Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä nyt sitten muka reilu työnjako (vauvanhoito)
28.09.2020 |
Minä ja vaimoni haluamme molemmat lapsen, ja olemme suunnitelleet asiaa yhdessä jo jonkin aikaa.
Vaimo otti tänään puheeksi perhevapaat ja yöheräilyt, tai siis tarkemmin sanottuna niiden jakamisen. Pakko myöntää että en ollut edes ajatellut että niitä jaettaisiin, vaan olen ajatellut että isälle on vain se lyhyt isyysvapaa ja sen jälkeen äiti hoitaa yöheräilyt jotta isä jaksaa käydä töissä.
Vaimoni on kuitenkin sitä mieltä, että ilman muuta jaamme perhevapaat 50-50 ja yövalvomiset jaetaan siten, että arkiyöt valvoo kotona oleva ja viikonloppuyöt se joka käy töissä. Näin yövalvomiset menisivät kutakuinkin tasan.
Tehdäänkö muissakin perheissä näin? Minusta tämä vaimon ehdotus kuulostaa periaatteessa ihan tasapuoliselta, mutta jotenkin vähän erikoiselta.
Kommentit (68)
Meillä ei jaettu. Ajattelin, että kun mies käy töissä, niin nukkukoon.
Kun olin vuoden herännyt joka yö viisi kertaa, olin kiukkuinen, kireä, vapiseva hermoraunio, joka lähes vihasi miestään. Kyllä se siitä sitten meni ohi, mutta jäljet jäi psyykeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi on viisas, kun otti asian puheeksi jo ennen raskautumista. Moni nainen olettaa sinisilmäisesti että isäkin osallistuu, mutta joutuu myöhemmin pettymään.
Kannattaa sen kotiin jäävän unista pitää välillä tosiaan myös huolta. Muuten käy vielä niin että yksinhuoltajana saa hoitaa heräilyt että duunit ihan itekseen, aina..
Jos kaipaatte selkeää työnjakoa niin ehkä toinen nukkuu rauhassa pe-la yön ja toinen la-su? Tämä kuulostaisi minusta tasapuolisemmalta ratkaisulta.
Lähteekö vaimo synnäriltä tekemään 40 tuntista työviikkoa? Olettaen että sinä teet?
Teette miten teette, mutta kannattaa sinun ainakin välillä hoitaa vauvaa ihan yksin ensinnäkin siksi, että syntyy luonteva side vauvaan, ja toiseksi siksi, että saat kosketuspintaa ja siten myötäelämiskykyä vaimon tilanteeseen (se auttaa parisuhteeseen), ja kolmanneksi siksi, että vaimokin saa välillä nukkua täydet yöunet. Muuten teillä on ero edessä aika pian ja vaimo alkaa vihata sinua.
Yleisesti ottaen uskon, että äideillä on biologisesti paremmat edellytykset pienen vauvan hoitoon ja myös siihen yöheräilyyn. Imettäminen on helpompaa kuin pullorumba. Mutta ihan oikeasti: hoida välillä, ja ihan oma-aloitteisesti. Yhteinen lapsi kuitenkin. Ja yhteinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaettu. Ajattelin, että kun mies käy töissä, niin nukkukoon.
Kun olin vuoden herännyt joka yö viisi kertaa, olin kiukkuinen, kireä, vapiseva hermoraunio, joka lähes vihasi miestään. Kyllä se siitä sitten meni ohi, mutta jäljet jäi psyykeen.
Tuo on tosi yleinen ajatus, että työssäkäyvän uni on tärkeämpää kuin kotona olevan.
Fakta on kuitenkin se, että uni on ihmisen perustarve siinä missä ruoka ja vesi. Se kotona oleva tarvitsee siis yhtä paljon unta kuin työssä käyväkin, joten yövalvomiset on käytännössä pakko jakaa (ellei ole niin rikas että voi palkata lastenhoitajan hoitamaan yösyötöt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan reilulta kuulostaa sen työssä käyvän vinkkelistä: saa nukkua 5 yötä rauhassa, se toinen vain 2. Luulis kelpaavan kelle vain.
Valitettavasti yleensä ei kelpaa, ja se kotona oleva (yleensä äiti) joutuu valvomaan kaikki yöt. En kyllä tajua, miksi sen töissäkäyvän unen saanti on tärkeämpää. Jos naisetkin joutuvat kärsimään univajeesta jopa vuosia ja yleensä selviävätkin siitä, niin miksi ei miehetkin? Mikä työ on sellainen, että sitä ei jaksa jos joutuu parina yönä viikossa nukkumaankin katkonaisemmin?
Äiti huolehtii arkiyöt, viikonloput jakaisin. Jompi kumpi yö säännöllisesti äidille nukkumiseen. Auttaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on menty jotakuinkin näin. Lopputuloksena parisuhde kukoistaa ja lapsilla on isään yhtä läheinen suhde kuin minuun. Jos ero jostain syystä kumminkin tulisi, antaisin mukisematta vuoroviikot.
Suosittelen lämpimästi. Näin kun mennään, niin et löydä itseäsi yksiöstä ihmettelemässä, mihin ne vaimo ja lapset katosi.
P.S. Muista myös, että kotityöt eivät kuulu kotona olevalle, vaan ne tehdään yhdessä illalla. Omaa vapaa-aikaa myös molemmille saman verran!
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaettu. Ajattelin, että kun mies käy töissä, niin nukkukoon.
Kun olin vuoden herännyt joka yö viisi kertaa, olin kiukkuinen, kireä, vapiseva hermoraunio, joka lähes vihasi miestään. Kyllä se siitä sitten meni ohi, mutta jäljet jäi psyykeen.
Minäkin aloin vihata miestä vauvavuoden aikana. Ja tosiaan ei heräillyt öisin, muutti yläkertaan että ”saa edes joskus nukkua rauhassa.” Häntä ärsytti kun heräsi kuitenkin vauvan huutoon vaikka minä hoidin kaikki yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jaettiin juuri noin, että työssä käyvä hoiti yöheräämiset viikonloppuisin ja kotona oleva viikolla. Kotona olevan on pakko saada mahdollisuus nukkua normaalit yöunet edes joskus, muuten kutsuu lataamo. Tai olisi kutsunut ainakin meillä. Sitä ei vaan voi käsittää millaista se valvominen on pidemmän päälle, jos ei itse joudu sitä kokemaan. Pahimmillaan olin niin väsynyt, etten kyennyt enää nukahtamaan ollenkaan, sain aistiharhoja ja minulla oli itsetuhoisia ajatuksia.
Ajattelin juuri noin ja annoin miehen nukkua. Siperia kuitenkin opetti, että mitkään äitihormonit eivät suojele ihmisen psyykeä vuoden valvomiselta. Kannattaa panostaa molempien vanhempien keskeytyksettömään nukkumiseen, muut hommat ja kotityöt ovat ihan toisarvoisia tämän seikan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti huolehtii arkiyöt, viikonloput jakaisin. Jompi kumpi yö säännöllisesti äidille nukkumiseen. Auttaa jaksamaan.
Ei kuulosta kovin reilulta, että isä saisi nukkua kuusi yötä viikossa mutta äiti vain yhden.
Se valvoo kumpi jaksaa. Äidillä yleensä hormonit auttaa siinä hommassa sen ekat kahdeksan kuukautta.
Paha mennä vuoroja jakamaan jos toinen on paljon huonompi valvomaan kuin toinen.
Jos lapsi on imetyksellä, on vaikeampi jakaa niitä yöherätyksiä edes viikonloppuisin mutta jos lapsi on pullolla tai huolii myös pulloa niin en näkisi ongelmaa siinä että työssäkäyvä hoitaa viikonloppuyöt. Jos imetyksen puolesta ei ole estettä että työssäkäyvä hoitaa viikonlopun yöt mutta ei halua valvoa voisi mielestäni sitten mahdollistaa toisen nukkumisen muuten viikonloppuna. Ei olisi myöskään pahitteeksi ihan viikollakin mahdollistaa toisen nukkumista töiden jälkeen jos toinen sitä tarvitsee.
Meinasitko ap oikeasti, että vaimosi olisi ilman yöunia koko vauvavuoden ja sinä saisit vedellä sikeitä rauhassa?
Meillä ainakin mies todennut rehellisesti, että hänen työssäkäyntinsä on kevyempää kuin (meidän tapauksessa kahden) lapsen hoito kotona ja on ihan mukisematta sen vuoksi varsin tasapuolisesti jakanut yövalvomisten taakkaa. Molempien uni on yhtä tärkeää! Naisten ei pitäisi väheksyä omaa rooliaan.
Vierailija kirjoitti:
Se valvoo kumpi jaksaa. Äidillä yleensä hormonit auttaa siinä hommassa sen ekat kahdeksan kuukautta.
Paha mennä vuoroja jakamaan jos toinen on paljon huonompi valvomaan kuin toinen.
Eli jos äiti ilmoittaa ettei nyt vaan jaksa niin isä valvoo kaikki yöt?
No ei me ihan tasan jaettu mutta silleen että kotona olijakin sai välillä nukkua ihan täydet yöunet.