Miksi minua ei kukaan koskaan lähesty, eikä yritä iskeä?

Minua ei myöskään tulla iskemään ikinä! Olen nuori, kaunis, normaalipainoinen mutta tiimalasivartaloinen, hyväpyllyinen ja isotissinen beibe, mutta ei. Pukeudun sopivan paljastavasti mutta en lutkamaisesti, eli minulla on joko iso kaula-aukko tai lyhyt hame, ei molempia samaan aikaan. Olen 175 cm pitkä. Hymyilen ja nauran paljon ja minulla onkin hymykuopat, jotka tekevät minusta vielä iloisemman näköisen. Minua on jopa sanottu ilopilleriksi ja "raikkaaksi tuulahdukseksi". Olen myös fiksu ja kiva. Minulla on pitkä tumma tukka, eli blondi en valitettavasti ole, kun ne tuntuvat miesten suosiossa olevan ;) Baareissa tanssin, kuljen ryhdikkäänä enkä jää kyhjöttämään nurkkaan.

Kun tästä "ongelmasta" yritän valittaa, ystäväni tuhahtavat, ihan kuin en saisi murehtia asiasta. Tässäkin keskustelussa heti tultiin ilkeilemään. Kyllä se saa tuntua pahalta, jos pokauksia ei saa! Vaikka olisi kuinka nätti ja itsevarma, kyllä se laittaa miettimään, mikä on vialla, kun ei tulla pokailemaan. Kaikki muut (rumemmat, ilkeämmät ja tyhmemmät) naiset sitten kertoilevat, miten häntä on pokailtu. Sitten kun itse sanoo, että minua ei ikinä isketä, naiset ovat joko vähätteleviä tai suorastaan riemuissaan.

Itse olen tullut siihen johtopäätökseen (ja kysellyt miespuolisilta kavereilta objektiivisessa keskustelussa), että olen liian itsevarma ja liian kaunis. Tämä kuulostaa todella itsekeskeiseltä, tiedän :D Mutta muuta syytä en keksi. Miehet eivät uskalla lähestyä liian "hyvää" naista, vaan tyytyvät siihen vähemmän kauniiseen tai hiukan epävarmempaan, koska siltä ei ainakaan saa pakkeja. Olen miettinytkin, että voisin vähän kouluttaa miehiä siinä, että joskus sitä kauneimpaakin kannattaa pokailla, sen voi jopa saada :D Koska usein ne kauneimmat jäävät yksin.

Ja turha tulla itkemään tähän, että olen itserakas ja itsekeskeinen, se on eri asia kuin se, että tietää arvonsa ja on rehellinen. Ei kaikkien tarvitse vähätellä itseään, vaikka Suomessa ollaankin.

Se on sinun tämän hetkinen karmasi.

Mulla on sama ongelma. Kukaan ei ole yrittänyt iskeä. Paitsi kerran kun kaveri lähetti yhden miehen kimpustaan mun kimppuun. Noloa ja surullista!

Olen ihan tavallisen näköinen. En pidä itseäni superkauniina, mutta en suohirviönäkään. Normaalipainoinen, pienitissinen. Mulla on pyöreät posket (ei kaksoisleukaa!) ja minusta on sanottu, että olen helposti lähestyttävän näköinen. Tyypillinen sairaanhoitaja mukamas. Mutta ei minua kukaan ole lähestynyt vaikka kuinka yritän olla kasvoiltani iloinen, hymyillä silmillä, katsella avoimesti ympärilleni...

Syitä joita olen keksinyt ovat pituus (174 cm). Auttamatta liian pitkä. Miehet haluavat "suojella". Mitä siitä tulee, jos nainen on korkkareiden kanssa saman pituinen? Silmälasit ja vinot hampaat? Ne pienet tissit...

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 17:44"]

Mäkin haluaisin tietää! Mussa siis sama vika, ollut aina. Parisuhteessa olen kyllä ollut käytännössä aina täysikäisyydestä lähtien. Mutta nämä suhteet eivät ole alkaneet iskemishommista. 

Ja siis myöskin olen: normaalipainoinen, 175cm, vaaleat paksut pitkät hiukset, keskinkertainen naamavärkki, d-kupin tissit. Ystäviä on paljon ja sosiaaliset taidot mielestäni kunnossa. 

Itse olen keksinyt mahdollisia seuraavia syitä:

- en osaa flirttailla, enkä flirttaile

- en luontaisesti hae katse- tai muuta kontaktia miehiin (koska yleensä ollut varattu ja olen varsinkin nuorempana ollut ujo tuntemattomien miesten suhteen)

- perusilmeeni näyttää ehkä tuimalta?

Ovatko nämä riittävät syyt? Eli saako valtaosa huomiota ilman mitään omaa yritystä ja kontaktin ottoa vai onko syynä se, että minusta näkee, etten etsi mitään/ole kiinnostunut/ole avoin/helposti lähestyttävä?

Varmaan jos olisi huippukaunotar, saisi huomiota joka tapauksessa - mutta jos on ulkoisesti vaan "ihan kiva", niin ei varmaan saa? Vai täytyykö mun olla ruma, kun kontaktinotto on niin harvassa?

Toinen ihmettelijä 29v

[/quote]

Olet liian pitkä, ja todnäk miehekäs. Miehet pitävät pienistä tyttömäisistä naisista. Yli 170 on auttamattoman karski.

[/quote]

Missit ja mallit ovat 175cm pitkiä normaalisti. Se oli alaraja ennen misseillekin. 175cm nainen ei todellakaan ole karski jos ei ole ylipainoinen ruumiinmuodoltaan tai muuten siunattu jotenkin tukevalla rakenteella. Pitkä nainen voi olla hyvinkin siro painosta ja ruumiinrakenteesta riippuen. Pitkänä näyttää helposti sirommalta muutenkin jos on laiha. Ei voi olla pituudesta kiinni.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 17:30"]

Minua ei myöskään tulla iskemään ikinä! Olen nuori, kaunis, normaalipainoinen mutta tiimalasivartaloinen, hyväpyllyinen ja isotissinen beibe, mutta ei. Pukeudun sopivan paljastavasti mutta en lutkamaisesti, eli minulla on joko iso kaula-aukko tai lyhyt hame, ei molempia samaan aikaan. Olen 175 cm pitkä. Hymyilen ja nauran paljon ja minulla onkin hymykuopat, jotka tekevät minusta vielä iloisemman näköisen. Minua on jopa sanottu ilopilleriksi ja "raikkaaksi tuulahdukseksi". Olen myös fiksu ja kiva. Minulla on pitkä tumma tukka, eli blondi en valitettavasti ole, kun ne tuntuvat miesten suosiossa olevan ;) Baareissa tanssin, kuljen ryhdikkäänä enkä jää kyhjöttämään nurkkaan.

Kun tästä "ongelmasta" yritän valittaa, ystäväni tuhahtavat, ihan kuin en saisi murehtia asiasta. Tässäkin keskustelussa heti tultiin ilkeilemään. Kyllä se saa tuntua pahalta, jos pokauksia ei saa! Vaikka olisi kuinka nätti ja itsevarma, kyllä se laittaa miettimään, mikä on vialla, kun ei tulla pokailemaan. Kaikki muut (rumemmat, ilkeämmät ja tyhmemmät) naiset sitten kertoilevat, miten häntä on pokailtu. Sitten kun itse sanoo, että minua ei ikinä isketä, naiset ovat joko vähätteleviä tai suorastaan riemuissaan.

Itse olen tullut siihen johtopäätökseen (ja kysellyt miespuolisilta kavereilta objektiivisessa keskustelussa), että olen liian itsevarma ja liian kaunis. Tämä kuulostaa todella itsekeskeiseltä, tiedän :D Mutta muuta syytä en keksi. Miehet eivät uskalla lähestyä liian "hyvää" naista, vaan tyytyvät siihen vähemmän kauniiseen tai hiukan epävarmempaan, koska siltä ei ainakaan saa pakkeja. Olen miettinytkin, että voisin vähän kouluttaa miehiä siinä, että joskus sitä kauneimpaakin kannattaa pokailla, sen voi jopa saada :D Koska usein ne kauneimmat jäävät yksin.

Ja turha tulla itkemään tähän, että olen itserakas ja itsekeskeinen, se on eri asia kuin se, että tietää arvonsa ja on rehellinen. Ei kaikkien tarvitse vähätellä itseään, vaikka Suomessa ollaankin.

[/quote]

:D

Jos miehet (siis suurin osa) pelkäisivät pakkeja, täällä ei nussisi juuri kukaan. 

sullon pienet tissit tai paksu kaula. Niitä vaan kattotaan että "ei ziisus onko toi painija" muttei varmasti isketä

Olet erikoinen hyvällä tai huonolla tavalla. Mitä tavallisempi olet, sitä enemmän sinulla on ottajia.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:15"]

Ujot tytöt saa yleensä olla rauhassa ja sellaiset, jotka ei flirttaile koko ajan ympäriinsä. Mulla on myös tuima perusilme, näytän helposti vihaiselta tai väsyneeltä jos olen vaan normaalisti. Sitten kun hymyilen, olen ihan eri näköinen ja monet onkin sanoneet, että mulla on kaunis hymy.

Hymy on itse asiassa katseen lisäksi kaikkein tärkein kiinnostuksen herättäjä. Kyllä tyttöporukassa naurava tyttö on paljon helpommin lähestyttävän näköinen kuin murjottava (vaikkei oikeasti murjottaisi, mutta näyttää siltä). 

[/quote]

Lol, ujot työt saa parhaat miehet ja parasta seksiä. Kuka romantikko nyt tissejä esittelevällä horolle antaisi.

[/quote]

No ei nyt romantikot olekaan horoista kiinnostuneita, mutta baareissa viihtyvät, känniset vonkaajat on. Ja nehän ne nimenomaan tulee iskemään.

Ujoja ei tulla iskemään, ellei ujo tyttö ole todella suloinen tai kaunis. Baareissa ujot saa olla usein omissa oloissaan. Ujot on vähän haastavampia tapauksia kuin rohkeat ja esilläolevat tyrkkyhenkiset tytöt, joita ei oikeastaan edes tarvitse iskeä, kun he tarjoavat ihan itse itseään.

Mun ongelma on taas se, että vaikka olen oman aviomiehen kanssa liikenteessä niin minua yritetään iskea ja tosi paljon flirttaillaan. Mielestäni tuo on todella outoa.

Olisi mielenkiintoista tietää mistä johtuu?! Meistä varmasti huomaa, että olemme onnellisesti yhdessä, kosketellaan toisiamme ja huomioidaan toisiamme. Tosi outoa.

Ihminen heijastaa jonkinlaista näkymätöntä energiaa ympäristöönsä. Se on joko puoleensavetävää tai luotaantyöntävää. Jos se on jälkimmäistä laatua, edes kaunis ulkokuori ei auta.

Olen kaunis nainen ja saan kuulla siitä usein, mutta AINA sellaiselta henkilöltä, joka ei voisi olla minusta kiinnostunut, esim. kavereilta tai sukulaisilta. Monet ovat sanoneet, että pitäisi yrittää missiksi tai malliksi. Mutta mitä sillä ulkonäöllä tekee, jos se ei auta siinä mitä varten se on? En ole koskaan seurustellut. Minua ei lähestytä edes baareissa. Miehet tulevat iskemään ystäviäni. Olen huomannut saavani huomiota vain miehiltä, jotka ovat kyllin röyhkeitä yrittääkseen ketä tahansa, ja lähestymistavat ovat aina sen mukaisia, kopelointiyrityksiä ja rivouksia. Tavalliset miehet eivät uskalla yrittää.

Minulle on sanottu, että näytän ylpeältä. Ehkä näytänkin, mutta itse en sille mitään mahda. Käytöksestä se ei ole kiinni, sillä olen ystävällinen, kohtelias ja hymyilen paljon. Tiedän jonkin olevan pielessä olemuksessani, sillä kun menen nettiin hakemaan seuraa, saan enemmän viestejä kuin mihin jaksan vastata. Jos saisin oikeassa elämässä edes 5 % niistä lähestymisistä, joita olen saanut netissä (kuvan ja profiilin perusteella), se olisi aivan riittävästi. Mutta kun niitä lähestymisiä ei tule oikeastaan koskaan. Itse olen aivan liian epävarma ja ujo yrittääkseni itse iskeä miestä. En siis syytä miehiä siitä, etteivät tule juttelemaan, kun en itsekään pysty siihen. Olen vain pohtinut miksi he valitsevat aina jonkun muun. Tämä voi olla yksi selitys, vaikka olenkin kyllä sortunut etsimään vikoja myös vartalostani: olen sellainen mallimainen, pitkä ja hoikka, pitkäjalkainen, pienirintainen, tosin myös naisellisen muotoinen (leveä lantio, kapea vyötärö). Olen arvellut, että pienet rinnat eivät kelpaa tai sitten olen liian pitkä.

Toisaalta kaikki nämä ominaisuudet ovat kelvanneet netissä varsin hyvin, joten ehkä kyse onkin seksikkyydestä. Sitä minussa ei ole tippaakaan. Voi olla kaunis olematta seksikäs, eikä se paljastu pelkästä kuvasta. Siksi en enää haekaan seuraa netistä. Tuntuu, että kun miehet muodostavat minusta oman käsityksensä ulkonäköni perusteella (ja tämä tapahtui usein), todellinen minäni ei ikinä pysty vastaamaan niihin odotuksiin. On kuin ulkonäköni ja persoonani eivät kuuluisi samalle henkilölle, ja se taitaa aiheuttaa muissakin hämmennystä. Olen usein vaistoavinani, että ihmiset ovat vaivaantuneita seurassani. Varsinkin miehet.

Muakaan ei isketä, eikä ole oikeastaan koskaan iskettykään. Olen nyt 30v. Pituutta 162cm, paino n. 55kg, naamasta käsittääkseni ihan "perus" eli en mitenkään kaunis mutten huomiota herättävän rumakaan, hiukset olleet vuosien varrella vaihdellen poikatukasta puoleen selkään, yleensä tummat. Olen käynyt baareissa paljon, veikkaan, että enemmän kuin suurin osa ikäisistäni. Ja useissa eri kaupungeissa.

Olen melko introvertti, mutta baarissa kyllä puhun, hymyilen, nauran, tanssin jne. Ja olen ollut baarissa lähes meikittömänä farkuissa ja neuleessa, olen ollut mekossa huolellisesti meikattuna ja hiukset kiharrettuina, olen käynyt pubeissa ja karaokebaareissa ja pintaliitoyökerhojen vipeissä ja hevibaareissa ja hipsteribaareissa ja teinibaareissa ja vanhemman väen juottoloissa ja ruotsinlaivalla, kaupunkeina ainakin Helsinki, Lahti, Turku, Kouvola, Lappeenranta, Oulu, Jyväskylä.

Ja lopputulos - ei mitään. Joskus joku huono pano kun olen taksijonosta sanaut nyhdettyä jonkun yhtä epätoivoisen matkaani.

Kaverini miesmagneetit taas ovat

1) Übersosiaalinen, aikoinaan pienimuotoisia mallintöitäkin tehnyt nyt jo nelikymppinen kaunotar, jonka petiin hinkuavat kaikki ikäväliltä 25-50v. On siis selvästi keskivertoa kauniimpi ja todella sosiaalinen ja nauravainen, jopa kyllä vähän feikkiin asti, eli on tällainen niitäkin ihmisiä kohtaan, joista ei ollenkaan pidä. Mutta siis näyttää toimivan, sekä naiset että miehet hakeutuvat kilvan hänen loisteeseensa.

2) Nykyinen 2 lapsen äiti, joka sinkkuaikoinaan käyttäytyi kyllä todella "horosti". Siis päällä joku neonoranssi ihoa nuoleva rätti (ei pikkuhousuja, se piti aina mainita)., lähestyi miehiä ronskisti esim. hallitsi twerkkaamisen vuosia ennen kuin termi keksittiin. Ja kovat puheet k*llista ja p*llusta ja ryhmäseksikokemuksista ym tuntuivat viehättävän osaa miehistä todella kovasti. Pieni ujojen joukko juoksi karkuun, mutta eipä tuon toisaalta sellaista miestä ole koskaan halunnutkaan. Ulkonäkö: hyvin hoikka (poikkeuksellisen), vaalea poikatukka, ruskettunut iho.

3) Myöskin jo perheenäiti, mutta edelleen osaa pelin. 170cm pitkä, hiukset lähes mustat ja polkkamallia, muhkeat pusuhuulet ja siniset silmät, iho aknearpien kirjoma. Asuu pienemmässä kaupungissa, mutta laittautuu sinnekin kuin suuren maailman juhlaan eli on aina viimesen päälle puettu ja meikattu. Baarissa istuu niin, että rintamasuunta sinne missä ihmiset, nostaa käsivarren rennosti penkin selkänojalle, nostaa leukansa ylös ja ottaa sellaisen sinkkuelämää-samanthamaisen ilmeen, ja odottaa. Ja toimii, aina, vaikka mun mielestä tuo voitaisiin helposti tuomita ylimielisen oloiseksi.

Oho, siis KAVERIPIIRINI miesmagneetit

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 14:22"]

Ihminen heijastaa jonkinlaista näkymätöntä energiaa ympäristöönsä. Se on joko puoleensavetävää tai luotaantyöntävää. Jos se on jälkimmäistä laatua, edes kaunis ulkokuori ei auta.

Olen kaunis nainen ja saan kuulla siitä usein, mutta AINA sellaiselta henkilöltä, joka ei voisi olla minusta kiinnostunut, esim. kavereilta tai sukulaisilta. Monet ovat sanoneet, että pitäisi yrittää missiksi tai malliksi. Mutta mitä sillä ulkonäöllä tekee, jos se ei auta siinä mitä varten se on? En ole koskaan seurustellut. Minua ei lähestytä edes baareissa. Miehet tulevat iskemään ystäviäni. Olen huomannut saavani huomiota vain miehiltä, jotka ovat kyllin röyhkeitä yrittääkseen ketä tahansa, ja lähestymistavat ovat aina sen mukaisia, kopelointiyrityksiä ja rivouksia. Tavalliset miehet eivät uskalla yrittää.

Minulle on sanottu, että näytän ylpeältä. Ehkä näytänkin, mutta itse en sille mitään mahda. Käytöksestä se ei ole kiinni, sillä olen ystävällinen, kohtelias ja hymyilen paljon. Tiedän jonkin olevan pielessä olemuksessani, sillä kun menen nettiin hakemaan seuraa, saan enemmän viestejä kuin mihin jaksan vastata. Jos saisin oikeassa elämässä edes 5 % niistä lähestymisistä, joita olen saanut netissä (kuvan ja profiilin perusteella), se olisi aivan riittävästi. Mutta kun niitä lähestymisiä ei tule oikeastaan koskaan. Itse olen aivan liian epävarma ja ujo yrittääkseni itse iskeä miestä. En siis syytä miehiä siitä, etteivät tule juttelemaan, kun en itsekään pysty siihen. Olen vain pohtinut miksi he valitsevat aina jonkun muun. Tämä voi olla yksi selitys, vaikka olenkin kyllä sortunut etsimään vikoja myös vartalostani: olen sellainen mallimainen, pitkä ja hoikka, pitkäjalkainen, pienirintainen, tosin myös naisellisen muotoinen (leveä lantio, kapea vyötärö). Olen arvellut, että pienet rinnat eivät kelpaa tai sitten olen liian pitkä.

Toisaalta kaikki nämä ominaisuudet ovat kelvanneet netissä varsin hyvin, joten ehkä kyse onkin seksikkyydestä. Sitä minussa ei ole tippaakaan. Voi olla kaunis olematta seksikäs, eikä se paljastu pelkästä kuvasta. Siksi en enää haekaan seuraa netistä. Tuntuu, että kun miehet muodostavat minusta oman käsityksensä ulkonäköni perusteella (ja tämä tapahtui usein), todellinen minäni ei ikinä pysty vastaamaan niihin odotuksiin. On kuin ulkonäköni ja persoonani eivät kuuluisi samalle henkilölle, ja se taitaa aiheuttaa muissakin hämmennystä. Olen usein vaistoavinani, että ihmiset ovat vaivaantuneita seurassani. Varsinkin miehet.

[/quote]

Oletko käynyt näiden netissä viestitelleiden miesten kanssa treffeillä? Miten he ovat suhtautuneet sinuun irl?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:38"]

Itse olen hyväksynyt tilanteen, että ainakin omalla kohdallani tilanne ei muutu enää. Olen siis mies, mielestäni myös ihan normaali ja onpa joku joskus sanonut komeaksikin. Pukeudun siististi ja siltäosinkaan ei pitäisi olla mitään syytä, kroppa on kunnossa, ei pömpötä vatsa, huoliteltu mutta ei mikään koreileva olemus,  hieman yli 182, hampaat siistit ja hyvässä rivissä.  Jos olisin taikauskoinen, niin sanoisin jonkun asettaneen sellainen auran ylleni jota kaikkien tulee välttää.

Minulla on useita naistuttuja joiden kanssa tullaan mainiosti juttuun, tulevat omatoimisesti juttelemaan ja saatetaan istua baarissa ilta porukalla, vaan pidemmälle se ei mene. Joskus kuvittelin, että käymällä vieraissa paikoissa joissa olisi paljon tuntemattomia naisia voisi flaksi käydä, vaan ei käy.

Itsellä ei ainakaan ole ollut edes siitä kiinni, että olisin tyytynyt olemaan seinäruusuna. Olen tehnyt tuttavuutta, lähestynyt omatoimisesti ja erityisesti niitä joiden kanssa ollaan illanmittaan vaihdettu katseita. Kuitenkaan ei syty mitään enempää, pakko se on hyväksyä, että minussa täytyy olla joku perustavaa laatua oleva vika, 2-luokkainen, vajakki, tyhmä ja kaikkea, ei sille vaan voi mitään

Yrittäkää kaikki jaksaa kuitenkin klaarata tässä apeassa saamattomuudessanne, niin yritän minäkin.

[/quote]

Voit olla liian tasokas. Naiset pelkäävät, ettet halua jatkaa juttua yhden yön jälkeen. Jonkun randomjätkän kanssa vietetyn yön jälkeen ei kirpaise niin kovasti vaikkei jäbä haluakaan jatkaa tuttavuutta.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 14:38"]

Oletko käynyt näiden netissä viestitelleiden miesten kanssa treffeillä? Miten he ovat suhtautuneet sinuun irl?

[/quote]

Kävin nettitreffeillä neljän eri miehen kanssa. Vain yhden kanssa tapailin useamman kerran, mutta ei sekään edennyt. Mies halusi lopettaa tapailun. Oloni oli näiden miesten kanssa aina melko vaivautunut, ja jotenkin tuli sellainen tunne, että heillä oli myös. Kaikki kehuivat ulkonäköä, mutta siihen se sitten jäikin.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 19:38"]

Itse olen hyväksynyt tilanteen, että ainakin omalla kohdallani tilanne ei muutu enää. Olen siis mies, mielestäni myös ihan normaali ja onpa joku joskus sanonut komeaksikin. Pukeudun siististi ja siltäosinkaan ei pitäisi olla mitään syytä, kroppa on kunnossa, ei pömpötä vatsa, huoliteltu mutta ei mikään koreileva olemus,  hieman yli 182, hampaat siistit ja hyvässä rivissä.  Jos olisin taikauskoinen, niin sanoisin jonkun asettaneen sellainen auran ylleni jota kaikkien tulee välttää.

[/quote]

Voit olla liian tasokas. Naiset pelkäävät, ettet halua jatkaa juttua yhden yön jälkeen. Jonkun randomjätkän kanssa vietetyn yön jälkeen ei kirpaise niin kovasti vaikkei jäbä haluakaan jatkaa tuttavuutta.

[/quote]

Pitäisikö sitä itsekin alkaa vetämään aina kunnon kaatokännit, kulkea lenkkareissa ja verkkareissa, kuseskella baarin ovella housuilleen, vittuilla kaikille ja pitää muutenkin sellaista yleistä häiriötä, sellaisilla kun tuntuu vientiä olevan?

[/quote]

Tuota kannattaa kokeilla kerran hieman sellaisella naamiaismeiningillä. Nainen voi olla ikionnellinen kun saa ohjattua "rentun" kaidalle polulle alta aikayksikön ;) ja sinä myhäilet tyytyväisenä ;). Kerro täällä kuinka käy Tapanin-tansseissa suosittelemallani iskumenetelmällä!

Minä saan kyllä miltei aina katseita, tanssiseuraa, juttuseuraa ja saisin seksiseuraakin, jos sitä olisin vailla. Olen ihan ok:n näköinen mutta en kaunotar. Hoikka, en muodokas. Mutta minä kyllä esim. tanssin aika näyttävästi, en mielestäni horomaisesti mutta vienon seksikkäästi. Otan katsekontaktia herkästi ja katson niin intensiivisesti, ettei mies voi päästää katsettaan irti. Muutama viikko sitten ollessani tanssimassa, lähti eräs mies tähän leikkiin mukaan. Tanssimme flirttailevasti ja juttelimme. Kun tuli ilmi, että olen varattu ja en lähde matkaan, mies lähti hakemaan juomaa ja heti tuli pari naista juttelemaan hänelle. Noh, jatkoin tanssimista selkä häneen päin ja kerran jossain vaiheessa käännyin häneen päin ja otin taas katseeni käyttöön. Sanoi naisille, että "sori nyt täytyy mennä". Tuli luokseni ja yhteisestä sopimuksesta tanssimme koko loppuillan yhdessä ja lähdimme kotiin samaan aikaan mutta eri osoitteisiin.

Luotan siis flirttailevaan mutta tyylikkääseen tanssimiseen, intensiiviseen mutta leikittelevään katseeseen ja viekoittelevaan hymyyn. Ja kun juttusille pääsee, niin ystävälliseen ja huumoritajuiseen rupatteluun :)

t. nelikymppinen, joka päihittää flirtissä monet paljon kauniimmat parikymppiset

Pitäisi tiettä enemmän teistä tytöistä, että voisin konkreettisempaa psyko-analyysia suorittaa ja etsiä syy suhde tekijöitä tilanteisiin. Siitä huolimatta on omakohtaista kokemusta nuorena miehenä ja psykologian opiskelijana, joka antaa vähän perspektiiviä tähän asiaan. Noin yleiseti ottaen ihmisten väliseen kommunikaatioon vaikuttaa huomattavan moni tekijä, eikä vika suinkaan aina ole ihmisissä itsessään vaan ympäristössä. Esimerkiksi kova melu, tunkkainen ilma, pimeys ja yleisesti ahdistava ilmapiiri saattanee aiheuttaa sen, että tilanne ei vain tunnu sopivalta ja iskuyritys jää tapahtumatta. Olisikn hyvä etsiä valoisia kohtia, joissa erottuisit massasta ja kiinnittäisit muiden ihmisten huomiota.

Myös ihmisen ulkonäöllä, kehonkielellä ja sittemmin myös itse puheilmaisutaidoilla on huomattava merkitys siihen kuinka helposti sinua on lähestyä. Nyky-yhteiskunnassa esimerkiksi lait, kuten seksuaalinen häirintä ja kuinka laajalti syyte voidaan tehdä luo ahdistavan, jos ei jopa vaarallisen ympäristön ja yhteiskunta lähes aina kuuntelee naisia, joten sikäli kun nuoret miehet uskaltavat slti sen harvasen kerran riskin ottamaan, aiheuttaa pakkien saaminen aika ison tunne, itsevarmuus, arvokkuus ja motivaatio kolhun ja näin ollen lähestymisestä on tullut suuremmalti vaivalloinen ja epämiellyttävä kokemus. Tämähän ei siis tytöt ole teidän vika, vaan yhteiskunta rakenteellisen ongelman aiheuttava valitettava sivuvaikutus.

Olisikin hyvä siis jos itse haluatte muutosta tilanteeseenne, itse tulisi lähteä iskemään sillä se on vaarattomampaa naisilta kuin miehiltä nykyään ja se on sosiaalisesti hyväksyttävää myös naistenkin nykyään lähestyä miestä. Sikäli kun ujostuttaa, on se miesten mielestä aika söpöä ja jos moikkaamaan pystyt, antaa se miehelle luvan jatkaa siitä. Loppu hoituukin sitten itsestään. Mikäli tämä ei onnistu, suosittelisin ilmaisutaitojen harjoittamista harrastuksen kautta tai terapiaa.

Itse 8-vuotiaasta asti esiintymiseen tottuneena, toisiin tutustuminen on todella vaivatonta sinällään, vaikkakin monien pakkien jälkeen olen itse luovuttanut seurustelusuhteiden tavoittelimisen kokonaan ja ryhtynyt MGTOW:si. Eikä tässä omakohtaisesti mitää vikaa ollut. Luonteeltaani olen ihan hyvä, ulkoonpäin suuntautunut, avoin ja lämmin persoona. Minulle on sanottu, että olen helppo ihminen lähestyä vaikkakin ystävänä vain näkevät ja ihmekkö tuokaan, olenhan hieman ylipainoinen ja keskivertoa alempana länsimaisten ulkonäkö kriteerien pohjalta. Silti jos jotain omakohtaisesti muistan kun olin viellä kiinnostunut ja haku päällä, kuinka ainakin kauniit, itsevarmat, itsetietoiset ja vahvat persoonallisuudet jopa pelottivat ja arveluttivat ja se työnsi minua pois heistä, sillä olin aina hyvin itsetietoinen ja realistinen hierarkkiassa.

Syy miksi tuon otin esille on se, että useimmat miehet minun lisäkseni saattaa kokea samoin. Vahvalta ihmiseltä odotetaankin oma-aloitteellisuuta ja kaikki kyttää kehen vahva mies tai nainen silmänsä iskee. Nyt siis rohkeasti markkinoille te, jotka vielä haluatte pelata ja hymyä huuleen sillä kyllä sieltä lopulta aina prinnsi/prinsessa charmikas löytyy kun pitää vain silmät auki.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 18:12"]

Jotkut naiset muuten näyttävät hymyillessään siltä, että hymy on väkinäistä tai jopa ivallista. Kasvojen piirteet vain ovat sellaiset, että hymy näyttää teennäiseltä/ilkeältä. Vaikka siis hymyilisivät ihan 'oikeasti'. Kuulutkohan heihin?

Mahdattekohan tavoittaa ajatukseni. Voi vitsi, mulla olis tästä hyvä esimerkki, mutten viitsi nyt linkittää tänne kenenkään kuvaa :D

[/quote]

No minkäpäs sitä piirteilleen voi. Onko tää muuten vaan naisten ominaisuus vai voiko mieskin hymyillä teennäisesti?

Pitäisikö lakata miettimästä liikaa miksei kukaan tule iskemään. Se alkaa nimittäin näkyä naamasta.

Sitäpaitsi, tämä on Suomi. Iskeminen on aika harvalla hallussa. Ei minullakaan. Olen nainen ja jos joskus on joku mies kiinnostanut, niin olen baarissa huikannut, että "tule tänne". Ja se tuli. Kadulla olen myös kerran kysynyt yhdeltä mieheltä, että kävelläänkö yhtä matkaa. Ja niin käveltiin ja jopa seukattiin 4 kk!!

Et voi syyttää miehiä, jos et itsekään tee mitään. Miehiä harvemmin isketään, niin moni on tosi otettu, jos nainen lähestyy.