Hankitteko lapsen, jos ette löytäneet töitä?

Itse olen tällä hetkellä raskaana, olen ollut töissä kuitenki 1,5v mutta vaan määräaikasena ja mies valmistuu opettajaksi ennen kuin vauva syntyy.

Tottakai on huoli siitä miten pärjätään jos vaikka käykin niin ettei mies saa töitä. Lapsi oli kuitenkin suunniteltu ja rahaa laitettu säästöön niin paljon että vuosi mennään niillä eteenpäin.

Jos osaa suunnitella talouttaan niin voi tehdä lapsia "hölmömmässäkin" tilanteessa.

Koskaan lapsia ei kuitenkaan pitäisi tehdä sen takia, että "saa" jotain ; tukia, olla kotona yms.

Mä oon itseasiassa vähän kateellinen niille muijille, jotka aloitti lapsen teon heti amiksesta valmistuttuaan. Nykyään he tulevat niin ylpeänä vastaan lapsilaumansa kanssa. "Meidän Jani-Petteri aloitti just eskarissa, Ville-Matias aloitti kerhon ja Jade-Juuliakin oppi just kävelee, jouluna tehdään sitä ja tätä.. Mitäs sinä puuhailet? -"No oon työttämän ja katon kotona telkkaria". 

Hei mites me nyt tehdään esimerkiksi kaikille näille ex-nokialaisten lapsille, kun menivät reppanat vanhemmat lisääntymään kun luulivat että töitä riittää. Ihan siis jotain konkreettistahan tässä täytyy alkaa tekemään, koska palstan mukaan työtön isä/äiti on lapselle pahinta mitä voi tapahtua, niin hirveä koettelemus että olisi parempi jos lapsi olisi jäänyt syntymättä. 

Ehdotuksia?

En ymmärrä tätä logiikkaa. Jos on työtön, niin silloinhan ne lapset juuri tehdään. Kukaan ei oikeasti arvosta sitä, että niitä lapsia aletaan tekemään työnantajan piikkiin heti kun on saatu työpaikka.  

Tässä elämässä ei saa mitään palkintoa siitä, että jättää elämänsä elämättä muiden ihmisten asenteiden ja odotusten vuoksi. Nöyristely tekee katkeraksi. Tehkää ne lapset kun vielä pystytte, mikään työpaikka ei ole mitään sen rinnalla, että jää lapsettomaksi sen vuoksi että lykkäsi perheen perustamista kunnes elämä olisi täydellistä. Sitä lapsettomuutta surraan hautaan asti, vielä senkin jälkeen kun ollaan oltu 20 vuotta eläkkeellä eikä edes muisteta että missähän sitä aikanaan edes oli töissä.

Me teimme lapset kun en löytänyt töitä. Joten ajateltiin, että on sopiva rako. Miehelläni taas on vakituinen työpaikka.

Olen suurtalouskokki. Lapset on nyt tehty, suunnitelmissa alan vaihto. Etsin kyllä oman alan töitä koko ajan.

Ensimmäisen lapsen tein, kun olin töissä. Äitiysloman aikana työnantaja meni konkkaan, enkä löytänyt  mistään töitä. Tehtiin toinen lapsi siihen perään, kun äitiyspäiväraha oli sama kuin ensimmäisestä (kun ei ole yli kolmen vuoden väliä). Joten tavallaan joo, tein lapsen kun en löytänyt töitä...oli erinomaisen hyvä päätös. Hoitovapaalla seurailin työllisyysnäkymiä, ja koska ne näyttivät aivan olemattomilta, aloitin uudelleen opiskelut kun pienempi oli kaksi.

Nyt on odotettavissa suurlama. Parempi tehdä nyt lapset ja lähteä työelämään nousukautena kuin toisinpäin.

Täällä ne av-mammat suunnittelevat...jättäkään ne lapset tekemättä. Kaikille parempi.

En missään tapauksessa.

Minä hankin ja kadun sitä.

Ärsyttävää kun miesystävä on just semmoinen "töitä töitä töitä, vähintään 30v asti!" -tyyppiä. Jos nyt löytäis edes sen ensimmäisen vakituisen työpaikan niin ois aika jees. 

T: 23v työtön ja tylsistynyt

Joo silloin 90 luvulla kun en saanutkaan vastavalmistuneena töitä niin perustin perheen ja rupesin saamaan lapsia. Ja sille tielle sitten jäinkin. Mutta jotakinhan sitä elämässä täytyy tehdä.

Jotakinhan sitä täytyy tehdä, ja olisihan tuo lapsen kasvatus sitä jotain. 

Mutta kun kumppani vaan hokee, että "mee töihin ja lapset vasta sitten lähempänä 30v". Tänäänkin kyselin yhestä kaupasta, että pääsiskö vaikka varasto-hommiin tai hyllyjä täyttelemään, mutta eipä tarvita uutta työntekijää.