Nyt kaikki ideat kehiin kuinka unohdetaan ihastus!

Hyväksyt sen tosiasia ettei teitä oltu tarkoitettu yhteen. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyt sen tosiasia ettei teitä oltu tarkoitettu yhteen. Piste.

No tämä. Auts. - ap

Aikamoista ajanhukkaa haaveilla sellaisesta ihastuksesta jota ei voi saada.

Tuollaista kaipausta ylläpitää yleensä toivo siitä että ihastuksensa joskus saa.

Jos henkilö olisi 100% saavuttamaton (naimisissa, toisella puolen planeettaa, eri elämänvaiheessa, kuollut), mielesi tuskin enää käyttäisi energiaa asiaan.

Millä sinä huijaat aivojasi pitämään ihastusta yllä? Koska mielestäni tuo on vain typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mitään ei ole menetettävänä, nolaat itsesi ihastuksen edessä. Katsot ja varmistat että se pitää sinua nolona. Meet sen viereen hikisenä, pahanhajuisena ja puhut jotain sekavaa siitä miten Donald Trump on USAn älykkäin presidentti ja just sen oranssi iho on mielestäsi tosi hottis yksityiskohta.

Mut jos ihastus on samaa mieltä...

Eiköhän Ap:n ongelma sitten korjaannu sillä.

Jos aika korjaa, niin pitäisi olla mahdollisimman lyhyt aika. Silmänräpäys.

Tuskin siinä ajassa ehtii ihastumaan?

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista ajanhukkaa haaveilla sellaisesta ihastuksesta jota ei voi saada.

Tuollaista kaipausta ylläpitää yleensä toivo siitä että ihastuksensa joskus saa.

Jos henkilö olisi 100% saavuttamaton (naimisissa, toisella puolen planeettaa, eri elämänvaiheessa, kuollut), mielesi tuskin enää käyttäisi energiaa asiaan.

Millä sinä huijaat aivojasi pitämään ihastusta yllä? Koska mielestäni tuo on vain typeryyttä.

Koska ihastukseni näki melkoisesti vaivaa sen eteen että ihastun. Koska tapahtui monenlaista ja haluaisin saada asioihin selityksiä. Koska mun typerä mieleni haluaa uskoa hyvää hänestä, vaikka pelottaa. En vain pääse yli ja se ahdistaa ihan älyttömästi. Tiedostan kyllä että mun tunteeni voi olla ihan turhat, mutta en löydä katkaisinta josta ne sammuisi. Siksi tämä ketjukin. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista ajanhukkaa haaveilla sellaisesta ihastuksesta jota ei voi saada.

Tuollaista kaipausta ylläpitää yleensä toivo siitä että ihastuksensa joskus saa.

Jos henkilö olisi 100% saavuttamaton (naimisissa, toisella puolen planeettaa, eri elämänvaiheessa, kuollut), mielesi tuskin enää käyttäisi energiaa asiaan.

Millä sinä huijaat aivojasi pitämään ihastusta yllä? Koska mielestäni tuo on vain typeryyttä.

Koska ihastukseni näki melkoisesti vaivaa sen eteen että ihastun. Koska tapahtui monenlaista ja haluaisin saada asioihin selityksiä. Koska mun typerä mieleni haluaa uskoa hyvää hänestä, vaikka pelottaa. En vain pääse yli ja se ahdistaa ihan älyttömästi. Tiedostan kyllä että mun tunteeni voi olla ihan turhat, mutta en löydä katkaisinta josta ne sammuisi. Siksi tämä ketjukin. - ap

Jos ihastuksesi on hyvä ihminen (kuten haluat uskoa?) , niin kannattaa jutella hänen kanssaan. Saat ainakin asiaan päätöksen tavalla tai toisella, ja voit sitten jatkaa elämääsi, vai mitä :)

Niin, onko hän hyvä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista ajanhukkaa haaveilla sellaisesta ihastuksesta jota ei voi saada.

Tuollaista kaipausta ylläpitää yleensä toivo siitä että ihastuksensa joskus saa.

Jos henkilö olisi 100% saavuttamaton (naimisissa, toisella puolen planeettaa, eri elämänvaiheessa, kuollut), mielesi tuskin enää käyttäisi energiaa asiaan.

Millä sinä huijaat aivojasi pitämään ihastusta yllä? Koska mielestäni tuo on vain typeryyttä.

Koska ihastukseni näki melkoisesti vaivaa sen eteen että ihastun. Koska tapahtui monenlaista ja haluaisin saada asioihin selityksiä. Koska mun typerä mieleni haluaa uskoa hyvää hänestä, vaikka pelottaa. En vain pääse yli ja se ahdistaa ihan älyttömästi. Tiedostan kyllä että mun tunteeni voi olla ihan turhat, mutta en löydä katkaisinta josta ne sammuisi. Siksi tämä ketjukin. - ap

Jos ihastuksesi on hyvä ihminen (kuten haluat uskoa?) , niin kannattaa jutella hänen kanssaan. Saat ainakin asiaan päätöksen tavalla tai toisella, ja voit sitten jatkaa elämääsi, vai mitä :)

Tietysti haluaisin jutella ja selvittää asiat, jos siihen tilaisuus tulisi. Olisi mukava selvittää, millainen sydän sen kauniin/komean kuoren sisällä sykkii. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki uusi ihastus.

Ei välttämättä niin helposti käy, mutta yritetään. Mitä ehdottaisit?

Oletettua, että vastaus tähän on: Suosittelen itseäni...

Tuo mitä ap sanoi: "tyyppi näki hirveästi vaivaa saadakseen ihastumaan itseensä"...

Nähdäkseni vetovoimaa joko on tai sitten ei ole, eikä ketään voi taivutella ihastumaan kehenkään. Jos joku yrittämällä yrittäisi saada minut ihastumaan, kokisin sen tosi luotaantyöntävänä epämiellyttävänä käytöksenä.

Jos taas tyyppi on onnistunut manipuloimaan ap:n ihastumaan itseensä, ja sitten jättänytkin nuolemaan näppejään, kertoo se aika huolestuttavasti että kyseessä ei todellakaan ole kiva ja reilu tyyppi. Sellaiset pelurit kannattaa jättää huomiotta tyystin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mitä ap sanoi: "tyyppi näki hirveästi vaivaa saadakseen ihastumaan itseensä"...

Nähdäkseni vetovoimaa joko on tai sitten ei ole, eikä ketään voi taivutella ihastumaan kehenkään. Jos joku yrittämällä yrittäisi saada minut ihastumaan, kokisin sen tosi luotaantyöntävänä epämiellyttävänä käytöksenä.

Jos taas tyyppi on onnistunut manipuloimaan ap:n ihastumaan itseensä, ja sitten jättänytkin nuolemaan näppejään, kertoo se aika huolestuttavasti että kyseessä ei todellakaan ole kiva ja reilu tyyppi. Sellaiset pelurit kannattaa jättää huomiotta tyystin.

Ehkä tuo mun lauseeni antaa vähän vääränlaisen kuvan. Vetovoimaa kyllä on, jopa siinä määrin että on täyden työn takana pitää itseni kasassa niissä tilanteissa. En jotenkin osaa käsitellä niitä tunteita, mitä itsessäni herättää. En ole tottunut sellaiseen ja aikaisemmat ihastukseni on syntynyt hieman eri tavalla. Jostain luin että vetovoimaa voi olla niin paljon että menee epämukavuusalueelle. Kuvastaa aika hyvin omia tuntemuksiani. - ap

Haluaisin tietää, millaisia muuveja ei tule tehdä, ettei synny väärinkäsityksiä.

Sen kun osaisin kertoa. Minulla on ihana, mahtava, seksikäs, komea ja karismaattinen mies. Olen rakastunut häneen ja onnellinen. Hän vie minulta edelleen jalat alta joinain päivinä, mutta olen sellainen perinteinen sarjaihastuja ja saan ihan älyttömästi energiaa ja voimia ihastumisen tunteesta. Mieheni tietää sen kyllä ja on ihan sinut sen asian kanssa.

Viimeksi ihastuin noin kaksi vuotta sitten ja en ole 1,5v edes kuullut ihastuksestani mitään. Edelleen ajattelen häntä. En halunnut pettää miestäni, enkä varsinkaan jättää miestäni, en edelleenkään tietenkään halua. Mutta silti välillä tuo ihana ihastus tulee mieleen. Uskon sen johtuvan siitä että en ole ihastunut keheenkään hänen jälkeensä, en ole ollut työelämässä enkä missään uusissa ympyröissä jossa olisin tavannut ketään.

Eli oma veikkaukseni on että uusi ihastus vasta päihittää vanhan.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun osaisin kertoa. Minulla on ihana, mahtava, seksikäs, komea ja karismaattinen mies. Olen rakastunut häneen ja onnellinen. Hän vie minulta edelleen jalat alta joinain päivinä, mutta olen sellainen perinteinen sarjaihastuja ja saan ihan älyttömästi energiaa ja voimia ihastumisen tunteesta. Mieheni tietää sen kyllä ja on ihan sinut sen asian kanssa.

Viimeksi ihastuin noin kaksi vuotta sitten ja en ole 1,5v edes kuullut ihastuksestani mitään. Edelleen ajattelen häntä. En halunnut pettää miestäni, enkä varsinkaan jättää miestäni, en edelleenkään tietenkään halua. Mutta silti välillä tuo ihana ihastus tulee mieleen. Uskon sen johtuvan siitä että en ole ihastunut keheenkään hänen jälkeensä, en ole ollut työelämässä enkä missään uusissa ympyröissä jossa olisin tavannut ketään.

Eli oma veikkaukseni on että uusi ihastus vasta päihittää vanhan.

Ei itselleni samaistuttava, mutta hienoa että miehesi on ymmärtäväinen ihastumisiasi kohtaan ja etenkin se, että olet halunnut olla hänelle uskollinen. Viimeiseen lauseeseen, että näinhän se varmasti on. - ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, millaisia muuveja ei tule tehdä, ettei synny väärinkäsityksiä.

En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta itselleni toimii parhaiten varovainen lähestyminen, tai se että itse lähestyn. Kiinnostuksen osoittaminen ihan sillä, että haluaa viettää mun kanssani aikaa ja on kiinnostunut juttelemaan. En halua että mun iholleni pyrkii ennen kuin oon siihen valmis. Mikään ensitreffeiltä suoraan sänkyyn ei ole mun juttuni.

Jollekin toiselle toimii joku muu. - ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni ehdottaa ihastumaan uuteen. Miten se tapahtuu? 

Itse ihastuin reilu neljä vuotta sitten yhteen ihmiseen, ihastuin todella voimakkaasti, mutta siitäkään jutusta ei tullut mitään, vaikka aluksi näytti lupaavalta. Eikä ollut syynä se, että en itse olisi tehnyt aloitetta tai muuten toiminut. Nyt aikaa on kulunut tosiaan nelisen vuotta, mutta en ole vieläkään ihastunut toiseen. Olen yrittänyt, ja on ollut pari suhdettakin - näissä en ollut oikeasti ihastunut, mutta yritin olla kiinnostunut ja yritin saada jotain iloa irti suhteista. En ole enää ehkä varsinaisesti ihastunut, mutta ei mieleni silti ole tuosta pettymyksestä ja surusta toipunut. Eikä ole kyse siitä, että minulla olisi kyseisestä ihmisestä vääristynyt ihannekuva - tiedostan etenkin nyt myöhemmin hyvinkin hänen huonoja puoliaan, mutta ei se silti ole palauttanut mieltäni sellaiseen tilaan, että ihastuminen toiseen onnistuisi. Tämä yksi ihminen kolahti aikoinaan todella kovasti, hän liikautti minussa jotain syvästi - ja toista vastaavaa ei ole tullut. Kaikki muut tuntuvat vaan tylsiltä ja tavanomaisilta, eikä kenenkään kanssa tunnu samalla lailla siltä, kuin olisi ns. tullut kotiin, ja samaan aikaan olisi vielä mieletön kemia ja kipinöinti. Kaikki muut ovat vain kivoja ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on kiva ja helppo olla, mutta kun olen kokenut paljon voimakkaamman, merkityksellisemmän ja säväyttävämmänkin tunteen, niin muut vaan tuntuvat kovin laimeilta.

Suhteisiin kyllä näytän pääsevän, mutta en vaan ihastu, en rakastu. Suhteet sitten päättyvät, kun pikkuhiljaa kiinnostus seksiin ja läheisyyteen vähenee ja loppuu, ja huomaan että kaikki tuntuvat vain kavereilta.

Siis meneekö jotkut suhteeseen vaikka ei ole ihastunut? Jotenkin ymmärrän että jotkut menee suhteeseen jos toinen erittäin rikas, mutta joillekin siis tosiaan riittää en on mukava ja kiva. No huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni ehdottaa ihastumaan uuteen. Miten se tapahtuu? 

Itse ihastuin reilu neljä vuotta sitten yhteen ihmiseen, ihastuin todella voimakkaasti, mutta siitäkään jutusta ei tullut mitään, vaikka aluksi näytti lupaavalta. Eikä ollut syynä se, että en itse olisi tehnyt aloitetta tai muuten toiminut. Nyt aikaa on kulunut tosiaan nelisen vuotta, mutta en ole vieläkään ihastunut toiseen. Olen yrittänyt, ja on ollut pari suhdettakin - näissä en ollut oikeasti ihastunut, mutta yritin olla kiinnostunut ja yritin saada jotain iloa irti suhteista. En ole enää ehkä varsinaisesti ihastunut, mutta ei mieleni silti ole tuosta pettymyksestä ja surusta toipunut. Eikä ole kyse siitä, että minulla olisi kyseisestä ihmisestä vääristynyt ihannekuva - tiedostan etenkin nyt myöhemmin hyvinkin hänen huonoja puoliaan, mutta ei se silti ole palauttanut mieltäni sellaiseen tilaan, että ihastuminen toiseen onnistuisi. Tämä yksi ihminen kolahti aikoinaan todella kovasti, hän liikautti minussa jotain syvästi - ja toista vastaavaa ei ole tullut. Kaikki muut tuntuvat vaan tylsiltä ja tavanomaisilta, eikä kenenkään kanssa tunnu samalla lailla siltä, kuin olisi ns. tullut kotiin, ja samaan aikaan olisi vielä mieletön kemia ja kipinöinti. Kaikki muut ovat vain kivoja ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on kiva ja helppo olla, mutta kun olen kokenut paljon voimakkaamman, merkityksellisemmän ja säväyttävämmänkin tunteen, niin muut vaan tuntuvat kovin laimeilta.

Suhteisiin kyllä näytän pääsevän, mutta en vaan ihastu, en rakastu. Suhteet sitten päättyvät, kun pikkuhiljaa kiinnostus seksiin ja läheisyyteen vähenee ja loppuu, ja huomaan että kaikki tuntuvat vain kavereilta.

Siis meneekö jotkut suhteeseen vaikka ei ole ihastunut? Jotenkin ymmärrän että jotkut menee suhteeseen jos toinen erittäin rikas, mutta joillekin siis tosiaan riittää en on mukava ja kiva. No huh.

Menee. Eivät osaa elää yksin, sosiaalinen paine ajaa suhteeseen, kullin/pillun himo, taloudelliset syyt(etenkin naisilla)j jne. monia on syitä.

Ja tietysti pakkoavioliitot ja muut järjestetyt ja ostetut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, millaisia muuveja ei tule tehdä, ettei synny väärinkäsityksiä.

En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta itselleni toimii parhaiten varovainen lähestyminen, tai se että itse lähestyn. Kiinnostuksen osoittaminen ihan sillä, että haluaa viettää mun kanssani aikaa ja on kiinnostunut juttelemaan. En halua että mun iholleni pyrkii ennen kuin oon siihen valmis. Mikään ensitreffeiltä suoraan sänkyyn ei ole mun juttuni.

Jollekin toiselle toimii joku muu. - ap

Opettavaista. Uskotko enemmän sähköön vai kemiaan ihmissuhteissa? :)