Muistan osia vauva-ajastani, muita?

Vierailija kirjoitti:

Artistit saattavat muistaa ihan uskomattomia yksityiskohtia mistä vaan. Ja ovat usein erittäin älykkäitä. Mutta siis autistisia, että eivät välttämättä muista miten kaupassa maksetaan. Saattavat kuitenkin pyöritellä kvanttifysiikkaan kaavoja mielessään. Vaikuttavat vähän urpoilta ulkopuolisen silmin. Oletkohan sinäkin autistinen?

Autistit, ei artistit.😂

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan asioita joita tapahtui kun olin alle 1 vuotias..sairastin 10kk ikäisenä keuhkokuumeen ja muistan sairaalassa olo ajan hyvin selvästi,muistan lempi hoitajani joka minulla sairaalassa ollessa oli sekä huone kaverini täysin selkeästi.muistan myös kuinka itkin kun oli niin ikävä äitiä öisin.tästä ajasta ei ole esim.valokuvia joista olisin voinut luoda valemuistoja. Muistan muitakin asioita varhais lapsuudesta mutta ei minulla muuten ole keskivertoa parempi muisti,ainakaan omasta mielestä.Minulle on usein sanottu etten voi muistaa noita asioita mutta kiva kuulla että on muitakin.

Ei. Äitisi on kertonut sinulle esim. pariin otteeseen, kun olet ollut 2-4-vuotias, että voi kultasta, olit vauvana sairaalassa ja kuulemma itkit siellä usein, mutta ihana Minna-hoitaja kuulemma kävi sinua öisin lohduttamassa. Äitisi ei enää muista kertoneensa. Sinä et muista kuulleesi. Tadaa, valemuisto luotu.

Ette muista, tai sitten aivojen kehitys ei ole mennyt normaalisti. Aivojen hermoverkon synapseista suurin osa rikkoutuu kasvaessa ja muistista palauttaminen tarpeettoman tiedon osalta ei ole mahdollista. On niitä muutamia eideettisen muistin omaavia ollut, mutta hekin ovat sairastuneet lopulta vakavasti. Ennemminkin toive olla ainutlaatuinen ja muita parempi alkaa tuottaa valemuistoja mikäli alttiutta on. Todennäköistä on että tällaiset muistajat sekoavat lopullisest.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan ennen kaksivuotis syntymäpäivääni tapahtuneita asioita. Ihan oikeita muistoja.

Kuten mitä?

Kiipesin pöydälle ja putosin. Uutta kotia rakennettiin ja muistan siitä selvän yksityiskohdan. Näissä muistoissa on yksityiskohtia joita en olisi voinut muuten tietää. Olen kertonut näistä äidille ja hän vahvisti, että juuri noin on tapahtunut. Kukaan ei ollut minulle puhunut näistä eikä valokuvia tilanteista ole olemassa. Siis yksittäisiä tapahtumia. Itse muutosta uuteen kotiin en muista mitään. Olin silloin kaksivuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan ennen kaksivuotis syntymäpäivääni tapahtuneita asioita. Ihan oikeita muistoja.

Kuten mitä?

Kiipesin pöydälle ja putosin. Uutta kotia rakennettiin ja muistan siitä selvän yksityiskohdan. Näissä muistoissa on yksityiskohtia joita en olisi voinut muuten tietää. Olen kertonut näistä äidille ja hän vahvisti, että juuri noin on tapahtunut. Kukaan ei ollut minulle puhunut näistä eikä valokuvia tilanteista ole olemassa. Siis yksittäisiä tapahtumia. Itse muutosta uuteen kotiin en muista mitään. Olin silloin kaksivuotias.

Äitisi on joskus kertonut asiasta sinulle, ja unohtanut kertoneensa.

Sen kyllä pitäisi olla mahdotonta. 

Mutta tuskin sitäkään 100% varmuudella tiedetään. Kuten ei montaa muutakaan asiaa. 

Mulle tulee mieleen Aspergerin oireyhtymä. Itsekin muistan paljon asioita, suunnilleen siitä hetkestä, kun täytin kaksi. Minua ärsyttää, kun ihmisille on tapahtunut jotain ja he kertovat siitä minulle. Sitten myöhemmin he muistelevat, miten se juttu menikään ja minä heidän kertomansa perusteella muistan paremmin kuin he itse, joille tämä on tapahtunut.

Se, että muistaa toisillekin tapahtuneet asiat paremmin kuin he itse, on jotenkin noloa eikä sitä aina kehtaa tunnustaa siinä muistelutilanteessa, kun tulee tunne että astuu jotenkin toisen reviirille. Jotkut pitkäaikaiset tuttuni tosin ovat oppineet hyödyntämään taitoani ja kysyvät minulta, miten joku ajat sitten tapahtunut asia menikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan ennen kaksivuotis syntymäpäivääni tapahtuneita asioita. Ihan oikeita muistoja.

Kuten mitä?

Kiipesin pöydälle ja putosin. Uutta kotia rakennettiin ja muistan siitä selvän yksityiskohdan. Näissä muistoissa on yksityiskohtia joita en olisi voinut muuten tietää. Olen kertonut näistä äidille ja hän vahvisti, että juuri noin on tapahtunut. Kukaan ei ollut minulle puhunut näistä eikä valokuvia tilanteista ole olemassa. Siis yksittäisiä tapahtumia. Itse muutosta uuteen kotiin en muista mitään. Olin silloin kaksivuotias.

Äitisi on joskus kertonut asiasta sinulle, ja unohtanut kertoneensa.

Tuo on raivostuttavaa, etteivät jotkut usko, että oikeasti muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Nourin poikani alkoi puhua vasta 7 vuotiaana

Häh? Onko älyllisesti nykyään kuitenkin normaali?

Siskoni syntyi kun oli 2v. Muistan ajan ennen häntä. Muistan asioita, joista ei ole kuvia ja joita ei minulle ole kerrottu. Muistan miten kotiamme remontoitiin ennen siskon syntymää. Se oli mielestäni järkyttävää.

Ensimmäiset muistoni ovat tilanteesta  kun seison pinnasängyssä ja yritän kiivetä laidan yli. En muista mitään muistikuvia esim. konttausvaiheesta.

Mä muistan osittain syntymäni. Muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan ennen kaksivuotis syntymäpäivääni tapahtuneita asioita. Ihan oikeita muistoja.

Kuten mitä?

Kiipesin pöydälle ja putosin. Uutta kotia rakennettiin ja muistan siitä selvän yksityiskohdan. Näissä muistoissa on yksityiskohtia joita en olisi voinut muuten tietää. Olen kertonut näistä äidille ja hän vahvisti, että juuri noin on tapahtunut. Kukaan ei ollut minulle puhunut näistä eikä valokuvia tilanteista ole olemassa. Siis yksittäisiä tapahtumia. Itse muutosta uuteen kotiin en muista mitään. Olin silloin kaksivuotias.

Äitisi on joskus kertonut asiasta sinulle, ja unohtanut kertoneensa.

Äiti on kertonut asioita mm muutosta uuteen kotiin, mutta en muista muuttoa. Miksi hän olisi kertonut jostain sinänsä merkityksettömästä asiasta rakentamisen aikana. En tiedä miksi muistan juuri sen. Ehkä siinä on ollut jotain erikoista minulle. Pöydältä putoaminen oli varmasti järkyttävä kokemus. En muista miltä tuntui, mutta muistan miten äiti ja isä istuivat toisessa huoneessa ja kääntyivät katsomaan minua. Huoneiden välissä oli avoin tila. Mitään muuta en muista siitä asunnosta vaikka äiti on joitain asioita kertonut.

En ole hhvämuistinen noin muuten. Mutta muistan, kuinka äiti piti minua sylissään kuin kissaa.hänellä oli tapa laittaa kissa selälleen sylissä ja åidellä sen päätä käsissään. Muistan, että hän piti minuakin niin, pääni tuntui juuri sopivalta hänen kämmenilleen, ja hån katsoi minua lempeästi.

Kerroin äidille tuon muiston jpskus teininä. Kysyin, minlä ikäinen mahdoin olla silloin, mutta äiyi ri kertonut. Hän vain ihnetteli, kuinka pystyin muistamaan nikn varhsisen asian.

Irrallisia muistikuvia: isoäiti leipomassa leipiä ja painamassa haarukalla reikiä leipien pintaan. Isoäiti lypsämässä lehmää ja antamassa minunkin kokeilla, mutta en saanut pienellä kädellä mitään otetta utareesta, vaikka mummolta se sujui niin näppärästi. Tämä isoäiti kuoli samassa kuussa, jolloin täytin neljä. Muistikuvien on oltava ajalta, jolloin olin enintään kolmen vanha.

Muistan, miten ihmettelin käsiäni. Sormien välit olivat likaiset mustasta hienosta maa-aineksesta, mutta en tiennyt, mistä se oli tullut. Hieroin sitä pois ja ihmettelin, miksi käsissäni on kuopat siinä, missä aikuisilla on kohoumat (rystysten kohdat).

Mutta en kuitenkaan ole hyvämuistinrn. Ehkä minulla vaan oli aikaa keskittyä niihin hetkiin.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan joitakin tapahtumia, joita kukaan muu ei muista 1 v eteenpäin. Olen myös 4-vuotiaana nähnyt unta vauva-ajastani, ja uni oli täysin realistinen, toisin kuin muut sen ajan unet.

Samassa iässä unissa esiintyi muitakin varhaislapsuuden ilmiöitä. Esimerkiksi läheltä nähtyjä kankaan kuvioita, joita olen katsellut kopassa maatessani.

Muita muistoja on siitä ajasta kun olin 1,5-vuotias ja siskoni syntyi vuotta myöhemmin. Tuolta kesältä muistan erityisen hyvin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan joitakin tapahtumia, joita kukaan muu ei muista 1 v eteenpäin. Olen myös 4-vuotiaana nähnyt unta vauva-ajastani, ja uni oli täysin realistinen, toisin kuin muut sen ajan unet.

Samassa iässä unissa esiintyi muitakin varhaislapsuuden ilmiöitä. Esimerkiksi läheltä nähtyjä kankaan kuvioita, joita olen katsellut kopassa maatessani.

Muita muistoja on siitä ajasta kun olin 1,5-vuotias ja siskoni syntyi vuotta myöhemmin. Tuolta kesältä muistan erityisen hyvin asioita.

Isä ei juuri muistellut näitä vuosia ja äitini muisti on huono ja valikoiva. He eivät ole kertoneet näistä mitään, äiti suorastaan hämmästyi joitakin kertomiani yksityiskohtia.

Hän muistaa sen sijaan itse asioita siitä ajasta kun oli n. 2-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan ennen kaksivuotis syntymäpäivääni tapahtuneita asioita. Ihan oikeita muistoja.

Kuten mitä?

Kiipesin pöydälle ja putosin. Uutta kotia rakennettiin ja muistan siitä selvän yksityiskohdan. Näissä muistoissa on yksityiskohtia joita en olisi voinut muuten tietää. Olen kertonut näistä äidille ja hän vahvisti, että juuri noin on tapahtunut. Kukaan ei ollut minulle puhunut näistä eikä valokuvia tilanteista ole olemassa. Siis yksittäisiä tapahtumia. Itse muutosta uuteen kotiin en muista mitään. Olin silloin kaksivuotias.

Äitisi on joskus kertonut asiasta sinulle, ja unohtanut kertoneensa.

Tuo on raivostuttavaa, etteivät jotkut usko, että oikeasti muistaa.

Tuo on raivostuttavaa, etteivät muistitutkimusta tuntemattomat ihmiset usko, että ihminen ei muista tuollaisia asioita, ja että toisaalta ihmismieli luo "muistoja" lähes tyhjästä. Esimerkiksi terapiassa tyhjästä "muistetut" hyväksikäyttökokemukset ovat käytännössä aina valemuistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, kukaan ei voi muistaa tuollaista, kolmesta vuodesta eteenpäin voidaan puhua että muistaa jotain lapsuudesta, muut on vaan sun luomia mielikuvia muiden kertoman perusteella.

Muistan ennen kaksivuotis syntymäpäivääni tapahtuneita asioita. Ihan oikeita muistoja.

Kuten mitä?

Kiipesin pöydälle ja putosin. Uutta kotia rakennettiin ja muistan siitä selvän yksityiskohdan. Näissä muistoissa on yksityiskohtia joita en olisi voinut muuten tietää. Olen kertonut näistä äidille ja hän vahvisti, että juuri noin on tapahtunut. Kukaan ei ollut minulle puhunut näistä eikä valokuvia tilanteista ole olemassa. Siis yksittäisiä tapahtumia. Itse muutosta uuteen kotiin en muista mitään. Olin silloin kaksivuotias.

Äitisi on joskus kertonut asiasta sinulle, ja unohtanut kertoneensa.

Tuo on raivostuttavaa, etteivät jotkut usko, että oikeasti muistaa.

Tuo on raivostuttavaa, etteivät muistitutkimusta tuntemattomat ihmiset usko, että ihminen ei muista tuollaisia asioita, ja että toisaalta ihmismieli luo "muistoja" lähes tyhjästä. Esimerkiksi terapiassa tyhjästä "muistetut" hyväksikäyttökokemukset ovat käytännössä aina valemuistoja.

Minä olen tutustunut muistitutkimukseen ja uskon sen, miten "muistoja" tosiaan tulee lähes tyhjästä. Kaikki musitot eivät kuitenkaan tällaisia ole. Itse muistan joitain asioita, joita aivan varmasti minulle ei ole jälkikäteen kerrottu, kuten serkkujeni ensimmäisen asunnon huonejärjestyksen ja sen, kun kävimme heillä myöhään syksyllä, ja seuraavana kesänä he muuttivat pois.

Sitten on niitä asioita, niin sanottuja elämän kohokohtia, joita minulle on käynyt vaikkapa ollessani kolmevuotias. Niistä minulle on kerrottu monesti, mutta en pysty palauttamaan mieleeni niistä mitään muistikuvaa, vaikka kuviakin on näytetty.

Minä muistan paljonkin asioita yhden ja kahden ikävuoden väliltä. Olin jotenkin ajatellut, että ne asiat tapahtui ehkä silloin kun olin kolme, kerran kysyin äidiltä, se oli aika ihmeissään ja sanoi, että olit silloin vasta yksi. Ihan arkisista asioista siis kyse, punaiset lakerikengät kun äiti laittoi niitä jalkaan. Se kun äiti kantoi serkulle hoitoon kerrostalon rapussa jne.

Olen ajatellut lapsesta asti muistavani syntymäni. Ei mitään mielikuvaa vauva-ajoista, vain hetkestä jolloin synnyin. Se on voimakas kokemus myös vauvan aivoille