Mistä johtuu, että lapsenteko lykkääntyy niin helposti?

Teidän ajatusmaailmaanne kuvaa sellainen asia, että ajattelette lapsen tulevan tilauksesta ja se abortoitu lapsi voidaan ikään kuin korvata seuraavalla. Kun sitten joskus saatte sen oman lapsen ja ehkä toisenkin, ymmärrätte toivottavasti kuinka ainutlaatuinen lapsi on ollut. Jokainen on yksilä eikä koskaan ole korvattavissa seuraavalla ja siksi kenenkään elämän ei tulisi päättyä liian heppoisista syistä.

Mitä jos teidän isosisarenne olisi abortoitu, koska äidillänne oli huono vaihe töissä?

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 21:11"]

Mitä jos teidän isosisarenne olisi abortoitu, koska äidillänne oli huono vaihe töissä?

[/quote]

Isosisartani ei olisi voitu abortoida, koska häntä ei olisi ollut koskaan olemassakaan. En nyt oikein ymmärrä tämän kysymyksen pointtia. Tarkoitatko, että mitä jos vanhempani olisivat hankkineet vain yhden lapsen? No, sitten heillä olisi ollut vain yksi lapsi, ja se olisi se tilanne, joka olisi kaikkien mielestä normaali.

Mitä jos teidän isosisarenne olisi abortoitu, koska äidillänne oli huono vaihe töissä?

Ajatelkaa kuinka ainutlaatuinen ihminen olisi jäänyt syntymättä. Hän oli ihana juuri sellaisena kuin on, hänellä olisi ollut historiansa, naurunsa ja ilonsa, elämänsä, ammattinsa ym. Hän olisi ollut kokonainen ihminen! Eikä tämä ihminen, joka abortoitiin, tule koskaan takaisin eikä häntä voi seuraava sisarus millään tavalla korvata.

Vaikka hyväksyn abortin (en mukavuus), pyydän hieman kunnioitusta ja surua näille, jotka eivät koskaan saaneet seuraamme syntyä! Ja millaisia ihania ihmisiä heistä olisikaan tullut :) Joten, älkää ainakaan liian heppoisin perustein, työasioiden tms. takia antako tällaisen ihmisen ola syntymättä! Kun hän oli jo tulossa.

Hieman kunnioitusta näille elämättömille elämille, menetetyille ihmisaluille.

Jos ap olisi sitten tehnyt tuossa ekassa tilanteessa lapsen, ja nyt surkuttelisi täällä, miten ei löydä hoitovapaan jälkeen töitä kun ei ole työkokemusta, niin täällä haukuttaisiin loiseksi ja sossupummiksi.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 21:11"]

Teidän ajatusmaailmaanne kuvaa sellainen asia, että ajattelette lapsen tulevan tilauksesta ja se abortoitu lapsi voidaan ikään kuin korvata seuraavalla. Kun sitten joskus saatte sen oman lapsen ja ehkä toisenkin, ymmärrätte toivottavasti kuinka ainutlaatuinen lapsi on ollut. Jokainen on yksilä eikä koskaan ole korvattavissa seuraavalla ja siksi kenenkään elämän ei tulisi päättyä liian heppoisista syistä.

Mitä jos teidän isosisarenne olisi abortoitu, koska äidillänne oli huono vaihe töissä?

[/quote]

Miten elämä voi päättyä jos se ei ole alkanutkaan vielä?

Jäätävää jossittelua tuo sisar-jeesustelu. Ja kun se abortoitu solurykelmä ei ole ollut vielä mikään lapsi. Tuliko mieleen, että voisi olla, ettei muita lapsia ole myöhemmin varaa hankkia, kun ajanut taloutensa sellaiseen tilaan, ettei ole varaa mihinkään.

Ensimmäiset vuodet koulun päättymisen jälkeen ovat tärkeitä työllistymisen kannalta ja voi olla, että vuosien koulutus menee hukkaan hätiköityjen ratkaisujen suhteen. Olisihan se tarkoitus, että ehkäisyllä asiat hoidetaan, mutta ihmiset tekee virheitä. Osoittakaa nyt hieman myötätuntua vai ettekö tunnekylmyydeltänne kykene?

Haluatko todella lasta? Yleensä jos haluaa niin nuo muut asiat ovat mitättömän vähäpätöisiä.

Itse tulin vahinkoraskaaksi 21-vuotiaana. Nyt minulla on ihana 9v poika ja hänellä pikkusisaruksia. Sain minimiäitiyspäivärahaa,opintotukea ja asumistukea. Valmistuin koulusta normaaliaikataululla vauvansaannista huolimatta. Oikeastaan jos vertailen itseäni ystäviini/ikätovereihin/kollegoihin niin ei meillä työn suhteen isoa eroa ole, samassa tahdissa palkkani on kasvanut jne. Eli en koe että olen mitään menettänyt työelämästä vaikka vauvan päätinkin pitää. Raha on vain rahaa. Tiesin selviäväni opiskelijana tuolla minimiäitiyspäivärahalla (olihan se opintotukeen lisää), lisäksi siirryin yleisen asumistuen saajaksi. Opiskelin kokoajan eli tämä "köyhä" ajanjakso elämästäni oli kuitenkin suht lyhyt. Yritän siis sanoa sinulle että jos ajattelet äitiyspäivärahan suuruutta niin voit ikuisesti ajatella että se on seuraavana vuonna taas suurempi ja sitä seuraavana taas suurempi (olettaen että palkkasi kasvaa). Varmasti se on nyt jo riittävästi siihen että selviätte. Ja palkkasi kasvaa sitten taas kun palaat töihin.

Onko sinulla ollut köyhä lapsuus?

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 21:35"]Haluatko todella lasta? Yleensä jos haluaa niin nuo muut asiat ovat mitättömän vähäpätöisiä.

Itse tulin vahinkoraskaaksi 21-vuotiaana. Nyt minulla on ihana 9v poika ja hänellä pikkusisaruksia. Sain minimiäitiyspäivärahaa,opintotukea ja asumistukea. Valmistuin koulusta normaaliaikataululla vauvansaannista huolimatta. Oikeastaan jos vertailen itseäni ystäviini/ikätovereihin/kollegoihin niin ei meillä työn suhteen isoa eroa ole, samassa tahdissa palkkani on kasvanut jne. Eli en koe että olen mitään menettänyt työelämästä vaikka vauvan päätinkin pitää. Raha on vain rahaa. Tiesin selviäväni opiskelijana tuolla minimiäitiyspäivärahalla (olihan se opintotukeen lisää), lisäksi siirryin yleisen asumistuen saajaksi. Opiskelin kokoajan eli tämä "köyhä" ajanjakso elämästäni oli kuitenkin suht lyhyt. Yritän siis sanoa sinulle että jos ajattelet äitiyspäivärahan suuruutta niin voit ikuisesti ajatella että se on seuraavana vuonna taas suurempi ja sitä seuraavana taas suurempi (olettaen että palkkasi kasvaa). Varmasti se on nyt jo riittävästi siihen että selviätte. Ja palkkasi kasvaa sitten taas kun palaat töihin.

Onko sinulla ollut köyhä lapsuus?

[/quote]

Haluan lasta mutta olen opetellut siirtämään haluja (liiankin pitkälle) jotta voin tehdä vastuullisia ratkaisuja.

Lapsuuteni oli ihan normaalin keskiluokkainen, tulimme hyvin toimeen, sain harrastaa mitä halusin, matkustelimme paljon ja koskaan ei tarvinnut miettiä riittääkö raha. Ideaalitilanteessa pystyisin tarjoamaan omallenikin edes osan niistä kokemuksista joita olen itse saanut kokea.

Olemme jo mieheni kanssa päättäneet että tämä tilanne on se piste, mihin asti olemme valmiit odottamaan ja ihan kaiken ei tarvitse olla valmiina.

Hienoa että sinusta oli äidiksi kesken opiskelujen. Minusta ei ollut, vaikka 21-vuotiaasta lähtien olen vauvojen ohi kulkiessani saanut kyyneleen silmäkulmaani ja tyhjän olon ja kaipuun tunteen syliini.

Mutta ehkä olemme siis ainoita jotka näin pitkälle asiaa venyttää ja omituisia :) Ap.

21-vuotiaasta lähtien olen vauvojen ohi kulkiessani saanut kyyneleen silmäkulmaani ja tyhjän olon ja kaipuun tunteen syliini.

Miten ihmeessä pystyit tekemään abortin? En vaan ymmärrä. Itse olisin riemusta kiljuen ottanut lapsen vastaan.

Mielestäni lapsilla tulee olla mahdollisuudet tehdä elämässään mielenkiintoisia asioita, halutessaan vähän matkustella ja vanhempien olisi hyvä kyetä tarvittaessa myös avustamaan lastaan taloudellisesti. Jatkossa opiskelu ja elämä muutenkin kallistunee. Jos vanhempien taloudellinen tilanne on heikko, jää lapselta jatkossa monet asiat nuoruudessa kokematta.  Enkä nyt tarkoita mitään ökyilyä vaan ihan tavallisia rientoja ja harrastuksia. On ajattelematonta väittää siis, ettei rahalla olisi merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 22:18"]

21-vuotiaasta lähtien olen vauvojen ohi kulkiessani saanut kyyneleen silmäkulmaani ja tyhjän olon ja kaipuun tunteen syliini.

Miten ihmeessä pystyit tekemään abortin? En vaan ymmärrä. Itse olisin riemusta kiljuen ottanut lapsen vastaan.

  [/quote]

Varmaa juuri siksi, että oli halu luoda lapselle mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevalle elämälleen. Tuossa se tuli esille aiemmassa kirjoituksessaan jos hiukankaan on kykyä yhdistellä asioita.

No tässähän ei mitään todellista valintaa ollutkaan. AP:lla ei ole nyt takeita siitä, että hänellä olisi yhtään sen enempää töitä kuin olisi ollut, jos olisi jäänyt äitiyslomalle valmistumisen jälkeen. Useat työantajat sitäpaitsi palkkaavat mielellään nuoria naisia, joilla on jo lapsi tehtynä. Joten ihan turha jossitella, että ap olisi miehineen ollut rutiköyhä, jos olisi pitänyt lapsen. Todennäköisempää on, että mitään eroa ei olisi ollut.

Mutta ap:han oli jo valmistumassa, eli ihan hyvät lähtökohdat oli. Ymmärrän, ettei halua lasta kesken opintojen, mutta miksi ei sen jälkeen? Kukaan ei Suomessa joudu kadulle vauvan takia ja töitäkin olisi varmasti löytynyt viimeistään äitiysloman jälkeen.

Ap oli valmistunut ja tilanne olisi ollut mitä mainioin, noin yleensä ottaen. Työantajat palkkaavat mieluummin naisen äitiyslomalta kuin naisen, joka todennäköisesti jää aivan kohta äitiyslomalle. Totuushan on, että ap teki sen helpon ratkaisun, jota ohjasi hänen käsityksensä "turvatusta" lapsuudesta. Ap olisi todennäköisesti pystynyt tarjoamaan syntyneelle lapselle aivan yhtä turvatun lapsuuden, vaikka olisi lapsen pitänytkin. Joten kyse oli vain ja ainoastaan ap:n omasta tahdosta mikä sekin on ihan ok. Mutta aivan turha selitellä syyksi mitään taloudellista tilannetta. Jos tahtoa olisi ollut, olisi ap nyt palaamassa työelämään pienen lapsen äitinä eikä jäämässä äitiyslomalle.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 22:18"]

21-vuotiaasta lähtien olen vauvojen ohi kulkiessani saanut kyyneleen silmäkulmaani ja tyhjän olon ja kaipuun tunteen syliini.

Miten ihmeessä pystyit tekemään abortin? En vaan ymmärrä. Itse olisin riemusta kiljuen ottanut lapsen vastaan.

  [/quote]

Varmaa juuri siksi, että oli halu luoda lapselle mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevalle elämälleen. Tuossa se tuli esille aiemmassa kirjoituksessaan jos hiukankaan on kykyä yhdistellä asioita.

[/quote]

Kiitos kun ymmärrät! Enempää en viitsi enää sanoa kun täällä on haita liikkeellä, haistavat tällaisen "kylmän ja tunteettoman hirviön" jo kaukaa :) Ap.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 22:32"]

Ap oli valmistunut ja tilanne olisi ollut mitä mainioin, noin yleensä ottaen. Työantajat palkkaavat mieluummin naisen äitiyslomalta kuin naisen, joka todennäköisesti jää aivan kohta äitiyslomalle. Totuushan on, että ap teki sen helpon ratkaisun, jota ohjasi hänen käsityksensä "turvatusta" lapsuudesta. Ap olisi todennäköisesti pystynyt tarjoamaan syntyneelle lapselle aivan yhtä turvatun lapsuuden, vaikka olisi lapsen pitänytkin. Joten kyse oli vain ja ainoastaan ap:n omasta tahdosta mikä sekin on ihan ok. Mutta aivan turha selitellä syyksi mitään taloudellista tilannetta. Jos tahtoa olisi ollut, olisi ap nyt palaamassa työelämään pienen lapsen äitinä eikä jäämässä äitiyslomalle.

[/quote]

Just joo. Eiköhän tuossa ole jossittelua kylliksi. Eikä se välttämättä ole ollut mikään helppo ratkaisu. Ja se, että tekee voitavansa ja sen minkä kokee lapsen perheeseen tulon kannalta oikeaksi on mielestäni selkärankaista toimintaa. Kuka täällä on sanomaan miten asia olisi pitänyt hoitaa paremmin kun ei voi tietää miten asia olisi mennyt jos ei olisi abortoinut.

Ei ole mitenkään turhaa perustella taloudellisella tilanteella. Kuten jo aiemmin täällä on kirjoitettu, kyse oli talouden turvaamisesta. Ei ole läheskään yhtä helppoa työllistyä jos on heti opiskelujen jälkeen jäänyt äitiyslomalle ilman työkokemusta, kuin jos on jo jonkinlainen työhistoria takana. Monet työnantajat kokevat, että pidempi pätkä pois työelämästä erkaannuttaa jo itsessää ihmistä kuvioista. Se yhdistettynä kokemattomuuteen ei ole mikään häävi yhdistelmä työmarkkinoilla.

En vaan voi ymmärtää mikä siinä on vikana, että koettaa järjestää elämänsä hyvin lapsen ja tulevaisuuden varalle?

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 22:30"]

Mutta ap:han oli jo valmistumassa, eli ihan hyvät lähtökohdat oli. Ymmärrän, ettei halua lasta kesken opintojen, mutta miksi ei sen jälkeen? Kukaan ei Suomessa joudu kadulle vauvan takia ja töitäkin olisi varmasti löytynyt viimeistään äitiysloman jälkeen.

[/quote]

No juuri siksi, ettei ole vielä mitään työkokemusta. Yleensä opiskellaan sen vuoksi, että voisi tehdä jotain tiettyä työtä/työskennellä jollain tietyllä alalla. Opiskelujen jälkeen olisi tärkeää heti saada työkokemusta alalta, jotta voi luoda kontakteja ja oppii kuvioita. Sen sijaan jos heti jää äityislomalle ovat mahdollisuudet sen jälkeen aika heikot. On toinen asia jos kelpuuttaa kaikki mahdolliset työpaikat, mutta ymmärtääkseni sellaisesta henkilöstä ei tässä ole kyse.

Mielestäni nuo olisivat olleet hyviä perusteita olla tulematta raskaaksi. Mutta jos ja kun pulla oli jo uunissa, olisi siitä pitänyt kantaa vastuu eikä laittaa työelämää oman lapsensa edelle. Elämää vaan ei voi suunnitella etukäteen, ja deletoida kaikkea sitä, mitä ei siihen halua kuuluvan.

Itse olisin ap:n tapauksessa ottanut opinnoissa aikalisän, tehnyt vaikka keikkatöitä raskausaikana ja saanut näin ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan. Siihen riittää mikä tahansa tilapäistyö. Sitten opinnot olisi voinut jatkaa loppuun äitiysloman aikana ja sen jälkeen ja työelämään siirtyä ilman mitään katkoksia. Mies oli kuitenkin töissä, joten perheellä ei olisi mennyt mitenkään huonosti.

Mä olin tuo 75 joka sai vauvan kesken opintojen.Miten ihmeessä tulevaisuuden työnantajat olisi tuosta vauvasta voineet mitään tietää? Valmistuin maisteriksi ihan samalla aikataululla kun opiskelijatoveri. Kun hain töitä niin eihän missään näkynyt mitään äitiyslomaa (työnhakeminen suoraan äitiyslomalta???) , ihan samalla tavalla töitä hain kuin opiskelutoverini. En mä mihinkään cv:hen äitiyslomaa todellakaan laittanut enkä lapsesta mitään työhaastattelussa puhunut. Ne työpaikat olen saanut mihin olen hakenut.

Kiitos ap että vastasit viestiini. Mielestäni silti olisi ollut ihan tarpeeksi vastuullista taloudellisesti jne tehdä lapsi aiemminkin. Toki myönnän että kesken opintojen oli raskasta saada lapsi, kuitenkin itse onneksi opiskelin alaa jota pystyin kotona lukemaan ja käymään sitten tenteissä eli ei ollut koulussa läsnäolopakkoa kokoajan (toki joillain kursseilla oli). Muille mahdollisesti vastaavassa tilanteessa oleville kuitenkin tiedoksi että opintosuorituksiin voi saada joustavuutta jos on raskaana tai pienen vauvan äiti. Kannattaa neuvotella.

Sen takia tuota köyhyysaspektia kysyin koska eräs hyvä ystäväni on hyvin köyhästä perheestä ja hän sen takia jotenkin tarvii todella erikoisen hyvät olosuhteet ennen kuin voi lasta edes harkita.

Haluaisin kuitenkin vielä huomauttaa keskustelijoille että lapsen saanti ei estä opiskeluja eikä tulotason nousua. Se että pitää vauvan opiskelijana ei tarkoita ikuista köyhyysloukkua. Kunhan vaan opiskelee ja menee töihin (onnistuu lapsenkin kanssa) niin onnistuu ihan samalla tavalla kuin lapsettomatkin saamaan mukavan elintason. Ehkä jopa suuremmalla motivaatiolla.