Miten niin muka lapsiperheen vanhemmat ei ehdi harrastaa mitään??

Mielestäni kaiken maailman lenkkely on tyhmää puuhaa. Onneksi niin koska perheessämme on vain yksi vanhempi.

Ei yhtään ollut omista lähtökohdistasi tämä aloitus, ap?

Menen töihin kahdeksaksi ja pääsen neljältä. Haen lapsen päiväkodista ja olemme viimeistään viideltä kotona. Sitten laitan (lämmitän) ruuan, syömme ja leikimme vähän. Seitsemän jälkeen alkavat iltapuuhat ja kahdeksan jälkeen lapsi on unten mailla. Sen jälkeen on omaa aikaa parisen tuntia, jonka käytän kotitöihin, rentoutumiseen ja laatuaikaan mieheni kanssa. Sori ap, ei mahdu harrastuksia tähän kuvioon.

Viikonloppuisin vietämme perheenä aikaa koska kaikilla on ollut pitkä viikko ja vähän aikaa toistensa kanssa.

Kuinka moni lapsi haluaa päiväkotipäivän jälkeen istumaan jonnekin kuntosalin lapsiparkkiin omassa kodissa leikkimisen ja puuhastelun sijaan?

Tämä on taas aika hullu keskustelu. 

Pari jo kysyikin sitä, miksi harrastus pitää olla kuntoilua ja liikuntaa? Miksi se ei voi olla ihan mitä tahansa muuta, joku kurssi jossa käydään kerran viikossa? Käsitöitä? Puutarhanhoitoa? Lukemista? Postimerkkeilyä? Laulamista? Soittamista?

Ja jos lapset harrastavat niin järkyttävän paljon että pitää 11 kertaa viikossa kuskata ympäri kaupunkia, on joko todella monta lasta, tai sitten lapsilla on vähän liian hankalat harrastukset, miksi ihmeessä kaikilla perheenjäsenillä pitää olla joku liikuntaharrastus jossa ei kerran viikossa riitä?

Ja jos perhe on poissa kotoa 9h ja kotona hereillä vaan muutaman tunnin, niin kuka siellä kotona sotkee niin paljon, että pitää 3h joka ilta siivota? Ja miksi kaikki pyykit pitää silittää? Ja minkälaisia lapsia on sellaiset jotka vuodesta toiseen kiipeävät kuivuriin (miksi se on auki?) tai laitavat uunin päälle, jos ei heitä joku vahdi koko ajan? Mulla on kaksoset, eikä koskaan ole tarvinnut pelätä että kiipeäisivät kuivuriin. Meillä oli portit kotona kun lapset oli pieniä, etteivät päässeet esim. eteiseen ja vessaan tai rappusiin.

Kun lapset olivat pieniä kyse oli lähinnä siitä että ei jaksanut harrastaa kun piti hoitaa kotia, ulkoilla lasten kanssa ja yöt menivät valvoessa. Nyt kun lapset ovat isompia ongelmana on se että lapset harrastavat. Onneksi työaikani ovat sellaisia että pystyn iltaisin kuskaamaan lapsia. Eli lasten harrastuksia on viikossa yhteensä 8 kertaa + pelejä päälle ja lisäksi lapset hoitavat itse osan harrastuksista mutta niihinkin liittyen tulee menoja. Käytännössä omille harrastuksille olisi siis kovin vähän aikaa kun kotihommatkin pitää hoitaa, kuulustella lasten kokeisiin yms., mutta aluksi järjestin asian niin että lenkkeilin lasten harrastusten aikana, mutta se ei pidemmän päälle ollut kovin mielenkiintoista. Sitten olen hyödyntänyt sitä että harrastan samaan aikaan lasteni kanssa. Yhden lajin kyllä lopetin itse, mutta toista aioin jatkaa vielä pitkään. Eli mielikuvitusta ja onnekin vähän vaatii ajan järjestäminen mutta voi olla mahdollista.

Onko aikuisen pakko harrastaa a) liikuntaa ja b) sellaista liikuntaa, jota ehtii/voi tehdä kotona tai sillä aikaa kun lapsi on omassa harrastuksessaan? Entä jos se aikuinen ei lainkaan pidä tämän tyylisestä liikunnan harrastamisesta? Onko silti pakko?

Minä en ehdi harrastaa _itselleni_mieluista_ harrastusta pitkien työpäivien ja lasten harrastuskuvioiden takia. Se, että voisin hyvinkin ehtiä tehdä jotakin muuta itselleni vastenmielistä puuhaa (esim. lenkkeillä tai nostella kahvakuulaa kotona) ei minusta ole tämän keskustelun kannalta relevanttia.

Ensimmäisestä pariskunnasta en tiedä mitään, mutta toisesta voin päätellä aika paljon ihan sillä perusteella, että meillä on sama koulutus. Kysymyksessähän on kaksi tekniikan tohtoria, joille ei 8-16 työpäivä riitä. Jutussa kerrotaankin, että lapset haetaan vuorotellen ja se, joka ei ole lastenhakuvuorossa, tulee kotiin vasta klo 19 maissa. Toki sen jälkeenkin ehtisi harrastamaan, mutta onko siinä jotain pahaa, jos tämä pariskunta haluaa mieluummin priorisoida ajankäyttöään niin, että viettää enemmän aikaa lastensa kanssa?

Harrastaminen lapsen ollessa omassa harrastuksessa onnistuu hyvin silloin, jos on vain yksi lapsi. Jos on kuitenkin pienempi sisarus, josta pitää pitää huolta vanhemman lapsen harrastuksen aikana, on se jo paljon hankalampaa.

Kuten kuvasta näkyy, pariskunta ei ole mitenkään ylipainoinen, ennemminkin päinvastoin. Molemmat pitävät kunnostaan huolta pyöräilemällä työmatkat. Miksi heidän pitäisi harrastaa enemmän ja käyttää aikaansa lasten kanssa vähemmän?

Meidän perheessä minun mieheni käy kolmesti viikossa urheilemassa. Muuna aikana hän on töissä, rakentaa taloa (viimeistelee siis nurkkia) tai katsoo lasten perään, että saan tehdä rauhassa kotitöitä.

Minä harrastan tunnin päivässä av-palstaa, kun lapset ovat päikkäreillä. Joskus iltaisin saatan lukea hetken verran kirjaa, jos lapset nukkuvat ajoissa eikä telkusta tule mitään.

Tietenkään kenenkään ei ole pakko harrastaa liikuntaa, kuka sellaista on väittänyt? Useimmat nyt kuitenkin harrastavat, koska tajuavat sen merkityksen ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Minä ainakin liikun siksi, että pysyisin terveenä, toimintakykyisenä ja mahdollisimman hyvinvoivana perheeni takia! Olen sitäpaitsi parempi (vähemmän stressaantunut ja väsynyt) äiti lapsilleni, kun saan liikkua sen 3-4 kertaa viikossa sellaisen lajin parissa, jota rakastan... Liikkuva ihminen myös näyttää paremmalta, mikä vaikuttaa positivisesti ainakin minun mielialaani.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:57"]

Minä ainakin liikun siksi, että pysyisin terveenä, toimintakykyisenä ja mahdollisimman hyvinvoivana perheeni takia! Olen sitäpaitsi parempi (vähemmän stressaantunut ja väsynyt) äiti lapsilleni, kun saan liikkua sen 3-4 kertaa viikossa sellaisen lajin parissa, jota rakastan... Liikkuva ihminen myös näyttää paremmalta, mikä vaikuttaa positivisesti ainakin minun mielialaani.

[/quote]

Näistä paheksutuista pariskunnistahan jälkimmäinen harrastaa liikuntaa noin 10 kertaa viikossa. Sitä ei vain lasketa harrastukseksi, koska he pyöräilevät työmatkat.

Mä järjestän aina aikaa liikunnalle, mutta ymmärrän, että se ei aina ole mahdollista kahdenkaan vanhemman perheessä. Tai jotkut priorisoivat jotain muuta. Ne hs:n ekan perheen vanhemmathan tekivät ilmeisesti jotain 10-12h töitä vuorokaudessa (myös kotoa), eli priorisoivat työt liikunnan edelle.

Muuten, anteeksi vain, tää on tällainen syyllistävä av-kommentti, mutta minusta oli kyllä hassua ottaa ne 1-vuotiaan vanhemmat esimerkiksi uran ja perhe-elämän yhdistämisestä, kun lapsi oli laitettu alle vuotiaana hoitoon 9h päiviksi. Mulla ja miehellä on molemmilla jonkinlainen "ura", mutta molemmat lapset on hoidettu 3-vuotiaiksi kotona ja sen jälkeen pidetty lyhyet päivät. Ja olemme molemmat edenneet silti urallamme osittain jopa paremmin kuin lapsettomat vastaavassa työtilanteessa olevat. Enkä todellakaan pidä meitä malliesimerkkeinä työn ja perheen yhteensovittamisesta, mutta noihin vanhempiin verrattuna ollaan kyllä ilmeisesti aika sankareita...

No meillä mies on viikot reissuhommissa, viikonloput kotona. Mulla saattaa viikonloppuisin olla töitä ja vapaa päivät arkisin. Vapaapäivinä olen yksin muksujen kanssa (1 ja 3 vuotiaat). Kerro toki missä välissä mä kerkeen siitä lähteä yhtikäs mihinkään harrastamaan. Viikonloppuisin saatan olla aamuvuorossa, pääsen kolmelta. Joo, siinä on aikaa, mutta olet koko viikon tehnyt töitä ja kerrankin saadaan olla perhe koossa koko ilta ni kyllä mä luovun mun harrastuksista mielummin. 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:00"]

Luin järkyttyneenä Hesarin torstai-liitteen jutun tänään, jossa kahden lapsiperheen vanhemmat kertoivat, kuinka eivät ehdi harrastaa mitään kodin ulkopuolella. Tekosyitä sanon minä! Kyse on omasta viitseliäisyydestä ja motivaatiosta, sekä myös itsekurista! Meillä on 1- ja 5-vuotiaat lapset ja molemmat vanhemmat ehtivät harrastaa myös kodin ulkopuolella. Meillä on miehen kanssa esikoisen syntymästä lähtien ollut sellainen järjestely, että kumpikin käy 2-3 kertaa viikossa omissa harrastuksissa (minä tanssitunneilla, mies salilla ja uimassa), tällöin toinen on lasten kanssa kotona.

Ja jos ei aika muuhun riitä, esimerkiksi lenkkeily on sellainen laji, joka ei vaadi mitään erityisjärjestelyjä, eikä edes aikaa kovin paljon. Meillä lenkkeillään em. harrastusten lisäksi vuorotellen vähän keleistä ja fiiliksestä riippuen, aikaa siihen kun laittaa lenkkarit jalkaan ja verkkarit päälle menee 5 minuuttia, itse lenkkiin riittää 45-60 min. Sen ajan pystyy toinen olemaan lasten kanssa.

Jotenkin masentava juttu tuo Hesarin juttu ja antoi mielestäni turhan negatiivisen kuvan lapsiperhe-elämästä... Mutta kukin perhe tyylillään, ei kai siihen voi muuta sanoa.

[/quote]

Mun mielestä AP on lukenut Hesarin jutun vähän hassusti. Molemmissa haastatteluissa perheissä vanhemmat olivat todella uraorientoituneita, tekivät myös iltaisin töitä. Se oli heidän valintansa omien harrastusten sijaan. Se, että sanoo syyksi, ettei "ehdi", on totta kai pohjimmiltaan tekosyy, koska kyseessä on valinta. Jälkimmäisen perheen kohdalla ihmettelin lähinnä sitä, että perheen 7-vuotiaalla oli kolmena arki-iltana harrastuksia. Siihen päälle oli vielä pikkusiskon oma harrastusilta. Kuulostaa tosi paljolta. Toinen juttu mitä ihmettelin, oli toisen pariskunnan s-postien määrä. Ehkä painovirhe, kun jutussa todettiin, että vaihtavat 40-80 (muistaakseni) viestiä keskenään päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:47"]

Ensimmäisestä pariskunnasta en tiedä mitään, mutta toisesta voin päätellä aika paljon ihan sillä perusteella, että meillä on sama koulutus. Kysymyksessähän on kaksi tekniikan tohtoria, joille ei 8-16 työpäivä riitä. Jutussa kerrotaankin, että lapset haetaan vuorotellen ja se, joka ei ole lastenhakuvuorossa, tulee kotiin vasta klo 19 maissa. Toki sen jälkeenkin ehtisi harrastamaan, mutta onko siinä jotain pahaa, jos tämä pariskunta haluaa mieluummin priorisoida ajankäyttöään niin, että viettää enemmän aikaa lastensa kanssa?

Harrastaminen lapsen ollessa omassa harrastuksessa onnistuu hyvin silloin, jos on vain yksi lapsi. Jos on kuitenkin pienempi sisarus, josta pitää pitää huolta vanhemman lapsen harrastuksen aikana, on se jo paljon hankalampaa.

Kuten kuvasta näkyy, pariskunta ei ole mitenkään ylipainoinen, ennemminkin päinvastoin. Molemmat pitävät kunnostaan huolta pyöräilemällä työmatkat. Miksi heidän pitäisi harrastaa enemmän ja käyttää aikaansa lasten kanssa vähemmän?

[/quote]

siksi kun av-mamma haluaa haukkua kaikkia. Ap,han näki pariskunnan itse lihavina ja laiskoina. Näin ihmiset eri tavalla katsovat maailmaa.

Ps. minä myös kuulun niihin, jotka näkevät maailman positiivisena

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:57"]

Tietenkään kenenkään ei ole pakko harrastaa liikuntaa, kuka sellaista on väittänyt? Useimmat nyt kuitenkin harrastavat, koska tajuavat sen merkityksen ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Minä ainakin liikun siksi, että pysyisin terveenä, toimintakykyisenä ja mahdollisimman hyvinvoivana perheeni takia! Olen sitäpaitsi parempi (vähemmän stressaantunut ja väsynyt) äiti lapsilleni, kun saan liikkua sen 3-4 kertaa viikossa sellaisen lajin parissa, jota rakastan... Liikkuva ihminen myös näyttää paremmalta, mikä vaikuttaa positivisesti ainakin minun mielialaani.

[/quote]

Minä en harrasta liikuntaa. Kuljen vain työmatkat kävellen tai pyörällä. Kolaan pihat talvella, kesällä kaadan miehen kanssa talven polttopuut ja pilkon ne liiteriin.

Joskus ihmetyttää tämä kova mainostaminen, että pitää harrastaa liikuntaa ja harrastaa salia ja harrastaa juoksua. Minä koen olevani hoikka ja lihaksikas, vaikka en harrasta liikuntaa tippaakaan. 

Minusta on paljon ihanampaa harvalla vapaa-ajalla rojahtaa sohvalle hyvän kirjan kanssa.

Minäkin ajattelin ennen etten mitenkään ehdi harrastaa mitään kaiken perhe-elämän ja työn ohessa. Lihoin ja olin aina väsynyt ja pipo kireällä. Ajattelin etten voi olla yhtään enempää pois lasteni elämästä.

Päätin että tämä loppuu. Otan sen ajan itselleni. Nykyään käyn keskimäärin 4 krt/ vko salilla, laihduin normaalipainoon ja olen paljon aikaansaavempi ja pirteämpi kuin ennen.

Eikä yhtään tunnu että se aika on mistään pois. Työpäivät matkoineen edelleen n 10 tuntia/ pvä, teen liki kaikki kotityöt yksin, koska mies paljon työmatkoilla, ei siivoojaa tms. Ainoa mikä on muuttunut on, että en enää istu katsomassa televisiota sohvalla niin paljon kuin ennen. Ei haittaa. Kaksi lastakaan ei pidä pahana olla välillä lapsiparkissa tai kaverillaan (äidit voivat vuorotella). Koittakaa edes.

Ehtiminen on kiinni priorisoinneista. Minä en ehdi, koska priorisoin perheen yhteisen ajan omien harrastusteni edelle. Halutessani voisin harrastaa, jos jättäisin alakouluikäiset iltaisin yksin kotiin. Tiedän että lapset pärjäisivät keskenään, mutta en halua pakottaa heitä olemaan yksin iltoja. Näemme muutenkin vähän minun pitkien työpäivien takia.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 12:42"]

Ehtiminen on kiinni priorisoinneista. Minä en ehdi, koska priorisoin perheen yhteisen ajan omien harrastusteni edelle. Halutessani voisin harrastaa, jos jättäisin alakouluikäiset iltaisin yksin kotiin. Tiedän että lapset pärjäisivät keskenään, mutta en halua pakottaa heitä olemaan yksin iltoja. Näemme muutenkin vähän minun pitkien työpäivien takia.

[/quote]

Eli sullakin on enemmän kiinni kuitenkin siitä että on pitkät työpäivät, eikä siitä että on lapsia.

Miksi ne ei tee lehtijuttua siitä että kun tekee pitkää päivää töissä niin ei ehdi harrastaa?

Olen huomannut, että todella usein tällaisissa harrastajaperheissä on "epäsiisti " koti, jääkaappi aina tyhjänä, ruokana valmisruokia, perhe ei koskaan kokoonnu yhteiselle aterialle keskustelemaan kuulumisista ts. Kukaan ei tiedä, mitä muille kuuluu.

Vanhemmat vouhottavat kuka missäkin harrastuksessa, kunnanvaltuustossa, valiokunnassa, järjestöissä, tenniksessä, tempauksissa ja sitä samaa levottomuutta loitsitaan lapsiinkin. Pakko olla tehokas ja kerätä CV:hen sisältöä!

Lapset oireilevat koulussa levottomina ja väsyneinä ja vanhempien avioliitto kumisee tyhjyyttään.

En tuomitse erilailla eläviä ihmisiä, mutta ihmettelen, miten kummassa ne jaksaa tuollaisesa oravanpyörässä? Tiputaanko vasta, kun iskee burn out tai muu sairaus?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 12:42"]

Ehtiminen on kiinni priorisoinneista. Minä en ehdi, koska priorisoin perheen yhteisen ajan omien harrastusteni edelle. Halutessani voisin harrastaa, jos jättäisin alakouluikäiset iltaisin yksin kotiin. Tiedän että lapset pärjäisivät keskenään, mutta en halua pakottaa heitä olemaan yksin iltoja. Näemme muutenkin vähän minun pitkien työpäivien takia.

[/quote]

Minäkin olen priorisoinut; teen 2-3 päivää viikossa etänä, jolloin olen salilla joko klo 06.00 ja herättämässä sitten jo lapsia klo 7. Tai sitten heti työpäivän päätteeksi, jolloin jää vielä monta tuntia aikaa pyykätä, kokata, olla lasten kanssa, käydä kaupassa jen. JA sitten on vielä viikonloput jolloin ei todellakaan heiluta moppi kourassa vaan ollaan koko perhe yhdessä ja myös ehditään harrastaa.