Lue keskustelun säännöt.
Miten niin muka lapsiperheen vanhemmat ei ehdi harrastaa mitään??
12.12.2013 |
Luin järkyttyneenä Hesarin torstai-liitteen jutun tänään, jossa kahden lapsiperheen vanhemmat kertoivat, kuinka eivät ehdi harrastaa mitään kodin ulkopuolella. Tekosyitä sanon minä! Kyse on omasta viitseliäisyydestä ja motivaatiosta, sekä myös itsekurista! Meillä on 1- ja 5-vuotiaat lapset ja molemmat vanhemmat ehtivät harrastaa myös kodin ulkopuolella. Meillä on miehen kanssa esikoisen syntymästä lähtien ollut sellainen järjestely, että kumpikin käy 2-3 kertaa viikossa omissa harrastuksissa (minä tanssitunneilla, mies salilla ja uimassa), tällöin toinen on lasten kanssa kotona.
Ja jos ei aika muuhun riitä, esimerkiksi lenkkeily on sellainen laji, joka ei vaadi mitään erityisjärjestelyjä, eikä edes aikaa kovin paljon. Meillä lenkkeillään em. harrastusten lisäksi vuorotellen vähän keleistä ja fiiliksestä riippuen, aikaa siihen kun laittaa lenkkarit jalkaan ja verkkarit päälle menee 5 minuuttia, itse lenkkiin riittää 45-60 min. Sen ajan pystyy toinen olemaan lasten kanssa.
Jotenkin masentava juttu tuo Hesarin juttu ja antoi mielestäni turhan negatiivisen kuvan lapsiperhe-elämästä... Mutta kukin perhe tyylillään, ei kai siihen voi muuta sanoa.
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:31"]
Isä on aina töissä ja "töissä". Äiti tekee lastensa läksyjä. Miten siitä mihinkään harrastuksiin lohkaiset aikaa? Tällaisen kuvan asiasta saa ainakin lukemalla tätä palstaa.
[/quote]
Äiti tekee lasten läksyjä? Ymmärsinkö nyt oikein? No eihän sitten ole edes ihme, jos Pisa-tulokset menivät niinkuin menivät... Off-topic, tiedän, mutta oli pakko kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:18"]Olen 2 lapsen totaali yh. Harrastan silti. Käyn juoksulenkeillä niin että toinen lapsi on rattaissa ja toinen pyörällä (nyt molemmat lapset ovat pulkassa ja juoksu vaihtunut rivakkaan kävelyyn). Kotona jumppaan ja kahvakuulailen.
Käyn salilla 2xviikossa. Lapset ovat kuntosalin lapsiparkissa (alle 1h ja ennen salia käyntiä olemme puistoilleet/ulkoilleet).
Kun menen töihin aion käydä työpaikan kuntosalilla pari kertaa viikossa. Nipistän aikaa ruokatunnilta eli 10min ruokatauko ja ip sitten salille. Näin ollen työpäivä venyy vain 20min.
[/quote]
no voi että,ku oot hieno ihminen ja niiiiiiiin ahkera... Blaah.
[/quote]
Mikä tuossa nyt häiritsi? Tänään olen käynyt salilla lasteni kanssa. En pidä itseäni mitenkään ihmeellisenä. Kerroin vain kuinka olen harrastukseni järjestänyt.
eli et ole töissä, vaan päivät aikaa mennä salille ja viedä lapset lapsiparkkiin.
On myöskin kokopäivätöitä ja kokopäivätöitä: jos molemmat vanhemmat tekevät suht' säännöllistä työaikaa 8-16, kyllä harrastaminenkin onnistuu. Meillä on kolme lasta, joista kaksi koululaista ja yksi vauva, sekä koira. Mies on töissä aamusta iltaan, kotiutuu yleensä klo 20-22. Koululaisilla treenit 4xvko, kuljetus tarvitaan. Minä käyn yhdessä vauvan kanssa jumpassa yhtenä aamupäivänä viikossa, mies "harrastaa" työmatkapyöräilyä. Koira lasketaan myös harrastukseksi, se pitää lenkittää 3x päivä.
Tämän enempään harrastamiseen ei vuorokauden tunnit yksinkertaisesti riitä, jos meinaa myös nukkua.
No mä mietin, mutten millään keksi. Olen suurperheen yh, opiskelen hyvinvointivalmentajaksi ja personal traineriksi ja erikoistun nimenomaan äiti-ihmisten auttamiseen etenkin ylipainosta pääsemiseen. Liikunnan harrastaminen lasten kanssa ei ole vaikeaa tai ainakaan mahdotonta, joku keskittymistä vaativa luova työ on asia erikseen. Kuntoilua voi hyvin harrastaa kotonakin, nostella painoja, kahvakuulailla, jumpata (youtubessa paljon hyviä ja tehokkaita ohjeita), polkea stepperiä tai kuntopyörää, tanssia, zumbata... Aika paljon voi tehdä vaikka telkkarin ääressä salkkareiden tai leffan ajan. Monilla kuntosaleilla on lastenhoito järjestetty. Ei ehdi tarkoittaa usein että ei jaksa, tai harrastus mielletään joksikin mitä tehdään kodin ulkopuolella. Suosittelen kokeilemaan muutaman viikon ajan vaikka syömisen sijaan kuntoilemaan siinä telkkarin ääressä, se piristää enemmän kuin pelkkä sohvalla makaaminen. Ehtimättömyys ei yleensä ole absoluuttista ajanpuutetta, vaan sitä että on jämähdytty johonkin tiettyihin ajatusmalleihin. Jokainen priorisoi oman vapaa-aikansa miten haluaa, eikä välttämättä kuntoilu ole monelle kovinkaan tärkeää. Mutta tärkeinä pitämilleen asioille löytyy aikaa ja valitettavasti lapsia ja lapsen parasta pidetään myös tekosyynä sille että ei itse jaksa. Liikuntaa voi harrastaa myös yhdessä lasten kanssa, jos ei malta yhtään olla erossa. Ei se ole sen huonompaa yhteistä tekemistä kuin lysähtäminen sohvalle kirjan kanssa. Kirjaesimerkki oli aika tyypillinen tekosyy, ei kai kukaan nyt kuitenkaan ihan aina joka ikinen päivä koko iltaa vietä sohvalla lukien kirjaa lapsille? Toki jokainen saa käyttää aikansa ja elämänsä miten haluaa. Mutta meillä on kaikilla vuorokaudessa se 24 tuntia ja jos joku toinen ehtii niin kyllä se on ihan mahdollista että joku toinenkin. Kunnioitan toisten arvoja ja erilaisia prioriteetteja. Mua ei sinänsä kiinnosta miten joku muu aikansa käyttää, mutta surettaa kyllä jos joku haluaisi elää eri tavalla kuten päästä ylipainosta ja hyvään kuntoon muttei näe niitä vaihtoehtoisia polkuja joita pitkin tavoiteeseen voisi päästä. Olen itse ollut ylipainoinen suklaa-addikti sohvaperuna perheenäiti jolla "ei ollut aikaa harrastaa" , kunnes oman jaksamisen ja onnellisuuden vuoksi piti järjestää pakka uusiksi ja priorisoida asiat uudestaan. Kyllä ehdin harrastaa monia asioita, ainakin jonkun verran jollei nyt hirveällä intensiteetillä ehdikään johonkin tiettyyn juttuun paneutumaan.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:04"]
Helppoa, kun on kaksi vanhempaa. Mieti, jos olisit yksin lasten kanssa.
[/quote]
Tässä keskustelussa näkyy taas se ihmettely, että kun MEILLÄ on asiat näin ja pystymme harrastamaan, niin kyllä muidenkin pitäisi pystyä - unohtuu se, että toisilla perheillä asiat voivat olla ihan toisella tavalla.
Jos mulla ja puolisollani olisi molemmilla virka-aikaan ajoittuvat työt (jotka sijaitsisivat keskustassa tai 10-20 km päässä, tai jopa toisella paikkakunnalla usean kymmenen km päässä), yhden tai kahden lapsen hakemista hoitopaikasta (lähimmät hoitopaikat suunnilleen 10 km päässä) ja sitten mahdollisesti jotain lasten harrastuksia ja kaupassakäyntiä, voisi kyllä viikolla harrastamisen ruksata aika hyvin listalta.
Tässä ketjussa puhutaan kuntosalien lapsiparkeista ja tanssikouluista, semmoisia ei pieniltä paikkakunnilta helpostikaan löydy. Kuntosali tarkoittaa täällä paikkaa, jossa on laitteita ja vapaita painoja, ei semmoista paikkaa, jossa järjestetään jumppiakin. Jumpat on pitkin paikkakuntaa, koulujen ja nuorisoseurojen tiloissa. Sama pätee lasten harrastuksiin, sijaitsevat hajallaan pitkin kuntaa.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:18"]
Olen 2 lapsen totaali yh. Harrastan silti. Käyn juoksulenkeillä niin että toinen lapsi on rattaissa ja toinen pyörällä (nyt molemmat lapset ovat pulkassa ja juoksu vaihtunut rivakkaan kävelyyn). Kotona jumppaan ja kahvakuulailen.
Käyn salilla 2xviikossa. Lapset ovat kuntosalin lapsiparkissa (alle 1h ja ennen salia käyntiä olemme puistoilleet/ulkoilleet).
Kun menen töihin aion käydä työpaikan kuntosalilla pari kertaa viikossa. Nipistän aikaa ruokatunnilta eli 10min ruokatauko ja ip sitten salille. Näin ollen työpäivä venyy vain 20min.
[/quote]
Nostan hattua sinulle! Tässä oikein erinomainen esimerkki siitä, mihin myös yh pystyy jos vain haluaa! :)
Ap
[/quote]
Mä haluaisin muistuttaa, että kaikki ei ole kuitenkaan pelkästään haluamisesta kiinni. Ihmisiä on hyvin erilaisia, ja toiset tarvitsevat vaikkapa lepoa enemmän kuin toiset. Myös työpaikat ja harrastusmahdollisuudet ovat eri paikkakunnilla hyvin erilaisia, esim. maaseudulla on ihan toisenlaista kuin kaupungissa, jossa voi valita suuresta tarjonnasta.
20
Itse en ehtisi, jos minulla ei ole lapsia. Ei vain ole tarpeeksi energiaa työlle, vapaa-ajalle, parisuhteelle ja eräälle vaativalle ja pitkäaikaiselle harrastukselle. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:18"]
Olen 2 lapsen totaali yh. Harrastan silti. Käyn juoksulenkeillä niin että toinen lapsi on rattaissa ja toinen pyörällä (nyt molemmat lapset ovat pulkassa ja juoksu vaihtunut rivakkaan kävelyyn). Kotona jumppaan ja kahvakuulailen.
Käyn salilla 2xviikossa. Lapset ovat kuntosalin lapsiparkissa (alle 1h ja ennen salia käyntiä olemme puistoilleet/ulkoilleet).
Kun menen töihin aion käydä työpaikan kuntosalilla pari kertaa viikossa. Nipistän aikaa ruokatunnilta eli 10min ruokatauko ja ip sitten salille. Näin ollen työpäivä venyy vain 20min.
[/quote]
Nostan hattua sinulle! Tässä oikein erinomainen esimerkki siitä, mihin myös yh pystyy jos vain haluaa! :)
Ap