Tuttava väittää, että 1v11kk osaa lukea. Aargh.

Joo, on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin. Lapsi voi oppia kirjainten muotoja ja ääntämisiä. Voi myös muistaa tekstejä (satuja, kertomuksia, runoja) tai just näitä "prisma" " kotipizza" logoja. Näillä ei kannata testata lukemista , vaan ihan uusi teksti lapselle eteen.

Mun tuttavaperheen lapsi osasi ihan oikeasti lukea 2,5 -vuotiaana. Kyllä kai poikkeuksellisia lapsia lukemisen oppimisessa voi olla olemassa? Eihän se lapsesta mitään luonnonoikkua tai neroa tee.

No siis ei ollut mulle mitenkään niin hirveä sydämenasia alkaa väittää vastaan eilen, kun kaikki sitä lukemista ihastelivat. Olisin tietenkin voinut napata toisen kirjan ja pyytää "lukemaan" siitä.

Nyt tämä kuukautta vajaa kaksivuotias luki sujuvasti, kertovasti, kuin satua itse kertoen. Ei se ole lukemista, pitäisihän aikuisen ihmisen se ymmärtää. Jos lapsi lukee, se lukee sanoja ja silloin katoaa intonaatio ja lauseet loppuvat yhtäkkiä "kesken" usein. 

Lukemaan voi oppia aikaisinkin, meilläkin ovat kaikki lapset lukeneet 3-4-vuotiaina. Muuten ihan kiva, mutta lukeminen avaa myös pahan maailman pienelle. Kun 4v tavaa kaupan kassalla Iltalehden otsikoita, lapsuus lyhenee aika nopeasti.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 09:30"]

Tuttavan perheessä luetaan paljon, samoin meillä. Lapset tykkäävät ihan hirveästi lukemisesta ja osaavat kaikki kirjat sanasta sanaan ulkoa.

Tuttava on nyt aivan varma, että 1v1kk osaa lukea. Perhekerhossa eilen otti kirjan mukaansa ja näytti muille, että se osaa todellakin lukea. Tuo taapero otti kirjan ja tietenkin "luki" jokaisen sivun huolellisesti sanasta sanaan. Tottakai osaa sen ulkoa, ei tuon ikäinen vaan voi osata lukea. Tietää, mitä tekstiä "lukee" milläkin sivulla minkäkin kuvan alla.

Muut ihastelivat, että wau, miten voi olla mahdollista ja että onpas taitava lukija ja että miten ihmeellistä. Minä sitten sanoin, että kyllä tuon ikäiset helpostikin oppivat kirjat ulkoa ja se voi vaikuttaa siltä, että lapsi osaa lukea, mutta ettei alle 2-vuotias voi osata lukea. Äiti tietenkin pahastui ja sanoi, että kyllä näitä lahjakkuuksia maailmaan mahtuu.

Aargh.

[/quote]

Ei varmaan osaakkaan lukea. Mutta tosi lahjakas mun mielestä ikäisekseen jos osaa pölistä kirjan sivulleen ulkoa. Mulla samanikäinen lapsi ja osaa puhua joitain lauseita, mutta ei kyllä osaa kirjoja ulkoa eikä niitä edes malta kuunnella...

On meidänkin lapsemme osannut jo pitkään tuolla tavalla lukea kirjoja, kun samoja kirjoja on paljon luettu, oppiihan lapsi ne tekstit ulkoa ja huomaa heti jos vaihdan lukiessani jonkun sanan tarinasta. En kuitenkaan kuvittele, että lukisi vaikka päivän Hesarin, kun ei ole tekstiä aikaisemmin nähnytkään. Noloa, jos äiti ei ole tajunnut ettei lapsi oikeasti lue kirjaa vaan toistaa kuulemaansa.

Mun äiti teki samaa. Uskoo vieläkin, että mä opin lukemaan 2-vuotiaana, koska sanoin esim. stokkan edessä "stockmann" ym. Muuten hän on ihan normaali.Mä olen ottanut tuollaiset ap:n kuvaamat tilanteet niin, että nyt voin harjoittaa itseäni paremmaksi luonteeksi, kun en ärsyynny asiasta vaan hymyilen vaan ihailevasti :)

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 09:39"]

Kirjoitat ensi kerralla satunnaisia sanoja paperille ja pyydät taaperoa lukemaan. Eipä sitten tarvi enää kiistellä.

[/quote]

Meillä "ihmelapsemme" osasi tunnistaa lyhyitä, helppoja (tuttuja) sanoja (pallo, äiti, isi, nalle jne.) alle kaksi vuotiaana. Ei oikeasti osannut lukea, mutta tunnisti sanat ihan niin kuin kuvasta pallon, kirjan, lampun. Sanat täytyi olla kirjoitettu isoilla kirjaimilla. Varsinaisesti oppi lukemaan "vasta" viisi vuotiaana. Silloin siis luki vieraitakin sanoja.

Nykyisin ihmelapsemme on aivan normaali 12-vuotias. Aivan tavallinen tyyppi.

Vähän ohi aiheen, mutta näissä keskusteluissa on usein se jännä piirre, että ihmisillä on kauhea tarve selitellä, että lapseni ei ole nero, vaan ihan tavallinen, ja jos joku on ylpeä lapsensa saavutuksista, vastauksina on pitkä rimssu tapauksia, joissa tämä taito on opittu jo paljon aiemmin. En ollenkaan kannata lasten systemaattista treenaamista suorituskoneiksi tai vanhempien täysin katteetonta lastensa kehuskelua suureen ääneen, mutta sellaista keskitietä kaipaisin. Jos joku lapsi osaa jotakin hyvin, niin hitsi vie, koetetaan iloita siitä, eikä aina vähätellä! Ei se ole keneltäkään pois. (Tässä ketjussahan pointtina oli siis toki se, milloin lukeminen on mahdollistakaan, mutta aika nopeasti keskustelunsävy muuttuu sellaiseksi, että ei se ole mikään oikea taito, ja kyllä meilläkin sitä ja tätä, mutta ei meidän lapsi missään nimessä ole älykäs tai taitava saati nero.)