Valmentaja valmentaa vain kilparyhmää

Lohdutuksena että taitaa moni vanhempi ottaa vakavammin nämä epätasa-arvoiset valmennuksen jakaantumisesta kuin itse harrastavat lapset. Jos lapsi tykkää lajista ja harrastuksesta, eikä häntä vaivaa, niin miksi hän ei voisi jatkaa. Lisäksi se päävalmentaja voi valmentaa vähemmän ystävällisesti niitä hänen etsimiään tai leipomiaan ”tähtipelaajia”.

Jos on vielä asenne kohdallaan ja jaksaa harrastaa, niin kummasti siinä myöhemmässä iässä kun jokunen niistä ”lahjakkaista” on lopettanut tai hakeutunut parempiin seuroihin, niin pelipaikka voi myös löytyä siitä paremmasta oman seuran junnujoukkueesta, jos ei siis mistään liigaseurasta ole kyse.

Tämän ilmiön olen nähnyt nyt useammassa lajissa ajan saatossa lasteni harrastuksissa. Eli aika voi muuttaa asetelmia erityisesti murrosiän alkamisen jälkeen.

Ei ole niin fiksua lasta, etteivätkö lapset saisi häntä pilattua.

Meillä tehtiin kans tuollainen tasojako jossan 8-vuoden kohdalla. Valmentajat eivät edes vaivautuneet huonomman porukan peliin kun omien poikien peli alkoi heti perään. Yksi huoltajista peluutti pelin mutta sekään ei tullut edes pelin jälkeen koppiin. Itse rivi-isukkina kiekko-opeilla ohjastin pojat tauolle ja valmistautumaan seuraavaan peliin. Pojilla oli vähän mieli maassa kun hävisivät 18-1 ja kun edes oma valmentaja ei heistä välitä.

Ripitin kyllä nämä valmennusvirtuoosit aivan huolella ja mielestäni aiheesta. Olin sellainen kuuluisa, hankala vanhempi, jonka ei pitäis puuttua joukkueen asioihin vaan keskittyä kuljettamaan, kannustamaan ja kustantamaan. Jostain syystä tuosta joukkueesta loppui pelaajat aika nopeasti.

Tuntuu, että jalkapallossa otetaan liikaa lapsia joukkueeseen. Muissa pallopeleissä ryhmät on paljon pienempiä ja niin riittää valmentajienkin aikaa kaikille. Ja myös nuo tasojoukkueet tulevat kuvaan paljon myöhemmin. 

Näitä kommentteja kun olen lukenut, niin tulee fiilis, että enemmän tämä taitaa olla sääntö kuin poikkeus. Meillä päin olisi pari muuta seuraa kohtuuetäisyydellä, ehkä otan vielä selvää, miten niissä toimitaan. Aika onnetontahan tämä on. Vaikeaa ihan uskoa.

Jos niitä maksuja mietitään, niin taidan aika pitkälti kustantaa nyt kilparyhmän harjoittelua ja pelejä. Nuo isävalmentajat tekevät töitä ilmaiseksi. Summa ei tällä hetkellä ole hirveä iso, mutta mietityttää, mistä minä nyt maksan. Eli onko niin, että joukkueeseen otetaan suuri määrä lapsia lähinnä maksumiehiksi?

Tätä suurempi ongelma on toiminnan laatu. Ilmeisesti jalkapallon juniorivalmennus on nyt vain tällaista. Aikamoinen pettymys. Jos joku on ajatellut jalkapallon aloittamista, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa. Moni muu laji on paljon reilumpi ja inhimillisempi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jalkapallossa otetaan liikaa lapsia joukkueeseen. Muissa pallopeleissä ryhmät on paljon pienempiä ja niin riittää valmentajienkin aikaa kaikille. Ja myös nuo tasojoukkueet tulevat kuvaan paljon myöhemmin. 

Näitä kommentteja kun olen lukenut, niin tulee fiilis, että enemmän tämä taitaa olla sääntö kuin poikkeus. Meillä päin olisi pari muuta seuraa kohtuuetäisyydellä, ehkä otan vielä selvää, miten niissä toimitaan. Aika onnetontahan tämä on. Vaikeaa ihan uskoa.

Jos niitä maksuja mietitään, niin taidan aika pitkälti kustantaa nyt kilparyhmän harjoittelua ja pelejä. Nuo isävalmentajat tekevät töitä ilmaiseksi. Summa ei tällä hetkellä ole hirveä iso, mutta mietityttää, mistä minä nyt maksan. Eli onko niin, että joukkueeseen otetaan suuri määrä lapsia lähinnä maksumiehiksi?

Tätä suurempi ongelma on toiminnan laatu. Ilmeisesti jalkapallon juniorivalmennus on nyt vain tällaista. Aikamoinen pettymys. Jos joku on ajatellut jalkapallon aloittamista, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa. Moni muu laji on paljon reilumpi ja inhimillisempi.

Muutama korjaus: tasojoukkueet eivät tule yhtään sen myöhemmin muihin lajeihin kuin jalkapalloon. On ihan kiinni siitä paljonko niitä junnuja on, missä vaiheessa ne tasojoukkueet luodaan, mutta suurseuroissa, laji kuin laji tasot tulevat ihan viimeistään 10 vuotiaana. Yleensä jo aiemmin. Tämä espoolaisella, 5 eri lajin kokemuksella. Toinen juttu nuo kustannukset: on euroja, joissa varmaankin harrasteryhmät rahoittavat kilparyhmätoimintaa, mutta sen pitää olla läpinäkyvää, selvitä onko teidän serassa näin ja jos on, vaadi muutosta. Tai vaihda seuraan, jossa näin ei toimita. Jos teillä maksatetaan kilparyhmän valmentajan palkkaa, katsokaa, että saatte rahanne edestä palvelua myös. Jos ei tule, sitten vaaditte korjausta. ei kukana vahdi sinun etujasi missään sun puolesta, ei myöskään täsäs hommassa.   

Väittäisin että ei ne muut kilpalajit sen reilumpia ja inhimillisempiä ole. Jos tuota etsii, niin sitten kannattaa valita lajiksi joku muu kuin kilpalaji. Tai kuoleva laji, jossa on pakko huolehtia jokaisesta joka lajin pariin tulee, että laji yleensä ottaen edes jatkuu seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin kans tuollainen tasojako jossan 8-vuoden kohdalla. Valmentajat eivät edes vaivautuneet huonomman porukan peliin kun omien poikien peli alkoi heti perään. Yksi huoltajista peluutti pelin mutta sekään ei tullut edes pelin jälkeen koppiin. Itse rivi-isukkina kiekko-opeilla ohjastin pojat tauolle ja valmistautumaan seuraavaan peliin. Pojilla oli vähän mieli maassa kun hävisivät 18-1 ja kun edes oma valmentaja ei heistä välitä.

Ripitin kyllä nämä valmennusvirtuoosit aivan huolella ja mielestäni aiheesta. Olin sellainen kuuluisa, hankala vanhempi, jonka ei pitäis puuttua joukkueen asioihin vaan keskittyä kuljettamaan, kannustamaan ja kustantamaan. Jostain syystä tuosta joukkueesta loppui pelaajat aika nopeasti.

No ihan aiheesta ripitit, ja hyvä kun tuon teit. Itse olisin varmaan vielä tehnyt asiasta valituksen seuran toiminnanjohtajalle. Ja jättänyt seuraavan kuun toimintamaksun maksamatta...

Se, että moni lopettaa 12 vuotiaana on ihan normaalia. Treenimäärät kasvaa ja koulupäivät pitenee. Siinä kilparyhmässä jos haluaa pärjätä pitää jo oikeasti omistautua lajille. Toki voi myös jatkaa höntsäryhmissä, mutta se ei monta vuotta kärkikastissa pelannutta usein motivoi, kuin vasta aikuisena.

Vanhempainilloissa kerrotaan kyllä mistä maksut muodostuu. Kenttien ja hallien ylläpito ja huolto sekä vuokrat ovat iso menoerä. Mielestäni jalkapallo on vielä suht edullista verrattuna moneen muuhun lajiin. Se on myös liikunnan kannalta hyvä laji. Ainakin oman lapsen harkoissa oikeasti juostaan ja hengästytään eikä odotella omaa vuoroa suurinta osaa ajasta.

Mulla on nyt kyllä päällimmäisenä tosi petetty ja torjuttu olo. Tuntuu, että lapsi ei kelpaa eikä ole minkään arvoinen. Ei edes valmennuksen. Jos haluaa pelailla muiden isien johdolla, niin sitä täältä seurasta sitten saa. Lapsen tie edetä mihinkään tukittiin jo ennen kuin ehti alkaakaan, kun aloitti ilmeisesti liian myöhään. 

Jos oltaisiin tiedetty tämä vuosi sitten, niin ei oltaisi tultukaan. Eipä olisi menetetty mitään. 

Mun on tosi vaikeaa ymmärtää, hyväksyä ja ylipäänsä uskoa, että tämä voi olla näin. En ole saanut aikaan kysellä mitään muualtakaan, tuntuu, että tämä laji on ihan syvältä, täynnä hulluja ja epäreiluja ihmisiä, vehkeilyä, petosta, valheita. En olisi uskonut törmääväni tällaiseen lasten urheilussa.

ap

Olen 6-vuotiaan pojan äiti. Olemme ajatelleet aloittaa futiksen. Asumme pääkaupunkiseudulla.

Kysyisin, että onko tämmöinen menettelytapa yleinen? Meillä kummallakaan vanhemmalla ei ole futistaustaa, poika on liikkuvainen mutta ei mikään huippulahjakas eikä ole ennen pelannut muuten kuin kavereiden kanssa päiväkodissa ja pihalla. Onko odotettavissa että vuoden päästä olemme ap:n tilanteessa tai ehkä heti alusta lähtien? 

Maksatteko valmentajalle siitä että hän valmentaa vain kilparyhmää?

Mistä TE maksatte hänelle?

Vierailija kirjoitti:

On ihan tyypillistä, että suurin osa seurassa ovat vain maksamassa "tähtijoukkueen" kuluja. Höntsäilevät sitten jonkun isukin läsnäollessa..

Meillä meni juuri näin. Lapsella oli yhdet treenit oikean valmentajan kanssa koko vuonna, muuten isit valmensi. Kaikki kunnia isille, mutta eihän se mitään oikeaa valmennusta ole. Aivan suhteettoman maksut maksettiin. Kyllä homma on pahasti pielessä, me lopetettiin.

Tämä Oulussa.

Tässä voisi jollekin toimittajalle olla hyvä jutun aihe. Jalkapallon junioriVALMENNUS Suomessa. 

Mua valmensi aina joukkuekaverin isä. Sm-tasolle siirryttäessäkin joukkueessa oli isävalmentaja, maalivahtivalmentaja oli ulkopuolinen. Itseasiassa kaikki muut tietämäni valmentajat ovat joukkuelaisten isiä :D en ole ikinä ajatellut tästä mitään outoa.

Tosin olen siis nainen ja tämä 10v sitten että voi sekin vaikuttaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole kertonut, mutta lapsi puhuu itse "hyvistä pojista" ja "huonoista pojista". Valmentaja on hyvien poikien kanssa, hän itse on huono poika.

Olen kysynyt asiasta, mutta tämä on "seuran valmennuslinja". Olen seuran vaihtamisen kannalla, mutta jos se on samaa scheissea joka paikassa, niin kannattaako sekään?

Meillä oli aivan sama juttu, kyllä pienikin jo hiffaa että saa vain murut toisten pöydältä. Se ei todellakaan luo intoa yrittää vaan lannistaa tosissaan. Olet jo lähtökohtaisesti huono, kiva asetelma aloittaa uusi harrastus.

Nyt on vaihdettu lajia sellaiseen jossa saa runsaasti yksilöopetusta vaikka onkin ryhmässä, ei tarvitse miettiä että onko tuo valmentaja koskaan edes nähnyt lastani, ei tarvitse miettiä koko ajan onko tarpeeksi hyvä. Ihan eri maailmasta. Kehotan kyllä miettimään kahdesti jalkapallon kohdalla; sillä ei ole mitään annettavaa lapselle joka haluaisi oppia mutta ei ole yhtä cut-throat kuin parhaat ja niiden isit.

Ennen joukkueissa ei ollutkaan muita kuin isävalmentajia. Nykyisin on ainakin joissain seuroissa. Tässä on nyt kyse siitä, että tuo maksettu valmentaja valmentaa vain parhaita. Tai siis sillä hetkellä pienistä lapsista parhaiksi katsottuja. Näin ollen valmennus eriytyy jo hyvin pienestä. Nopeasti kehittyneet saavat parempaa valmennusta ja erot muuhun joukkueeseen kasvavat. Näin ollen kärjen takaa ei kehity ketään.

Se, millä kriteereillä nuo parhaat sitten valitaan, on jälleen oma lukunsa. 

Tähän olisi kiva saada vielä lisää kommentteja.

T. Se kuusivuotiaan äiti, joka harkitsee lajia

Up

Tästä keskustelusta on jo aikaa, mutta samat ongelmat on edelleen lasten jalkapallon valmennuksessa. En itse osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, vaan törmäsin tähän kun etsin tietoa asiasta.

Meidän 11-vuotias ilmoitti lopettavansa jalkapallon harrastamisen. On harrastanut ihan pienestä päiväkoti-ikäisestä saakka ja ollut alunperin todella innoissaan mukana harrastuksessa ja pärjännyt hyvin. Treeniporukka on ollut jaettuna tasoryhmiin  melkein alusta saakka ja pari vuotta takaperin osa siirtyi pelaamaan akatemia-joukkueeseen. Jo  noin vuosi ennen tätä siirtoa osa porukasta oli saanut normitreenien päälle erillisiä taitotreenejä, joiden olemassa olosta ei edes kerrottu muille. Ei liene kovin yllättävää, että ero "parempien" ja "huonompien" välillä on kasvanut koko ajan suuremmaksi. Tässä kohtaa oma poika oli vielä innostunut harrastuksesta ja oli varmasti innolla osallistunut taitotreeneihin jos niihin olisivat saaneet kaikki mennä. 

Nyt mietinnässä, että vieläkö yritetään tsempata jatkamaan futista vai löytyisikö jokin muu liikuntaharrastus, jossa kaikkien, myös vasta aloittaneiden tai vaikka välillä motivaationsa kadottaneiden, kehittymistä lajissa ja innostusta tuettaisiin. 

Jalkapallonharrastuksen puolella tuntuu olevan kummallinen käsitys, että massasta pyritään seulomaan jo varhaisessa vaiheessa huiput joihin panostetaan ja muiden treenaamisella ja harrastamisen ilolla ei ole mitään väliä.