Muistan osia vauva-ajastani, muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että poikani 6v on samanlainen kuin sinä, ap. Hän on useasti kertonut, että muistaa hetkiä omasta vauva- ajastaan. Olin pitkään vain huvittunut, mutta kun alkoi kertoa jotain yksityiskohtia, mitä ei valokuvista ole voinut nähdä, ei enää naurattanutkaan. Poika on muutenkin sellainen, että aivot raksuttaa ihan koko ajan. En ole koskaan kuullut hänen sanovan, että on tylsää, sillä aloittaa koko ajan jotain omia projekteja. Joko ryhtyy askartelemaan itselleen jotain, mitä kokee tarvitsevansa, rakentaa robotteja, tekee 1000 palan palapelejä yksin, 500 palan palapelin tekaisee tunnissa, tekee tarkkoja suunnitelmia ja piirroksia, voittaa minut shakissa jne. Kouluun kun menee niin taitaa olla psykologin testit edessä. Tuo huippu tarkka muisti hieman pelottaa, sillä jos asia on tosiaan niin, että muistaa lähes tulkoon kaiken niin muistaa myös ne päivät kun olen pms-oireissani juossut vessaan itkemään, raivosiivonnut jne. En välttämättä haluaisi, että muistaa sellaisia päiviä.

Ei, poikasi ei muista vauva-aikaa. Kukaan ei muista omaa vauvaikäänsä. Tästä on tieteellinen yksimielisyys. Nämä vauvamuistot on valemuistoja, jotka on muistajalle yhtä todellisia kuin aidot muistot eikö niiden erottamiseen oikeista muistoista ole mitään keinoja.

Ei ole keinoja eli sehän tarkoittaa ettei kukaan voi todistaa niiden olevan valemuistoja.

Ei nyt ole oikein tieteellisesti perusteltua väittää, ettei vaan voi muistaa mitään. Koska sitä ei voi todistaa.

Tieteessä ei riitä, että "on yksimielisyys" tai mukavat perustelut, vaan asia pitää voida todistaa.

Vierailija kirjoitti:

Et muista. Kyse on valemuistoista. Tämä on tieteellinen fakta. Kukaan ei muista vauva-aikaansa.

Tieteellistä faktaa ei ole olemassakaan, jos sille ei ole todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että poikani 6v on samanlainen kuin sinä, ap. Hän on useasti kertonut, että muistaa hetkiä omasta vauva- ajastaan. Olin pitkään vain huvittunut, mutta kun alkoi kertoa jotain yksityiskohtia, mitä ei valokuvista ole voinut nähdä, ei enää naurattanutkaan. Poika on muutenkin sellainen, että aivot raksuttaa ihan koko ajan. En ole koskaan kuullut hänen sanovan, että on tylsää, sillä aloittaa koko ajan jotain omia projekteja. Joko ryhtyy askartelemaan itselleen jotain, mitä kokee tarvitsevansa, rakentaa robotteja, tekee 1000 palan palapelejä yksin, 500 palan palapelin tekaisee tunnissa, tekee tarkkoja suunnitelmia ja piirroksia, voittaa minut shakissa jne. Kouluun kun menee niin taitaa olla psykologin testit edessä. Tuo huippu tarkka muisti hieman pelottaa, sillä jos asia on tosiaan niin, että muistaa lähes tulkoon kaiken niin muistaa myös ne päivät kun olen pms-oireissani juossut vessaan itkemään, raivosiivonnut jne. En välttämättä haluaisi, että muistaa sellaisia päiviä.

Ei, poikasi ei muista vauva-aikaa. Kukaan ei muista omaa vauvaikäänsä. Tästä on tieteellinen yksimielisyys. Nämä vauvamuistot on valemuistoja, jotka on muistajalle yhtä todellisia kuin aidot muistot eikö niiden erottamiseen oikeista muistoista ole mitään keinoja.

Ei ole keinoja eli sehän tarkoittaa ettei kukaan voi todistaa niiden olevan valemuistoja.

Ei nyt ole oikein tieteellisesti perusteltua väittää, ettei vaan voi muistaa mitään. Koska sitä ei voi todistaa.

Tieteessä ei riitä, että "on yksimielisyys" tai mukavat perustelut, vaan asia pitää voida todistaa.

Lukaisepa tämä. Hyvin perusteellisesti asiantuntijat käyvät läpi, miksi omaa vauva-aikaa ei voi muistaa ja miksi monilla meistä silti on luulo, että muistamme tuolta ajalta asioita: https://www.bbc.com/future/article/20160726-the-mystery-of-why-you-cant…

Eka muistoni on, kun istun huojuvassa kantorepussa ja näen hämärässä ohi viliseviä puunrunkoja, meinaan nukahtaa. Muisto on tosi lyhyt. Kysyin taannoin äidiltä, oliko meillä sinistä kantoreppua, kun olin lapsi. Kyllä oli, mutta se annettiin pois jo ennen kuin täytin kaksi. Ja käytössä oli ollut metsäretkellä vain kerran Lapissa, kun olin 1,5 v. Isä oli kantanut.

Vierailija kirjoitti:

Artistit saattavat muistaa ihan uskomattomia yksityiskohtia mistä vaan. Ja ovat usein erittäin älykkäitä. Mutta siis autistisia, että eivät välttämättä muista miten kaupassa maksetaan. Saattavat kuitenkin pyöritellä kvanttifysiikkaan kaavoja mielessään. Vaikuttavat vähän urpoilta ulkopuolisen silmin. Oletkohan sinäkin autistinen?

Voi olla kans autismia tai aspergeria. Mulla on kans diagnosoitu asperger ja muistan vieläkin kun räpläsin neuvostoaikaista maapalloa keskittyneenä 2-vuotiaana. Tää hetki on jopa taltioitu kotivideolle. Kyseinen karttapallo kesti vuoteen 2017 asti ennen kuin meni hajalle. Muistan hyvin myös eri paikkoja ja esim. miten eri asemilla menee junanvaihdot. Juu oon joutunu matkustamaan junalla semmosen 8 vuoden ajan tai jotain ensin Seinäjoki-Lahti-Seinäjoki ja sen jälkeen Seinäjoki-Tikkurila-Seinäjoki-väliä, kun kuljin äidin ja iskän väliä noin joka toinen viikonloppu ja täysi-ikäistymisen jälkeen harvemmin sekä junalla Seinäjoelta Savon suuntaan ja takaisin mummon luo joskus. Vuoden 2014 jälkeen ei oo tarvinnu matkustella junalla niin usein kun oon asunut lähempänä jotain perheenjäsentäni tai sukulaistani ja nykyään asun samalla paikkakunnalla kummitätini ja toisen isosiskoni kanssa, niin näen useemmin perheenjäseniäni ja sukulaisiani. Iskä asuu myös viereisellä paikkakunnalla naisystävänsä kanssa.

T: M26

Aika pseudotieteellisiä väitteitä. "Ei voi muistaa ennen kahden vuoden ikää mitään. Koska ei voi."

Juu vauvat ei tunne kipuakaan. Ei vaan voi tuntea. Näinhän sitä sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Aika pseudotieteellisiä väitteitä. "Ei voi muistaa ennen kahden vuoden ikää mitään. Koska ei voi."

Juu vauvat ei tunne kipuakaan. Ei vaan voi tuntea. Näinhän sitä sanottiin.

Tiede kylläkin on osoittanut, että vauva tuntee kipua, joten vertaus on huono. Varhaisia muistoja on tutkittu paljon ja on todettu, että osa ihmisistä muistaa asioita, jotka on tapahtuneet kaksivuotiaana.

Sen sijaan vauva-ajan muistoja ei ole voitu tutkimuksin havaita ja aivotutkimuksen perusteella se voi johtua aivojen kehitykseen liittyvistä syistä. Mitä varhaisempi ihmisen muisto on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se ei ole todellinen.

Jos muistaa jonkin tapahtuman 1- 2 vuotiaana ilman, että siitä on valokuvia tai siitä olisi koskaan puhuttu niin mikä tekee siitä muka valemuiston. Muistan miltä auringon lämpö tuntui ja miten mukava oli olla sylissä. Muistan ikkunan ja verhot. Kerron aikuisena äidille, joka muistaa tapahtuman. Onko äidilläkin valemuisto samasta asiasta? Miksi aivot loisivat valemuistoja todellisista tapahtumista?

Muistan myös ihan hyvin hämärästi kun mun toinen noin vuotta vanhempani isosisko oli kateellinen ja kävi vaihtamassa äidin puolen mummolassa oman tuttinsa ja mun tutin keskenään.:-D Tää taitaa olla ehkä mun ensimmäinen ihan hyvin hämärä muisto. Kerran myös yks mun täti säikähti, kun tunnistin kaikki Lontoon nähtävyydet kuvista, joissa hän oli käynyt aviomiehensä kanssa kerran. Intohimoinen matkaoppaiden lukeminen on siis kannattanu ihan selkeesti.:-) Olin kyllä sillon jo teini-ikäinen enkä oo käynyt itse vielä koskaan Lontoossa, vaikka joskus vielä haluaisin.

-65

Ainoa syy miksi voisit muistaa jotain niin nuoresta, ovat traumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artistit saattavat muistaa ihan uskomattomia yksityiskohtia mistä vaan. Ja ovat usein erittäin älykkäitä. Mutta siis autistisia, että eivät välttämättä muista miten kaupassa maksetaan. Saattavat kuitenkin pyöritellä kvanttifysiikkaan kaavoja mielessään. Vaikuttavat vähän urpoilta ulkopuolisen silmin. Oletkohan sinäkin autistinen?

Voi olla kans autismia tai aspergeria. Mulla on kans diagnosoitu asperger ja muistan vieläkin kun räpläsin neuvostoaikaista maapalloa keskittyneenä 2-vuotiaana. Tää hetki on jopa taltioitu kotivideolle. Kyseinen karttapallo kesti vuoteen 2017 asti ennen kuin meni hajalle. Muistan hyvin myös eri paikkoja ja esim. miten eri asemilla menee junanvaihdot. Juu oon joutunu matkustamaan junalla semmosen 8 vuoden ajan tai jotain ensin Seinäjoki-Lahti-Seinäjoki ja sen jälkeen Seinäjoki-Tikkurila-Seinäjoki-väliä, kun kuljin äidin ja iskän väliä noin joka toinen viikonloppu ja täysi-ikäistymisen jälkeen harvemmin sekä junalla Seinäjoelta Savon suuntaan ja takaisin mummon luo joskus. Vuoden 2014 jälkeen ei oo tarvinnu matkustella junalla niin usein kun oon asunut lähempänä jotain perheenjäsentäni tai sukulaistani ja nykyään asun samalla paikkakunnalla kummitätini ja toisen isosiskoni kanssa, niin näen useemmin perheenjäseniäni ja sukulaisiani. Iskä asuu myös viereisellä paikkakunnalla naisystävänsä kanssa.

T: M26

Valemuistolle on tyypillistä, että se perustuu valokuviin tai videoihin. Ei tietenkään aina. Mutta kun on vanhoja kuvia, niiden ympärille mieli kehittää muistikuvia.

Muistot tulee kielen ja nimenomaan puheen oppimisen kautta. Siksi niitä vauva-aikoja ei muista.

Vierailija kirjoitti:

Jos muistaa jonkin tapahtuman 1- 2 vuotiaana ilman, että siitä on valokuvia tai siitä olisi koskaan puhuttu niin mikä tekee siitä muka valemuiston. Muistan miltä auringon lämpö tuntui ja miten mukava oli olla sylissä. Muistan ikkunan ja verhot. Kerron aikuisena äidille, joka muistaa tapahtuman. Onko äidilläkin valemuisto samasta asiasta? Miksi aivot loisivat valemuistoja todellisista tapahtumista?

Tietystikin äidilläsi on muistoja auringon lämmöstä ja lapsen pitämisestä sylissä. Kenellä ei olisi? Myös verhoista ja ikkunoista. Se ei kerro mitään siitä, että kyseessä on kummankin aito muisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artistit saattavat muistaa ihan uskomattomia yksityiskohtia mistä vaan. Ja ovat usein erittäin älykkäitä. Mutta siis autistisia, että eivät välttämättä muista miten kaupassa maksetaan. Saattavat kuitenkin pyöritellä kvanttifysiikkaan kaavoja mielessään. Vaikuttavat vähän urpoilta ulkopuolisen silmin. Oletkohan sinäkin autistinen?

Voi olla kans autismia tai aspergeria. Mulla on kans diagnosoitu asperger ja muistan vieläkin kun räpläsin neuvostoaikaista maapalloa keskittyneenä 2-vuotiaana. Tää hetki on jopa taltioitu kotivideolle. Kyseinen karttapallo kesti vuoteen 2017 asti ennen kuin meni hajalle. Muistan hyvin myös eri paikkoja ja esim. miten eri asemilla menee junanvaihdot. Juu oon joutunu matkustamaan junalla semmosen 8 vuoden ajan tai jotain ensin Seinäjoki-Lahti-Seinäjoki ja sen jälkeen Seinäjoki-Tikkurila-Seinäjoki-väliä, kun kuljin äidin ja iskän väliä noin joka toinen viikonloppu ja täysi-ikäistymisen jälkeen harvemmin sekä junalla Seinäjoelta Savon suuntaan ja takaisin mummon luo joskus. Vuoden 2014 jälkeen ei oo tarvinnu matkustella junalla niin usein kun oon asunut lähempänä jotain perheenjäsentäni tai sukulaistani ja nykyään asun samalla paikkakunnalla kummitätini ja toisen isosiskoni kanssa, niin näen useemmin perheenjäseniäni ja sukulaisiani. Iskä asuu myös viereisellä paikkakunnalla naisystävänsä kanssa.

T: M26

Valemuistolle on tyypillistä, että se perustuu valokuviin tai videoihin. Ei tietenkään aina. Mutta kun on vanhoja kuvia, niiden ympärille mieli kehittää muistikuvia.

Mutta entäs jos niistä hetkistä on videotodisteita? Iskän harrastus oli aina kuvata meitä lapsia ja nyt vielä puolipikkusiskoja jotka täyttää 10 vuotta ens kuun alussa.

-65

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muistaa jonkin tapahtuman 1- 2 vuotiaana ilman, että siitä on valokuvia tai siitä olisi koskaan puhuttu niin mikä tekee siitä muka valemuiston. Muistan miltä auringon lämpö tuntui ja miten mukava oli olla sylissä. Muistan ikkunan ja verhot. Kerron aikuisena äidille, joka muistaa tapahtuman. Onko äidilläkin valemuisto samasta asiasta? Miksi aivot loisivat valemuistoja todellisista tapahtumista?

Tietystikin äidilläsi on muistoja auringon lämmöstä ja lapsen pitämisestä sylissä. Kenellä ei olisi? Myös verhoista ja ikkunoista. Se ei kerro mitään siitä, että kyseessä on kummankin aito muisto.

Niin, ja usein ihmiset muistaa ja uskoo asiat niinkuin haluavat muistaa ja uskoa. Kivoja on kiva muistella.

Minäkin muistan syntymäni.

Muuten meni hyvin mut alettiin puhua psykiatrista niin arvasin huttua koko juttu.