Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiintymyssuhdevanhemmuus raivostuttaa edelleen?
Äitini hoiti meidät vauvoina tietämättään kiintymyssuhdevanhemmuuden periaatteiden mukaisesti. Perhepeti, lapsentahtinen ja pitkä imetys ja tarjosi vauvalle mahdollisuuden syliin ja nukkumiseen kun siltä vaikutti. Emme kuulemma koskaan omaan huoneeseen siirryttyämme hyppineet vanhempien sänkyyn. Itsellenikin jäänyt lapsuudesta turvallisia mielikuvia enkä ole koskaan esimerkiksi pelännyt mörköjä. Itsenäistyimme kaikki varhain ja äitini nauttii nyt omasta elämästään.
Näistä lähtökohdista koin siis täysin luonnolliseksi nukkua vauvan kanssa, imettää ja seurailla, milloin vauvan päiväuniaika lähestyy. Minusta äidin tärkein tehtävä vastata vauvan tarpeisiin tämän ollessa pieni. Ajattelen, että turvallisen alun saanut lapsi uskaltaa kokeilla siipiään eikä takerru vanhempiinsa silloin, kun se ei ole enää ikätasoon nähden normaalia. Olen kuitenkin saanut kuulla ikäviä kommentteja siitä, miten riskeeraan vauvan elämän, olen kiintymyssuhdehörhö, ja esimerkiksi mieheni vanhemmat tuputtavat kyläillessämme väkisin pinnasänkyä.
Mikä tässä ärsyttää ihmisiä niin paljon? Sekö, että jaksan urheilla, harrastaa seksiä, laittaa kotiruokaa, siivota ja viihtyä vauvan kanssa, kun olen saanut nukkua? Perhepeti on minulle se happinaamari, joka äiti laittaa ensin kasvoilleen toimiakseen paremmin arjessa. Kiintymyssuhdevanhemmuuden periaatteet mahdollistavat sen, ettei vauva pyöritä elämäämme vaan kaikkien kolmen elämästä tulee yksi kokonaisuus.
Kommentit (155)
Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.
Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.
En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla. Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.
Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.
On hyvä tehdä perheessä sellaisia ratkaisuja, että vanhemmatkin saavat nukkua. Se on minusta vauvankin hyvinvoinnin perusta. Perhepeti kai kuitenkin harvalle vanhemmalle on ratkaisu nukkumisen pulmiin. Ainakin minulle vauva kyljessä esti täysin nukahtamisen (en halua miehenkään koskevan minuun, kun alan nukkua), joten lapsi nukkui alusta asti omassa sängyssä. Hyvin aloin nukkua vasta sitten, kun lapsi omaan huoneeseen siirtymisen jälkeen lopetti yöheräilyn noin vuoden ikäisenä.
Mielestäni kuintekin pyrin toimimaan lapsentahtisesti ja lapsen tarpeita kuunnellen. Pienen vauvan kanssa moni vanhempi on niin herkillä, että toisen ehdotukset kuulostavat helposti vaatimuksilta ja lapsentahtisuudestakin on monesti tullut vanhemmalle ennemminkin vaatimus "hyvästä vanhemmuudesta" kuin arjessa selviämisen apukeino.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä tehdä perheessä sellaisia ratkaisuja, että vanhemmatkin saavat nukkua. Se on minusta vauvankin hyvinvoinnin perusta. Perhepeti kai kuitenkin harvalle vanhemmalle on ratkaisu nukkumisen pulmiin. Ainakin minulle vauva kyljessä esti täysin nukahtamisen (en halua miehenkään koskevan minuun, kun alan nukkua), joten lapsi nukkui alusta asti omassa sängyssä. Hyvin aloin nukkua vasta sitten, kun lapsi omaan huoneeseen siirtymisen jälkeen lopetti yöheräilyn noin vuoden ikäisenä.
Mielestäni kuintekin pyrin toimimaan lapsentahtisesti ja lapsen tarpeita kuunnellen. Pienen vauvan kanssa moni vanhempi on niin herkillä, että toisen ehdotukset kuulostavat helposti vaatimuksilta ja lapsentahtisuudestakin on monesti tullut vanhemmalle ennemminkin vaatimus "hyvästä vanhemmuudesta" kuin arjessa selviämisen apukeino.
Hyvä kommentti. Hienoa, että uskalletaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka tuntuvat itsestä parhaalta. Aloituksellani haluan kyseenalaistaa ehkä enemmän sitä, miksi nimenomaan edellä mainitut periaatteet tuntuvat monelle olevan punainen vaate. Olet varmasti oikeassa, että se kuulostaa monesta vaatimukselta ja saattaa siksi ärsyttää, kun jollain se toimii. Mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.
Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.
Onhan tuo 1,5v myös aikaisin. Meidän lapsuudessa vanhempien viereen sai mennä miten huvitti, ja ihan itsenäisiä ja terveitä meistä kasvoi. Samoin omat alle 5-vuotiaat lapset nukkuvat pitkälti vieressä. Eskari-ikäinen ei enää tule viereen. En siis tiedä mistään kiintymysvanhemmuudesta, mutta teen vain sitä mikä luonnolliselta tuntuu. Lapset ovat kyllä käyneet yökylässä kummeilla, ovat päivähoidossa jne. mutta jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä omassa sängystä nukkumisesta tehdään jonkinlainen numero. Varmaan vuosituhansia ihmislapset ovat nukkuneet aikuisen lähellä, kunnes ovat itsekin hahmottaneet ympäristön vaarat paremmin.
Jos kiintymysvanhemmuus on sitä että lapsi nukkuu vieressä pitkään yms., niin miksi sen pitäisi loppua 1,5-vuoden ikään mennessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla on kanssa jotenkin häiriintynyttä ollut tuo perhepeteily ja kiintymyssuhde-pelleily. Koulua aloittaessa nuorin vielä roikkui tissillä ja saa kamalia ahdistuskohtauksia jos joku mummo ehdottaa vaikka mökkiviikonloppua ilman äitiä. Lapsi nukkuu vanhempien välissä ja on nyt nelosluokalla. En ihmettelisi vaikka kutkuttaisi tissiäkin. Minusta tuollainen lapseen ripustautuminen on sairasta. Vanhemman tulisi tukea lapsen normaalia itsenäistymistä, ei nusuttaa kainalossa isoa lasta. Suorastaan lapsen pahoinpitelynä pidän henkisen riippuvuussuhteen ylläpitämistä, silloin kun lapsi on jo kykeneväinen ikänsäja kehitystasolla mukaan irtautumaan vanhemmastaan. Ja jos lapsella on pelkoja tms, siihen haetaan apua eikä invalidisoida lasta sairaalla riippuvuussuhteella loppuelämäksi.
Vo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.
Tässäpä se ongelman ydin onkin kun heti leimataan ääripääksi kun ei tunne asiaa. Itse siirryin omaan huoneeseen ja sänkyyn 1,5-vuotiaana ja siellä myös pysyin. Samoin aion toimia oman lapseni kanssa. Mieheni sen sijaan nukkui omassa sängyssä ja huoneessa pienestä pitäen ja häiritsi mörköjensä kanssa vanhempiensa yöunia vielä viisi vuotiaanakin. Toki temperamenttieroistakin on varmasti kysymys, mutta osoittaa myös sen, ettei ole mitään vedenpitävää oikeaa tapaa.
Onhan tuo 1,5v myös aikaisin. Meidän lapsuudessa vanhempien viereen sai mennä miten huvitti, ja ihan itsenäisiä ja terveitä meistä kasvoi. Samoin omat alle 5-vuotiaat lapset nukkuvat pitkälti vieressä. Eskari-ikäinen ei enää tule viereen. En siis tiedä mistään kiintymysvanhemmuudesta, mutta teen vain sitä mikä luonnolliselta tuntuu. Lapset ovat kyllä käyneet yökylässä kummeilla, ovat päivähoidossa jne. mutta jotenkin en ole ikinä ymmärtänyt miksi siitä omassa sängystä nukkumisesta tehdään jonkinlainen numero. Varmaan vuosituhansia ihmislapset ovat nukkuneet aikuisen lähellä, kunnes ovat itsekin hahmottaneet ympäristön vaarat paremmin.
Jos kiintymysvanhemmuus on sitä että lapsi nukkuu vieressä pitkään yms., niin miksi sen pitäisi loppua 1,5-vuoden ikään mennessä?
Totta. Katsotaan kuinka käy. En kuitenkaan näe lapselle vahingollisena opettaa ennen nelosluokkaa omassa sängyssä nukkumista.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ap:n isä, oliko hänvaimonsa kanssa samaa mieltä siitä, että kersat möyrivät siellävanhempien sängyssä. Vai oliko se hyvä ehkäisykeino? Jos sängyssä möyrii parikin kersaa, niin ei siinä juuri rakastelemaan pysty. Entä ap:n puoliso, onko hänkin samaa mieltä kuin vaimo ja anoppi perhepedistä?
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on kanssa jotenkin häiriintynyttä ollut tuo perhepeteily ja kiintymyssuhde-pelleily. Koulua aloittaessa nuorin vielä roikkui tissillä ja saa kamalia ahdistuskohtauksia jos joku mummo ehdottaa vaikka mökkiviikonloppua ilman äitiä. Lapsi nukkuu vanhempien välissä ja on nyt nelosluokalla. En ihmettelisi vaikka kutkuttaisi tissiäkin. Minusta tuollainen lapseen ripustautuminen on sairasta. Vanhemman tulisi tukea lapsen normaalia itsenäistymistä, ei nusuttaa kainalossa isoa lasta. Suorastaan lapsen pahoinpitelynä pidän henkisen riippuvuussuhteen ylläpitämistä, silloin kun lapsi on jo kykeneväinen ikänsäja kehitystasolla mukaan irtautumaan vanhemmastaan. Ja jos lapsella on pelkoja tms, siihen haetaan apua eikä invalidisoida lasta sairaalla riippuvuussuhteella loppuelämäksi.
Vo
Juuri näin!
Siskon lapsi ei anna äitinsä lähteä mihinkään ilman tätä. Kyseessä 12v. Kuulemma pelkää kotona jos ei äiti ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites ap:n isä, oliko hänvaimonsa kanssa samaa mieltä siitä, että kersat möyrivät siellävanhempien sängyssä. Vai oliko se hyvä ehkäisykeino? Jos sängyssä möyrii parikin kersaa, niin ei siinä juuri rakastelemaan pysty. Entä ap:n puoliso, onko hänkin samaa mieltä kuin vaimo ja anoppi perhepedistä?
Isästäni en tiedä mutta miehestäni on ihan jees että yöt nukutaan. Yöllä itkeskely on meillä toistaiseksi ollut todella harvinaista. Mitäpä se vauva haittaa minun takana tai sivuvaunussa häntä. Emme ole mieheni kanssa niin rajoittuneita, että seksielämämme on sama kuin rutiinijyystö kello kymmenen illalla aviovuoteessa. Sänky on vapaa päivällä, jos illalla tekee mieli niin voi käväistä vaikka saunan tai sohvan puolella. Kyllä seksielämän ongelmat johtuvat ihan jostain muusta kuin vauvasta samassa sängyssä. Jos on virkeä ja viriili, hormonitasot ja kroppa kunnossa, niin kyllähän se seksin harrastaminen maistuu ja sille löytyy aina paikka. Ei yhdessä nukkuminen sitä tarkoita, ettei vauva nukkuisi ollenkaan ilman äitiä.
Ap
Esikoinen nukkui perhepedissä ja pinnasänkyyn siirryttyäänkin vanhempien kanssa samassa huoneessa. Nukuin myös lähes aina päikkärit hänen vieressään ekana vuotena ja imetin 1,5 vuotta. Tulee silti alakouluikäisenä öisin viereen nukkumaan silloin tällöin ja saa tullakin. Tee kuten parhaaksi näet, sinähän sen lapsen äiti olet eikä muut. Mutta ihan potaskaa väittää, että jos tekee näin ja näin, niin silloin ei tapahdu sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.
Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.
En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla. Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.
Laiskuuttani minäkin otin vauvan viereeni, kun en jaksanut nousta ylös öisin. Oli niin helppo laittaa tisssi suuhun ja jatkaa unia.
Lapsi lakkasi heräilemästä 8 kk iässä, siirtyi sitten sänkyyn aikuisten sängyn viereen ja myöhemmin omaan huoneeseen. On muuttanut pois kotoa heti lukion jälkeen, eikä tartte imettää enää.
Ennen kaikkea on äidin etu antaa imeväisikäisen nukkua vieressä eikä keksiä teennäisiä termejä sille miten selviää öistä vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhepeti on todella toimiva ratkaisu. Eri asia sitten jos käytetään alkoholia tai muita päihteitä. On täysin päätöntä kertoilla satuja vauvan vaarantumisesta kun se nukkuu selväpäisten vanhempien kanssa.
Ekan lapsen kanssa mentiin aluksi "oikeaoppisesti". Sitten kun alkoi silmät pyöriä päässä väsymyksestä otettiin se tohon viereen ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Harvaan asiaan muuten nukahtaa paremmin kuin sen lämpöisen pienen paketin ituhinaan. Toisen lapsen kanssa mentiin suoraan perhepedillä ja iisiä oli. Karmea katsella kavereita töissä kun ne käveli suunnilleen päin seiniä kun vauva ei nuku. Mitään ongelmia omaan sänkyyn siirtymisessä ei kummallakaan lapsella myöskään ollut.
En käsitä miksi ihmiset vapaaehtoisesti kiduttaa itseään. Tosin sanon senkin, että "kiintymyysvanhemmuus" ja kaikki vastaavat termit ovat älyttömiä. Lapsi on sinuin ja sinä sen kasvatat valitsemallasi tavalla. Oma vanhemmuuteni on ihan vaan sitä, että olen iskä.
Laiskuuttani minäkin otin vauvan viereeni, kun en jaksanut nousta ylös öisin. Oli niin helppo laittaa tisssi suuhun ja jatkaa unia.
Lapsi lakkasi heräilemästä 8 kk iässä, siirtyi sitten sänkyyn aikuisten sängyn viereen ja myöhemmin omaan huoneeseen. On muuttanut pois kotoa heti lukion jälkeen, eikä tartte imettää enää.Ennen kaikkea on äidin etu antaa imeväisikäisen nukkua vieressä eikä keksiä teennäisiä termejä sille miten selviää öistä vauvan kanssa.
Ai että, kiitos tästä kommentista. Näitä kahta sanaa, äidin etu, ei olekaan montaa kertaa tuoreena äitinä kuullut. Minulle tämä yleinen vanhemmuuskulttuuri on näyttäytynyt sellaisena, että mitä enemmän uhraa itsestään vauvalle ja lapsilleen, niin sen parempi. Kyllähän sitä kuulemma jumpata pitää olohuoneen lattialla ja tavata ystäviä, mutta sitten kun puhutaan asioista, jotka oikeasti edistäisivät hyvinvointia (ja vaativat ehkä äidiltä itsekkyyttä), niin onkin eri ääni kellossa. Perhepedin lisäksi voi heittää hyvänä esimerkkinä toiveen olla perheen kesken ensimmäiset viikot vauvan kanssa. Monelle äidille etu ja helpotus, mutta liian itsekästä hyväksyttäväksi.
Ap
Itse vanhinta imetin 2,5 vuotiaaksi, perhepedissä hän nukkui 2 v asti, sekä viereen tuli joka yö 5 vuotiaaksi asti. En tehnyt asiasta mitään ongelmaa, esimerkiksi puhumalla tästä ihmisille, joiden mielestä lapsen pitää aloittaa itsenäistyminen jo synnäriltä tullessaan.
Kukin tavallaan. Mutta enemmän itseäni ihmetyttää ihmisen tarve päättää lapsen puolesta milloin lapsen on vain nukuttava omassa sängyssä tms. Jos luonto on luonut lapselle läheisyydenkaipuun ja -tarpeen, miksi sitä vastaan pitää jatkuvasti taistella?
Ulkomailla on tapauksia joissa lapsi on tukehtunut nukkuvan vanhemman alle. Eli vauvan sänky voi olla myös erikseen, mutta lähellä. Lisäksi aikuisen keho /iho voi kuumentaa liikaa vauvaa, jos se kuumentaa kumppaniakin. Peittoja helpompi säätää ja huoneen lämpötilaa. Ei ole automaattisesti niin että jokainen lapsi haluaa olla lähellä vanhempia tai se johtuu joskus pelkästä pelosta (paitsi vauvat), ellei lohduta lasta ja kiinnitä huomio positiiviseen rohkaisten. Oma tila leluineen voi olla joillekin lapsille tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla on tapauksia joissa lapsi on tukehtunut nukkuvan vanhemman alle. Eli vauvan sänky voi olla myös erikseen, mutta lähellä. Lisäksi aikuisen keho /iho voi kuumentaa liikaa vauvaa, jos se kuumentaa kumppaniakin. Peittoja helpompi säätää ja huoneen lämpötilaa. Ei ole automaattisesti niin että jokainen lapsi haluaa olla lähellä vanhempia tai se johtuu joskus pelkästä pelosta (paitsi vauvat), ellei lohduta lasta ja kiinnitä huomio positiiviseen rohkaisten. Oma tila leluineen voi olla joillekin lapsille tärkeää.
Ja pelko taas johtuu mistä? Siitä, että ihmisten poikasilla, kuten muillakin eläinlapsilla, on sisäsyntyinen tarve olla lähellä vanhempiaan selvitäkseen hengissä. Sen vuoksi ihmisäidilläkin on olemassa vaisto, joka estää kääntymästä ja murskaamasta lastaan, jos siis vain luottaa siihen. Ja jos annamme vaistojen toimia vapaasti, niin vauvakin saattaa itsenäisesti hakeutua rinnalle yöllä tyydyttämään nälkänsä ja jatkaa uniaan.
Minulla on vauvat nukkuneet vieressä jne...mutta kukaan ei hörhöksi haukkunut, kun mikulla ei ollut tapana pälpättää koko ajan ihmisille, miten lapseni hoidan. En tiedä, miksi joillakin ei ole muuta puheenaihetta, kuin lapsensa nukkumispaikat ja kakan väri potassa
Ensimmäinen lapsi, eikö? Sen näkee siitä, että jaksat vielä päteä omilla hienoilla valinnoillasi ja ajatella että kaikki on niistä kiinni.
Oikeasti on hienoa, että jaksat urheilla, harrastaa seksiä jne. Minäkin jaksoin ja toivottavasti mahdollisimman monet äidit jaksavat tehdä näitä tai muita asioita jotka auttavat jaksamaan ja voimaan hyvin.
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin, lempeästi, ja huomaat, että suurin osa meistä on hyviä äitejä kukin omila tavoillamme. Se, että sulla on tyytyväinen ja hyvin nukkuva lapsi, on kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä enemmän kiinni tuurista, kuin niistä sinun hienoista valinnoistasi <3
Alue: Aihe vapaa
Onhan se nyt aika hörhöä kun kolmevuotias lapsi roikkuu tissillä eikä osaa nukkua itsekseen. Ei auta mikään.