Miksi minua ei kukaan koskaan lähesty, eikä yritä iskeä?
En käsitä. Ihan sama minkä painoinen olen ollut, minkä väriset hiukset minulla on ollut (aina kyllä puolipitkät tai pitkät) ja mitä on päällä, niin kukaan mies ei lähesty. Olen ok-näköinen, huumorintajuinen ja hymyilen herkästi.
Katseita olen saanut, ja perään on katsottu, mutta äärimmäisen harvoin kukaan sanoo missään mitään. Tämä vaivaa minua aika ajoin, varsinkin nyt pikkujouluaikaan kun on illanistujaisia ja baari-iltoja pari. Tiedän, että olen aina se joka ei saa huomiota miehiltä. Vaikka olen omasta mielestäni ihan normaali nainen.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 17:44"]
Mäkin haluaisin tietää! Mussa siis sama vika, ollut aina. Parisuhteessa olen kyllä ollut käytännössä aina täysikäisyydestä lähtien. Mutta nämä suhteet eivät ole alkaneet iskemishommista.
Ja siis myöskin olen: normaalipainoinen, 175cm, vaaleat paksut pitkät hiukset, keskinkertainen naamavärkki, d-kupin tissit. Ystäviä on paljon ja sosiaaliset taidot mielestäni kunnossa.
Itse olen keksinyt mahdollisia seuraavia syitä:
- en osaa flirttailla, enkä flirttaile
- en luontaisesti hae katse- tai muuta kontaktia miehiin (koska yleensä ollut varattu ja olen varsinkin nuorempana ollut ujo tuntemattomien miesten suhteen)
- perusilmeeni näyttää ehkä tuimalta?
Ovatko nämä riittävät syyt? Eli saako valtaosa huomiota ilman mitään omaa yritystä ja kontaktin ottoa vai onko syynä se, että minusta näkee, etten etsi mitään/ole kiinnostunut/ole avoin/helposti lähestyttävä?
Varmaan jos olisi huippukaunotar, saisi huomiota joka tapauksessa - mutta jos on ulkoisesti vaan "ihan kiva", niin ei varmaan saa? Vai täytyykö mun olla ruma, kun kontaktinotto on niin harvassa?
Toinen ihmettelijä 29v
[/quote]
Olet liian pitkä, ja todnäk miehekäs. Miehet pitävät pienistä tyttömäisistä naisista. Yli 170 on auttamattoman karski.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 18:52"]
Mietin samaa kun olin vielä sinkku, ja sain syyn selville mieheltäni: olen hyvin ilmeetön (kasvojeni lihaksisto on hyvin eriytymätön, enkä edes kykene kovinkasn moneen ilmeeseen), joten minusta saa sellaisen jääkuningatar-fiiliksen. Mies oli hyvin epävarma seurustelumme alkuvaiheessa, koska ei pystynyt yhtään tulkitsemasn tunnetilojani tai ajatuksiani ilmeiden perusteella. Eikä kuulemma pysty vielä näin usean avioliittovuoden jälkeenkään. Olen joskus miettinyt että onko tämä syy myös sille, että minun on hyvin vaikea ystävystyä. Luulen, että moni pitää ilmeettömyyttäni ylimielisyytenä ja välinpitämättömyytenä.
[/quote]
Onneksi on vappu.
T: 11cm mies
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 18:52"]
Juna kulkee vain. Ei sitä kehtaa hätäjarrulla pysäyttää. Junamatka on kuin yhdyntä. Ei sitä voi kesken pysäyttää...
T: 11cm mies
[/quote]
Voi sen pysäyttää, mutta aiheuttaa aika paljon turhaa hälyä. Joten annetaan junan mennä edes seuraavalle asemalle.
Kyllä nyt itkettää tuo 5:n kertomus. Aina on ollut parisuhteessa, mutta kun kukaan ei tule iskemään... Kaamea kohtalo ihmisellä. Tsemppiä.
Ujot tytöt saa yleensä olla rauhassa ja sellaiset, jotka ei flirttaile koko ajan ympäriinsä. Mulla on myös tuima perusilme, näytän helposti vihaiselta tai väsyneeltä jos olen vaan normaalisti. Sitten kun hymyilen, olen ihan eri näköinen ja monet onkin sanoneet, että mulla on kaunis hymy.
Hymy on itse asiassa katseen lisäksi kaikkein tärkein kiinnostuksen herättäjä. Kyllä tyttöporukassa naurava tyttö on paljon helpommin lähestyttävän näköinen kuin murjottava (vaikkei oikeasti murjottaisi, mutta näyttää siltä).
Samaa minäkin olen ihmetellyt. Olen parisuhteessa, ja lähes aina olen ollutkin, mutta tällaisia "satunnaisia pokailuja" tai merkitseviä katseita/ flirttailua jne. ei tule ollenkaan.
Omasta mielestäni olen ihan sievä, vaaleat pitkät kihartuvat hiukset, hoikahko, treenattu kroppa, keskipituinen, siniset silmät, isohkot huulet, kapea vyötärö, leveämpi lantio ja keskikokoiset rinnat. Kaiken pitäisi olla ulkonäöllisesti siis ainakin suunnilleen kohdillaan ;)
Olen hymyileväinen, nauravainen ja muut huomiova ja lämmin ihminen. Ehkä joskus olen hiukan hiljainen vieraassa seurassa, mutta eleillä olen kyllä mukana ja lämpenen nopeasti. Eivätkä miehet ymmärtääkseni ole mitenkään erityisesti päällepäsmärien perään..
En ymmärrä, miksi en kiinnitä miesten huomiota. Olen kyllä tehnyt itse aloitteita, kyse ei ole siitä että nyt etsisin miestä. Kunhan ihmettelen. Ainoa mitä olen keksinyt on se, että saan huomiota, mutta en huomaa sitä. Toinen vaihtoehto on, että minulla on täysin harhainen kuva ulkonäöstäni, mutta vaikea uskoa että se olisi niin vääristynyt :)
Kyllä ujoja isketään jos ovat nättejä.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:18"]
Kyllä ujoja isketään jos ovat nättejä.
[/quote]
En kyllä lähtisi ikinä ujoja iskemään. Vievät liikaa aikaa. Helpompi on käydä hieromalaitoksissa.
- ukkomies
Täällä myös sellainen jota on nuorempana varsinkin paljon katseltu vaan ei lähestytty... Ihmettelin aina että mikä on vika, kun jos nyt en kaunis olekaan niin ainakin tavallinen. 165 cm pituutta, noin 50 kg painoa, tummat pitkät hiukset, vaalea iho ja vihreät silmät. Isohkot rinnat hoikassa varressa. Yritin meikata itseäni näyttävästi ja pukeutua hyvin, koska ajattelin että olen vaan liian vaatimattoman näköinen että kukaan minua huomaisi.
Hassua kyllä, kolmenkympin jälkeen lihoin 20 kg ja kas kummaa, johan alkoi seuraa löytymään. Siis vanhempana, läskimpänä ja kaikinpuolin rumempana (en jaksanut juuri edes piitata pukeutumisesta kun ei mikään läskin päällä minusta hyvältä näyttänyt). Ilmeisesti olen jotenkin helpommin lähestyttävä, kun olen pyöreä ja pukeudun vaatimattomammin. Tai ainakin näytän siltä, että minulta saa helpommin kuin siltä viimeisen päälle laittautuneelta ja silti itsestään epävarmalta nuorelta minältä...
Itse olen huomannut, että minua lähestytään, kun en ole meikannut ja näytän ihan perseestä repäistyltä. Tiedä sitten, mitä noiden miesten päässä liikkuu.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:14"]
Kyllä nyt itkettää tuo 5:n kertomus. Aina on ollut parisuhteessa, mutta kun kukaan ei tule iskemään... Kaamea kohtalo ihmisellä. Tsemppiä.
[/quote]
Joo olin kansa vähän aikaa silleen,,, ööö what?
Täällä on ihan oikeesti niitäkin joille miesten huomio saati parisuhde on lähinnä kaukainen haave.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:15"]
Ujot tytöt saa yleensä olla rauhassa ja sellaiset, jotka ei flirttaile koko ajan ympäriinsä. Mulla on myös tuima perusilme, näytän helposti vihaiselta tai väsyneeltä jos olen vaan normaalisti. Sitten kun hymyilen, olen ihan eri näköinen ja monet onkin sanoneet, että mulla on kaunis hymy.
Hymy on itse asiassa katseen lisäksi kaikkein tärkein kiinnostuksen herättäjä. Kyllä tyttöporukassa naurava tyttö on paljon helpommin lähestyttävän näköinen kuin murjottava (vaikkei oikeasti murjottaisi, mutta näyttää siltä).
[/quote]
Lol, ujot työt saa parhaat miehet ja parasta seksiä. Kuka romantikko nyt tissejä esittelevällä horolle antaisi.
Itse olen hyväksynyt tilanteen, että ainakin omalla kohdallani tilanne ei muutu enää. Olen siis mies, mielestäni myös ihan normaali ja onpa joku joskus sanonut komeaksikin. Pukeudun siististi ja siltäosinkaan ei pitäisi olla mitään syytä, kroppa on kunnossa, ei pömpötä vatsa, huoliteltu mutta ei mikään koreileva olemus, hieman yli 182, hampaat siistit ja hyvässä rivissä. Jos olisin taikauskoinen, niin sanoisin jonkun asettaneen sellainen auran ylleni jota kaikkien tulee välttää.
Minulla on useita naistuttuja joiden kanssa tullaan mainiosti juttuun, tulevat omatoimisesti juttelemaan ja saatetaan istua baarissa ilta porukalla, vaan pidemmälle se ei mene. Joskus kuvittelin, että käymällä vieraissa paikoissa joissa olisi paljon tuntemattomia naisia voisi flaksi käydä, vaan ei käy.
Itsellä ei ainakaan ole ollut edes siitä kiinni, että olisin tyytynyt olemaan seinäruusuna. Olen tehnyt tuttavuutta, lähestynyt omatoimisesti ja erityisesti niitä joiden kanssa ollaan illanmittaan vaihdettu katseita. Kuitenkaan ei syty mitään enempää, pakko se on hyväksyä, että minussa täytyy olla joku perustavaa laatua oleva vika, 2-luokkainen, vajakki, tyhmä ja kaikkea, ei sille vaan voi mitään
Yrittäkää kaikki jaksaa kuitenkin klaarata tässä apeassa saamattomuudessanne, niin yritän minäkin.
Ujot on tosi kiihottavia.
Mikään ei ole varmempi keino saada mies tulemaan luoksesi kuin se, että katseenne kohdatessa lasket oman katseesi maahan, hymyilet ujosti ja sitten vielä nopeasti vilkaiset miestä uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:41"]
Ujot on tosi kiihottavia.
Mikään ei ole varmempi keino saada mies tulemaan luoksesi kuin se, että katseenne kohdatessa lasket oman katseesi maahan, hymyilet ujosti ja sitten vielä nopeasti vilkaiset miestä uudelleen.
[/quote]
Tuo voi olla ihan opeteltua, ei ujoutta.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:41"]
Ujot on tosi kiihottavia.
Mikään ei ole varmempi keino saada mies tulemaan luoksesi kuin se, että katseenne kohdatessa lasket oman katseesi maahan, hymyilet ujosti ja sitten vielä nopeasti vilkaiset miestä uudelleen.
[/quote]
Tuo voi olla ihan opeteltua, ei ujoutta.
[/quote]
Tiedän. Moni ei-ujo nainenkin tekee noin. Mutta yhtä kaikki, se on varmasti tehokasta.
Niinpä tiedä näitä. Minulla taas nuorena aina oli perässä niitä jotka etsivät seikkailuja vaikka en "antanut" helposti. Etsin sitä kunnolsita ja kivaa oiekaa koskaan häntä löytämättä :(. Nyt olen vanha ja väsynyt ja edelleen joku örvelö yrittää hah.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:06"]Olet liian pitkä, ja todnäk miehekäs. Miehet pitävät pienistä tyttömäisistä naisista. Yli 170 on auttamattoman karski.[/quote]
:laugh:
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 17:36"]
Katseita olen saanut, ja perään on katsottu, mutta äärimmäisen harvoin kukaan sanoo missään mitään. Tämä vaivaa minua aika ajoin, varsinkin nyt pikkujouluaikaan kun on illanistujaisia ja baari-iltoja pari. Tiedän, että olen aina se joka ei saa huomiota miehiltä. Vaikka olen omasta mielestäni ihan normaali nainen.
[/quote]
Millaisessa ja miten suuressa seurueessa liikut?
Mietin samaa kun olin vielä sinkku, ja sain syyn selville mieheltäni: olen hyvin ilmeetön (kasvojeni lihaksisto on hyvin eriytymätön, enkä edes kykene kovinkasn moneen ilmeeseen), joten minusta saa sellaisen jääkuningatar-fiiliksen. Mies oli hyvin epävarma seurustelumme alkuvaiheessa, koska ei pystynyt yhtään tulkitsemasn tunnetilojani tai ajatuksiani ilmeiden perusteella. Eikä kuulemma pysty vielä näin usean avioliittovuoden jälkeenkään. Olen joskus miettinyt että onko tämä syy myös sille, että minun on hyvin vaikea ystävystyä. Luulen, että moni pitää ilmeettömyyttäni ylimielisyytenä ja välinpitämättömyytenä.