Kuinka paljon seiskaluokkalainen voi lyödä koulunkäyntiä läskiksi ennen kuin

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 23:44"]

Homma on ilmeisesti karannut käsistä jo vuosia sitten. Jos opettaja ei puutu alakouluikäisen sluibailuun, niin se on vanhempien velvollisuus. Yläkouluikäisen teinin ruotuun saattaminen on jo sen verran vaikeaa, että saattaa vaatia ulkopuolista puuttumista. 

[/quote]

Tässä just mennään metsään Suomessa. Opella on velvollisuus seurata ja ilmoittaa lapsen toimista, MUTTA kasvatusVASTUU on kyllä niillä vanhemmilla. Ei koulu tai ope pysty ihan kauhean kummoista tekemään, jos kotona ei hoideta hommaa. Kyllä se on ensisijassa vanhempien tehtävä huolehtia lapsen koulunkäynnistä ja koulu sitten yrittää tukea sitä lasta. En ole tavannut vielä yhtään lasta, joka olisi ihan hukassa, jos kotona vaan on välitetty. Sellaisia, joiden kotona ei puututa ja aseteta rajoja, ei koulun keinoin voi auttaa.

Suomessa usein ajatellaan, että jonkun muun kuuluu hoitaa asiat ja jäädään tuuleen killumaan.

Nyt autat sitä lastasi ja yhdessä opiskelua. Mun lapsella oppimisvaikeus ja autan häntän häntä. Saa hyviä numeroita avullani. Oletko valmis menettämään lapsesi? Älä tuudittaudu ettei joku tee ls- ilmoitusta.

Ei sun tarvi pyytää sitä luokallejääntiä, se kyllä noilla arvosanoilla jää muutenkin. Ja kokemukseni mukaan siitä vasta se alamäki alkaa.

t. ope

Tarvitset apua. Hankkiudu perheneuvolaan tai nuorisopuolelle. Mitä lapsi itse sanoo tilanteesta?

Sinun tehtävänäsi huoltajana on pelastaa lapsesi syrjäytymiseltä. Sinulla on jo kova kiire, koska lapsesi on jo ikäluokastaan syrjäytynyt. Mikään ei saa estää sinua toimimasta, ei raha eikä lapsi.

Toimi näin:

Varaa aika yksityiselle psykologille mahdollisimman nopeasti. Joskus koulun käynnin lopettaminen on lapsen hätähuuto, jolla he yrittävät saada apua oikeaan ongelmaansa (hyväksikäyttö, perheväkivalta, peliriippuvuus tms). Tai sitten taustalla on mielenterveysongelma.

Tämän lisäksi pakotat (viet vaikka väkisin) osallistumaan tälle tai tämän tyyppiselle leirille, jälleen mahdollisimman nopeasti. Leirin idea on mallioppimisessa. Nuoresi pääsee tekemisiin sellaisten nuorten kanssa, jotka eivät vihaa oppimista ja opiskelua ja joiden keskuudessa ei arvosteta laiskaksi heittäytymistä.

http://www.ursa.fi/harrastus/nuorisotoiminta/talvileiri.html

Koko alakoulun tein hänen kanssaan läksyjä ja kun se kokeisiin luku oli aina takkuista, saatoin palkita sitten jollain, kun koe meni hyvin. lapsen vaatimukset kuitenkin kasvoivat ja en voi enkä halua palkita jotain pikkukoetta 50€ arvoisella palkinnolla.

Harrastuksia on kokeiltu, temppujumppa, tanssi, karate, soitin, you name it. Hän on itse saanut valita. Ryhmässä jos on yksikin, joka on hänen mielestään parempi kuin itse on, muut ovat heti idiootteja tai liian hyviä - usein molempia. Itse valitutkin harrastukset meni nopsaan siihen, että hän ei suostunut menemään (jos piti mennä ennenkuin tulen töistä - ne olivat koululla) tai sitten sain hänet menemään, mutta paikan päällä hän valui seinää pitkin. Hän keksi sen, että sanoo mulle haluavansa mennä itse (noloa kun äiti vie), mutta livahti karkuun.

Kuraattorilla hän on nyt käynyt juttelemassa ja käy vastakin. Minulle on nyt mahdotonta pakottaa häntä lukemaan samalla lailla kuin sain patistettua vielä pari vuotta sitten. Iso kaveri, melkein minun kokoinen, yritä siinä sitten pakottaa, jos toinen ei halua. Jokin aika sitten hän suuttui niin, että heitti huoneestaan kaikki käsiinsä saadut irtotavarat portaita alas; en uskonut ettei hän halua tms.

Kukaan muu lapsista ei ole tuommoinen, nuoremmat tykkää pojasta mutta pelkää kanssa.

Mikään iso ratas ei välttämättä lähde pyörimään missään vaiheessa, mutta ap:n kannattaisi itse laittaa ne pyörimään. Kasilla ope kertoo, että lapsen pitäisi nyt alkaa tekemään jo jotain, ysillä opokin sitten kertoo lapselle, että tällä menolla et pääse haluamaasi paikkaan...

Joten ap, koska kuraattori ei toimi, hat apua muualta, psykologilta nyt ensi alkuun, jos kevät ei etene paremmin, teet ls-ilmoituksen.

Hei! Voin kuvitella miten raskasta sinulla on kun lapsi toimii noin.

Kannustan ottamaan yhteyttä lastensuojeluun ja miettimään koulukotia vaihtoehtona esim kevätlukukauden ajan. Jospa lapsi siellä alkaisi tajuta missä mennään ja ottaa hiukan vastuuta asioistaan ja koulunkäynnistään. Yksin ei kannata jäädä eikä varsinkaan antaa asian olla.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:45"]

Kuraattorilla hän on nyt käynyt juttelemassa ja käy vastakin.

[/quote]

Hän on käynyt? Siis eivätkö vanhemmat ole olleet mukana?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 23:34"]Mitä sanoo kuraattori, entä lv?

[/quote]kuraattorin luona käy juttusilla, mutta osaa siellä kai puhua sen pyörryksiin ja kertoo sille juuri kaiken kuten arvaa sen haluavan kuulla.... Taikasanat on "masentaa" ja "väsyttää", niin aikuiset paijaa päätä.

[/quote]

Joo nykypäivän lapset oppivat nuo taikasanat varhain ja siten manipuloivat halutessaan. Mutta onneksi meillä vanhemmilla on omia taikasanoja: kännykkäkielto/tietokonekielto/televisiokielto, viikkoraha pois jne noita voi kokeilla ensin yhtä ja jos ei toimi niin sitten kaikkia ja kun koulunkäynti rupee sujumaan niin sitten taas takaisin. Lapselle voi selittää ettei aikuisetkaan saa palkkaa huonosti tehdystä työstä.

Ei hänelle tehoa noi kiellot, enää. Kaikki on kokeiltu, mutta ei ne koulumotivaatiota lisänneet. Lisäksi hän osaa "muka-lukea", eli hengailla koulukirjojen kanssa mitään tekemättä. Kännykällä ei ole merkitystä hänelle, kavereiden kanssa hän ei muutenkaan tee mitään (pl koulussa) ja harrastuksiin hän ei haluaiskaan.

Tietokone- ja tv-kielto on loppujen lopuksi mahdottomia. En ole koko ajan paikalla. Käyn töissä ja ulkoilutan koiraa. Lisäksi jos hänellä ei ole yhtään mitään, joutuu kaksi pienempää sisarusta tulilinjalle, heitä kiusaa koko ajan ja rääkkää, kun en ole paikalla.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 10:45"]

Kuraattorilla hän on nyt käynyt juttelemassa ja käy vastakin.

[/quote]

Hän on käynyt? Siis eivätkö vanhemmat ole olleet mukana?

[/quote]

No tässä on ajatuksena, että lapsi saisi "avautua" jos on jotain mieltä painamassa. Minä olen toki kuraattoriin yhteydessä puhelimella ja s-postilla.

Onko se kertonut tai oletko kysynyt, miksei koulunkäynti kiinnosta? Onko kiusattu koulussa vai eikö tykkää jostakin koulunkäynnin osa-alueesta (opettajien opetustapa, porukassa opiskelu yms...)

Suomessa on oppivelvollisuus muttei koulupakkoa. Koulunkäynti voidaan järjestä kotikouluna, jolloin vanhemmat huolehtivat joko itse tai kotiopettajan avulla lapsen peruskoulutuksesta: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus

Unohdin tuohon edelliseen viestiini laittaa, että oletko kertonut lapsellesi, miltä susta itsestäsi tämä rumba tuntuu tai se että hän paiskoo tavaroita ympäri kämppää.

Tuo lukemisen inhoaminen kuulostaisi musta vähän siltä, että lastasi kiinnostaa ehkä enemmän kädentaidon aineet tai taideaineet. Onko se puhunut mitään, minne haluaa opiskeleen peruskoulun suoritettuaan? Sanoit ekassa viestissä, että liikunnasta ja musiikista ei ole nelosvaroitusta. Kuinka hyviä numerot on näissä aineissa?  Kerro lapsellesi, että jos koulutukseen haluaa noihin liittyen, niin kyllä se oppivelvollisuus olisi hyvä jollakin tavalla saada suoritettua. Tai vaikka pääsisi noihin hommiin ilman koulutusta, huono peruskoulun torkka ei näytä hyvältä.

Katopa äiti peiliin, sieltä se syyllinen löytyy jos pojalla ei mitään häiriötä, ADHDta tai muuta ole. Turhaa sinä syytät koulua, koulu ei voi olla kasvattaja. Kasvattaja ja ARVOT lähtevät kotoa. Katso peiliin!

"pienellä panostuksella" ei enää mitenkään ota kiinni 8-9-luokalla, jos mitään kunnon pohjaa ei ole edes ala-asteelta. Esim. matikassa.

Lapsella on jokin (mielenterveys tai neurologinen) ongelma, nyt on viimeistään aika selvittää se --> tikkurilassa on jokin yksityinen oppimisen tukikeskus (vanhempainillassa kuulin) ja psykologille tai jopa psykiatrille on päästävä! Ei lapsella enää tuossa vaiheessa ole keinoja yksin itse selvittää asiaansa.

PIenellä panostuksella olikin silloin joskus 4.-5.-luokilla... Minusta hänen kirjoituksensa olivat aina jotenkin - suoraan sanoen ihan surkeita tekeleitä. Nämä muut lapset on tyttöjä - koululaisia - ja ovat kirjoittaneet jo ekan keväällä ja tokan syksyllä paremmin kuin poika vitosellakaan. Olen tivannut, että eikö tässä kirjoituksessa ole jotain häikkää, kun sanojen välissä ei ole mitään tilaa, kaikki yhteen pötköön kirjoitettua ja sanat taivutettu/kirjoitettu väärin. Open mielestä se oli ihan tavallista pojille ja että hänelle on tärkeintä, että yrittää. Kirjoittaa jotain ja siitä saa kannustusta, niin sitten se kirjoittaminen siitä pikkuhiljaa paranee, kun ei lannisteta. Minusta se taas oli jotenkin huolestuttavaa, kun pelkäsin, että reaaliaineet menee mönkään. No niin ne ovat menneetkin, mutta vanhempainvarteissa oli koko alakoulun ajan kaikki ihan OK, vaikka kuinka yritin ihmetellä, että miten näin. 

Poika tykkää liikunnasta ja musiikista, arvosanat aina kiitettäviä. Kuviskin on suht ok, eli kasin luokkaa. Alakoulussa arvosanat olivat aina kohtuullisia, mutta minusta yläkanttiin taitoihin nähden, eli seiskaa ja kasia, mutta omaa kouluaikaani ajatellen meillä oltaisiin kyllä annettu jo kutosia. 

Lapselle kun olen yrittänyt sanoa, että kyllä jotain pitäis tehdä, että en mä voi hänen puolestaan sitä koulua käydä tms, niin hän osaa jo aloittaa sen mantran itsekin. Kyllä hän sen tajuaa, että pitäisi lukea ja sillä lailla, mutta kun hän ei halua. Luulen itse, että kun hän kokee kerran pudonneensa kärryiltä, hän on liian ylpeä sitten "ottamaan lusikkaa kauniiseen käteen". Hän ei ole oikein missään koskaan hirveästi yrittänyt, vaan on jotenkin perusluonteeltaan semmoinen, että kaiken pitäisi tulla helposti/ilmaiseksi, olla tosi viihdyttävää. Hän kyllästyy nopeasti eikä jaksa yrittää kauaa. Paitsi pomottaa, sitä hän kyllä osaa... Toinen pikkusiskoista on samantapainen, mutta jotenkin hän haluaa olla enemmän mieliksi ja sitten sitä kautta on helpompaa. Pojalle taas ei ole koskaan tuntunut olevan tärkeää, että hän tekisi myös kuten toisille olisi kivaa, vaan hän jotenkin ajattelee, että kun asia on kiva hänelle itselleen, se on muillekin. 

Muutenhan - koulua lukuunottamatta - meillä menee aika rauhaisasti kotona. Poika ei hillu omilla teillään, silloin kun lintsaa, tulee kotiin ja on kotona. Hän on useimmiten kiva ja hoivaava isoveli, varsinkin nuorimmalle. Siksi nämä pikkusiskot kuitenkin tykkäävätkin. Mutta toi kouluasia on aivan karsea ja tappelut siitä eskaloituvat.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 12:26"]

Onko se kertonut tai oletko kysynyt, miksei koulunkäynti kiinnosta? Onko kiusattu koulussa vai eikö tykkää jostakin koulunkäynnin osa-alueesta (opettajien opetustapa, porukassa opiskelu yms...)

Suomessa on oppivelvollisuus muttei koulupakkoa. Koulunkäynti voidaan järjestä kotikouluna, jolloin vanhemmat huolehtivat joko itse tai kotiopettajan avulla lapsen peruskoulutuksesta: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus

[/quote]

Ei tosta tulisi mitään. Minun auttamiseni on kuin punainen vaate härälle ja yksin poika ei ole koskaan osannut mitään oppia.

Olisiko hyötyä kokeilla jotain tutortoimintaa tms. esim. jonkun yhden aineen osalta (esim. matikka, äikkä, jokin reaali...). Jos asutte yliopistokaupungissa, niin usein opiskelijoiden s-postilistoilla on vanhemmilta viestejä, että kaivataan tukiopettajaa tms. Sellainen voisi ehkä olla parempi, ei tarvitse olla luokkahuoneessa vertailun kohteena (jos esim. häpeää osaamattomuuttaan). Ainakin kokeilemisen arvoinen (ja lisäksi tunnit voi pitää kotona, niin ei tarvitse lähteä). Tietty maksaa, mutta jos sitä kautta löytää motivaation, niin varmasti rahan arvoinen kokeilu. Ja ainahan tuon voi viheltää poikki, jos ei kemiat kohtaa tms.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 23:30"]

Meillä ei kauan kauan katseltais

[/quote]

Ja mitä tekisit? Heittäisit ulos, antaisit pois vai jotain pahempaa?