Miten joku jaksaa yrittää yliopistoon yli kaksi vuotta yliopppilaaksi kirjoittamisen jälkeen?

Pyrin yliopistoon 20 vuotta yo-tutkinnon jälkeen. Ei ongelmaa. Toki minulla on jo yksi tutkinto, mutta kuitenkin.

Asuin ja työskentelin vuoden ulkomailla. Sitten sain vakituisen työn ihan ok palkalla ja työnkuvalla. Sitten hain yliopistoon, kävin valmennuskurssin - pkpisteillä sisään. Itsenäinen elämä ja työnteko oli ihan arkea. Nyt mitä vanhemmaksi tulen, sitä arvokkaampana elämänkokemuksena noita vuosia pidän. Ei jäänyt nuoruus elämättä tai maailma näkemättä.

Teatterikorkeaan ja lääkikseen taitaa aika moni hakea useita kertoja, ja siltikään ei kaikki pääse niihin. Jos ap:sta ei ole pääsykokeisiin vuoden kuluttua lukiosta valmistumisesta, niin eipä hänesta taida olla yleensäkkään opiskelemaan?