Valmentaja valmentaa vain kilparyhmää
Lapseni aloitti jalkapallon noin vuosi sitten. Hän on nyt 8-vuotias. Joukkue on aika iso ja se on jaettu tasoryhmiin. Onko jalkapallossa ihan tavallista, että joukkueen vastuuvalmentaja valmentaa vain kilparyhmää eikä muita lapsia ollenkaan? Lastani valmentaa harjoituksissa aina joku apuvalmentaja (jonkun pelaajan isä) ja samoin myös peleissä. Vastuuvalmentajaa ei oikeastaan edes näe.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota samaa olen ihmetellyt kuin mitä ap: kin. Kaikki maksaa samat maksut mutta samaa valmennusta ei saada. Ja huom! Ymmärrän ryhmiin jaon, mutta sitä en ymmärrä, että samaa valmennusta ei saa. Kuka sen valmennuksen päättää? Joku lapsi voi nyt olla vähän huonompi kuin toinen mutta vuoden päästä parempi jne. Kuka päättää? Jonkun faija? Yleensä kun noiden valmentajien lapset kuuluvat tuohon " parempaan" ryhmään.
Ja meillä harrastetaan muutakin kun jalkapalloa ja muissakin harrastuksissa on jaettu koko joukkue pienempiin ryhmiin (on myös faijavelmennusta) Erotuksena vaan se että jokainen "alaryhmä" saa kyllä täysin saman valmennuksen kun kaikki muutkin. Kuten joku täällä mainitsi, ryhmät kiertävät eri pisteille.
En yhtään ihmettele että Suomi ei ole kovin kummoinen jalkapallomaa, kun valmennus on mitä on. Samat mahdollisuudet kaikille pitäisi antaa valmennuksessa vaikka olisikin jaettu eri tasoryhmiin.
Meillä ei maksa, kilparyhmät treenaa 4x vkossa, harrasteryhmät 2. Joukkuemaksu on harrasteryhmissä 50% kilparyhmän maksusta, seuramaksu on kaikilla sama. Kaksi kertaa vuodessa on try outit eli vapaat harjoitukset, joissa harrasteryhmäläinen voi tulla antamaan näyttöjä kilparyhmään siirtymiseksi. Aika vähän siellä aktemian treeneissä oman seuran poikia on näkynyt, naapuriseurojen väkeä kyllä. Ja valitettavasti aina se "sama valmennus" ei edes onnistu. Kilparyhmälle voi vetää tunnin kenttätreeneissä 5-6 eri harjoitusta, harrasteryhmässä on hyvä, jos läpi saadaan vedettyä 3. Iso aika menee harjoituksen selittämiseen jokaiselle erikseen (kilparyhmässä toi onnistuu yhdellä sanomisella), mahdolliseen harjoitteen helpottamiseen, kun ei vaan onnistu porukalta se alkuperäinen, , kurinpitoon jne. Paperilla kaikki tekevät samat, ammttivalmentajan tekemät harjoitukset, todellisuudessa iso osaa jää tekemättä, Ei sen valmentajan puuttumisen takia vaan sen porukan takia.
Kyllä taatusti onnistuu kaikille ryhmille antaa sama valmennus jos halua löytyy. Älä nyt viitsi naurattaa. Kirjoituksestasi paistaa läpi ylimielisyys. Onnistuu se muissakin lajeissa vaikka lapsia olisi monta kymmentä. Kukin vaan tekee siinä omassa ryhmässään omien kykyjensä mukaan.
Nyt en enää ihmettele yhtään miksi Suomi ei pärjää jalkapallossa. Tämä ketju vahvisti sen mitä olenkin ajatellut.
Tämä systeemi toimii ehkä jossain paljon isommassa maassa, jossa ei haittaa, vaikka miljoona lasta heitetään roskikseen 7-vuotiaana. Heitä jää silti paljon jäljelle. Suomessa ikäluokat on pieniä, ei täällä olisi varaa valikoida lapsia noin pieninä.
Mutta jatketaan vaan näin ja ihmetellään sitten itku silmässä, miksei menestystä tule.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, no en kyllä suosittele sitten jalkapalloa kenellekään harrastukseksi. Osa isävalmentajista on ok, osa ei. Ja siitä ei kai saa sanoa mitään, kun tekevät ilmaiseksi töitä.
Olisi tuosta ollut reilua sanoa heti alussa, niin olisi ymmärretty olla tulematta.
Millä ihmeellä tuo vastuuvalmentaja edes päättää nuo tasoryhmät, kun ei poikia tunne edes. Kysyykö se isävalmentajilta? Ovatko he puolueettomia? No eivät.
Miten noin kivan lajin juniorivalmennuksesta on tehty noin kammottavaa? En suosittele kenellekään.
ap
Tykkääkö lapsesi jalkapallosta? Yleensä jos lapsi on tyytyväinen hän on oikeassa tasoryhmässä. Jos joku on selvästi yli oman tasoryhmän hänet kyllä siirretään vaativampaan ryhmään tai tarvittaessa vaikka vanhempien ryhmään.
Tyttöni pelaa futista, ammattivalmentaja on aina valmentanut kaikkia tyttöjä. Suunnittelee treenit, ohjeistaa apuvalmentajia ja keskustelee heidän kanssaan pelaajista.
Treeneissä ammattivalmentajan pisteellä kiertää yleensä kaikki tytöt, valmentaa jonkin verran enemmän/syvällisemmin parasta peliryhmää. Peleissä käy vain satunnaisesti, eikä silloin toimi valmentajana, vaan tarkkailee peliä.
Joukkueen asioista päättävät vanhemmat, jotka maksavat lystin. Toki seura ja sen toiminta määrittelee viitekehystä. Jos haluat joukkueelle enemmän ammattivalmentajia, voit keskustella asiasta muiden vanhempien ja valmentajan kanssa ja ehdottaa muutosta seuraavalle kaudelle.
Siirretäänkö? Kuka sen katsoo? Kun ei se valmentaja siis tosiaan näe näitä muita lapsia. Joku isistäkö sanoo, että nyt tuo poika on liian hyvä tähän ryhmään? Oletko ihan tosissasi?
Eihän se lapsi kilparyhmän tasoa ole, mutta ei hän sinne tällä valmennuksella koskaan pääsekään. Ero kasvaa, kun kilparyhmä saa ihan eritasoista valmennusta (tai siis ylipäänsä saa valmennusta). Omatoimisesti harjoitellaan myös, mutta kyllähän se valmennus hyvää tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi halusi itse joukkueeseen ja pelaa ja myös harjoittelee vapaa-ajalla. Koulussa pelaa jalkapalloa hyvinkin 1-2 h päivässä. Lisäksi harjoittelee itsekseen. Mutta kai hän silti on toivoton tapaus.
En minä ymmärtänyt, että 7-vuotiaan mahdollisuudet saada edes kunnollista valmennusta ovat ihan förbi.
Toivottavasti et lapsellesi kerro, että on toivoton tapaus.
Suurin osa Suomen junnuista ei pelaa koskaan ammattilaisena. Ei edes tavoittele sitä, koska koulu menee aina edelle ja sitä kautta opiskelu hyvään ammattiin. Suomen harrastusjoukkueet taas on täynnä futismammoja -pappoja, jotka silmät kiiluen miettivät 8 -vuotiaan uraa, jossain perähikiän joukkueessa.
Ihan tavallinen harrastaminen tuntuu olevan kirosana 🙄
Lapsi piti jalkapallosta ja pelasi sitä mieluusti, kunnes harjoittelua siirrettiin ammattilaissuuntaan. Siihen loppui kiinnostus. Vuotta myöhemmin koko joukkue oli hajonnut, lasten ollessa 11-12 v.
En minä mitään ammattilaisuutta ajattele. Kuvittelin kumminkin vuosi sitten, että seurassa valmennetaan kaikkia, ei ehkä ihan tasapuolisesti mutta kuitenkin. En ajatellut, että valmennus on sitä, että Pekka-Terhikin tai Markku-Julian isä toimii valmentajana ja varsinainen valmentaja keskittyy kilparyhmään.
Vierailija kirjoitti:
En minä mitään ammattilaisuutta ajattele. Kuvittelin kumminkin vuosi sitten, että seurassa valmennetaan kaikkia, ei ehkä ihan tasapuolisesti mutta kuitenkin. En ajatellut, että valmennus on sitä, että Pekka-Terhikin tai Markku-Julian isä toimii valmentajana ja varsinainen valmentaja keskittyy kilparyhmään.
Just näin. Onneksi on niin paljon muitakin kivoja lajeja mitä voi harrastaa. Jalkapallo ei sitä ole. Sitä nyt voi harrastaa ihan pihallakin kun ei tarvitse muuta kun kengät jalkaan ja pallon mitä potkia.
Joo, jalkapalloon on turha tuhlata aikaa tai rahaa. Ellet ole 4-vuotias ja vähintään toinen vanhemmistasi entinen pelaaja.
Koska tässä oikeasti tajutaan mitään? Sitten kun lopulta saadaan ne EM-kisat pidettyä ja Huuhkajat häviää joka matsinsa 6-0. Sitten varmaan ihmetellään, että miksei Suomesta löydy talentteja. Miksi nuorten joukkueen tähdet vaan katoaa johonkin, miksei niistä tule hyviä pelaajia aikuisena? Eikä tajuta, että ne on sitä porukkaa, joka kukkii 12-vuotiaina kun tarkoitus olisi löytää ne, jotka kukkivat 22-vuotiaina. Semmoiset ei ehkä ole vielä ihan parhaimmillaan siinä 7-8 vuoden iässä. Mutta tätä ei tajuta.
[quoe=Vierailija]Siirretäänkö? Kuka sen katsoo? Kun ei se valmentaja siis tosiaan näe näitä muita lapsia. Joku isistäkö sanoo, että nyt tuo poika on liian hyvä tähän ryhmään? Oletko ihan tosissasi?
Eihän se lapsi kilparyhmän tasoa ole, mutta ei hän sinne tällä valmennuksella koskaan pääsekään. Ero kasvaa, kun kilparyhmä saa ihan eritasoista valmennusta (tai siis ylipäänsä saa valmennusta). Omatoimisesti harjoitellaan myös, mutta kyllähän se valmennus hyvää tekisi.[/quote]
Mlksei valmentaja isä sanoisi, että joku voisi siirtyä kovempaan ryhmään. Kyllä meillä ainakin tätä tapahtuu. Meidän joukkueessa, jossa lapset 8 vuotiaita kaikki valmentajat ovat vanhempia ja vastuuvalmentaja suunnittelee treenit sekä valmentaa valmentaja vanhempia.
Itsekin lapsen harrastuksen myötä innostuin menemään höntsäjoukkuueseen ja ihan samoja treenejä tehdään, kuin oman lapsenkin harkoissa. En sano, etteikö valmennus teillä voisi olla heikkoa, mutta tuo on todella yleinen käytäntö, että vanhemmat on valmentajia ja vetää treenejä.
Aika rankkaa tekstiä täällä, kun kirjoitetaan lasten roskiin heittämisestä. Oma lapseni harrastaa futista. On 7 vuotta ja pelannut jo 3. vuotta. On ihan hyvä pelaaja, parhaimmillaan loistava, mutta toki päivä vaikuttaa valtavasti.
Olin ekoissa treeneissä, joissa joukkuetta koottiin ja siellä kyseltiin keitä vanhempia valmennus kiinnostaa ja painotettiin, että kyseessä on koko perheen harrastus. Moni siellä seinille tuijotteli ja lopulta saatiin jonkunlainen porukka kasaan. Ilman näitä vapaaehtoisia ei olisi koko joukkuetta perustettu vaan se olisi siirtynyt vuodella eteenpäin.
En koe, että valmentajat suosisivat lapsiaan. Osa valmentajien lapsista pelaa vähemmän edistyneissä ja toivoa saa, että lapsilla pysyy motivaatio yllä ettei menetetä valmentajia.
Oman lapsen suhteen ei ole muita toiveita, kuin, että saisi liikuntaa, kavereita ja iloa elämään
Se on ihan normaalia että junioriurheilussa valmentaja on jonkun juniorin isä tai äiti tai joku muu saman lajin harrastaja. Harvassa on palkatut valmentajat.
Aika yleistä jopa eri lajeissa että sitä kilpavalmentajaa ei kiinnosta puhtaasta kasvatusnäkökulmasta valmentaminen, vaan haluaa päästä lajissa eteenpäin ja saada tuloksia. Tietyllä lailla tuo on raadollista ja kaikkea muuta kuin tasapuolista, mutta kilpaurheilu on pitkälti näin, jopa lapsista puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota samaa olen ihmetellyt kuin mitä ap: kin. Kaikki maksaa samat maksut mutta samaa valmennusta ei saada. Ja huom! Ymmärrän ryhmiin jaon, mutta sitä en ymmärrä, että samaa valmennusta ei saa. Kuka sen valmennuksen päättää? Joku lapsi voi nyt olla vähän huonompi kuin toinen mutta vuoden päästä parempi jne. Kuka päättää? Jonkun faija? Yleensä kun noiden valmentajien lapset kuuluvat tuohon " parempaan" ryhmään.
Ja meillä harrastetaan muutakin kun jalkapalloa ja muissakin harrastuksissa on jaettu koko joukkue pienempiin ryhmiin (on myös faijavelmennusta) Erotuksena vaan se että jokainen "alaryhmä" saa kyllä täysin saman valmennuksen kun kaikki muutkin. Kuten joku täällä mainitsi, ryhmät kiertävät eri pisteille.
En yhtään ihmettele että Suomi ei ole kovin kummoinen jalkapallomaa, kun valmennus on mitä on. Samat mahdollisuudet kaikille pitäisi antaa valmennuksessa vaikka olisikin jaettu eri tasoryhmiin.
Meillä ei maksa, kilparyhmät treenaa 4x vkossa, harrasteryhmät 2. Joukkuemaksu on harrasteryhmissä 50% kilparyhmän maksusta, seuramaksu on kaikilla sama. Kaksi kertaa vuodessa on try outit eli vapaat harjoitukset, joissa harrasteryhmäläinen voi tulla antamaan näyttöjä kilparyhmään siirtymiseksi. Aika vähän siellä aktemian treeneissä oman seuran poikia on näkynyt, naapuriseurojen väkeä kyllä. Ja valitettavasti aina se "sama valmennus" ei edes onnistu. Kilparyhmälle voi vetää tunnin kenttätreeneissä 5-6 eri harjoitusta, harrasteryhmässä on hyvä, jos läpi saadaan vedettyä 3. Iso aika menee harjoituksen selittämiseen jokaiselle erikseen (kilparyhmässä toi onnistuu yhdellä sanomisella), mahdolliseen harjoitteen helpottamiseen, kun ei vaan onnistu porukalta se alkuperäinen, , kurinpitoon jne. Paperilla kaikki tekevät samat, ammttivalmentajan tekemät harjoitukset, todellisuudessa iso osaa jää tekemättä, Ei sen valmentajan puuttumisen takia vaan sen porukan takia.
Kuvailet nyt jotain +10 ikäryhmää. Keskustelu lähti ihan lapsista.
10-vuotiaatkin ovat ihan lapsia, mutta meno on näitten joukkueiden jaossa niinkuin ammatinvalintatesteissä on voittajia ha häviäjiä. Hauska harrastus muuttui yhtäkkiä joksikin muuksi, edes ne ykkösjoukkueeseen valitut eivät lopulta innostuneet vaan harradtus lopahti kokonaan 11-12 v. ikäisenä.
Hienoa kun on näin määrätietoisia vanhempia. Kai nappulajoukkueella on omat fyssarit ja lääkärit. myös? Kannattaa ottaa futisharrastus tooosi tosissaan jo noin pienenä!
Ennen riitti, kun potkittiin palloa kerrostalon seinään ja joku oli maalivahti. Ja mukavaa oli.
Nykyään on toisin. Vanhemmat määrää minkä kuuluu olla kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota samaa olen ihmetellyt kuin mitä ap: kin. Kaikki maksaa samat maksut mutta samaa valmennusta ei saada. Ja huom! Ymmärrän ryhmiin jaon, mutta sitä en ymmärrä, että samaa valmennusta ei saa. Kuka sen valmennuksen päättää? Joku lapsi voi nyt olla vähän huonompi kuin toinen mutta vuoden päästä parempi jne. Kuka päättää? Jonkun faija? Yleensä kun noiden valmentajien lapset kuuluvat tuohon " parempaan" ryhmään.
Ja meillä harrastetaan muutakin kun jalkapalloa ja muissakin harrastuksissa on jaettu koko joukkue pienempiin ryhmiin (on myös faijavelmennusta) Erotuksena vaan se että jokainen "alaryhmä" saa kyllä täysin saman valmennuksen kun kaikki muutkin. Kuten joku täällä mainitsi, ryhmät kiertävät eri pisteille.
En yhtään ihmettele että Suomi ei ole kovin kummoinen jalkapallomaa, kun valmennus on mitä on. Samat mahdollisuudet kaikille pitäisi antaa valmennuksessa vaikka olisikin jaettu eri tasoryhmiin.
Meillä ei maksa, kilparyhmät treenaa 4x vkossa, harrasteryhmät 2. Joukkuemaksu on harrasteryhmissä 50% kilparyhmän maksusta, seuramaksu on kaikilla sama. Kaksi kertaa vuodessa on try outit eli vapaat harjoitukset, joissa harrasteryhmäläinen voi tulla antamaan näyttöjä kilparyhmään siirtymiseksi. Aika vähän siellä aktemian treeneissä oman seuran poikia on näkynyt, naapuriseurojen väkeä kyllä. Ja valitettavasti aina se "sama valmennus" ei edes onnistu. Kilparyhmälle voi vetää tunnin kenttätreeneissä 5-6 eri harjoitusta, harrasteryhmässä on hyvä, jos läpi saadaan vedettyä 3. Iso aika menee harjoituksen selittämiseen jokaiselle erikseen (kilparyhmässä toi onnistuu yhdellä sanomisella), mahdolliseen harjoitteen helpottamiseen, kun ei vaan onnistu porukalta se alkuperäinen, , kurinpitoon jne. Paperilla kaikki tekevät samat, ammttivalmentajan tekemät harjoitukset, todellisuudessa iso osaa jää tekemättä, Ei sen valmentajan puuttumisen takia vaan sen porukan takia.
Kyllä taatusti onnistuu kaikille ryhmille antaa sama valmennus jos halua löytyy. Älä nyt viitsi naurattaa. Kirjoituksestasi paistaa läpi ylimielisyys. Onnistuu se muissakin lajeissa vaikka lapsia olisi monta kymmentä. Kukin vaan tekee siinä omassa ryhmässään omien kykyjensä mukaan.
Nyt en enää ihmettele yhtään miksi Suomi ei pärjää jalkapallossa. Tämä ketju vahvisti sen mitä olenkin ajatellut.
Sanopa missä lajissa? Omat pojat ovat pelanneet: jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa ja salibandyä. KAIKISSA on tasot, jopa helkkari telineovimistelussakin. ainoa, missä voi olla eroa on, minkäikäisille tasojoukkueet perustetaan.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun on näin määrätietoisia vanhempia. Kai nappulajoukkueella on omat fyssarit ja lääkärit. myös? Kannattaa ottaa futisharrastus tooosi tosissaan jo noin pienenä!
Ennen riitti, kun potkittiin palloa kerrostalon seinään ja joku oli maalivahti. Ja mukavaa oli.
Nykyään on toisin. Vanhemmat määrää minkä kuuluu olla kivaa.
No futiksessa fyssari tuli vasta c-junnuissa, mutta koriksessa sellainen oli jo 10 vuotiailla. Lätkässä samoihin aikoihin. Meillä lapset ovat pelanneet niin kauan kuin on kivaa, kun ei enää ole kivaa, sitten on laji lopetettu. Nyt on esikoinen pelannut 13 v futista, lätkä loppui viiden vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Aika rankkaa tekstiä täällä, kun kirjoitetaan lasten roskiin heittämisestä. Oma lapseni harrastaa futista. On 7 vuotta ja pelannut jo 3. vuotta. On ihan hyvä pelaaja, parhaimmillaan loistava, mutta toki päivä vaikuttaa valtavasti.
Olin ekoissa treeneissä, joissa joukkuetta koottiin ja siellä kyseltiin keitä vanhempia valmennus kiinnostaa ja painotettiin, että kyseessä on koko perheen harrastus. Moni siellä seinille tuijotteli ja lopulta saatiin jonkunlainen porukka kasaan. Ilman näitä vapaaehtoisia ei olisi koko joukkuetta perustettu vaan se olisi siirtynyt vuodella eteenpäin.
En koe, että valmentajat suosisivat lapsiaan. Osa valmentajien lapsista pelaa vähemmän edistyneissä ja toivoa saa, että lapsilla pysyy motivaatio yllä ettei menetetä valmentajia.Oman lapsen suhteen ei ole muita toiveita, kuin, että saisi liikuntaa, kavereita ja iloa elämään
Mun puoliso valmensi esikoisen joukkuetta kymmenen vuotta. 10. Kolmet, neljät treenit ja peli viikossa, viikonkin kestäviä turnauksia ulkomailla. Arvaatte varmaan, että jonkin verran oli toi aika pois muulta perheeltä? Sen jälkeen kun lopetti valmentamisen on sen joukkueen poikia tukenut matkalla eteenpäin, luonut niille kontakteja muiden seurojen valmentajin, hommannut niille kutsuja try outteihin jne. Nyt niistä pelaa kolme Veikkausliigassa. Vieläkin soittelevat ja kysyvät neuvoja mitä tehdä, kun joku seura osoittaa kiinnostustaan, kannattaako mennä jne. Oma poikansa lopettaa futiksen nyt A-junnuna, ei vaan enää iske niin paljon. Että niin paljon ainakin meillä pungettiin omaa poikaa muiden edelle. Jossain vaiheessa apuvalmentajat (isiä myös) otti mun mieheltä turnausten tsempparin valinnan pois, kun koskaan ei valinta osunut päävalkun poikaan, vaikka tekeminen olisi ollut miten hyvää. Että aina kun tätä valitetaan, että "valkun poika saa kaiken, mun poika ei mitään", SAA mennä kokeilemaan mitä sen valmentaminen tai edes joukkueen huoltaminen on. Ei sitä kukaan estä yhdessäkään joukkueessa. Sitten nähdään, mihin ne valinnat perustuu, sukunimeen vai taitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun on näin määrätietoisia vanhempia. Kai nappulajoukkueella on omat fyssarit ja lääkärit. myös? Kannattaa ottaa futisharrastus tooosi tosissaan jo noin pienenä!
Ennen riitti, kun potkittiin palloa kerrostalon seinään ja joku oli maalivahti. Ja mukavaa oli.
Nykyään on toisin. Vanhemmat määrää minkä kuuluu olla kivaa.
Yleensä se menee näin.. mitä enemmän vanhemmat määrää, sitä vähemmän kivaa se on.
Eikö? Lue enemmän, kuulet vähemmän. Vaikka eri seurojen kotisivuja. Oma poika pelasi tuo ikäisenä sekä futista että korista, treenejä oli 8kpl viikossa. Pelit päälle. Tiistaisin ja torstaisin juostiin eka koristreeneihin, josta suoraan futistreeneihin, kamat vaihdettin ja välipala syötiin autossa. Muuten onneksi menivät ristiin nuo päivät ja toki jos viikonloppuna oli peli, sitten ei ollut treenejä.