Lue keskustelun säännöt.
Miksi keittiö on nykyisin yhtä kuin tiskipöytä ja liesi olohuoneen seinustalla?
Mihin katosivat erilliset, ovelliset keittiöt, joissa ei tarvinnut kokkailla pepun kolahdellessa sohvaan?
Kommentit (674)
Mielenterveyskommentti kirjoitti:
Elämän ja kuoleman kysymys: muiden keittiöt/ kodit/ vaatteet/ hiukset/ perseet/ puolisot jne.
Mitäs jos hankitte kukin juuri sellaisen keittiön kuin haluatte ja annatte muiden toimia samoin. Samaa periaatetta voi soveltaa muuhunkin, ja säilyy sopu.
Kyllä se harmituksen aihe voipi olla, jos asuntokaupoilla järjestään kaikki asunnot ovat sellaisia jota ei itselleen haluaisi. Siitä kai tässä kyse on, eikä toisten perseistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyskommentti kirjoitti:
Elämän ja kuoleman kysymys: muiden keittiöt/ kodit/ vaatteet/ hiukset/ perseet/ puolisot jne.
Mitäs jos hankitte kukin juuri sellaisen keittiön kuin haluatte ja annatte muiden toimia samoin. Samaa periaatetta voi soveltaa muuhunkin, ja säilyy sopu.
Entäs jos jätät lukematta keskustelut, on sinun helpompi elää. Ajattelet vain omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästetään tilaa ja kalliita neliöitä.
Sekä tehdään kokkaamisesta sosiaalinen tilanne sen sijaan, että yleensä vaimo piiloutuu yksin keittiöön kokkaamaan perheen tai vieraiden viihtyessä olohuoneessa.
Kuka siinä kohtaa aloittaa kokkaamiset kun vieraat ovat jo paikalla?
Kaikki täytyy olla valmiina, tietenkii. Yllätysvieraat saavat tyytyä vesilasiin.Tätä minäkin olen ihmetellyt tässä perustelussa, että avokeittiö on parempi vieraiden kannalta, kun on mukavampi kokkailla yhdessä. Jos minä menen vieraaksi, niin minä oletan, että ruoat ovat valmiina :D En minä halua, että siinä vaiheessa minulle tungetaan veitsi käteen ja käsketään pilkkomaan sipulia saarekkeen äärelle. Kaipa olen näin 30-vuotiaana auttamattoman vanhanaikainen.
Muutenkin korona-aika on viimeistään opettanut, että mieluummin otan toimivan arjen ja sitten kärvistelen, jos vieraita tulee. Jos vieraita käy edes viisi kertaa vuodessa, niin siitä jää silti 360 päivää vuodessa, jolloin keittiö on ihan vaan asukkaiden omassa käytössä. Mieluummin otan toimivat ratkaisut noille 360 päivälle, kiitos.
Mua ahdistaa nuo kylät, joissa passataan kuin ruustinnaa. Tykkään tehdä yhdessä nyyttäriperiaatteella. Kukin tuo jotain ja kaikki valmistellaan yhdessä.
On paljon rennompaa eikä pönötetä jäykkänä ihmettelemässä, tarjoillaanko eteen vai ei.
Meillä vieraat saa lasin käteen ja jotain snäksiä eteen ja voivat hengailla keittiön isolla sohvalla kun me viimeistellään ruokia. Pönötys on siitä kaukana. Joskus tehdään yhdessä, joskus ei.
Mulle tulisi sellainen olo että kun saavun kutsusta klo 19 ja mulle lyötäisiin snacksit kouraan ja käskettäisiin sohvalle pois jaloista ja isäntäväki hääräisi ruokien parissa että olen tullut liian aikaisin ja että miksi minua ei pyydetty puoli tuntia myöhemmin.
35-vuotias.
Meillä juodaan yleensä aperitiivit ennen kuin käydään syömään ja ruoka on harvemmin sellaista että voisi odottaa valmiina vieraita, vaan viimeistely ainakin tehdään vasta kun syöjät ovat saapuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän se, kun tungetaan, eikä oikeasti etsitä toimivaa ratkaisua. Miten neliöt voivat olla nykyään alle sata neliömetriä? Kyllä siinä jostain tingitään.
Jos on erillinen keittiö, sen kyllä pitää olla tarpeeksi suuri, että mahtuu oikea ruokapöytä. Jos on avokeittiö, niin sen ei tule olla sohvassa kiinni, jotta voi keittiöksi kutsua.
En muuten ymmärrä miten toi sotku voi olla ongelma erillisessä keittiössä. Helpostihan ne jäljet siinä samalla siivoaa. Ei ole tapana jättää mihinkään huoneeseen sotkuja.
En ymmärrä minäkään, miten kokatessa saa aikaan sotkua. Mä siivoan koko ajan jälkiäni, huuhtelen tai panen koneeseen kaikki astiat ja välineet samantien ja raaka-aineet kaappiin tai jääkaappiin. Siksi ruuanlaittoni alkaa melkein aina tiskikoneen tyhjentämisellä 😂
Kun ruoka on valmis, keittiökin on siisti.Mutta kukin tavallaan eikä kaikki ole loogisia ja käytännöllisiä.
Mutta on tämä Suuri Keittiösota mainio esimerkki siitä, miten pieniä on suomalaisten ongelmat.
Etkö ihan oikeasti ymmärrä? En oikein usko, aikuinen ihminen kuitenkin ja kaikkea. Tai no, onhan meitä toki monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.
Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia.
Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tätä keittiöasiaa on vaikeaa mieltää kysymykseksi, jonka voisi yleistäen ratkoa kaikissa asuntotyypeissä. Ymmärrän toki, että joku ehkä absoluuttisesti haluaa erillisen keittiön kaiken muun kustannuksella, ja joku muu taas vaikka saunan, mutta luulen, että suurimmalle osalle keittiöasia painottuu suhteessa asunnon muihin ominaisuuksiin. Tämän takia tässä ketjussa on minusta vähän hassua ohipuhumista: osa katsoo asiaa pienten paikkakuntien suurten omakotitalojen näkökulmasta, ja toiset taas ahtaiden kaupunkiasuntojen näkökulmasta. Tilanne näissä on aika eri.
Jos minulla olisi mahdollisuus saada valtava omakotitalo, itseänikään ei haittaisi, jos siinä olisi erillinen, iso keittiö, ja sitten vielä ruokailusali, jonne voisi joskus kattaa paremmat ateriat. Toisaalta pienempään kerrostaloasuntoon en missään tapauksessa haluaisi erillistä keittiötä, koska omasta näkökulmastani se tuhlaisi hirvittävästi neliöitä. En mielelläni tarjoaisi ruokavieraille ruokaa keittiössä, eikä kerrostalokeittiöön isoa illallispöytää mahtuisikaan, eli jonnekin muualle asuntoon pitäisi vielä saada iso illallispöytä. Erillisen keittiön kanssa tähän menisi hirveästi tilaa, joka sitten taas tekisi muusta asunnosta tavattoman ahtaan.
Luultavasti kyllä suunnittelisin omaan käyttööni lähes millaiseen asuntoon vain lähtökohtaisesti avokeittiön, koska se mahdollistaa seurustelun samalla kun hoitaa ruokaa pöytään (tai laittelee jälkiruokaa tarjolle tms.) ja ylipäänsä perheen seurustelun samalla kun arjessa kokataan. Mutta tosiaan jos tilaa olisi loputtomasti, voisi jonkinlainen iso tavallinenkin keittiö, ja sitten erillinen ruokasali tulla kysymykseen.
Inhoan avokeittiöitä. Joidenkin elämään ne sopii. Meillä tehdään usein miehen kanssa vuorotellen ruokaa, ja olis se nyt ihan naurettavaa istua samassa huoneessa sohvalla jos toinen kokkaisi selän takana. Kaikki äänet koneista ja kiehumisesta kuuluu, vesihöyry ja rasva tulee sohvalle asti. En osaisi edes sisustaa olkkaria, jossa on yhdellä seinällä keittiö (senkö takia kaikilla on niin samanlainen sisustus tällä hetkellä?)
Minulle täydellinen on 50-luvun fiksusti suunniteltu kaksio, jossa on erillinen keittiö. Harmi, että monissa vanhoissa taloissa on remontoitu keittiö avomalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YIT:llä on myynnissä Espoossa uudiskohde, jossa ainakin muutama 74 m2 kokoinen kolmio siten että keittiö on erillinen huoneensa. Keittiöön mahtuu pohjakuvan perusteella myös ruokapöytä. Jos olisi varaa, ostaisin heti tuon huoneiston ko taloyhtiöstä. Ei yhtään huvita että keittiö on rivi kaappeja olkkarissa kuten nyt meillä valitettavasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästetään tilaa ja kalliita neliöitä.
Sekä tehdään kokkaamisesta sosiaalinen tilanne sen sijaan, että yleensä vaimo piiloutuu yksin keittiöön kokkaamaan perheen tai vieraiden viihtyessä olohuoneessa.
Kuka siinä kohtaa aloittaa kokkaamiset kun vieraat ovat jo paikalla?
Kaikki täytyy olla valmiina, tietenkii. Yllätysvieraat saavat tyytyä vesilasiin.Tätä minäkin olen ihmetellyt tässä perustelussa, että avokeittiö on parempi vieraiden kannalta, kun on mukavampi kokkailla yhdessä. Jos minä menen vieraaksi, niin minä oletan, että ruoat ovat valmiina :D En minä halua, että siinä vaiheessa minulle tungetaan veitsi käteen ja käsketään pilkkomaan sipulia saarekkeen äärelle. Kaipa olen näin 30-vuotiaana auttamattoman vanhanaikainen.
Muutenkin korona-aika on viimeistään opettanut, että mieluummin otan toimivan arjen ja sitten kärvistelen, jos vieraita tulee. Jos vieraita käy edes viisi kertaa vuodessa, niin siitä jää silti 360 päivää vuodessa, jolloin keittiö on ihan vaan asukkaiden omassa käytössä. Mieluummin otan toimivat ratkaisut noille 360 päivälle, kiitos.
Mua ahdistaa nuo kylät, joissa passataan kuin ruustinnaa. Tykkään tehdä yhdessä nyyttäriperiaatteella. Kukin tuo jotain ja kaikki valmistellaan yhdessä.
On paljon rennompaa eikä pönötetä jäykkänä ihmettelemässä, tarjoillaanko eteen vai ei.
Meillä vieraat saa lasin käteen ja jotain snäksiä eteen ja voivat hengailla keittiön isolla sohvalla kun me viimeistellään ruokia. Pönötys on siitä kaukana. Joskus tehdään yhdessä, joskus ei.
Mulle tulisi sellainen olo että kun saavun kutsusta klo 19 ja mulle lyötäisiin snacksit kouraan ja käskettäisiin sohvalle pois jaloista ja isäntäväki hääräisi ruokien parissa että olen tullut liian aikaisin ja että miksi minua ei pyydetty puoli tuntia myöhemmin.
35-vuotias.
Meillä juodaan yleensä aperitiivit ennen kuin käydään syömään ja ruoka on harvemmin sellaista että voisi odottaa valmiina vieraita, vaan viimeistely ainakin tehdään vasta kun syöjät ovat saapuneet.
Voi luoja näitä sepustuksia. Vieraat juo aperitiivi ja isäntäväki häärää kyökissä essu uumoilla, siinä on vieraitten kivaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remppa ja muutto Vancouver on mun lemppariohjelma ja siinä naiset vaativat ehdottomasti avokeittiön (with island) koska ovat yksin pienten lasten kanssa ja eivät pysty vahtimaan niitä erillisestä keittiöstä.
Iso avoin tila jossa lapset voivat leikkiä, äiti tekee ruokaa ja samalla pystyy vahtimaan useampaa taaperoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästetään tilaa ja kalliita neliöitä.
Sekä tehdään kokkaamisesta sosiaalinen tilanne sen sijaan, että yleensä vaimo piiloutuu yksin keittiöön kokkaamaan perheen tai vieraiden viihtyessä olohuoneessa.
Kuka siinä kohtaa aloittaa kokkaamiset kun vieraat ovat jo paikalla?
Kaikki täytyy olla valmiina, tietenkii. Yllätysvieraat saavat tyytyä vesilasiin.Tätä minäkin olen ihmetellyt tässä perustelussa, että avokeittiö on parempi vieraiden kannalta, kun on mukavampi kokkailla yhdessä. Jos minä menen vieraaksi, niin minä oletan, että ruoat ovat valmiina :D En minä halua, että siinä vaiheessa minulle tungetaan veitsi käteen ja käsketään pilkkomaan sipulia saarekkeen äärelle. Kaipa olen näin 30-vuotiaana auttamattoman vanhanaikainen.
Muutenkin korona-aika on viimeistään opettanut, että mieluummin otan toimivan arjen ja sitten kärvistelen, jos vieraita tulee. Jos vieraita käy edes viisi kertaa vuodessa, niin siitä jää silti 360 päivää vuodessa, jolloin keittiö on ihan vaan asukkaiden omassa käytössä. Mieluummin otan toimivat ratkaisut noille 360 päivälle, kiitos.
Mua ahdistaa nuo kylät, joissa passataan kuin ruustinnaa. Tykkään tehdä yhdessä nyyttäriperiaatteella. Kukin tuo jotain ja kaikki valmistellaan yhdessä.
On paljon rennompaa eikä pönötetä jäykkänä ihmettelemässä, tarjoillaanko eteen vai ei.
Meillä vieraat saa lasin käteen ja jotain snäksiä eteen ja voivat hengailla keittiön isolla sohvalla kun me viimeistellään ruokia. Pönötys on siitä kaukana. Joskus tehdään yhdessä, joskus ei.
Mulle tulisi sellainen olo että kun saavun kutsusta klo 19 ja mulle lyötäisiin snacksit kouraan ja käskettäisiin sohvalle pois jaloista ja isäntäväki hääräisi ruokien parissa että olen tullut liian aikaisin ja että miksi minua ei pyydetty puoli tuntia myöhemmin.
35-vuotias.
Meillä juodaan yleensä aperitiivit ennen kuin käydään syömään ja ruoka on harvemmin sellaista että voisi odottaa valmiina vieraita, vaan viimeistely ainakin tehdään vasta kun syöjät ovat saapuneet.
Voi luoja näitä sepustuksia. Vieraat juo aperitiivi ja isäntäväki häärää kyökissä essu uumoilla, siinä on vieraitten kivaa olla.
Kaikki ollaan siinä samassa keittiössä ja seurustellaan. Pystyn viimeistelemään ruokaa ja puhumaan samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tätä keittiöasiaa on vaikeaa mieltää kysymykseksi, jonka voisi yleistäen ratkoa kaikissa asuntotyypeissä. Ymmärrän toki, että joku ehkä absoluuttisesti haluaa erillisen keittiön kaiken muun kustannuksella, ja joku muu taas vaikka saunan, mutta luulen, että suurimmalle osalle keittiöasia painottuu suhteessa asunnon muihin ominaisuuksiin. Tämän takia tässä ketjussa on minusta vähän hassua ohipuhumista: osa katsoo asiaa pienten paikkakuntien suurten omakotitalojen näkökulmasta, ja toiset taas ahtaiden kaupunkiasuntojen näkökulmasta. Tilanne näissä on aika eri.
Jos minulla olisi mahdollisuus saada valtava omakotitalo, itseänikään ei haittaisi, jos siinä olisi erillinen, iso keittiö, ja sitten vielä ruokailusali, jonne voisi joskus kattaa paremmat ateriat. Toisaalta pienempään kerrostaloasuntoon en missään tapauksessa haluaisi erillistä keittiötä, koska omasta näkökulmastani se tuhlaisi hirvittävästi neliöitä. En mielelläni tarjoaisi ruokavieraille ruokaa keittiössä, eikä kerrostalokeittiöön isoa illallispöytää mahtuisikaan, eli jonnekin muualle asuntoon pitäisi vielä saada iso illallispöytä. Erillisen keittiön kanssa tähän menisi hirveästi tilaa, joka sitten taas tekisi muusta asunnosta tavattoman ahtaan.
Luultavasti kyllä suunnittelisin omaan käyttööni lähes millaiseen asuntoon vain lähtökohtaisesti avokeittiön, koska se mahdollistaa seurustelun samalla kun hoitaa ruokaa pöytään (tai laittelee jälkiruokaa tarjolle tms.) ja ylipäänsä perheen seurustelun samalla kun arjessa kokataan. Mutta tosiaan jos tilaa olisi loputtomasti, voisi jonkinlainen iso tavallinenkin keittiö, ja sitten erillinen ruokasali tulla kysymykseen.
Miten kauan sen jälkiruoan esillepano vie, että sitä varten pitää olla rivi keittiökaappeja olkkarissa?
Minä annostelen valmiiksi kaiken minkä voi, jos ruokana on pihvit, ne mieheni paistaa nk. lautasille, muu on valmista ja lämmitetyissä tarjoiluastioissa. Joskus miehet menevät seuraksi keittiöön ja tuovat lautaset tullessaan, käryt jne. jää sinne keittiöön. Kaasuhella on ehdoton, sillä teet nopeasti ja lämpötila on aina sopiva. Kaksoisuuni myös ehdoton.
Vierailija kirjoitti:
Sehän se, kun tungetaan, eikä oikeasti etsitä toimivaa ratkaisua. Miten neliöt voivat olla nykyään alle sata neliömetriä? Kyllä siinä jostain tingitään.
Jos on erillinen keittiö, sen kyllä pitää olla tarpeeksi suuri, että mahtuu oikea ruokapöytä. Jos on avokeittiö, niin sen ei tule olla sohvassa kiinni, jotta voi keittiöksi kutsua.
En muuten ymmärrä miten toi sotku voi olla ongelma erillisessä keittiössä. Helpostihan ne jäljet siinä samalla siivoaa. Ei ole tapana jättää mihinkään huoneeseen sotkuja.
Meillä on 4h+k+s 87 neliöö. Keittiöön mahtuu kuuden hengen pöytä silti (erillinen vaikka alle 10 v vanha talo) , vessa ja kph on erikseen ja saunakin tilava. Ainoa mikä puuttuu on vaatehuone. Mut 95% uusista asunnoista on huonolla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän se, kun tungetaan, eikä oikeasti etsitä toimivaa ratkaisua. Miten neliöt voivat olla nykyään alle sata neliömetriä? Kyllä siinä jostain tingitään.
Jos on erillinen keittiö, sen kyllä pitää olla tarpeeksi suuri, että mahtuu oikea ruokapöytä. Jos on avokeittiö, niin sen ei tule olla sohvassa kiinni, jotta voi keittiöksi kutsua.
En muuten ymmärrä miten toi sotku voi olla ongelma erillisessä keittiössä. Helpostihan ne jäljet siinä samalla siivoaa. Ei ole tapana jättää mihinkään huoneeseen sotkuja.
Meillä on 4h+k+s 87 neliöö. Keittiöön mahtuu kuuden hengen pöytä silti (erillinen vaikka alle 10 v vanha talo) , vessa ja kph on erikseen ja saunakin tilava. Ainoa mikä puuttuu on vaatehuone. Mut 95% uusista asunnoista on huonolla pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
YIT:llä on myynnissä Espoossa uudiskohde, jossa ainakin muutama 74 m2 kokoinen kolmio siten että keittiö on erillinen huoneensa. Keittiöön mahtuu pohjakuvan perusteella myös ruokapöytä. Jos olisi varaa, ostaisin heti tuon huoneiston ko taloyhtiöstä. Ei yhtään huvita että keittiö on rivi kaappeja olkkarissa kuten nyt meillä valitettavasti on.
Ja tässä kaikessahan ei vielä edes oteta huomioon sitä, että tyylisuunnat, värit, ja kodinkoneet kuluvat. Jossain vaiheessa se olkkarin takaseinällä möllöttävä avokeittiö on ihan hirveän näköinen epämuodikkaine pintoineen ja kulahtaneine koneineen, joita ei kuitenkaan kaikilla ole vara alvariinsa vaihtaa ja muodistaa. Umpikeittiö on armollinen siitäkin, että sinne voi jemmata sen vähän välitilassa toistaiseksi olevan keittiökokonaisuuden sillä aikaa, kun kerää taas rahaa siihen uudistukseen. Vuokra-asunnoissa tämä tulee olemaan iso ongelma jatkossa, kun ei vuokraaja halua jatkuvasti uusia keittiötä ja vuokralainen joutuu tyytymään kamalaan vanhaan takaseinäkeittiöön, joka olisi häveliäästi seinien takana piilossa vähän vanhemmassa talossa olevassa vuokra-asunnossa. Kenties vanhoissa taloissa olevat vuokra-asunnot vielä nousevat arvoon arvaamattomaan ihan vain jo umpikeittiöiden ansiosta.
No mietipä sitä, kun on ahkera biojätelajittelija, on pieni asunto, on kuuma kesäpäivä eikä tarvitse olla niin kuumakaan, kun biojäteastia alkaa lemuta ja hedelmäkärpäsiä joka paikassa.
Juuri tämä itseäni avokeittiössä inhottaa. Kestämätön ajatus, että elää samassa tilassa koko ajan sen mätänevän biojätteen kansssa. Siellä se sitten kuplii ihan sohvan ja selän takana, kun katsoo telkkaria.
Parempi ratkaisu sekin, että siinä avokeittiössä on edes se sellainen puolen seinän korkuinen tiski välissä, joka vähän tekee hajurakoa ja kahden tilan tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Remppa ja muutto Vancouver on mun lemppariohjelma ja siinä naiset vaativat ehdottomasti avokeittiön (with island) koska ovat yksin pienten lasten kanssa ja eivät pysty vahtimaan niitä erillisestä keittiöstä.
Iso avoin tila jossa lapset voivat leikkiä, äiti tekee ruokaa ja samalla pystyy vahtimaan useampaa taaperoa.
Ja lasten on leikittävä just olkkarissa?
Meidän lasten lempileikkipaikka pieninä oli keittiö, jos äitikin kerran siellä puuhaili. Se olikin kätevää, koska keittiössä oli tilaa touhuta ja samalla lapset oppivat pienestä asti pieniä keittiöhommia samalla. Aina ei tartte katsoa sitä telkkaria olkkarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästetään tilaa ja kalliita neliöitä.
Sekä tehdään kokkaamisesta sosiaalinen tilanne sen sijaan, että yleensä vaimo piiloutuu yksin keittiöön kokkaamaan perheen tai vieraiden viihtyessä olohuoneessa.
Kuka siinä kohtaa aloittaa kokkaamiset kun vieraat ovat jo paikalla?
Kaikki täytyy olla valmiina, tietenkii. Yllätysvieraat saavat tyytyä vesilasiin.Tätä minäkin olen ihmetellyt tässä perustelussa, että avokeittiö on parempi vieraiden kannalta, kun on mukavampi kokkailla yhdessä. Jos minä menen vieraaksi, niin minä oletan, että ruoat ovat valmiina :D En minä halua, että siinä vaiheessa minulle tungetaan veitsi käteen ja käsketään pilkkomaan sipulia saarekkeen äärelle. Kaipa olen näin 30-vuotiaana auttamattoman vanhanaikainen.
Muutenkin korona-aika on viimeistään opettanut, että mieluummin otan toimivan arjen ja sitten kärvistelen, jos vieraita tulee. Jos vieraita käy edes viisi kertaa vuodessa, niin siitä jää silti 360 päivää vuodessa, jolloin keittiö on ihan vaan asukkaiden omassa käytössä. Mieluummin otan toimivat ratkaisut noille 360 päivälle, kiitos.
Mua ahdistaa nuo kylät, joissa passataan kuin ruustinnaa. Tykkään tehdä yhdessä nyyttäriperiaatteella. Kukin tuo jotain ja kaikki valmistellaan yhdessä.
On paljon rennompaa eikä pönötetä jäykkänä ihmettelemässä, tarjoillaanko eteen vai ei.
Meillä vieraat saa lasin käteen ja jotain snäksiä eteen ja voivat hengailla keittiön isolla sohvalla kun me viimeistellään ruokia. Pönötys on siitä kaukana. Joskus tehdään yhdessä, joskus ei.
Mulle tulisi sellainen olo että kun saavun kutsusta klo 19 ja mulle lyötäisiin snacksit kouraan ja käskettäisiin sohvalle pois jaloista ja isäntäväki hääräisi ruokien parissa että olen tullut liian aikaisin ja että miksi minua ei pyydetty puoli tuntia myöhemmin.
35-vuotias.
Meillä juodaan yleensä aperitiivit ennen kuin käydään syömään ja ruoka on harvemmin sellaista että voisi odottaa valmiina vieraita, vaan viimeistely ainakin tehdään vasta kun syöjät ovat saapuneet.
Jos kutsun vieraita kotiini syömään jollain kellonlyömällä, teen sellaista ruokaa että se on valmiina sillä kellonlyömällä (esim. ruokaa joka vain paranee muhiessaan) ja tarvitsee vain nostaa pöytään. Tai sitten kutsun heidät kanssani kokkaamaan. En itse viihtyisi yhtään paikassa, missä isäntäväki häärää ruoan parissa ja itse istun lasi kädessä miettimässä että miksi olen täällä katsomassa kun toiset tekee kotitöitä. Mutta näköjään monet tykkää ja eipä siinä. Jokainen tyylillään eikös vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.
Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia.
Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.
No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa.
Olen 26-vuotias ja aikuisiällä vanhemmilta pois muuton jälkeen asunut kolmessa eri kerrostaloasunnossa.
Kaikki nämä 60-luvun taloista, myös ensimmäinen suhteellisen pieni yksiö. Nimenomaan tuon takia että haluan erillisen keittiön, en halua kokata olohuoneessa.