Onko sinulla nimi, joka pitää usein/aina tavata?

Asun myös ulkomailla. Nimeni on Ptronjella. Olin kerran vuoden Suomessa, ja aina olin Petronella. Pitäsi kai vaihtaa se pysyvästi...

Minulla on ruotsinkielinen sukunimi, jonka automaattisesti tavaan kirjain kirjaimelta. Siitäkin huolimatta vastapuoli ei heti saa nimestä kiinni. Onneksi sukunimi on sentään lyhyt, että sen vaivautuu tavaamaan vaikka useampaan kertaan.

ulkomaalais taustainen nimi ja saan tavata aina. ja se ei riitä yleensä todetaan että ompa kaunis nimi ja mistä se on kotoisin ym? ei huvita kuule jokaiselle kysyjälle sukupuuta alkaa selittämään.. ottaa päähän, kaivan henkkarit esiin yleensä ennen kuin kysytään ja puhelimessa sanon mieluummin sotun..

Nimeni on Merituuli, ja aina kuvitellaan, että se kirjoitetaan Meri-Tuuli.

On. Ensin sanon nimen ja heti perään tavaan.

Tosi vaikee on, Anna Virtanen

On. Uusi sukunimeni on hakala, mutta helppo tavata. En vielä ainakaan ole kokenut kiusallisena tai ärsyttävänä tavailla sitä.

On. Minulla on ulkomaalainen nimi jossa on mm. sukunimessä 2 c-kirjainta. En koe asiasta mitään vaikeuksia. Harvoin sitä nyt tavaamaan joutuu, yleensä nykyisin asiat hoidetaan sähköisesti ja nimensä voi ihan kirjoittaa. Ja jos livenä on, voin näyttää ajokortista nimen ja voi siitä kirjoittaa. Mutta eipä se nyt niin kauhea vaiva ole jos tavaamaan joutuukin, en ole kyllä moniin vuosiin tainnut joutua. 

Rebecca, luullaan usein Rebekaksi K:lla.

Aloitan kanssa tavaamisen suoraan nimen sanomisen perään. Jos olen kasvotusten näytän henkkareita ja sanon että tosta saat sen helpoten kirjoitettua. Siihen tottuu.

Fia, kaikki kuulevat aina "Pia".

Argillander, muutamaan otteeseen on pitänyt tavata esim. puhelimen kautta asioidessa.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 15:45"]

On. Minulla on ulkomaalainen nimi jossa on mm. sukunimessä 2 c-kirjainta. En koe asiasta mitään vaikeuksia. Harvoin sitä nyt tavaamaan joutuu, yleensä nykyisin asiat hoidetaan sähköisesti ja nimensä voi ihan kirjoittaa. Ja jos livenä on, voin näyttää ajokortista nimen ja voi siitä kirjoittaa. Mutta eipä se nyt niin kauhea vaiva ole jos tavaamaan joutuukin, en ole kyllä moniin vuosiin tainnut joutua. 

[/quote]

Ai niin se sukunimi on vielä ihanasti kolmiosainen, ilman väliviivoja ;-) Lisäksi nimeni on ilman toista etunimeäkin jo pitkä: etunimessä 9 kirjainta ja sukunimessä 13 kirjainta + 2 välilyöntiä. Siitä voi repiä huumoria :D

Olen Josephina, kaikki kuvittelevat että olen Josefiina.

Nimeni on Luna, ja kaikki kuulevat ensin, että se on Lumi.

Olen venäläinen, ja nimeni Anna lausutaan Anja. Aina pitää sanoa kaikille, ettei sitä kirjoiteta Anja vaan Anna!

Oma nimeni on niinkin tavallinen kuin Karoliina ja muutaman kerran on tullut kyselyä, että kirjoitetaanko c:llä, yhdellä vai kahdella i:llä.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 15:46"]

Aloitan kanssa tavaamisen suoraan nimen sanomisen perään. Jos olen kasvotusten näytän henkkareita ja sanon että tosta saat sen helpoten kirjoitettua. Siihen tottuu.

[/quote]

Mulla sama taktiikka. Sukunimi on erikoinen, usein saan myös vastata kysymyksiin sen alkuperästä olenko syntynyt jossain muualla kuin suomessa. Sukuni on nimestä huolimatta ihan suomalainen.

Ruotsinkielinen, harvinaisempi sukunimi. (Suomessa alle 50 "meikäläistä".) Siinähän sitä sitten tavataan harva se päivä. :) Avioliiton myötä vasta joukkoon olen liittynyt, joten montaa vuotta harjoitusta ei ole alla, mutta eihän tuo isommin ärsytä. Lapsille on kyllä yritetty valita sellaiset etunimet, etteivät joudu sitten niitäkin tavaamaan.

Minulla on sillälailla hankala, että minua kutsutaan kolmannella nimelläni. Kutsumanimeni on Emilia ja etunimeni Aada. Kerran minulle soitettiin, ja puhelimessa kysyttiin että on siellä Aada. Kysyin vahingossa "Kuka Aada?" :'D