Mistä johtuu, että lapsenteko lykkääntyy niin helposti?
Olen aina ollut ns. kiltti tyttö joka ajattelee ja tekee mitä pitää tehdä eikä mitä haluaa. Olen ollut mieheni kanssa 18-vuotiaasta. Vauvakuume tuli 21-vuotiaana mutta oli opiskelut kesken. Tulin vahingossa raskaaksi viimeisenä opiskeluvuotena 25-vuotiaana. Vauva olisi ollut toivottu ja olimme jo naimisissakin mutta tein abortin syystä, että opiskelu oli juuri loppumassa alkuraskaudesta ja työkokemus omalta alalta 0. Menin töihin mutta työpaikka oli sellainen, että siirsin vauvahaaveita liian stressaavan työn vuoksi. Nyt olen vaihtanut uuteen työhön ja haaveilen, olisiko vihdoin aika. Vauvakuume on kova. Mutta onko vieläkään tarpeeksi hyvä aika?
- olemme 28-vuotiaita
- työni on määräaikainen, pitkä sellainen
- työnantaja on tuonut esille että yksikin henkilövaihdos vielä on iso isku firmalle (vaihtuvuus on ollut suurta ennen tuloani)
- säästössä on vasta 10 000 € asuntolainaa varten ja 5 000 € vauvaa varten, asumme vuokralla.
- parisuhde voi hyvin ja vauvakuume on kova. Haluamme kovasti oman lapsen jota kasvattaa.
- jos jaksaisin odottaa että lapsi syntyisi vasta 2015 maaliskuussa saisin isomman äitiyspäivärahan, joskin se olisi hyvän kokoinen jo nyt (n. 2200 €).
Nyt tuntuu että pitäisikö vielä odottaa vai joko.. Kuinka kauan tätä pitää lykätä?!
Kommentit (112)
Jos noin tarkkaan laskee ja suunnitelee elämäänsä, niin ihmetyttää, että silloin ottaisi riskiä keskeytetystä yhdynnästä.
Lapsenteko viivästyy, koska ihmiset ovat entistä tietoisempia kaikesta muusta hyvästä, jota elämällä on tarjota. Ei ole halua luopua asioista lastenteon vuoksi. Lapsia ei pidetä enää itsestäänselvästi osana elämänkulkua vaan valintana muiden joukossa.
Itse vastaan omalta osaltani tähän aloituksen kysymykseen. Olen nyt 22-vuotias, toivon pääseväni opiskelemaan ensi keväänä unelmieni alaa, tällä hetkellä opiskelen alaa, jolle en halua ikinä valmistua. Jos pääsen kouluun keväällä, olen 27-vuotias kun valmistun. Tämän jälkeen menee pari vuotta, että saa vakityöpaikan ja kun sen on saanut alkaa säästö häihin ja omaan asuntoon. Eli olen suosiolla lykännyt vauvahaaveet jonnekkin 35 vuoden tienoille.
Kannattaa pistää homma aluille jos siltä tuntuu. Voihan se olla, että kestää kauan ennen kuin tärppää. Se on kyllä mielestäni hyvä, että on ehtinyt hankkia työkokemusta ja nähdä maailmaa ennen kuin ryhtyy perheelliseksi, koska lapsen jälkeen menee helposti pitkä aika ilman reissaamista ja intensiivistä harrastelua/omaa aikaa.
Itse en ikinä lähtisi lasten hankintaan epävarmassa taloudellisessa tilanteessa tai pitkälti alle 30 v. ikäisenä. Nuorena on paras kokea maailmaa ja hankkia työkokemusta. Toisaalta lapsen saanti voi kyllä vaikeutua myöhemmällä iällä ja lisäksi menee pidenpään kunnes taas voi nauttia omasta ajasta. Mutta tässä tapauksessa voisi olla hyvä hetki aloittaa lapsen hankinta.
Tein lapsen melkein heti valmistumisen jälkeen, lyhyehkö seurustelusuhde eikä vakitöitä, lapsi ensi vuonna 3 vuotta. En todellakaan odottelisi vakipaikkaa, töitä on nytkin löytynyt. Ja teen varmaan toisenkin lapsen ilman vakituista paikkaa.
Oletko miettinyt että tekemäsi abortti on voinut tehdä kropallesi kaltoin? Siskoni ei voi saada lapsia, hän teki abortin n. 3 vuotta sitten. Arvaappa kaduttaako.. Jos oli vauvakuume niin minkä ihmeen takia teit abortin???? Kaikki eivät voi saada edes yhtä lasta niin tapat oman lapsesi typeristä syistä vaikka olisit varmasti ollu jo valmis äidiksi.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:31"]
Oletko miettinyt että tekemäsi abortti on voinut tehdä kropallesi kaltoin? Siskoni ei voi saada lapsia, hän teki abortin n. 3 vuotta sitten. Arvaappa kaduttaako.. Jos oli vauvakuume niin minkä ihmeen takia teit abortin???? Kaikki eivät voi saada edes yhtä lasta niin tapat oman lapsesi typeristä syistä vaikka olisit varmasti ollu jo valmis äidiksi.
[/quote]
Käsittämätöntä paskaa tuo syyllistys. Kyllä on paljon sellaisia tilanteita, joissa abortti on ihan hyvä vaihtoehto. Väärään aikaan tehty lapsi (ja myös äiti) voi joutua elämään kurjan elämän sen vuoksi, että äidille kävi vahinko. Suurta itsekkyyttä on siittää/synnyttää lapsia täysin harkintaa vailla huonoihin lähtökohtiin vain siksi, koska lapset ovat lahjoja, itsellä on vauvakuume tms. muuta skeidaa.
Voi olla, että kävi huono tuuri, mutta tuollaisten idioottien syyllistykset tuskin asiaa muuttavat mihinkään suuntaan.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:31"]
Oletko miettinyt että tekemäsi abortti on voinut tehdä kropallesi kaltoin? Siskoni ei voi saada lapsia, hän teki abortin n. 3 vuotta sitten. Arvaappa kaduttaako.. Jos oli vauvakuume niin minkä ihmeen takia teit abortin???? Kaikki eivät voi saada edes yhtä lasta niin tapat oman lapsesi typeristä syistä vaikka olisit varmasti ollu jo valmis äidiksi.
[/quote]
Osaatko sinä edes lukea? Ap kyllä selitti, miksi teki abortin. Eikä solurykelmän abortoiminen ole mitään "lapsen tappamista". Ihme pösilöitä täällä.
Ennenvanhaan sanoivat että lapsi tulee kun on tullakseen,ei kuitenkaan niin että ITSE on vielä lapsenkengissä,jos on hyvä aviopuoliso niin tekemään vaan.
Muuten saa sitten 40-50v itkeä kun ei oo tullu mitää saatuu aikaan!
Ei pakolla vaan tunteella ne tehdään sillon kun siltä alkaapi tuntumaan...
Abortin tein hyvin aikaisella viikolla. En koe asiasta huonoa omaatuntoa eikä propaganda pure minuun. Minulle oli tärkeä saada ura ainakin pieneen alkuun / käyntiin, silloin olisimme olleet minimiäitiyspäivärahan ja miehen pienten tulojen varassa (miehelläkin nyt paremmat tulot).
Mutta sen tiedostan, että mitä enemmän ikää tulee sen vaikeammaksi käy raskautuminen. Ap.
nosto