Mies syö meidät vararikkoon, mitä teen?!

Paha ruoka ratkaisee sekä miehen että lapsen syömisongelmat (kts. http://www.hs.fi/terveys/a1385578860189)

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 01:45"]Pelkääk naiset niin kauheasti, että tollo ukko jättää? Mä valitsin aikanaan miehen myös hänen älykkyytensä perusteella. Heti alussa, kun mies kutsui mut kotiinsa ja kysyi, mitä haluaisin syödä, keksin nopeasti fiksun lajin: köyhät ritarit. Sitä ei kukaan tollo osaa laittaa, vaikka se on niin simppeli. - Kun menin kylään, mies oli tehnyt aivan valtavan ihania köyhiä ritareita ja tosiaan, itse. - Mies on myös kranttu ja minä olen huono ellen peräti tosi taitamaton kokkaaja. - Kun sitten kerran innostuin laittamaan ruokaa, mies nauroi sille, tosin ihan hyvällä. - Sen jälkeen mies on tehnyt tämän perheen _kaikki_ ateriat. Meillä vain mies käy ruokaostoksilla.

[/quote]

Siinä on vakka löytänyt kantensa.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 15:51"]

"Ja kyllä, minä meillä pääasiassa kokkaan ja siivoan.  Ja näistä asioista riidellään lähes koko ajan."

Mikä h*lvetti pakottaa olemaan ko. miehen kanssa? Suomi on vapaa maa. 

Jos on pakko narista koska mies on sitä ja tätä, niin tarjoaako hän myös jotain niin h*lvetin hyvää että kannattaa jatkaa? Tee vaikka joku +/- himmeli ja katso onko yhteiselossa mieltä.

Kukaan nainen ei ole minun palvelijana, enkä sellaista edes haluaisi, joten en halua lukea mitään yleistyspaskaa tyyliin "miehet ei tee kotitöitä etc.".  M40

[/quote]

ap on sinun vaimosi???

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 08:11"][quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 07:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 06:57"]Meillä taas ongelma vähän toisin päin: ruokaa menee roskiin kun mies ei syö. Muutama päivä sitten tein jauhelihakeittoa, syötiin siitä normaalisti kerran ja vielä jäi tähteeksi. Lapsi oli lämmittänyt siitä itselleen ennen harrastukseen lähtöä seuraavana iltana, mutta miehelle ei kelvannut enää vaan veti leipää nälkäänsä. Joudun heittämään loput roskiin; minä en välttämättä syö illalla enää lämmintä ruokaa ja muutenkin annokseni ovat pieniä. Keittoruokahan vaan paranee tekeydyttyään yön yli joten olisi luullut kelpaavan.

Jos teen jotain liharuokaa (karjalanpaistia tmv) käy mies närkkimässä keskentekoista ruokaa ja syö annoksen kerran; loput menee hukkaan. Kyllä turhauttaa ja siksi laitankin ruokaa ehkä noin kaksi kertaa viikossa. Lapselle tietty pitää olla mutta hänelle onneksi kelpaa edellipäivän tähteet.

Jos mies menee kauppaan, ostaa hän sieltä tuoretta leipää ja mieleisiään leivänpäällysteitä. Jos pyydän tuomaan ruokaa, tuo hän kinkkukiusausta.

[/quote]Eli sinä teet ruokaa jota et oikein syö itsekään ja syytät miestä syömättömyydestä?

[/quote]

Olen sitä mieltä, että ellei mies itse kokkaa tulee tyytä siihen, mitä on tarjolla. Tuolloin oli jauhelihakeittoa. Mies tosiaan tuo sieltä kaupasta aina kinkkukiusausta jos pyydän tuomaan ruokaa. Joten eipä luulisi olevan vara nirsoilla. Itse syön aika pieniä annoksia, oli se ruoka mitä tahansa; ei siis ollut kyse siitä, etteikö keitto olisi kelvannut. Mua ärsyttää lähinna se, että mies vetää nälkäänsä leipää ja ruokaa menee roskiin.

t. Se jauhelihasoppaa tarjonnut

[/quote]

Et sitten osaa laittaa pakkaseen, rasiaan?

Jotain vikaa täytyy olla päässä, jos kehtaa syödä muidenkin annokset? Siis jos mies näkee pellillä vaimon valmiiksi paistamat ranskalaiset, niin onhan hänen pakko tajuta, että ne on tarkoitettu molemmille! Miten ihmeessä joku silloin kehtaa syödä ne kaikki? Eikä tuo voi mitenkään tapahtua vahingossa, sillä kyllähän sen ruokaa ottaessaan huomaa, jos pelti tai mikälie tarjoiluastia jää tyhjäksi. Vai oliko keittiössä säkkipimeää...

Öh, oletko sanonut miehelle, että ei varmaan tarvitsisi syödä noin paljon? Käske sen tarkkailla omaa käytöstään, syökö lisää siksi että on nälkä vielä vai siksi, että tekee vaan mieli syödä? Mielihalusyömiset voi jättää pois.

Itse olen joskus tehnyt niin, että jos teen suuren annoksen ruokaa, niin otan tekemästäni ruuasta ensin pois sen verran, mitä haluan jäävän huomiseksi (esim. evääksi töihin molemmille), sen jälkeen saa syödä loput vaikka kokonaan pois.

En voi kuin ihmetellä millaisia älyllisesti kehitysvammaisia miehiä teillä on?! Että pitää aikuista ihmistä vahtia, piilotella ruokaa ja "huijata" syömään enemmän kasviksia... En voi ymmärtää miten kukaan tuollaisia älykääpiöitä katselee, herra isä sentään, tuo ei ole normaalia elämää! Miettikää nyt oikeasti, äijät käyttäytyy kuin 5v lapset ja te vain sopeudutte, oikeasti?!

Miten tää nyt liittyy mihinkään?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 01:45"]

Pelkääk naiset niin kauheasti, että tollo ukko jättää? Mä valitsin aikanaan miehen myös hänen älykkyytensä perusteella. Heti alussa, kun mies kutsui mut kotiinsa ja kysyi, mitä haluaisin syödä, keksin nopeasti fiksun lajin: köyhät ritarit. Sitä ei kukaan tollo osaa laittaa, vaikka se on niin simppeli. - Kun menin kylään, mies oli tehnyt aivan valtavan ihania köyhiä ritareita ja tosiaan, itse. - Mies on myös kranttu ja minä olen huono ellen peräti tosi taitamaton kokkaaja. - Kun sitten kerran innostuin laittamaan ruokaa, mies nauroi sille, tosin ihan hyvällä. - Sen jälkeen mies on tehnyt tämän perheen _kaikki_ ateriat. Meillä vain mies käy ruokaostoksilla.

[/quote]

Tämäpä oli hauska kommentti, ikään kuin mies olisi koira, jonka näkyville ei saa jättää mitään syötävää. Aikuisella miehellä pitää olla oma vastuu syömisestään, syökö se muuallakin kaiken näkyvillä olevan ruoan, vai?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 02:46"]

Oma vikasi kun jatat paistin hellalle ihan kuin harnaamaan tuollaista syoppoa joka ei hillitse himojaan. Jos keitat useammalle paivalle, ota siita heti annokset pakkaseen, miehen lautaselle annostelet sopivasti ruokaa.

[/quote]

Mun mies on vähän samanlainen, tosin on niin pitkä että leveyttä ei ole vielä ihan kohtuuttomasti tullut mutta kyllä sitä mahaa alkaa jo jonkun verran olla. Meillä on kuitenkin ruokakulut jaettu niin että mies maksaa enemmän ja mies myös kokkaa, joten en kauheasti jaksa asiasta valittaa. Kaupassa joudun kyllä joskus käymään ilman miestä ja autoa, ja silloin ärsyttää se ruoan rahtaaminen. Niinpä käydään yleensä yhdessä kaupassa, autolla. 

Syötä sille niitä ranskiksia niin ei mee talous kuralle. Muutenkin outo jako 1 kg lihaa ja 0,4 kg perunaa. Pitäis olla toiste päin.

AV-logiikan mukaan on sinun syytäsi, että ruoka ei riitä: tuloista huolimatta naisen pitäisi AINA pitää jääkaappi täynnä sellaista ruokaa, joka kelpaa miehelle. Ja jossei neljän hengen ateria riitä miehellesi, sitten kokkaat kuuden. Jne.

;)

Jos mies ylensyö illalla, niin hän ei osaa pitää huolta syömisistään päivän mittaan.

Puolison täytyy voida puhua suoraan esimerkiksi lihavuuden syistä jos mies ei kerran itse tuon pidemmälle ymmärrä. Kasvanut maha harmittaa häntä itseäänkin selvästi.

Tukeva kaurapuuroaamiainen, monipuolinen lounas, joku hedelmä välipalaksi ja a vot: tekeekö enää mieli tankata illat pitkät? Tuskin.

tasa-arvoasiat eivät hirveästi etene kun palstaa seuraa. mies tekee puolet perheen aterioista ja syö ruokaa niin että muillekin jää, miksi hän saisi olla kuin keskenkasvuinen? jos syö älyttömiä määriä niin tekee enemmn kuin puolet aterioista.

Ei kyllä todellakaan ole mitenkään terveellistä syödä 400 grammaa pelkkää lisuketta aterialla. :-O Juurihan oli puhetta siitä, että suomalaiset syövät aivan liian isoja annoksia työpaikkaruokaloissa (http://yle.fi/uutiset/yle_uutiset_selvitti_tyopaikkaruokaloissa_matetaan_poskettoman_kokoisia_annoksia/6931827). Suositus olisi syödä 250-300 grammaa pääruokaa per ateria, mutta sitä syödään kaksinkertainen määrä. Tässä tapauksessa tarkoittaisi vaikkapa 150 grammaa sitä kalkkunaa, ja 150 grammaa perunoita. 

Ap:n miehen ruokailu kuulostaa jo siltä, että miehelle ovat jääneet päälle teini-iän kasvupyrähdyksen aikaiset ruokailutottumukset. Muistan, että koulussa jouduttiin yläkoulu- ja lukioaikana vähän puuttumaan poikien ruokailuun, kun lihapullapäivinä keskikulutus oli 20 pullaa per oppilas. Kun teinitytöt söivät, jos yleensä söivät, korkeintaan ne viisi pullaa, jokainen voi päätellä, millaisia annoksia pojat tuossa vaiheessa ahmivat.  Oma mieheni saattoi myös kuulema tuolloin syödä paketin ranskiksia ja eineslihapullia välipalaksi, vaikka perheessä tehtiin sitä niin sanottua ravitsevaa, kunnon ruokaa päivittäin. Opiskeluaikana asuessaan omassa taloudessa oppi kyllä sitten aikuisemman ateriamallin, kokkaa viikonloppuisin useinmiten pääateriat, koska tykkää ruuanlaitosta. Arkenakin ostaa ja tekee itse omat iltaruokansa, koska työpäivät venyvät ja paukkuvat niin, että ruokaa joutuisi usein miten lämmittämään. Ihan terveellisesti osaa syödä, esim. salaattilisukkeen tekee käytännössä aina.

Ehdottaisin siis, että ap lopettaisi hetkeksi miehen ruokahuoltamisen kokonaan. Kertoisi vain, että nyt olisi aikuisen miehen aika oppia tekemään omat ostoksensa ja ruokansa, kun ruuan ravintoarvojen romahtamista sen seurauksena, että mies saa päättää syömisistään, ei varsinaisesti tarvitse pelätä, sen verran köyhältä muun kuin proteiinin suhteen tuo kuulostaa.

Jos miestä on aina hyysätty ruoka-asioissa, hän ei ehkä edes ymmärrä ruuankulutuksensa taloudellista puolta. Raha on kuitenkin sellainen määre, joka on suurimmalle osalle ihmisiä helpommin ymmärrettävissä kuin ravintoarvot.

Ehkäpä joku Marttojen ruokakurssin käynti ei olisi pahitteeksi ap:llekään, sieltä saisi vinkkejä siihen, miten järjestää ruokahuolto "sokkihoidon" jälkeisessä tilanteessa.

Syököhän ap:n mies joulukinkun kerralla?

Nyt vaan alatte tekemään omat ruuat ja maksamaan sen mukaan mitä syötte.

Tee keittoja.

Tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta.

Mikä saa elämään tuollaisen epäkohteliaan suursyömärin kanssa?