Miksi näytän aina niin nuhjuiselta?

Tämä on minun ikuisuusongelmani, josta olen nyt 25 vuoden iässä päättäväisesti päästä eroon. Tukka hapsottaa minne sattuu, jos sen kampaa, se menee sähköiseksi, jos laittaa hiuslakkaa, menee päätä myöten. Kajalit leviävät, iho on niin valkoinen että näyttää melkein läpinäkyvältä, vaatteet eivät istu ja naama punoittaa pienenkin ulkoilun jälkeen pitkään.

Mitä olen sitten tehnyt, kun tilanne on vähän parantunut? Noh, aloin  käyttämään hyvin kevyttä BB-voidetta, vaikken aiemmin käyttänyt mitään meikkiä iholla (periaatekysymys). En enää meikkaa kiireessä bussissa matkalla töihin, vaan otan oikeasti aamulla aikaa meikkaamiseen. Pesen meikit entistäkin huolellisemmin ja käytän päivittäiseen käyttöön tarkoitettua kevyttä kuorintageeliä, ja kasvoista jääneet geelit hieron käsiini, kädetkin saavat kevyen päivittäisen kuorinnan. Aloin käyttämään yövoidetta ja silmänympärysvoidetta. Hiuksissa aloin käyttämään lämpösuojaa, ja käsittelemään hiukset joko kiharrus- tai suoristusraudalla aamuisin. Lopuksi laitan juuriin hiuspuuteria. (Tänään lomafiiliksissä lomalta palatessani jätin nuo tekemättä, ja voi itku tätä reuhkaa...)

Hoidan hampaitani hyvin, ja valkaisen niitä, joskin epäsäännöllisesti. Valkoinen, siisti hammasrivi ja upea hymy todella tekevät ihmeitä.

Otin lyhyisiin ja lohkeileviin kynsiini maltillisen pituiset ja väriset geelikynnet. Tämä yksistään nosti itsetuntoani (vaikka kuulostaakin hölmöltä!), kun tiedän käsieni olevan kauniit ja huolitellut. Kävin kampaajalla leikkauksessa ja värissä, ja lupasin tehdä tästä tavan. Pelkän lopputuloksen lisäksi itse hoito on niin ihanaa hemmottelua, että siitä tulee hyvä ja iloinen mieli pitkäksi aikaa. Itseensä panostaminen todella kannattaa! Olen alkanut panostamaan vaatteisiin, siis niiden laatuun ja istuvuuteen. Ostin laadukkaan, mutta kohtuuhintaisen (merkki)laukun reppuni tilalle.

Pari ongelmaa edelleen on, mutta niistä ehdottomasti suurin on ylipaino. Sitä ei ole mitenkään merkittävästi, mutta sen verran, että aivan kaikki mielestäni tyylikkäät ja ajattomat vaatteet eivät aivan istu ja olemus on jotenkin ryhditön. Tähän olen alkanut puuttumaan hiljalleen, aloitin esimerkiksi juuri uuden harrastuksen. Juon myös liikaa Zero Colaa ja syön makeaa, tämä vaikuttaa väistämättä myös ihon kuntoon. Uusia vaatteita ostan sitä mukaa, kun nykyiset poistuvat luonnollista tietä käytöstäni.

Tämä on ihana, joskin harmittavan lyhyt keskustelu, johon olen palannut vuosien varrella yhä uudelleen. Nyt kun olen hieman edistynyt, halusin tulla kertomaan kokemuksiani. Valitettavan suuressa osassa tätä de-nuhjuisuus-projektissa on raha, mutta rahanmenon sijaan ajattelen sitä panostuksena itseeni.

Puhtaat siistit hiukset ja vaatteet, ettei löyhkää.

Toisaalta on virkistävää kun joku on hiukan homssuinen, itsensä tehostajat ovat rasittavia jos joka paikassa kohentavat ryhtiään, korostavat kuinka ovat nähneet vaivaa kuinka mielettömissä tilanteissakin kun ei olisi niin väliä laittautumisella.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että käsilaukku pilaa monella kokonaisuuden. Se musta nailoninen marimekon veska ei todellakaan sovi jokaisen asun kanssa.

Tyyli/pukeutumiskirjoja joista minulle ollut paljon hyötyä. Terv. entinen hompsu.

Veronique Henderson & Pat Hensaw: Oikeat värit, varma tyyli.

Kikka Seppä: Löydä oma tyylisi.

Marja Krons: Tosinaisen tyylikirja. Mirva Saukkola: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää pukeutumisesta.

Näissä yllämainituissa kirjoissa on myös tietoa hiustenlaitosta ja meikkaamisesta.

Tyyli/pukeutumiskirjoja joista minulle ollut paljon hyötyä. Terv. entinen hompsu.

Veronique Henderson & Pat Hensaw: Oikeat värit, varma tyyli.

Kikka Seppä: Löydä oma tyylisi.

Marja Krons: Tosinaisen tyylikirja. Mirva Saukkola: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää pukeutumisesta.

Näissä yllämainituissa kirjoissa on myös tietoa hiustenlaitosta ja meikkaamisesta.

Vaatteet ehjät ja puhtaat. Ulkoilutakki ostettu viime keväänä uutena. Silti näytän mielestäni ihan pummilta. Ylipainoa ja huono vartalomalli eli mikään vaate ei istu. Hiukset hennot ja aina tuulesta sekaisin. Naama kirjava ja punoittaa helposti. Kaikki vähän rempsottaa aina.

Mies sanoi että näytän ihan normaalilta mutta minusta tuolla ulkoilessa ihmiset tuijottaa ja yksikin nainen tokaisi koiralleen että 'taas tuo on täällä' kun ulkoilualueen penkillä istuin. Liikun siis että pysyn edes jossain kunnossa. Eräs koiranulkoiluttaja alkoi pari vuotta haukkumaan ja syytti yhteiskunnan elätiksi. Pakkohan se on ulkonäöstä johtua että alkoi noin huutaa. Tuntuu etten kehtaa mennä enää minnekään kun saan halveksuvia katseita osakseni.

Joka ikinen työaamu neljännesvuosisadan kävin suihkussa, pesin hiukset. Vartalo kaunis, timmi, hoikka. Kauniit vaatteet.

Mitä tunsin?

Ruma Elsa.

Kun ajattelen menneitä päiviä - olin kaunis. Virheetön iho, kuvat eivät valehtele.

Voiko olla että ympäristö tiedostaa sisäisen tunteesi eikä kehu siksi koskaan, koska he taas tuntee jonkinsortin alemmuutta.

Monta syytä varmaan. Yks mikä voisi auttaa, on että miettii, miltä näyttäisin naapurin vaatteissa, käsilaukussa, hiuksissa. Karmealta. Helpottaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minun ikuisuusongelmani, josta olen nyt 25 vuoden iässä päättäväisesti päästä eroon. Tukka hapsottaa minne sattuu, jos sen kampaa, se menee sähköiseksi, jos laittaa hiuslakkaa, menee päätä myöten. Kajalit leviävät, iho on niin valkoinen että näyttää melkein läpinäkyvältä, vaatteet eivät istu ja naama punoittaa pienenkin ulkoilun jälkeen pitkään.

Mitä olen sitten tehnyt, kun tilanne on vähän parantunut? Noh, aloin  käyttämään hyvin kevyttä BB-voidetta, vaikken aiemmin käyttänyt mitään meikkiä iholla (periaatekysymys). En enää meikkaa kiireessä bussissa matkalla töihin, vaan otan oikeasti aamulla aikaa meikkaamiseen. Pesen meikit entistäkin huolellisemmin ja käytän päivittäiseen käyttöön tarkoitettua kevyttä kuorintageeliä, ja kasvoista jääneet geelit hieron käsiini, kädetkin saavat kevyen päivittäisen kuorinnan. Aloin käyttämään yövoidetta ja silmänympärysvoidetta. Hiuksissa aloin käyttämään lämpösuojaa, ja käsittelemään hiukset joko kiharrus- tai suoristusraudalla aamuisin. Lopuksi laitan juuriin hiuspuuteria. (Tänään lomafiiliksissä lomalta palatessani jätin nuo tekemättä, ja voi itku tätä reuhkaa...)

Hoidan hampaitani hyvin, ja valkaisen niitä, joskin epäsäännöllisesti. Valkoinen, siisti hammasrivi ja upea hymy todella tekevät ihmeitä.

Otin lyhyisiin ja lohkeileviin kynsiini maltillisen pituiset ja väriset geelikynnet. Tämä yksistään nosti itsetuntoani (vaikka kuulostaakin hölmöltä!), kun tiedän käsieni olevan kauniit ja huolitellut. Kävin kampaajalla leikkauksessa ja värissä, ja lupasin tehdä tästä tavan. Pelkän lopputuloksen lisäksi itse hoito on niin ihanaa hemmottelua, että siitä tulee hyvä ja iloinen mieli pitkäksi aikaa. Itseensä panostaminen todella kannattaa! Olen alkanut panostamaan vaatteisiin, siis niiden laatuun ja istuvuuteen. Ostin laadukkaan, mutta kohtuuhintaisen (merkki)laukun reppuni tilalle.

Pari ongelmaa edelleen on, mutta niistä ehdottomasti suurin on ylipaino. Sitä ei ole mitenkään merkittävästi, mutta sen verran, että aivan kaikki mielestäni tyylikkäät ja ajattomat vaatteet eivät aivan istu ja olemus on jotenkin ryhditön. Tähän olen alkanut puuttumaan hiljalleen, aloitin esimerkiksi juuri uuden harrastuksen. Juon myös liikaa Zero Colaa ja syön makeaa, tämä vaikuttaa väistämättä myös ihon kuntoon. Uusia vaatteita ostan sitä mukaa, kun nykyiset poistuvat luonnollista tietä käytöstäni.

Tämä on ihana, joskin harmittavan lyhyt keskustelu, johon olen palannut vuosien varrella yhä uudelleen. Nyt kun olen hieman edistynyt, halusin tulla kertomaan kokemuksiani. Valitettavan suuressa osassa tätä de-nuhjuisuus-projektissa on raha, mutta rahanmenon sijaan ajattelen sitä panostuksena itseeni.

Jo jalkojenhoito kotona, kasvojen ihokarvojen siistiminen, silmälasien peseminen, kynsien viilaus, kenkien lankkaus, tms pienet jutut saa aikaan paremman itsetuntoperustan. Tein jotakin.

Opetelkaa huoltamaan ja korjaamaan vaatteet ja kengät, sulkemaan vetoketjut, nepparit, tarranauhat ja soljet, asettelemaan vaatekappaleet nätisti, ottamaan irtohiukset ja kissankarvat pois vaatteista ja katsokaa pelikuvaannne joskus myös ulkona. Helppoa! Tosi vaikeaa ymmärtää teitä hompsuisia. Ilman meikkiä voi mennä ulos, mutta ei laukku römpsällään ja käytetyt nenäliinat taskusta tippuen!