Lue keskustelun säännöt.
Miten niin muka lapsiperheen vanhemmat ei ehdi harrastaa mitään??
12.12.2013 |
Luin järkyttyneenä Hesarin torstai-liitteen jutun tänään, jossa kahden lapsiperheen vanhemmat kertoivat, kuinka eivät ehdi harrastaa mitään kodin ulkopuolella. Tekosyitä sanon minä! Kyse on omasta viitseliäisyydestä ja motivaatiosta, sekä myös itsekurista! Meillä on 1- ja 5-vuotiaat lapset ja molemmat vanhemmat ehtivät harrastaa myös kodin ulkopuolella. Meillä on miehen kanssa esikoisen syntymästä lähtien ollut sellainen järjestely, että kumpikin käy 2-3 kertaa viikossa omissa harrastuksissa (minä tanssitunneilla, mies salilla ja uimassa), tällöin toinen on lasten kanssa kotona.
Ja jos ei aika muuhun riitä, esimerkiksi lenkkeily on sellainen laji, joka ei vaadi mitään erityisjärjestelyjä, eikä edes aikaa kovin paljon. Meillä lenkkeillään em. harrastusten lisäksi vuorotellen vähän keleistä ja fiiliksestä riippuen, aikaa siihen kun laittaa lenkkarit jalkaan ja verkkarit päälle menee 5 minuuttia, itse lenkkiin riittää 45-60 min. Sen ajan pystyy toinen olemaan lasten kanssa.
Jotenkin masentava juttu tuo Hesarin juttu ja antoi mielestäni turhan negatiivisen kuvan lapsiperhe-elämästä... Mutta kukin perhe tyylillään, ei kai siihen voi muuta sanoa.
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 12:55"]
Olen huomannut, että todella usein tällaisissa harrastajaperheissä on "epäsiisti " koti, jääkaappi aina tyhjänä, ruokana valmisruokia, perhe ei koskaan kokoonnu yhteiselle aterialle keskustelemaan kuulumisista ts. Kukaan ei tiedä, mitä muille kuuluu.
Vanhemmat vouhottavat kuka missäkin harrastuksessa, kunnanvaltuustossa, valiokunnassa, järjestöissä, tenniksessä, tempauksissa ja sitä samaa levottomuutta loitsitaan lapsiinkin. Pakko olla tehokas ja kerätä CV:hen sisältöä!
Lapset oireilevat koulussa levottomina ja väsyneinä ja vanhempien avioliitto kumisee tyhjyyttään.
En tuomitse erilailla eläviä ihmisiä, mutta ihmettelen, miten kummassa ne jaksaa tuollaisesa oravanpyörässä? Tiputaanko vasta, kun iskee burn out tai muu sairaus?
[/quote]
Öö. Mulla on harrastus, joka vie 2x/viikossa n. 1.5h/kerta. Toinen kerta arki-iltana. Näinä päivinä herään lasten kanssa, leikin aamun heidän kanssaan ja syön aamupalan, vien hoitoon n. klo 9:30 ja mies hakee heidät 16:30. Mä menen suoraan töistä harrastukseen ja tulen kotiin klo 20, syön iltapalan lasten kanssa ja laitan nukkumaan. Muina arki-iltoina olen lasten kanssa. Toinen harrastuskertani on su-iltana, jolloin olen lasten kanssa koko päivän ja menen illalla 1.5 tunniksi harrastamaan. Lisäksi saatan käydä juoksemassa viikonloppuna, kun mies vie lapset puistoon. Mies käy parina arki-iltana ja kerran viikonloppuna urheilemassa, siihenkään ei mene koko iltaa/päivää. Lapset ovat aina pk:n jälkeen rauhassa kotona, vanhemmalla lapsella on 1 harrastus/viikko. Eineksiä syödään hyvin harvoin, mitään luottamustehtäviä tai muita harrastuksia ei ole, satunnaisia menoja toki. Minäkään en ymmärrä oravanpyörässä menijöitä, mutta ei se, että vanhemmilla on omia harrastuksia, tarkoita vielä hektistä sekoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 12:42"]
Ehtiminen on kiinni priorisoinneista. Minä en ehdi, koska priorisoin perheen yhteisen ajan omien harrastusteni edelle. Halutessani voisin harrastaa, jos jättäisin alakouluikäiset iltaisin yksin kotiin. Tiedän että lapset pärjäisivät keskenään, mutta en halua pakottaa heitä olemaan yksin iltoja. Näemme muutenkin vähän minun pitkien työpäivien takia.
[/quote]
Kaikki varmaan uskovat, että yksinhuoltajien on hyvin vaikea, ehkä mahdotonta, löytää aikaa harrastamiseen/liikuntaan.
useamman lapsen kanssa melkoista säästöä on välillä, että saa lapset harrastuksiinsa. Vaikka isommat hoitaa menot ja tulonsa julkisilla, niin ei tässä ole hirveesti muuta ehtinyt kuin lasten harrastuksa. Buffetteja pitää leipoo lähes joka viikko.
Joten iltaisin sitten nautin musiikista ja käsitöistä. Mä saan ihan tarpeeksi liikuntaa töissä ja viuhtoessani jumppasalien ja hallien väliä.
useamman lapsen kanssa melkoista säästöä on välillä, että saa lapset harrastuksiinsa. Vaikka isommat hoitaa menot ja tulonsa julkisilla, niin ei tässä ole hirveesti muuta ehtinyt kuin lasten harrastuksa. Buffetteja pitää leipoo lähes joka viikko.
Joten iltaisin sitten nautin musiikista ja käsitöistä. Mä saan ihan tarpeeksi liikuntaa töissä ja viuhtoessani jumppasalien ja hallien väliä.
En jaksanut lukea koko ketjua, totean vain että koska pääsen neljältä ja lapset menevät nukkumaan kahdeksalta, niin olen mieluummin lasten kanssa silloin kun siihen on aikaa kuin että lähtisin johonkin harrastukseen.
JOkainen tietysti miettii omalla kohdallaan mikä se tärkeysjärjestys on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:18"]Olen 2 lapsen totaali yh. Harrastan silti. Käyn juoksulenkeillä niin että toinen lapsi on rattaissa ja toinen pyörällä (nyt molemmat lapset ovat pulkassa ja juoksu vaihtunut rivakkaan kävelyyn). Kotona jumppaan ja kahvakuulailen.
Käyn salilla 2xviikossa. Lapset ovat kuntosalin lapsiparkissa (alle 1h ja ennen salia käyntiä olemme puistoilleet/ulkoilleet).
Kun menen töihin aion käydä työpaikan kuntosalilla pari kertaa viikossa. Nipistän aikaa ruokatunnilta eli 10min ruokatauko ja ip sitten salille. Näin ollen työpäivä venyy vain 20min.
[/quote]
no voi että,ku oot hieno ihminen ja niiiiiiiin ahkera... Blaah.
[/quote]
Mikä tuossa nyt häiritsi? Tänään olen käynyt salilla lasteni kanssa. En pidä itseäni mitenkään ihmeellisenä. Kerroin vain kuinka olen harrastukseni järjestänyt.
eli et ole töissä, vaan päivät aikaa mennä salille ja viedä lapset lapsiparkkiin.
[/quote]
Niinhän se kotiäitinä ollessa menee. Lasten päiväuniaikaan tai sitten illalla pystyy hyvin kotijumppailla. Lapset ovat n.2h viikossa lapsiparkissa. Loput (166h) he ovat kanssani.
Jaa-a, sitä voi vain arvailla, mitä kaikkea Auerin perheessä on harrasteltu... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa, kun on kaksi vanhempaa. Mieti, jos olisit yksin lasten kanssa.
Hesarissa tosiaan oli mallina kahden vanhemman perheet. Ihme, jos heilläkään ei ole aikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmettelin kuin ap. Mutta tosiaan sen ekan perheen vanhemmat näyttikin kummatkin ylipainoisilta, luulen että tykkäävät vaan enemmän löhötä kotona sohvalla ja syödä herkkuja...
Mulla loppui harrastukset kuin seinään siinä vaiheessa kun perheeseen syntyi kaksoset. Nyt kun lapset alkavat olla leikki-ikäisiä, mulla ei edelleenkään ole kodin ulkopuolisia harrastuksia. Olen itse valinnut niin, johtuen juuri ajan puutteesta.
Työpäivän jälkeen on niin vähän aikaa olla lasten kanssa että en vain halua lähteä illalla pois kotoa harrastamaan jotain. Viikonloppuisin saatan käydä lenkillä / marjassa / sienessä / hiihtämässä vuodenajasta riippuen. Mutta säännöllistä arki-iltojen harrastusta en halua - koska aikaa on niin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttavani väittää, ettei ole synnytyksen jälkeen ehtinyt lenkille. Ok, ei siinä mitään mutta vauvansa on jo melkein vuoden ikäinen.. Ettei vaan olisi pikkuisen omasta laiskuudesta kyse siis. Mies kuitenkin kotona ym. Vissiin on ehtimistä ja "ehtimistä".
Eräs tuttavani väittää, ettei ole synnytyksen jälkeen ehtinyt lenkille. Ok, ei siinä mitään mutta vauvansa on jo melkein vuoden ikäinen.. Ettei vaan olisi pikkuisen omasta laiskuudesta kyse siis. Mies kuitenkin kotona ym. Vissiin on ehtimistä ja "ehtimistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori tuli kahdesti, puhelin jumittaa.
Tietenkin vähän riippuu, että minkä lukee harrastukseksi. Minä käytän joka päivä koiraa lenkillä, mut ei se mikään harrastus ole. Jotenkin käsitän harrastukseksi enemmän asiat, joiden vuoksi lähdetään kodin ulkopuolelle.
Minä en harrasta mitään koska en halua. Lapset ovat ensin pitkän päivän päiväkodissa, sitten on kotityöt jne. Mulle paras harrastus on ottaa muksut pikkukakkosen jälkeen kainaloon ja lukeskella rauhassa satuja ja jutella siitä, miten päivä on mennyt. Se, että olen heidän kanssaan aidosti läsnä peräti kaksi tuntia vuorokaudessa, on minusta päivän tärkein hetki, enkä halua viettää sitä missään muualla.
Mutta periaatteessa aikaahan olisi ihan samalla lailla kuin lapsettomillakin, koska meillä on kaksi vanhempaa perheessä. Mutta vietän jo koko päivän itselleni vähemmän merkityksellisten ihmisten kanssa, haluan illan viettää niiden kanssa jotka on kaikkein tärkeimpiä. Mutta näinhän ei saa sanoa nykyään, koska silloin on pelkkä säälittävä äitiyteensä takertuva fossiili, joten ehkäpä on sitten helpompi vedota siihen ettei muka pysty.
Miksi harrastuksen tulisi aina olla jotain urheilua...
Olen 2 lapsen totaali yh. Harrastan silti. Käyn juoksulenkeillä niin että toinen lapsi on rattaissa ja toinen pyörällä (nyt molemmat lapset ovat pulkassa ja juoksu vaihtunut rivakkaan kävelyyn). Kotona jumppaan ja kahvakuulailen.
Käyn salilla 2xviikossa. Lapset ovat kuntosalin lapsiparkissa (alle 1h ja ennen salia käyntiä olemme puistoilleet/ulkoilleet).
Kun menen töihin aion käydä työpaikan kuntosalilla pari kertaa viikossa. Nipistän aikaa ruokatunnilta eli 10min ruokatauko ja ip sitten salille. Näin ollen työpäivä venyy vain 20min.
Minä ja mun mies harrastetaan liikuntaa. Ja kyllä se vaatii helkutisti järjestelemistä. Kolme pientä lasta eikä ole mummoja tms lähellä. Usein minä nousen treenikassin kanssa autosta ja mies samalla pakkaa autoon omaa laukkuaan. Ja kun mies työreissussa en pääse harrastukseen.
Inhoan lenkkeilyä (eikä se ole miehenkään laji) ja liikunnan pitää olla mielekästä ja hauskaa että sitä vuodesta toiseen jaksaa.
Lasten ollessa pieniä harrastettiin vuorotellen. Aikaa ei mennyt salitreeneihin kauan kun salille pääsi viidessä minuutissa ja itse treeniin max. tunti.
Nykyään harrastetaan koko perhe (golf, muu ulkoilu) tai sitten käyn salilla kun lapset ovat omissa harrstuksissaan tai kavereiden kanssa touhuavat. Ja miehen kanssa voidaan edelleen vuorotella.
"Suosittelen kokeilemaan muutaman viikon ajan vaikka syömisen sijaan kuntoilemaan siinä telkkarin ääressä, se piristää enemmän kuin pelkkä sohvalla makaaminen."
Ei ehdi. Milloin voisin sitten neuloa ja virkata, jos en tv:n ääressä?