vaan kun ei yritä. No en tiedä miks ei yritä, on aina inhonnut "akateemisia aineita".

Nyt esim ruotsi ja hissa on ihan pahimmat. Ja matematiikka myös, ei tahdo ymmärtää.

[/quote]

Akateemisia aineita opiskellaan yliopistossa. Tavallaan samoja kuin yläasteella, mutta akateemisesta näkökulmasta. Tämä sinulle, joka aina aloitat koulukeskustelut ja puhut akateemisista aineista.

Poikaasi ei ole tarpeeksi rohkaistu opiskelemaan. Jos kotona ei opeteta päiväjärjestystä, mihin kuuluu myös työnteko eli kotona auttaminen ja opiskelu, voi koulunkäynti mennä näin huonoon jamaan. Turha puhua selkärangattomasta opesta, kun oikeasti vanhemmat ovat selkärangattomia. Ope on ehkä yrittänyt antaa kannustukseksi paremman todistuksen, kun 4.0 keskiarvo ei oikein rohkaise opiskelemaan tai tue itsetuntoa. Toki jos kotona ei tueta opiskelua, tulee koulussakin jossain vaiheessa ae piste, että on totaalisesti jälkeenjäönyt muiden taitotasosta. Silloin jää luokalle. Koska seuraavilla asteilla ei ymmärrä monestakaan aineesta juuri mitään.

Sinun kannattaisi ihan vanhempana miettiä ja puhua kotona,,mihin tilanne tulee johtamaan. Seuraavilla luokilla opiskellaan sellaisia asioita, joita ei voi oppia, jos seiskaluokkalaisen  taidot aineissa on mitäänsanomattomia. Parin vuoden päästä poika hakee jatkokoulutukseen, ja kun paikoista on kilpailu, jää helposti ilman koulupaikkaa ja alkaa syrjääntyminen, mikä johtaa suuriin vaikeuksiin.

Muistakaa, että monet korottavat huonoa päättötodistustaan kansanopistossa. Pojalla taitaa murrosikä jyrätä täysillä päälle.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:45"]

MInusta kyllä vaikuttaa, että pojalla on jonkinlainen oppimishäiriö, jos oppiminen on noin hankalaa. Tai sitten psyykkisiä vaikeuksia. Tiedostaa ehkä itse, että ei opi helposti ja on nyt jo pudonnut kärryiltä, ja siksi ei halua yrittääkään. Ja jos lapsi ei ole oppinut minkäänlaisia oppimistekniikoita alakoulussa, on nyt yläkoululaisena ihan mahdottoman tehtävän edessä. Ota yhteyttä kouluun, rehtoriin, kuraattoriin jne. ja sano, että todellakin tarvitsette lapselle apua ja ripeää puuttumista tilanteeseen. Nykyiset toimenpiteet eivät riitä. Kuraattoritkin usen katsovat tilannetta "asiakkaan" (lapsen) kannalta ja hänen "edukseen", eivätkä välttämättä heti ehdota voimakkaita toimenpiteitä. En tiedä mitä vaihtoehtoja paikkakunnallanne on, mutta kyllä noilla lintsaamisilla, oppimistuloksilla ja raivokohtauksilla luulisi jo apua irtoavan. Lapsen täytyy tajuta, että on itse jo vastuussa elämästään, eivät vanhemmat  voi koko ajan siloitella tietä. Jos ei sitä nyt opi, niin jatkossa on vielä hankalampaa. Ja vaikka lapsi nyt tulee koulusta kotiin pelailemaan ym., niin missä vaiheessa alkaa viihtyä muissa porukoissa? Tuollainen lapsi on kuitenkin varsin altis sotkeutumaan myös muunlaisiin ongelmiin.

yläkoulun ope

[/quote]Tätä mietin mäkin,vaikka en oo ope. Lukutaitotesti kannattaisi vaatia ja käynti puheterapeutilla, joka voi testata lukemista laajemminkin ja opettaa oikeille oppimistavoille. Jotkut lapset vaativat vähän enemmän ohjausta ja lapsesi on sellainen.