Suomalainen hetero mies: miksi et lähesty naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on vässykkä, jos ei uskalla tai osaa jotain. Naista ei sanota vässykäksi, koska naisen ei tarvitse mitään uskaltaa tai osatakaan. Olisipa helppoa olla nainen. Saa vain odottaa että miehet tekee kaiken.

Lähestyminen on kautta aikain ollut miehen hommaa, mies on ollut se metsästäjä, joten ei normaalin miehen tuossa tarvitse mitään uskaltaa tai osata, se tulee luonnostaan.

Yksikään normaali heteromies ei kirjoittele av palstalle...

Millä valtuutuksella määrität mikä on normaalia ja mikä ei? Sanotko homoille, lesboille, veloille ja muunsukupuolisillekin, että normaalit ihmiset eivät käyttäydy niin? Jos et, niin miksi katsot oikeudeksesi määritellä mitä "normaali heteromies" tekee?

Tuo on sitä toksista feminiinisyyttä, kun naiset asettavat ahtaan sukupuoliroolin miehille, jota miesten on noudatettava ollakseen normaaleja miehiä eikä "miehiä", luusereita tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että vaativiin ja hyväpalkkaisiin töihin palkataan miehiä. Eihän naisilta voi samanlaista toimijuutta odottaa, kun ovat tottuneet siihen, että miehet hoitaa asiat.

Mutta lähestyä ei voi kun iik pelottaa?

Olen mies, ja olen tietenkin koko elämäni jo oppinut, että minun täytyy itse opetella ja tehdä asiat, jos haluan jotain tehtäväksi. Minun on turha odottaa, että joku muu tekisi ne puolestani. Minulta myös odotetaan ja vaaditaan paljon koska olen mies, olen tottunut siihenkin.

Okei, eli nytkö tämä ei kelpaa edes miehille enää? Naisia tunnutte syyttävän huuhaa-jutuista mutta ei kelpaa miehenäkään olo?

Olisi tietenkin mukavaa ja hyödyllistä naisillekin, jos naiset vaatisivat itseltään ja muilta naisilta samaa mitä miehiltäkin. Silloin miehetkin alkaisivat arvostaa naisten kykyjä, kun näkisivät mihin he pystyvät. Nyt tilanne on se, että miehen täytyy tehdä ja osata.

Ei naiset kykene samaan kuin miehet, juurihan niin sanoit joten miten naiset voisivat pystyä samaan? Logiikkasi ontuu.

Hänen logiikka ei onnu, se on sun logiikkas mikä ontuu. Tyypillinen nainen.

Miten niin? Ensin sanoo ettei naiset kykene mutta sitten pitäisi kuitenkin kyetä vaikka ei kykene. Erikoista.

Lue sen tyypin viimeisin vastaus ihan ajatuksella.

En kykene, en pysty, olenhan nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia on vaikea lähestyä, kun niitä ei löydä mistään. Kirjoitin tästä toiseenkin viestiketjuun, mutta töissä on vain vanhempia naisia, jotka ovat kaikki naimisissa. Käsityö- ja urheiluseuroissa, joihin kuulun, ei ole yhtään naisia. Kavereiden kavereina ei ole yhtään vapaita naisia. Treffisivustoilla on vain vanhempia yksinhuoltajia ja tupakoitsijoita.

En ole niin tahditon, että yrittäisin lähestyä kadulla tai kaupassa satunnaisia vastaantulijoita. Millä todennäköisyydellä se voi edes pienemmässä kaupungissa onnistua? Pilaisin vain maineeni.

Ymmärrän täysin tämän kohtaamisongelman. Sama se on minullakin, naisena pienessä kaupungissa (nettideittien ulkopuolella - itselleni ne tuntuisivat maineeni pilaamiselta, sama jos menisin torille huutamaan että mulukkuo vaella!). Itse olen ajatellut ottaa kontaktia kiinnostaviin miehiin esim. yleisötapahtumissa, jos vaikka tulee tikusta asiaa. En oikein muualla käy (enkä tosin nyt koronan aikaan niissäkään). Prismassa ei ole luontevaa alkaa mitään virittelemään ellen ala mystisesti toistuvasti törmäämään johonkin kivan oloiseen tyyppiin siellä. Mutta jos nyt vaikka olisin lenkkeilevä ihminen ja kävelyllä tulisi usein sama kiinnostava naama vastaan, niin alkaisin moikata ja jossain vaiheessa vaan pakottaisin sen juttelemaan mun kanssa. :D Mutta siis pointti oli se, että ei se auta kuin tarttua tilaisuuksiin kun näkee että sellaisen mahdollisuus on käsillä, pienikin. Kävin itsekin kesällä tyrkyttämässä puhelinnumeroni eräälle. Ja vastaavasti eräs tyrkytti omansa vasta minulle. Pitää sitä kokeilla ja jos ei onnistu niin ei voi mitään, eipä tuohon kuollut, mutta ainakaan kokeilematta ei voi onnistua koskaan. Valitettavasti ne jotka suojautuvat oman autonsa kuoren sisälle ovat omasta näkökulmastani vaikeasti kohdattavia, koska itse liikun kävellen ja pyörällä. Hymyilen niille jotka vastaan tulee.

Nähdään sinkkumiehet talvella rinteessä sitten, hei! Kai pakkasella voi hissin jakaa vaikka on korona, vai mitä?

Tämä on kyllä ihanan optimistinen vastaus. Harmillisesti vaan tuollainen odottaminen ja toivominen ei tuota kovin todennäköisesti tulosta, ja hedelmällisimmät vuodet, joita on vain tusina, menevät nopeasti hukkaan.

Ihmisten on jostain syystä todella vaikea myöntää itselleen, että hyviä kumppanivaihtoehtoja voi olla useampia tai että niiden aktiivisessa etsimisessä ei ole mitään epätoivoista tai luonnotonta. Ei minua ainakaan hävetä olla treffipalstoilla tai käydä sinkkutapahtumissa. Jos niistä paikoista ei löydy ketään (kuten ei ole vielä löytynytkään), niin se on ihan fine, mutta en aio yksinkertaisesti istua käsilläni ja odottaa asioiden tapahtuvan. Haluan elää nyt enkä joskus myöhemmin.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Minua ei satu tuo hedelmällisyys-aikaraja mitenkään koskettamaan koska en aio tai halua lapsia tähän maailmaan saattaa, joten se ei paina niskassa. Elän todellakin joka päivän kuin viimeiseni, ihan näin sinkkunakin. Ei minulla olisi mikään pakko kenenkään kanssa olla. Viihdyn hyvin yksinkin. Vaikka sitten loppuelämäni, jos niikseen tulee, mutta ihan yhtä lailla se on ihana asia jos rinnalle löytyy rakastettu. Tapahtuu jos tapahtuu, ja elän joka päivä täysin siemauksin joka päivä joka tapauksessa. En myöskään koe ettenkö olisi aktiivinen, minähän otan kuitenkin kontaktia kun semmoinen kohdalle sattuu. Ei vaan haittaa jos niitä tapahtuu kaksi vuodessa, se riittää minulle. Ei ole mihinkään kiire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettakaa äidit ja isät lapsillenne ja etenkin pojillenne mahdollisimman varhain, se mitä tarkoittaa objektiivinen, subjektiivinen sekä sokerina pohjalla projektio psykologisena käsitteenä.

Pojat ja miehet tarvitsevat seurusteluasioissa enemmän itsevarmuutta, kuin tytöt ja naiset, johtuen heidän suuremmasta libidosta, mikä tekee naisista ja tytöistä enemmän valitsijoita seurustelu- ja seksuaaliasioissa.

Suomeen omaksuttiin 60-70 luvuilla tietty patriarkaatin halveksunta. Unohdettiin kuitenkin että täällä oli elämä ollut hyvin pitkälle selviytymistaistoa sekä miehille että naisille. Sellaisesta taustasta tulevien poikien ja miesten emansipaation mahdollisuus valui lähes kokonaan naisille ja tytöille. Ei tmmärrety, että suomalainen mieskin kaipaisi terveen itsevarmuuden kehittymistä. Sitä ei kansakuntatasolla, kollektiivisesti, ole koskaan ollutkaan.

Aamen, Jumalauta!

Silti se naisten itsevarmuus tuntuu nykyään olevan se kaikkein tärkein asia, vaikkei heidän tarvitse edes miehiä lähestyä ja jäävät vain odottelemaan. Eräässäkin nuorison itsetuntoa parantama pyrkivässä radiomainoksessa ensitöikseen mainittiin tytöt. Kun ei ole uskaltanut puhua uhastukselle ja laittaa somekuvaa ja mitäkaikkee. No eihän ne miehet ja pojat mitään itsevarmuutta tarvi, ei. Sehän tulee varmaan heillä ihan luonnostaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana aina kun yritin, tuli pakit. Kukaan tyttö/nainen ei koskaan lähtenyt esim. tanssimaan. Se oli nöyryyttävää ja lakkasin yrittämästä. Nyt ilmeisesti ikä on tuonut charmia tai mitälie ja huomaan naisten kiinnostuvan, mutta pääni on lukossa enkä pysty tehdä mitään vaikka haluaisinkin. Kaipa se psykiatrin soffan kautta sitten vie tie.

No ehdottomasti apua hakemaan, peli ei ole vielä menetetty ja vain itse voit asioita muuttaa, hienoa että olet sisäistänyt tämän! Tsemppiä. 

Ei vaan kauhean hyvät kokemukset ole näistä terapiapuuhistakaan jäänyt, ajattelin että nyt viimeinen yritys ja jos taas tuntuu että ihan turhaa niin sitten ollaan näin miten ollaan.

Hei, älä luovuta. Been there. Monta kertaa se otti, mutta sitten kun löytyi oikeasti se oikea ihminen vastapäiseen tuoliin niin sitten alkoi vyyhti aueta. Ole rehellinen ja puhu suoraan. Jos sinua vaivaa ettei terapiatapaamisenne whoeverin kanssa ole tarpeeksi älykkäitä eivätkä ne johda mielestäsi mihinkään tai ett yhteytenne ei mielestäsi toimi ja siksi se on hyötytöntä, niin sano se hänelle ääneen. Kysy kiperiä kysymyksiä. Siis suoraan täräytä se että miten sinä voit auttaa minua. Käytä häntä työkaluna. "hakukoneena". Jos piilottelet jotain asiaa, se ei aukea. Nosta pöydälle kaikki teemat tai asiat mihin tarvitset jeesiä. Tsemppiä ja kiva kuulla että menet kuitenkin vielä kerran yrittämään. Muista että ei se ole siitä kiinni montako kertaa rähmälleen kaatuu, vaan siitä montako kertaa siitä nousee!

IT-Mikko kirjoitti:

Hiljaista oli HeVi-osastolla: Vain vanhuksia liikkeellä. Päivystin myös lihatiskillä ja leipäosastolla. Vain pariskuntia, poikamiehiä ja odottavia mammoja. Ensi maanantai on sitten uusi lähestymismaanantai. Olkaakin paikalla!

Pahoittelen, en päässyt viime maanantaina. Ensi viikolla tulen. Mihinkä aikaan suunnilleen?

ps. Itselläni ei ole lemmikkiä, mutta veikkaan että monella sinkkunaisella on ja he varmaan käyvät tuolla osastolla myös. Että ehkä kannattaa vilkaista siihenkin hyllynväliin, jos vaikka olisikin tuttavan koiralle hyviä possunkorvia tarjouksessa tai kissalle tonnikalaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelman ydin Suomessa ihmitsen ja erityiesti naisten tosikkomaisuus. Puhun nyt kokemuksen rintaäänellä 20 vuoden ajalta, jonka olen viettänyt ulkomailla ja Suomessa työkomennuksien vuoksi.  Tämä on valitettavaa todeta, mutta suomalaiset naiset eivät ole yhtä leikkisiä ja flirttailevia kuin yleisesti ulkomailla olen todennut. Tilanne on Suomessakin ollut parempi  vielä 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa. Silti viimeisen n. 20 v aikana naiset ovat muuttuneet totisemmiksi ja epäsosiaalisemmiksi ja se tietty pilke puuttuu useimmilta silmäkulmasta. Tämä on suorastaan silmiinpistävä havainto jo ihan katukuvassa, kun naiset eivät kestä edes normaalia katsekontaktia kestä miehiltä vaan kokevat sen jo ahdistavana. Verrantona ulkomailla kun vastaani käveli pari naista illalla he totesivat "good evening sir".  :) Suomalaisistaa on tullut tosikkokansa ja tämä näkyy monessa muussakin asiassa, kuten loukkaantumisien määrässä. Eihän Suomessa uskalleta enää televisiossa edes vitsejä vääntää, kun kaikesta vedetään herneet nenään. Tässä on se ongelman ydin!

No tämä. Suomalaiset naiset liikkuu ulkona katsekontaktia vältellen ja mahdollisimman vihainen ilme naamallaan, että pysyisi miehet loitolla koska eiväthän he halua niitä lähestymisiä missään, kuin korkeintaan ehkä jossain baarissa. Usein sielläkin tosin ollaan vaan tyttöjen kaa bailaamassa. Silloin harvoi kun vastaan tulee nainen, joka katsoo silmiin ja peräti hymyilee, sitä ihan hämmentyy.

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelman ydin Suomessa ihmitsen ja erityiesti naisten tosikkomaisuus. Puhun nyt kokemuksen rintaäänellä 20 vuoden ajalta, jonka olen viettänyt ulkomailla ja Suomessa työkomennuksien vuoksi.  Tämä on valitettavaa todeta, mutta suomalaiset naiset eivät ole yhtä leikkisiä ja flirttailevia kuin yleisesti ulkomailla olen todennut. Tilanne on Suomessakin ollut parempi  vielä 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa. Silti viimeisen n. 20 v aikana naiset ovat muuttuneet totisemmiksi ja epäsosiaalisemmiksi ja se tietty pilke puuttuu useimmilta silmäkulmasta. Tämä on suorastaan silmiinpistävä havainto jo ihan katukuvassa, kun naiset eivät kestä edes normaalia katsekontaktia kestä miehiltä vaan kokevat sen jo ahdistavana. Verrantona ulkomailla kun vastaani käveli pari naista illalla he totesivat "good evening sir".  :) Suomalaisistaa on tullut tosikkokansa ja tämä näkyy monessa muussakin asiassa, kuten loukkaantumisien määrässä. Eihän Suomessa uskalleta enää televisiossa edes vitsejä vääntää, kun kaikesta vedetään herneet nenään. Tässä on se ongelman ydin!

Samoin miehet, kirjoitin tuolla sivuja sitten kuinka suomalaiset miehet eroavat ulkomaalaisista. Ei tarvitse kuin yksi viikko olla lomalla ulkomailla ja saan katseita ja lähestymisiä enemmän kuin Suomessa ollessani ikinä. 

Tässä yksi hyvä vinkki miten lähestyä naista ja etenkin miten erottua joukosta (no sitä ei suomessa tapahdu että tarttis erottua joukosta kun niin harva lähestyy jos kukaan)

Muitakin "approaching" videoita kannattaa katsella ja ottaa opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä anna tämä keskustelu mairittelevaa kuvaa suomalaisista miehistä. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja miehistykää.

Eikö se ole teidän feministien mielestä toksista maskuliinisuutta? Koittakaa jo päättää mitä haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelman ydin Suomessa ihmitsen ja erityiesti naisten tosikkomaisuus. Puhun nyt kokemuksen rintaäänellä 20 vuoden ajalta, jonka olen viettänyt ulkomailla ja Suomessa työkomennuksien vuoksi.  Tämä on valitettavaa todeta, mutta suomalaiset naiset eivät ole yhtä leikkisiä ja flirttailevia kuin yleisesti ulkomailla olen todennut. Tilanne on Suomessakin ollut parempi  vielä 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa. Silti viimeisen n. 20 v aikana naiset ovat muuttuneet totisemmiksi ja epäsosiaalisemmiksi ja se tietty pilke puuttuu useimmilta silmäkulmasta. Tämä on suorastaan silmiinpistävä havainto jo ihan katukuvassa, kun naiset eivät kestä edes normaalia katsekontaktia kestä miehiltä vaan kokevat sen jo ahdistavana. Verrantona ulkomailla kun vastaani käveli pari naista illalla he totesivat "good evening sir".  :) Suomalaisistaa on tullut tosikkokansa ja tämä näkyy monessa muussakin asiassa, kuten loukkaantumisien määrässä. Eihän Suomessa uskalleta enää televisiossa edes vitsejä vääntää, kun kaikesta vedetään herneet nenään. Tässä on se ongelman ydin!

Samoin miehet, kirjoitin tuolla sivuja sitten kuinka suomalaiset miehet eroavat ulkomaalaisista. Ei tarvitse kuin yksi viikko olla lomalla ulkomailla ja saan katseita ja lähestymisiä enemmän kuin Suomessa ollessani ikinä. 

Feminismi ja metoo syöpä ei ole vielä ulkomailla levinnyt niin pahasti. Puhukaa vielä lisää toksisesta maskuliinksuudesta niin miehet hyppäävät ojaan kun kävelette vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keräilin eniten esille tulleita syitä miksei ei lähestytä:

- Ujous

- Nolottaa jos saa pakit

- Pakit ei tunnu kivoilta

- Metoo

- Femismi

Huhhuh mitä vässykkäpuhetta. Jos joku oikeasti haluaisi parisuhteen niin ei sitä yrittämistä tuollaiset syyt estäisi. Taitaa olla taustalla joko jokin sosiaalisen tilanteen pelko / sairaus tai oikeasti ei vain halua edes yrittää saada suhdetta. 

Ei halua yrittää? Koko homman idea on että nainen lähestyy jos häntä kiinnostaa. Tämä vain omasta näkökulmasta, Miehiä on erilaisia, en haluaisi yhden yön juttuja vaan pitkän suhteen. Minä en ole se joka lapsia synnyttää. Se mitä nainen todella haluaa tulee todella nopeasti selville jo muutaman tapaamisen jälkeen, joilla ei siis seksiä harrasteta. Se ei ole minulta pois vaikka eläisin koko elämän yksin poikuus vielä tallella.

M34

Höpsis, kuka tuollaisen säännön on keksinyt? Ei pidä paikkansa.

Naiset sen ovat keksineet.

"Emme pidä siitä että miehet lähestyvät, naiset kyllä lähestyvät miehiä jos kiinnostaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keräilin eniten esille tulleita syitä miksei ei lähestytä:

- Ujous

- Nolottaa jos saa pakit

- Pakit ei tunnu kivoilta

- Metoo

- Femismi

Huhhuh mitä vässykkäpuhetta. Jos joku oikeasti haluaisi parisuhteen niin ei sitä yrittämistä tuollaiset syyt estäisi. Taitaa olla taustalla joko jokin sosiaalisen tilanteen pelko / sairaus tai oikeasti ei vain halua edes yrittää saada suhdetta. 

Sitten sinun varmaan kannattaa tyytyä niihin miehiin, jotka tekevät sinulle aloitteita. Ja jos niitä ei ole, niin sun on pysyttävä sinkkuna. Näin "vässykkämiehen" näkökulmasta melko luotaantyöntävä asenne, jonka voit lisätä yhdeksi syyksi listaan.

No voi nyyh sinua pientä herkkää olentoa... Minua on vedetty turpaan enkä silti ole luovuttanut, nyt vähän munaa tohon toimintaan.

Minua ei ole kukaan koskaan vetänyt turpaan. Ehkä tämä fakta kertoo enemmän sinusta kuin minusta?

Niin, jos ex-poikaystävä on ollut väkivaltainen minua kohtaan kertoo se siis minusta jotain? Avaa vähän että mitä se minusta kertoo?

kertoo siitä millaisia miehiä päästät reisiesi väliin.

Annas kun arvaan, se oli komea ja sillä oli kovat jutut. Ei mikään tylsä vässykkä! Kännissä vähän arvaamaton, mutta pitää ymmärtää ja yrittää, jospa hän rakkaudella paranis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on vässykkä, jos ei uskalla tai osaa jotain. Naista ei sanota vässykäksi, koska naisen ei tarvitse mitään uskaltaa tai osatakaan. Olisipa helppoa olla nainen. Saa vain odottaa että miehet tekee kaiken.

Lähestyminen on kautta aikain ollut miehen hommaa, mies on ollut se metsästäjä, joten ei normaalin miehen tuossa tarvitse mitään uskaltaa tai osata, se tulee luonnostaan.

Yksikään normaali heteromies ei kirjoittele av palstalle...

Millä valtuutuksella määrität mikä on normaalia ja mikä ei? Sanotko homoille, lesboille, veloille ja muunsukupuolisillekin, että normaalit ihmiset eivät käyttäydy niin? Jos et, niin miksi katsot oikeudeksesi määritellä mitä "normaali heteromies" tekee?

Voi kulta rakas, sä et tiedäkkään miten valtuutettu mä olen. <3

jaha, tytöt taas pätee

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ole koskaan lähestyneet minua, olen tehnyt siitä omat johtopäätökseni omasta ulkonäöstäni. Nettideittailun kautta olen saanut jotain lyhyitä juttuja aikaan, mutten mitään pysyvää.

Asiaa ei yhtään auta se, että ikää on pian 40 eikä työhistoriani ole kovin kummoinen (työttömyyttä, lyhyitä työjaksoja, ei kunnon uraa), en omista autoa, omaa asuntoa tai harrasta aktiivisia ulkoilmaharrastuksia (eivät yksinkertaisesti kiinnosta). Kaiken saa kruunattua ikäisekseni liiän alhaisella kuukausipalkalla.

Vaikutat viestisi perusteella rehelliseltä, itsereflektioon kykenevältä ja rauhalliselta. Jännä juttu, että paljastamalla "heikot kohtasi", ns. arat pisteesi, näin sinussa jotain noin kultaa. Et sinä noilla mainitsemillani ominaisuuksilla ainakaan huonolta ihmiseltä vaikuta, vaikka et joitain ulkoisia länsimaisen kulutus- ja kiiltokuvayhteiskunnan tiettyjä oletuksia et täytäkään. Ehkä sinun kannattaisi panostaa kumppaninhaussa sellaisiin paikkoihin, joissa saat tuoda persoonasi esille ennen ulkonäköäsi?

Katselen tätä siitä näkökulmasta, että olen itse fyysisesti ja henkisesti romuna ja työnteko on vaikeaa, se on ollut aina pätkittäistä, en kuvittelekaan omistavani asuntoa koskaan, autoakaan ei ole, ja elän tyytyväisenä vähäisellä kansaneläkkeelläni. En pidä itseäni ollenkaan minään huonona tyyppinä, koska en määrittele itseäni niiden kautta. Eikä tulevan kumppaninikaan pitäisi määritellä (itseään sen enempää kuin minuakaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25 sivua ulinaa, ja ulinagalluppikin!

Ulinaa siitä että miehet ei toimi normaalisti, niin kuin miesten pitäisi toimia ja ovat ennen toimineet...? Jos sen joku ulinaksi haluaa verhota niin ookkei...

Eihän tämä aikakaan enää ole normaalia feminismin ja metoo ansiosta. Nyt on naisten vuoro tehdä aloite uudessa normaalissa.

Minä olen nainen enkä ole vastuussa siitä mitä muut naiset keksii. En ole fe mak ko enkä metoo-ulisija.

Maailma on muuttunut, naiset ovat muuttuneet.

Toki on miehiä jotka eivät tätä hyväksy, vaan he kuvittelevat elävänsä 50-luvulla. Ehkä naisissa on sama tilanne? Osa ei tajua että maailma on muuttunut.

Ei ole enää miehen homma metsästää. Nettipornoa on aina saatavilla ja jos haluaa vaihtelua, vaihtaa kättä.

Ajatella, nettiporno ja pelit voittaa mielenkiintoisuudessa naiset... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että suomalaiselle miehelle nuo metoot yms on niin kova kalahdus ja älähdys. Esimerkiksi Jenkeissä kuulutellaan metroasemilla ja julkisissa kulkineissakin puhelinnumeroa, johon soittaa jos tulee vähänkään seksuaalisesti häirityksi. Tästä huolimatta miehet uskaltavat tehdä aloitteita.

Joko suomalainen ei siis erota ahdistelun ja aloitteen välistä eroa tai sitten syyllisyys painaa jotenkin? Kun muualla tällaista ongelmaa ei oikeastaan ole.

Itse olen aloitteellinen nainen ja lähestyn mieluiten itse miestä, mutta kunhan vain aina mietin tätä. Että miksi meillä on kansallisen tason ulina kansainvälisestä liikkeestä.

Johtunee siitä että suomalaiset ihan oikeasti yrittävät noudattaa ohjeita eikä vain sano niin. Useammankin kerran on todettu että ei-toivottu aloite voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi. Aloitteen tehdessäsi otat siis melkoisen riskin. 

Mikä tämä melkoinen riski on, jos teet naiselle aloitteen ilman seksuaalisia kosketuksia tai vihjailuja? Sisältyykö siihe joku muukin riski, kuin se, että nainen ei innostu ja antaa pakit?

Kuinka moni normaali aikuinen nainen alkaa syyttämään seksuaalisesta häirinnästä miestä, joka ei ole edes puhunut seksistä mitään?

Vaan mistäpä sitä tuntemattomista tietää miten normaali hän on? Median ja nettikeskustelujen perusteella epänormaalejakin tuntuu olevan aika paljon.

Ja jos kyse on jostain jo entuudestaan tutusta naisesta, josta olen kiinnostunut, niin olen aloitteen melko varmasti tehnyt (ja pakit saanut) tai sitten hän on parisuhteessa.

Ollaan pääsemässä juurisyihin miksi pariutuminen on Suomessa hemmetin vaikeaa, miehiä pelottaa kun ei tuntematonta tunne niin ei voi lähestyä kun ei tiedä miten normaali tai epänormaali nainen on. Voi hellanlettas sentään mitä vässyköitä suomalaisista miehistä on tullut. Parit pakit ja miehet on aivan burn out! Naurettavaa...

Vaihdetaan rooleja. Tehkää te naiset aloitteita ja jotkut miehet satunnaisesti nostaa sitten syytteen. Vieläkä naurattaa?

Miksi kenekään pitäisi lähennellä tuntematonta?

Laitetaan 100 ihmistä riviin ja kysytään mitä tarkoittaa lähentely tai ahdistelu.

Vastaukset vaihtelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta enää iskeä, mutta vastaan menneisyyden perusteella.

Iskeminen ei ole pelottavaa. Se on aina ollut (minulle) hyvin helppoa. Pelottava osuus on nimenomaan seuraukset.

Ajatellaan vaikkapa urheiluseuraa, seurakuntaa, vakiokuntosalia tai muuta paikkaa, jossa käy itse usein, ja jossa näkee viikosta toiseen suunnilleen samat 10-15 kiinnostavaa naista. Minulle ei olisi ongelmaa kysyä vaikka kaikkia treffeille. Kuten jo sanoin: ongelmana ovat seuraukset. => Jos/kun isken yhtä sen urheiluseuran/seurakunnan naisista ja epäonnistun, kaikki muutkin kääntävät minulle selkänsä. Jos siis aloite epäonnistuu, ja seura edelleen kiinnostaisi, on edessä urheiluseuran/seurakunnan/kaveripiirin tai muun vastaavan vaihtaminen kokonaan.

Aloitin iskemään tyttöjä 13-vuotiaana, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana. Ja se ensimmäinen tyttöystäväni oli naapurikaupungista, jossa kukaan ei minua ennakkoon tuntenut. Siitä eteenpäin KAIKKI parisuhteeni olen löytänyt ympäristöstä, jossa kukaan ei ole minua ennakolta tuntenut.

Juuri tuo naisten kollektiivinen torjunta yhden epäonnistuneen aloitteen jälkeen on se syy, miksi Tinder ja muu nettideittailu on miesten keskuudessa niin suosittua.

Tiedätkö mistä tämä johtuu? Kun kysyt yhtä treffeille, kaikki tietävät hänen olevan sinun ensimmäinen  valintasi. Jos saat pakit ja siirryt yrittämään seuraavaa, se seuraava tietää että olisit mieluummin halunnut sen jota kysyit ensimmäisenä ja hän on itse kakkosvaihtoehto, johon joudut tyytymään kun ekalle et kelvannut. Ei kukaan halua olla se kakkosvaihtoehto.

Ei sillä ole mitään väliä mistä se johtuu, kyse on siitä että noin käy.

Mitä v**tua te vääntelette ja kääntelette asiaa jatkuvasti? Ensin kiistetään "mitä sä muka pelkäät, mikä maine menee" ja sitten kun vääntää rautalangasta, selität mistä se johtuu.

Ei s**tana... Miehet: tätä se on sitten aviossakin. Miettikää kannattaako haaskata elämänsä.

Ohis täällä. Näen klassisen tilanteen, missä toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä ja jossa keskustelijat vievät keskustelua eteenpäin hieman eri tasoilla ja hieman eri tahtiin. Ratkaisuna rakkaudenkeskeisessä avioliitossa on yhdessä tiedostaa ja todeta tilanne, hakeutua samalle tasolle jatkamaan kommunikointia sekä ymmärtää milloin keskustelu on a) sekä turha että b) ei etene. Silloin lopetetaan jankkaus, suukotellaan ja halataan ja ollaan että heh heh, tulipa taas väännettyä. Random neuvoja rakkauden asialla, over and out.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain jaksaisi enää, vaikka olisinkin sinkku. Jos nainen vain odottaa, että mies lähestyisi, hän varmaan odottaa, että mies tekisi kaiken muunkin suhteessa eikä itse tarvitse tehdä mitään. Avuttomat naiset eivät kiinnosta.

Mistä te miehet tuntemattomista naisista tiedätte, että he ovat avuttomia naisia, jotka vain odottavat että mies lähestyy? Näkyykö tällainen naisesta päälle päin?

Niinhän te naisetkin tiedätte tuntemattomista miehistäkin jo kaiken luonteesta lähtirn valmiiksi ulkonäön perusteella ettei kelpaa. Mikä tässä on eri asia?

Siis jos joku tyrmää pelkän ulkonäön perusteella niin torjunnan syynä silloin on ihan puhtaasti se ulkonäkö, ei se että nainen olisi sen perusteella päätellyt jotain luonteesta. Joidenkin ulkonäöstä (tai yleensä koko ulkoisesta olemuksesta) vaan tulee välitön ei-reaktio ja se voi riittää ihan hyvin torjumiseen. Mutta tokihan miehen tavasta ottaa kontaktia pystyy päättelemään jotain myös persoonasta - myös niitä ei-niin-positiivisia asioita.

Sehän on tuhanteen kertaan täälläkin sanottu, että jos nainen joutuu tehdä aloitteen, niin joutuu tehdä kaiken muunkin koska aloitteita tekemätön mies on muussakin elämässä tietenkin täysi saamaton vätys. ohis

No voihan ollakin vätys, mistäpä sen tietää. Minä en kuitenkaan niin ajattele vaan ennemmin ettei kyseinen mies ole kiinnostunut minusta. Se on ainut päätelmä jonka osaan tehdä, sillä oletan että riittävän kiinnostunut tekee ennemmin tai myöhemmin aloitteen.

Ja sitten odotellaan, ja odotellaan, ja o-d-o-t-e-l-l-a-a-n, kun kumpikaan ei joko uskalla tai vaan halua tehdä mitään.

Jos nainen on aidosti kiinnostunut, hän tekee kyllä aloitteen.

Millaisen aloitteen? En ole kuuna päivänä nähnyt elämäni aikana naisen tekevän selvää "lähtisitkö kanssani..."-aloitetta kenellekään, itsestäni nyt puhumattakaan.

Nainen luo katseen

Kyllä miehetkin katseita luo. Miksi siis valitetaan ettei miehet tee aloitteita?

Siat tuijottavat. Se on aivan eri asia kuin "katse"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neymar lähestyi naista kaupassa ja sai raiskaussyytteen?

ei välttämättä ollut missään tekemisissä ja sai raiskaussyytteen

Jos ei ollut missään tekemisissä, miten voi puolustautua julkaisemalla tekstiviestejä ja intiimejä kuvia?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/neymarin-raiskaussyyte-kaatui-futis…

Puuttumatta juuri tuohon tapaukseen, suhde mieheen oikeuttaa näköjään helposti raiskauksen. Oikeus ilmeisesti ajattelee, että jos kerran on antanut, ei enää ole oikeutta kieltäytyä.

Kirjoitinkin "ei välttämättä"

Pointtina oli "poistun aamulla kämpältä, lennän kotimaahan ja parin viikon päästä nostan syytteet... Koska niin voi tehdä.

Ottamatta kantaa juuri tuohon tapaukseen, miksi väität että suhde mieheen oikeuttaisi raiskauksen? 

Jos harrastan naisen kanssa eilen seksiä, ja hän huomenna päättää väittää sitä raiskaukseksi, millä todistan ettei näin ole? yhdyntä siis voi olla kiistaton, mutta jos nyt vaikka naisen puoliso sai tietää asiasta. En onneksi ole helvetin rikas eikä tapana ole maata kenen tahansa kanssa, mutta ymmärtänet pointtini?

Millä todistat ettet raiskannut?

Äläkä selitä ettei naiset voisi koskaan valehdella.