Suomalainen hetero mies: miksi et lähesty naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta enää iskeä, mutta vastaan menneisyyden perusteella.

Iskeminen ei ole pelottavaa. Se on aina ollut (minulle) hyvin helppoa. Pelottava osuus on nimenomaan seuraukset.

Ajatellaan vaikkapa urheiluseuraa, seurakuntaa, vakiokuntosalia tai muuta paikkaa, jossa käy itse usein, ja jossa näkee viikosta toiseen suunnilleen samat 10-15 kiinnostavaa naista. Minulle ei olisi ongelmaa kysyä vaikka kaikkia treffeille. Kuten jo sanoin: ongelmana ovat seuraukset. => Jos/kun isken yhtä sen urheiluseuran/seurakunnan naisista ja epäonnistun, kaikki muutkin kääntävät minulle selkänsä. Jos siis aloite epäonnistuu, ja seura edelleen kiinnostaisi, on edessä urheiluseuran/seurakunnan/kaveripiirin tai muun vastaavan vaihtaminen kokonaan.

Aloitin iskemään tyttöjä 13-vuotiaana, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana. Ja se ensimmäinen tyttöystäväni oli naapurikaupungista, jossa kukaan ei minua ennakkoon tuntenut. Siitä eteenpäin KAIKKI parisuhteeni olen löytänyt ympäristöstä, jossa kukaan ei ole minua ennakolta tuntenut.

Juuri tuo naisten kollektiivinen torjunta yhden epäonnistuneen aloitteen jälkeen on se syy, miksi Tinder ja muu nettideittailu on miesten keskuudessa niin suosittua.

Tiedätkö mistä tämä johtuu? Kun kysyt yhtä treffeille, kaikki tietävät hänen olevan sinun ensimmäinen  valintasi. Jos saat pakit ja siirryt yrittämään seuraavaa, se seuraava tietää että olisit mieluummin halunnut sen jota kysyit ensimmäisenä ja hän on itse kakkosvaihtoehto, johon joudut tyytymään kun ekalle et kelvannut. Ei kukaan halua olla se kakkosvaihtoehto.

Ei sillä ole mitään väliä mistä se johtuu, kyse on siitä että noin käy.

Mitä v**tua te vääntelette ja kääntelette asiaa jatkuvasti? Ensin kiistetään "mitä sä muka pelkäät, mikä maine menee" ja sitten kun vääntää rautalangasta, selität mistä se johtuu.

Ei s**tana... Miehet: tätä se on sitten aviossakin. Miettikää kannattaako haaskata elämänsä.

Ohis täällä. Näen klassisen tilanteen, missä toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä ja jossa keskustelijat vievät keskustelua eteenpäin hieman eri tasoilla ja hieman eri tahtiin. Ratkaisuna rakkaudenkeskeisessä avioliitossa on yhdessä tiedostaa ja todeta tilanne, hakeutua samalle tasolle jatkamaan kommunikointia sekä ymmärtää milloin keskustelu on a) sekä turha että b) ei etene. Silloin lopetetaan jankkaus, suukotellaan ja halataan ja ollaan että heh heh, tulipa taas väännettyä. Random neuvoja rakkauden asialla, over and out.

Parempi ehdotus: jätä naiset niille jotka sen taakan väkisin haluaa.

Heidän määrä vähenee jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Suomessa?

Kumpiakohan on enemmän, syytteitä moisesta saaneita vai niitä jotka ovat onnistuneesti sanoneet sanasen tai pari naiselle?

Mitä sillä on väliä kumpia on enemmän?

Kumpaa on enemmän: ahdisteltuja naisia vai vapaaehtoista seksiä parisuhteen sisällä

Ei siis ole ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että vaativiin ja hyväpalkkaisiin töihin palkataan miehiä. Eihän naisilta voi samanlaista toimijuutta odottaa, kun ovat tottuneet siihen, että miehet hoitaa asiat.

Mutta lähestyä ei voi kun iik pelottaa?

Olen mies, ja olen tietenkin koko elämäni jo oppinut, että minun täytyy itse opetella ja tehdä asiat, jos haluan jotain tehtäväksi. Minun on turha odottaa, että joku muu tekisi ne puolestani. Minulta myös odotetaan ja vaaditaan paljon koska olen mies, olen tottunut siihenkin.

Okei, eli nytkö tämä ei kelpaa edes miehille enää? Naisia tunnutte syyttävän huuhaa-jutuista mutta ei kelpaa miehenäkään olo?

Olisi tietenkin mukavaa ja hyödyllistä naisillekin, jos naiset vaatisivat itseltään ja muilta naisilta samaa mitä miehiltäkin. Silloin miehetkin alkaisivat arvostaa naisten kykyjä, kun näkisivät mihin he pystyvät. Nyt tilanne on se, että miehen täytyy tehdä ja osata.

Onko joku vaatinut miehiltä lähestymistä? Tämä menee jo absurdiksi että nyt pidetään koko naissukupuolta kyvyttämänä (mihin?) kun eivät lähesty (ketä?).

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos joku mies kiinnostaa, niin siitä vaan aloitetta tekemään. 60-luku meni jo.

Selventäisitkö mikä on se ongelma jonka näet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että vaativiin ja hyväpalkkaisiin töihin palkataan miehiä. Eihän naisilta voi samanlaista toimijuutta odottaa, kun ovat tottuneet siihen, että miehet hoitaa asiat.

Mutta lähestyä ei voi kun iik pelottaa?

Olen mies, ja olen tietenkin koko elämäni jo oppinut, että minun täytyy itse opetella ja tehdä asiat, jos haluan jotain tehtäväksi. Minun on turha odottaa, että joku muu tekisi ne puolestani. Minulta myös odotetaan ja vaaditaan paljon koska olen mies, olen tottunut siihenkin.

Okei, eli nytkö tämä ei kelpaa edes miehille enää? Naisia tunnutte syyttävän huuhaa-jutuista mutta ei kelpaa miehenäkään olo?

Olisi tietenkin mukavaa ja hyödyllistä naisillekin, jos naiset vaatisivat itseltään ja muilta naisilta samaa mitä miehiltäkin. Silloin miehetkin alkaisivat arvostaa naisten kykyjä, kun näkisivät mihin he pystyvät. Nyt tilanne on se, että miehen täytyy tehdä ja osata.

Onko joku vaatinut miehiltä lähestymistä? Tämä menee jo absurdiksi että nyt pidetään koko naissukupuolta kyvyttämänä (mihin?) kun eivät lähesty (ketä?).

Ketjussa monikin on ilmaissut kantansa että lähestyminen on miehen tehtävä.

Lisäksi ketjun aihe on "miksi et heteromies lähesty"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos joku mies kiinnostaa, niin siitä vaan aloitetta tekemään. 60-luku meni jo.

Selventäisitkö mikä on se ongelma jonka näet?

Ongelmaksi voinee määritellä aloituksen.

Jos se ei ole ap:n mielestä ongelma, miksi vaivautua keskustelemaan asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keräilin eniten esille tulleita syitä miksei ei lähestytä:

- Ujous

- Nolottaa jos saa pakit

- Pakit ei tunnu kivoilta

- Metoo

- Femismi

Huhhuh mitä vässykkäpuhetta. Jos joku oikeasti haluaisi parisuhteen niin ei sitä yrittämistä tuollaiset syyt estäisi. Taitaa olla taustalla joko jokin sosiaalisen tilanteen pelko / sairaus tai oikeasti ei vain halua edes yrittää saada suhdetta. 

Sitten sinun varmaan kannattaa tyytyä niihin miehiin, jotka tekevät sinulle aloitteita. Ja jos niitä ei ole, niin sun on pysyttävä sinkkuna. Näin "vässykkämiehen" näkökulmasta melko luotaantyöntävä asenne, jonka voit lisätä yhdeksi syyksi listaan.

No voi nyyh sinua pientä herkkää olentoa... Minua on vedetty turpaan enkä silti ole luovuttanut, nyt vähän munaa tohon toimintaan.

Minua ei ole kukaan koskaan vetänyt turpaan. Ehkä tämä fakta kertoo enemmän sinusta kuin minusta?

Niin, jos ex-poikaystävä on ollut väkivaltainen minua kohtaan kertoo se siis minusta jotain? Avaa vähän että mitä se minusta kertoo?

kertoo siitä millaisia miehiä päästät reisiesi väliin.

Annas kun arvaan, se oli komea ja sillä oli kovat jutut. Ei mikään tylsä vässykkä! Kännissä vähän arvaamaton, mutta pitää ymmärtää ja yrittää, jospa hän rakkaudella paranis

Kerroin jo, lue aiempia viestejä, oli vässykkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että vaativiin ja hyväpalkkaisiin töihin palkataan miehiä. Eihän naisilta voi samanlaista toimijuutta odottaa, kun ovat tottuneet siihen, että miehet hoitaa asiat.

Mutta lähestyä ei voi kun iik pelottaa?

Olen mies, ja olen tietenkin koko elämäni jo oppinut, että minun täytyy itse opetella ja tehdä asiat, jos haluan jotain tehtäväksi. Minun on turha odottaa, että joku muu tekisi ne puolestani. Minulta myös odotetaan ja vaaditaan paljon koska olen mies, olen tottunut siihenkin.

Okei, eli nytkö tämä ei kelpaa edes miehille enää? Naisia tunnutte syyttävän huuhaa-jutuista mutta ei kelpaa miehenäkään olo?

Olisi tietenkin mukavaa ja hyödyllistä naisillekin, jos naiset vaatisivat itseltään ja muilta naisilta samaa mitä miehiltäkin. Silloin miehetkin alkaisivat arvostaa naisten kykyjä, kun näkisivät mihin he pystyvät. Nyt tilanne on se, että miehen täytyy tehdä ja osata.

Onko joku vaatinut miehiltä lähestymistä? Tämä menee jo absurdiksi että nyt pidetään koko naissukupuolta kyvyttämänä (mihin?) kun eivät lähesty (ketä?).

Ketjussa monikin on ilmaissut kantansa että lähestyminen on miehen tehtävä.

Lisäksi ketjun aihe on "miksi et heteromies lähesty"

Ketjun otsikko on kysymys eikä ole omaan silmään sattunut viestejä kirjoittajilta jotka sanoo itseään naisiksi joiden mielestä se olisi miehen tehtävä.

Eri asia sitten moniko mieskirjoittaja on väittänyt että niin naiset odottaa.

Itse en näe että kenelläkään olisi täällä ongelmaa, mitä nyt huvikseen vääntävät kättä keskustelussa. Kaikki taitavat olla sitä mieltä että jokainen saa olla lähestymättä ketään niin halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta enää iskeä, mutta vastaan menneisyyden perusteella.

Iskeminen ei ole pelottavaa. Se on aina ollut (minulle) hyvin helppoa. Pelottava osuus on nimenomaan seuraukset.

Ajatellaan vaikkapa urheiluseuraa, seurakuntaa, vakiokuntosalia tai muuta paikkaa, jossa käy itse usein, ja jossa näkee viikosta toiseen suunnilleen samat 10-15 kiinnostavaa naista. Minulle ei olisi ongelmaa kysyä vaikka kaikkia treffeille. Kuten jo sanoin: ongelmana ovat seuraukset. => Jos/kun isken yhtä sen urheiluseuran/seurakunnan naisista ja epäonnistun, kaikki muutkin kääntävät minulle selkänsä. Jos siis aloite epäonnistuu, ja seura edelleen kiinnostaisi, on edessä urheiluseuran/seurakunnan/kaveripiirin tai muun vastaavan vaihtaminen kokonaan.

Aloitin iskemään tyttöjä 13-vuotiaana, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana. Ja se ensimmäinen tyttöystäväni oli naapurikaupungista, jossa kukaan ei minua ennakkoon tuntenut. Siitä eteenpäin KAIKKI parisuhteeni olen löytänyt ympäristöstä, jossa kukaan ei ole minua ennakolta tuntenut.

Juuri tuo naisten kollektiivinen torjunta yhden epäonnistuneen aloitteen jälkeen on se syy, miksi Tinder ja muu nettideittailu on miesten keskuudessa niin suosittua.

Tiedätkö mistä tämä johtuu? Kun kysyt yhtä treffeille, kaikki tietävät hänen olevan sinun ensimmäinen  valintasi. Jos saat pakit ja siirryt yrittämään seuraavaa, se seuraava tietää että olisit mieluummin halunnut sen jota kysyit ensimmäisenä ja hän on itse kakkosvaihtoehto, johon joudut tyytymään kun ekalle et kelvannut. Ei kukaan halua olla se kakkosvaihtoehto.

Ei sillä ole mitään väliä mistä se johtuu, kyse on siitä että noin käy.

Mitä v**tua te vääntelette ja kääntelette asiaa jatkuvasti? Ensin kiistetään "mitä sä muka pelkäät, mikä maine menee" ja sitten kun vääntää rautalangasta, selität mistä se johtuu.

Ei s**tana... Miehet: tätä se on sitten aviossakin. Miettikää kannattaako haaskata elämänsä.

Ohis täällä. Näen klassisen tilanteen, missä toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä ja jossa keskustelijat vievät keskustelua eteenpäin hieman eri tasoilla ja hieman eri tahtiin. Ratkaisuna rakkaudenkeskeisessä avioliitossa on yhdessä tiedostaa ja todeta tilanne, hakeutua samalle tasolle jatkamaan kommunikointia sekä ymmärtää milloin keskustelu on a) sekä turha että b) ei etene. Silloin lopetetaan jankkaus, suukotellaan ja halataan ja ollaan että heh heh, tulipa taas väännettyä. Random neuvoja rakkauden asialla, over and out.

Parempi ehdotus: jätä naiset niille jotka sen taakan väkisin haluaa.

Heidän määrä vähenee jatkuvasti

Antaa jokaisen päättää, mitä teet tässä topsussa jos ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos joku mies kiinnostaa, niin siitä vaan aloitetta tekemään. 60-luku meni jo.

Selventäisitkö mikä on se ongelma jonka näet?

Ongelmaksi voinee määritellä aloituksen.

Jos se ei ole ap:n mielestä ongelma, miksi vaivautua keskustelemaan asiasta?

Voisiko uteliasuus, tylsyys, milloin mikäkin olla syy kirjoittaa palstalle kysymys? Miten kukaan edes ottaa aloituksen niin että se olisi aplle ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä anna tämä keskustelu mairittelevaa kuvaa suomalaisista miehistä. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja miehistykää.

Edelleen lisää osoituksia siitä, kuinka yhteiskunnassa miehiltä vaaditaan enemmän kuin naisilta. Ei naisten tarvitse ottaa itseään niskasta kiinni eikä naisistua. Eikä uskaltaa tai kyetä tekemään mitään.

Siinä oli esimerkki toksisesta maskuliinisuudesta. Kun sanotaan miehelle että ota ittees niskasta ja miehisty. Kun ei tosiaan naisille sanota sellaista. Mutta osataan sitä naisillekin sanoa. "No älä nyt, pojat on poikia", esim. Vähättelyä toisen kokemaa kohtaan yhtä lailla molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä anna tämä keskustelu mairittelevaa kuvaa suomalaisista miehistä. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja miehistykää.

Edelleen lisää osoituksia siitä, kuinka yhteiskunnassa miehiltä vaaditaan enemmän kuin naisilta. Ei naisten tarvitse ottaa itseään niskasta kiinni eikä naisistua. Eikä uskaltaa tai kyetä tekemään mitään.

Siinä oli esimerkki toksisesta maskuliinisuudesta. Kun sanotaan miehelle että ota ittees niskasta ja miehisty. Kun ei tosiaan naisille sanota sellaista. Mutta osataan sitä naisillekin sanoa. "No älä nyt, pojat on poikia", esim. Vähättelyä toisen kokemaa kohtaan yhtä lailla molemmat.

No naisellehan nimenomaan sanotaan kaikenlaista ja vähätellään... "lyö kun nainen"..."älä itke"..."naiset ei käy kakalla"..."naisten pitää olla laihoja, silti isorintaisia ja hyvä peppusia" Kyllä naisia on raipattu kautta aikain enemmän kuin miehiä ja sit naisia vedetään päin lättyä kun ei tee niin kuin miehet haluaa. Miehiä pyydetään lähestymään enemmän ja olemaan vähemmän pelottomia asian suhteen niin alkaa sota. Erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelman ydin Suomessa ihmitsen ja erityiesti naisten tosikkomaisuus. Puhun nyt kokemuksen rintaäänellä 20 vuoden ajalta, jonka olen viettänyt ulkomailla ja Suomessa työkomennuksien vuoksi.  Tämä on valitettavaa todeta, mutta suomalaiset naiset eivät ole yhtä leikkisiä ja flirttailevia kuin yleisesti ulkomailla olen todennut. Tilanne on Suomessakin ollut parempi  vielä 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa. Silti viimeisen n. 20 v aikana naiset ovat muuttuneet totisemmiksi ja epäsosiaalisemmiksi ja se tietty pilke puuttuu useimmilta silmäkulmasta. Tämä on suorastaan silmiinpistävä havainto jo ihan katukuvassa, kun naiset eivät kestä edes normaalia katsekontaktia kestä miehiltä vaan kokevat sen jo ahdistavana. Verrantona ulkomailla kun vastaani käveli pari naista illalla he totesivat "good evening sir".  :) Suomalaisistaa on tullut tosikkokansa ja tämä näkyy monessa muussakin asiassa, kuten loukkaantumisien määrässä. Eihän Suomessa uskalleta enää televisiossa edes vitsejä vääntää, kun kaikesta vedetään herneet nenään. Tässä on se ongelman ydin!

No tämä. Suomalaiset naiset liikkuu ulkona katsekontaktia vältellen ja mahdollisimman vihainen ilme naamallaan, että pysyisi miehet loitolla koska eiväthän he halua niitä lähestymisiä missään, kuin korkeintaan ehkä jossain baarissa. Usein sielläkin tosin ollaan vaan tyttöjen kaa bailaamassa. Silloin harvoi kun vastaan tulee nainen, joka katsoo silmiin ja peräti hymyilee, sitä ihan hämmentyy.

Ymmärrän hämmennyksen. Olen itse se kiva hymyilevä nainen joka hymyilee kaikille ja sydämellisimmin erityisesti heille, jotka hymyilevät mukavasti takaisin. Ja tunnistan bonganneeni joskus tuon hämmennyksenkin. :D Mutta voin omasta näkökulmastani kertoa että ei ne miehetkään kyllä useimmiten mitään päivänpaisteita ole. Taitaa olla aika perisuomalainen luonteenpiirre, että pidetään mielellään peruspokkaa.

 Keväällä ja kesällä on sekä miehet yleensä vähän iloisempia. Huonolla säällä tuskin kukaan (paitsi minä joka tykkään myrskyistä). Ja siihen kun tottuu että toinen on usein vähän myrtsi tai peruspokkana niin varmaan sitä vaan puolin ja toisin turtuu siihen.

Aion jatkaa siitä huolimatta hymyilyä, vaikka 99 sadasta ei hymyilisi takaisin. Koska sen yksikin hymy takaisin tuntuu vaan niin hyvälle.

I ♥ IRL

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos joku mies kiinnostaa, niin siitä vaan aloitetta tekemään. 60-luku meni jo.

Vastausten perustella näkisin että ongelma on 57% miehistä jotka eivät uskalla lähestyä. Vastausvaihtoehtona kuitenkin oli myös ettei halua ja sen valitsi alle 18%.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos joku mies kiinnostaa, niin siitä vaan aloitetta tekemään. 60-luku meni jo.

Minuakin huvittaa tässä keskustelussa se että naiset ovat olevinaan jotain avuttomia linnaneitoja pulassa (damsel in distress) ja miehen pitäisi karauttaa paikalle hevosen selässä kiiltävässä haarniskassa olevana ritarina. Naisetkin voisivat kokeilla miten helppoa on avata keskustelu tuntemattoman ihmisen kanssa tietämättä tästä oikein mitään ja ottaa se riski että tulee tyrmätyksi ensimetreillä.

Koska et osaa kirjoittaa heteromies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos joku mies kiinnostaa, niin siitä vaan aloitetta tekemään. 60-luku meni jo.

Minuakin huvittaa tässä keskustelussa se että naiset ovat olevinaan jotain avuttomia linnaneitoja pulassa (damsel in distress) ja miehen pitäisi karauttaa paikalle hevosen selässä kiiltävässä haarniskassa olevana ritarina. Naisetkin voisivat kokeilla miten helppoa on avata keskustelu tuntemattoman ihmisen kanssa tietämättä tästä oikein mitään ja ottaa se riski että tulee tyrmätyksi ensimetreillä.

Tämä nyt vähän alkaa jo hämmentää. Miten tässä keskustelussa naiset odottaa miehiltä mitään? Miehet hokee toisilleen että näin on.

Itse näen kehityksen positiivisena. Tässähän mennään tasa-arvoa kohti tälläkin saralla. Kun miesten lähestyminen vähenee, niin ehkä naisten taas vastaavasti lisääntyy (tai sitten ei).

Voisi myös ajatella, että nykypäiväinen miesten seksuaalisuuden demonisointi ja metoo-rummutus on siirtänyt pallon naisille tässä tehtävässä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse näen kehityksen positiivisena. Tässähän mennään tasa-arvoa kohti tälläkin saralla. Kun miesten lähestyminen vähenee, niin ehkä naisten taas vastaavasti lisääntyy (tai sitten ei).

Voisi myös ajatella, että nykypäiväinen miesten seksuaalisuuden demonisointi ja metoo-rummutus on siirtänyt pallon naisille tässä tehtävässä. 

Ei se lisäänny koska se ei ole naisille ominaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos joku mies kiinnostaa, niin siitä vaan aloitetta tekemään. 60-luku meni jo.

Minuakin huvittaa tässä keskustelussa se että naiset ovat olevinaan jotain avuttomia linnaneitoja pulassa (damsel in distress) ja miehen pitäisi karauttaa paikalle hevosen selässä kiiltävässä haarniskassa olevana ritarina. Naisetkin voisivat kokeilla miten helppoa on avata keskustelu tuntemattoman ihmisen kanssa tietämättä tästä oikein mitään ja ottaa se riski että tulee tyrmätyksi ensimetreillä.

Miksi miehet ei vahvempina otuksina voisi olla vähän niitä ritareitakin? Se on teille ominaista joten myös paljon helpompaa. Vain suomalaiselle miehelle tämä tuntuu olevan jotenkin ongelma tai "ei me voida ku ette tekään" -hiekkalaatikkoleikki.