Nyt kaikki ideat kehiin kuinka unohdetaan ihastus!

No uutta tilalle tietty. Ainakin sänkyyn ja siitä ehkä pientä ihastustakin perään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään muu ei auta kun uusi ihastus :/

Yhtä älykästä kuin että velka maksetaan uudella velalla. Kyllä siitä parhaiten pääsee niin että maksaa velan kerralla pois. Eli rohkeasti vain kysymään vaikka kahville, kävi niin tai näin. Joko käy hyvin ja hän suostuu, tai sitten ei. Jokatapauksessa kituminen loppuu. Uusi ihastus ei sitä ainakaan ratkaise, olette pian samassa pisteessä senkin kanssa.

Hyvä neuvo, mutta ei kohdallani toimiva. Ajattelen tehneeni kiinnostukseni riittävän selväksi. Sen takia olisikin parempi päästä eteenpäin. - ap

Eli olet nainen. Mikäli olet sellainen "sosiaalinen" nainen niin merkkisi eivät välttämättä ole kovinkaan selviä miesnäkökulmasta. Olin tekemisissä tällaisen naisen kanssa, joka oli hyvin nauravainen, flirttaileva ja välillä fyysinenkin niiden miesten kanssa joiden seurassa viihtyi kaveritasolla. Ei näyttänyt siis olevan mitään kiinnostuksen merkkejä ne vaikka niistä olisi hyvinkin saattanut erehtyä. Itsekin alkuun kuvittelin, että oli muusta kyse, mutta sitten kun sen naisen tyylin oppi niin haihtui ne kuvitelmat. Mietinkin, että mitähän ne hänen kiinnostuksen merkit sitten mahtavat olla, kaipa kysyy suoraan kahville tai jotain sillä muusta ei todellakaan olisi ottanut selvää. Jos taas et ole tällainen nainen ja olet osoittanut erityiskäytöstä vain tätä ihastusta kohtaan, niin sitten taitaa olla pahemman luokan putkiaivo vain kyseessä, tai ei kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ihastus olisi halunnut tavata. Ihan näin vuosien ja vuosien jälkeen. Mietittiin, että miksei päädytty yhteen. Lähetin hänelle jopa kuvani. Sain myös hänen kuvansa.

Mun kuva oli parin vuoden takaa. Olin sillon vähän pienempi kuin nykyään. Hän oli edelleen sievä kuin mikä.

Jostain syystä hän alkoi kuitenkin keskusteluissa arvostemaan kokoani yms . En kehdannut sanoa, että olen nykyään vielä paljon tuhdimmassa kunnossa, kuin lähettämässäni kuvassa.

Ei ollut oikein edellytyksiä jälleen näkemiselle. Näin olen ajatellut. Harmittaa silti.

Miksi harmittaa? Jos sait kuulla negatiivista arvostelua vaiheessa, jossa pitäisi vielä olla vieraskoreutta, olisit takuulla saanut saman katon alla asuessa. Jos nyt olisi kaikessa hienoudessaan edes kelpuuttanut.

Itse ainakin haluan ihmisen, jonka/ joka pilke silmäkulmassa vielä vanhanakin taputtelee innolla mun roikkuvaa ja ryppyistä peppuani! :D - ap

Kun syö hyvin, niin ryppyjä ei edes tule... Tai ne on vaan semmosia isompia. Onhan se hyvä, jos joku pitää hienona :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No... sua taitaa haluttaa tuo henkilö aika paljon..

Saako kysyä? Miten tuo on tapahtunut? Eikös lihominen yleensä karkoita kaikki....

Tämä ei nyt yhtään auta, mutta olkoon.

Sanotaanko näin, että alkuun pidin jopa vähän m*lkkuna tyyppinä, MUTTA sitten näin jotain, joka muutti mun mielipiteeni. Tajusin, ettei olekaan sellainen kun olin kuvitellut, vaan on hyvä ja kunnollinen ihminen.

Oon nähnyt aika monenlaisia ja monenlaista, ja on vahva tunne siitä, että hän on hyvä ihminen johon voisin luottaa. En pidä sellaista itsestäänselvyytenä. Tämän takia en meinaa saada rauhaa. Uskon että hänellä olisi muutakin tarjottavaa kuin kaunis/komea ulkokuori. - ap

Luottamus on kyllä minustakin tärkeä asia. Ikävää, jos sen menettää vaikka väärinkäsityksen vuoksi. Niinkin kun voi käydä.

Jossain toisaalla mietittiin, onko ystävyys mahdollista miehen ja naisen välillä. Niinpä. Osoittautuuko se liian vaikeaksi.

Tunnen erään, joka mietti työpaikalleen menoa napapaidassa. No senhän tietää mitä siitä seurasi.

Mulle noi erilaiset tunteet ihmissuhteissa vaikuttaa syömiseen.

Tekee mieli vähän kaikkea, enkä tahdo saada kylliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No... sua taitaa haluttaa tuo henkilö aika paljon..

Saako kysyä? Miten tuo on tapahtunut? Eikös lihominen yleensä karkoita kaikki....

Tämä ei nyt yhtään auta, mutta olkoon.

Sanotaanko näin, että alkuun pidin jopa vähän m*lkkuna tyyppinä, MUTTA sitten näin jotain, joka muutti mun mielipiteeni. Tajusin, ettei olekaan sellainen kun olin kuvitellut, vaan on hyvä ja kunnollinen ihminen.

Oon nähnyt aika monenlaisia ja monenlaista, ja on vahva tunne siitä, että hän on hyvä ihminen johon voisin luottaa. En pidä sellaista itsestäänselvyytenä. Tämän takia en meinaa saada rauhaa. Uskon että hänellä olisi muutakin tarjottavaa kuin kaunis/komea ulkokuori. - ap

Luultavasti tyyppi on juuri niin mulkku, kuin miltä ensin vaikuttikin, mutta nyt vain katselet häntä ruusunpunaisten lasien läpi. Miksi yrität viesteissäsi häivyttää sitä, että kyse on miehestä?

Aikaa se vie, mutta kyllä siitä yli pääsee :)

Itse ihastuin/rakastuin korviani myöten yhteen tyyppiin vuosia sitten, jo heti alussa hän sai minut raivon partaalle, mutta joku juttu oli, että ne hyvät tunteet oli myös aivan järjettömän hyviä. Itkuja on itketty, päätöksiä tehty, ajatuksia, että en ikinä pääse yli on koettu, mutta nyt pikkuhiljaa olen oikeasti alkanut päästä yli. Ajatuksissa ihastus on edelleen päivittäin, mutta enemmän ajatukset alkavat olla sitä, mikä ko. ihmisessä ärsyttää jne. eli aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mitään ei ole menetettävänä, nolaat itsesi ihastuksen edessä. Katsot ja varmistat että se pitää sinua nolona. Meet sen viereen hikisenä, pahanhajuisena ja puhut jotain sekavaa siitä miten Donald Trump on USAn älykkäin presidentti ja just sen oranssi iho on mielestäsi tosi hottis yksityiskohta.

Mut jos ihastus on samaa mieltä...

Älä halua mitään. Oletko oikeasti tehnyt lähentymisissä jotain oikeeta?

Ei kukaan lue ajatuksia eikö ole sääntöä siitä miten lähennytään, mutta pidän henkkoht ihmisistä jotka ilmaisevat itsensä panikoimatta ja suoraan.

Itselläkin työsarkaa siinä asiassa.

Ole rohkea Aikuinen.

Mieti treffit valmiiksi ja esitä kutsu.

Sillähän siitä pääset.

Täällä moni ehdottaa ihastumaan uuteen. Miten se tapahtuu? 

Itse ihastuin reilu neljä vuotta sitten yhteen ihmiseen, ihastuin todella voimakkaasti, mutta siitäkään jutusta ei tullut mitään, vaikka aluksi näytti lupaavalta. Eikä ollut syynä se, että en itse olisi tehnyt aloitetta tai muuten toiminut. Nyt aikaa on kulunut tosiaan nelisen vuotta, mutta en ole vieläkään ihastunut toiseen. Olen yrittänyt, ja on ollut pari suhdettakin - näissä en ollut oikeasti ihastunut, mutta yritin olla kiinnostunut ja yritin saada jotain iloa irti suhteista. En ole enää ehkä varsinaisesti ihastunut, mutta ei mieleni silti ole tuosta pettymyksestä ja surusta toipunut. Eikä ole kyse siitä, että minulla olisi kyseisestä ihmisestä vääristynyt ihannekuva - tiedostan etenkin nyt myöhemmin hyvinkin hänen huonoja puoliaan, mutta ei se silti ole palauttanut mieltäni sellaiseen tilaan, että ihastuminen toiseen onnistuisi. Tämä yksi ihminen kolahti aikoinaan todella kovasti, hän liikautti minussa jotain syvästi - ja toista vastaavaa ei ole tullut. Kaikki muut tuntuvat vaan tylsiltä ja tavanomaisilta, eikä kenenkään kanssa tunnu samalla lailla siltä, kuin olisi ns. tullut kotiin, ja samaan aikaan olisi vielä mieletön kemia ja kipinöinti. Kaikki muut ovat vain kivoja ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa on kiva ja helppo olla, mutta kun olen kokenut paljon voimakkaamman, merkityksellisemmän ja säväyttävämmänkin tunteen, niin muut vaan tuntuvat kovin laimeilta.

Suhteisiin kyllä näytän pääsevän, mutta en vaan ihastu, en rakastu. Suhteet sitten päättyvät, kun pikkuhiljaa kiinnostus seksiin ja läheisyyteen vähenee ja loppuu, ja huomaan että kaikki tuntuvat vain kavereilta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut tuntuvat vaan tylsiltä ja tavanomaisilta, eikä kenenkään kanssa tunnu samalla lailla siltä, kuin olisi ns. tullut kotiin.

Oliko sulla hyvä koti jossa tulit nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi ja jossa oli hyvä olla? Jos ei, pysähtyisin tämän tunteen äärelle. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No... sua taitaa haluttaa tuo henkilö aika paljon..

Saako kysyä? Miten tuo on tapahtunut? Eikös lihominen yleensä karkoita kaikki....

Tämä ei nyt yhtään auta, mutta olkoon.

Sanotaanko näin, että alkuun pidin jopa vähän m*lkkuna tyyppinä, MUTTA sitten näin jotain, joka muutti mun mielipiteeni. Tajusin, ettei olekaan sellainen kun olin kuvitellut, vaan on hyvä ja kunnollinen ihminen.

Oon nähnyt aika monenlaisia ja monenlaista, ja on vahva tunne siitä, että hän on hyvä ihminen johon voisin luottaa. En pidä sellaista itsestäänselvyytenä. Tämän takia en meinaa saada rauhaa. Uskon että hänellä olisi muutakin tarjottavaa kuin kaunis/komea ulkokuori. - ap

Luultavasti tyyppi on juuri niin mulkku, kuin miltä ensin vaikuttikin, mutta nyt vain katselet häntä ruusunpunaisten lasien läpi. Miksi yrität viesteissäsi häivyttää sitä, että kyse on miehestä?

Ei ollut ruusunpunaiset lasit vielä silloin, kun asian tajusin.

Ehkä siksi että ihastukseni on nainen ja yritän siksi tietoisesti luoda mielikuvaa miehestä? Tai sitten ihastukseni onkin mies? Onko sillä muka jotain merkitystä? - ap

Tänne ei taida enää tulla uusia vinkkejä alkuperäiseen aiheeseen liittyen. Toimin siis seuraavalla tavalla:

1. Kokeilen jotain uutta lajia. Ainakin mahdollisesti kiva kokemus, vaikka ei harrastukseksi asti olisi.

2. Heitän jonkun kehun. :D Tai ainakin olen mahdollisimman kiinnostuneen oloinen jos siihen tilaisuus tulee.

3. Pidän silmät auki ja annan mahdollisuuden uusille kivoille tyypeille. Sehän voit olla vaikka sinä. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut tuntuvat vaan tylsiltä ja tavanomaisilta, eikä kenenkään kanssa tunnu samalla lailla siltä, kuin olisi ns. tullut kotiin.

Oliko sulla hyvä koti jossa tulit nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi ja jossa oli hyvä olla? Jos ei, pysähtyisin tämän tunteen äärelle. - ap

Oli. Lapsuuteni oli onnellinen ja välit vanhempiin ovat edelleen hyvät. Sain olla kotona oma itseni, minun kanssa leikittiin, minulle luettiin, minua pidettiin sylissä ja oli turvallista ja huoleton lapsuus. En tiedä johtiko tuo "tulla kotiin" -kuvaukseni nyt harhaan, tarkoitin siis vaan sitä että hänen kanssaan oli vaan todella hyvä ja ihana olla, ja tuntui luontevalta ja siltä, että juuri siinä halusin olla. En keksinyt muutakaan vertausta kuin että tuntui kuin olisin tullut kotiin, mutta ehkä se oli vääränlainen kielikuva.

Joo ei, lapsuudessani ei ollut mitään vikaa tai ongelmia. Tuskin se nyt siitä johtuu, etten pysty niin helposti ihastumaan kehen tahansa. Melkein jopa luulen, että ne, joilla oli enemmän ongelmia kiintymyssuhteissa lapsena, ihastuvat helpommin, kun hakevat jotain kompensaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Aikaa se vie, mutta kyllä siitä yli pääsee :)

Itse ihastuin/rakastuin korviani myöten yhteen tyyppiin vuosia sitten, jo heti alussa hän sai minut raivon partaalle, mutta joku juttu oli, että ne hyvät tunteet oli myös aivan järjettömän hyviä. Itkuja on itketty, päätöksiä tehty, ajatuksia, että en ikinä pääse yli on koettu, mutta nyt pikkuhiljaa olen oikeasti alkanut päästä yli. Ajatuksissa ihastus on edelleen päivittäin, mutta enemmän ajatukset alkavat olla sitä, mikä ko. ihmisessä ärsyttää jne. eli aika auttaa.

Millaset piirteet sinua ärsyttää ihmisissä? Ovatko ne ulkonäköön, käyttäytymiseen tms liittyviä?

Ilmeisesti eri ominaisuuksia, kuin mihin ihastuu, jos oikein ymmärrän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut tuntuvat vaan tylsiltä ja tavanomaisilta, eikä kenenkään kanssa tunnu samalla lailla siltä, kuin olisi ns. tullut kotiin.

Oliko sulla hyvä koti jossa tulit nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi ja jossa oli hyvä olla? Jos ei, pysähtyisin tämän tunteen äärelle. - ap

Oli. Lapsuuteni oli onnellinen ja välit vanhempiin ovat edelleen hyvät. Sain olla kotona oma itseni, minun kanssa leikittiin, minulle luettiin, minua pidettiin sylissä ja oli turvallista ja huoleton lapsuus. En tiedä johtiko tuo "tulla kotiin" -kuvaukseni nyt harhaan, tarkoitin siis vaan sitä että hänen kanssaan oli vaan todella hyvä ja ihana olla, ja tuntui luontevalta ja siltä, että juuri siinä halusin olla. En keksinyt muutakaan vertausta kuin että tuntui kuin olisin tullut kotiin, mutta ehkä se oli vääränlainen kielikuva.

Joo ei, lapsuudessani ei ollut mitään vikaa tai ongelmia. Tuskin se nyt siitä johtuu, etten pysty niin helposti ihastumaan kehen tahansa. Melkein jopa luulen, että ne, joilla oli enemmän ongelmia kiintymyssuhteissa lapsena, ihastuvat helpommin, kun hakevat jotain kompensaatiota.

Kotiin tuleminen on just oikea kielikuva poikkeuksellisen ihmisen kohtaamiseen. Asioita kirjaimellisesti tulkitsevat ehkä ymmärtävät sen eri tavoin, mutta se on silti hyvä ilmaisu. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Tänne ei taida enää tulla uusia vinkkejä alkuperäiseen aiheeseen liittyen. Toimin siis seuraavalla tavalla:

1. Kokeilen jotain uutta lajia. Ainakin mahdollisesti kiva kokemus, vaikka ei harrastukseksi asti olisi.

2. Heitän jonkun kehun. :D Tai ainakin olen mahdollisimman kiinnostuneen oloinen jos siihen tilaisuus tulee.

3. Pidän silmät auki ja annan mahdollisuuden uusille kivoille tyypeille. Sehän voit olla vaikka sinä. - ap

Upeat kankut muuten sulla. :)

Näinkö.... Joskus tullu mieleen että kirjoitettuna sanat on aika erilaisia kuin puhuttuna. Puhuminen ei ole niin kriittistä, kuin se mitä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne ei taida enää tulla uusia vinkkejä alkuperäiseen aiheeseen liittyen. Toimin siis seuraavalla tavalla:

1. Kokeilen jotain uutta lajia. Ainakin mahdollisesti kiva kokemus, vaikka ei harrastukseksi asti olisi.

2. Heitän jonkun kehun. :D Tai ainakin olen mahdollisimman kiinnostuneen oloinen jos siihen tilaisuus tulee.

3. Pidän silmät auki ja annan mahdollisuuden uusille kivoille tyypeille. Sehän voit olla vaikka sinä. - ap

Upeat kankut muuten sulla. :)

Näinkö.... Joskus tullu mieleen että kirjoitettuna sanat on aika erilaisia kuin puhuttuna. Puhuminen ei ole niin kriittistä, kuin se mitä lukee.

Taidan säästää johonkin toiseen hetkeen tuollaiset kehut. Ajatukset meinaa nyt karata väärille raiteille ja tarkoitus oli unohtaa. En kestä! - ap

Välttely, välttely ja välttely. Jos seuraat ihastustasi somessa niin some tauolle. Järjestä elämäsi niin, että siinä on mahdollisimman vähän sellaista, mikä muistuttaa hänestä. Kyllä se ajan kanssa helpottaa :-). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut tuntuvat vaan tylsiltä ja tavanomaisilta, eikä kenenkään kanssa tunnu samalla lailla siltä, kuin olisi ns. tullut kotiin.

Oliko sulla hyvä koti jossa tulit nähdyksi, kuulluksi, rakastetuksi ja jossa oli hyvä olla? Jos ei, pysähtyisin tämän tunteen äärelle. - ap

Oli. Lapsuuteni oli onnellinen ja välit vanhempiin ovat edelleen hyvät. Sain olla kotona oma itseni, minun kanssa leikittiin, minulle luettiin, minua pidettiin sylissä ja oli turvallista ja huoleton lapsuus. En tiedä johtiko tuo "tulla kotiin" -kuvaukseni nyt harhaan, tarkoitin siis vaan sitä että hänen kanssaan oli vaan todella hyvä ja ihana olla, ja tuntui luontevalta ja siltä, että juuri siinä halusin olla. En keksinyt muutakaan vertausta kuin että tuntui kuin olisin tullut kotiin, mutta ehkä se oli vääränlainen kielikuva.

Joo ei, lapsuudessani ei ollut mitään vikaa tai ongelmia. Tuskin se nyt siitä johtuu, etten pysty niin helposti ihastumaan kehen tahansa. Melkein jopa luulen, että ne, joilla oli enemmän ongelmia kiintymyssuhteissa lapsena, ihastuvat helpommin, kun hakevat jotain kompensaatiota.

Ei johtanut ja oli hyvä kielikuva. Mukavaa että olet saanut hyvät lähtökohdat elämälle. Pidetään peukut pystyssä että löytäisit henkisen kodin jonkun toisen ihmisen luota. - ap