Lue keskustelun säännöt.
Palstanainen, kuvaile itsesi
28.09.2020 |
Toisen ketjun innoittamana:
Millainen olet luonteeltasi? Minkä näköinen olet? Tumma vai vaalea? Ammattialasi, luonteesi ja pituutesi? Perhesuhteesi? Elämäsi motto?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöltäni olen ihan tavallinen nelikymppinen suo(mi)hirviö. Pitkä tumma tukka, korkeat poskipäät, isot siniset silmät. Ei tatuointeja tms, ja muutenkin tyylini on enemmän klassisen naisellinen kuin mitään muuta. Mitat 167/55/75B.
Luonteeltani olen hyväntuulinen, rento ja ahkera. Työskentelen lääketieteellisessä tutkimuksessa ja tienaan ihan riittävästi ylläpitääkseni haluamaani elintasoa. Sosiaaliset tarpeenikin täytän aika pitkälti töissä, joten vapaa-ajalla hengailen enimmäkseen itsekseni. Läheisiä ystäviä on kolme, näemme silloin kun kullakin on sellaiseen aikaa. Perhettä minulla ei ole eteen, taakse eikä sivuille.
Motto: pitää tietää se, kun ei tiedä.
Miksi naiset aina mainitsevat korkeat poskipäät?
Mikä juttu tämä on?
M79
Yksityiskohta kasvoissa, jota pidetään melko universaalisti kauniina ja viehättävänä (ainakin näin länsimaissa)? Naiset osaavat kiinnittää tähän ehkä miehiä enemmän tietoista huomiota, koska poskipäiden meikkaaminen korkeammaksi on peruskauraa. Miehet menevät sillä mitä isi ja äiti antoivat eivätkä ehkä niin tietoisesti asiaa ajattele. Mun veikkaus ohiksena.
Ymmärrän että tuo on naisten oma juttu. Mutta kun nainen vastaa miehelle humble brag-tyyppisellä postauksella jossa kehutaan omaa ulkonäköä ja elintasoa, niin eikö silloin ole luontaisempaa listata joitain muita asioita?
Tällä naisella on korkeat poskipäät (kait?). Mihin uskoisit että miehen huomio kiinnittyy ensimmäisenä. Poskipäihin?
https://qph.fs.quoracdn.net/main-qimg-59e31e7aeea680174be8c79580ee03c5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pieni ja liikunnallinen, kulttuurista ja muodista pitävä viiskymppinen. Nuorena näytin nuorelta Angelica Hustonilta, nyt vanhempana näytän vain "erikoiselta". Tykkään myös kaikista vuodenajoista, luonnossa liikkumisesta, elokuvista ja valokuvaamisesta. Olen INTP.
30v, pitkä suora ja värjäämätön ruskea tukka keskijauksella, keskimittainen ja bmi 22, semi-urheilullinen, pukeudun tavallisiin farkkuihin ja t-paitoihin/pitkähihaisiin, meikkaan yleensä kevyesti, kaikin puolin keskinkertainen ihmisenä, parisuhteessa ja lapseton, vakituisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöltäni olen ihan tavallinen nelikymppinen suo(mi)hirviö. Pitkä tumma tukka, korkeat poskipäät, isot siniset silmät. Ei tatuointeja tms, ja muutenkin tyylini on enemmän klassisen naisellinen kuin mitään muuta. Mitat 167/55/75B.
Luonteeltani olen hyväntuulinen, rento ja ahkera. Työskentelen lääketieteellisessä tutkimuksessa ja tienaan ihan riittävästi ylläpitääkseni haluamaani elintasoa. Sosiaaliset tarpeenikin täytän aika pitkälti töissä, joten vapaa-ajalla hengailen enimmäkseen itsekseni. Läheisiä ystäviä on kolme, näemme silloin kun kullakin on sellaiseen aikaa. Perhettä minulla ei ole eteen, taakse eikä sivuille.
Motto: pitää tietää se, kun ei tiedä.
Miksi naiset aina mainitsevat korkeat poskipäät?
Mikä juttu tämä on?
M79
Yksityiskohta kasvoissa, jota pidetään melko universaalisti kauniina ja viehättävänä (ainakin näin länsimaissa)? Naiset osaavat kiinnittää tähän ehkä miehiä enemmän tietoista huomiota, koska poskipäiden meikkaaminen korkeammaksi on peruskauraa. Miehet menevät sillä mitä isi ja äiti antoivat eivätkä ehkä niin tietoisesti asiaa ajattele. Mun veikkaus ohiksena.
Ymmärrän että tuo on naisten oma juttu. Mutta kun nainen vastaa miehelle humble brag-tyyppisellä postauksella jossa kehutaan omaa ulkonäköä ja elintasoa, niin eikö silloin ole luontaisempaa listata joitain muita asioita?
Tällä naisella on korkeat poskipäät (kait?). Mihin uskoisit että miehen huomio kiinnittyy ensimmäisenä. Poskipäihin?
https://qph.fs.quoracdn.net/main-qimg-59e31e7aeea680174be8c79580ee03c5
No tässä tullaan ikuisuuskysymyksien äärelle, että miksi kumpikin sukupuoli ei mene täydellisesti toisen pään sisään ja kirjoita juuri siitä näkökulmasta sitä tekstiään. Jokainen kirjoittaa siitä käsin minkä ajattelee tärkeimmäksi mainita. Ei varmaan sen vakavampaa. :)
Sorry ohis!
Olen kai ääri-introvertti, tai sitten muuten vain yksinviihtyvää sorttia. Nautin kyllä ystävieni seurasta, mutta minulle täysin sopiva tapaamisväli on vaikka vain parikin kertaa vuodessa. Muutamia tapahtumia ja sukujuhlia lukuunottamatta vietänkin ison osan vuodesta yksin neljän seinän sisällä puuhastellen omia juttujani. Minulla ei ole juuri koskaan tylsää.
Ja koska olen (pitkäaikais)työtön, niin "vapaa-aikaa" kyllä sitten löytyykin... Leijonaosa siitä menee netissä. Mutta kun sarjojen katselun, lukemisen ja musiikin kuuntelemisenkin hoidan pääasiassa netin kautta, niin liekö ihmekään. Enkä kyllä netin ulkopuolelta keksisikään kovin montaa itselleni sopivaa yksilöharrastusta, ottaen huomioon, että olen harrastajana enemmän (viihteen)kuluttaja kuin tekijä. YouTube lie se kaikista pahin addiktio ja "timesink". Mutta AV:lla en vietä niin paljoa aikaa kuin ehkä luulisi!
Olen nk. ikisinkku, ja vela (jos sillä on väliä). Välit sukulaisiin ovat ihan hyvät, mitä nyt heitäkään en jaksaisi tavata ns. "muuten vaan", eli olen ottanut asiakseni kyläillä merkkipäivinä ja jouluna. Äitiäni tapaan vähän useammin, mutta hän onkin minulle se kaikista läheisin, joten ne tapaamiset ovat siinä mielessä vaivattomia. Kavereita on mukaan tarttunut pääasiassa peruskoulusta, sekä jokuselta kurssilta päälle parikymppisenä. Onneksi ovat pääasiassa ymmärtäväistä sorttia. :D
Ulkonäöstä... 175cm, vaa'alla en ole käynyt vuosiin. Vaaleanruskeat, alaselkään asti ulottuvat (koskaan) värjäämättömät hiukset, sammaleenvihreät silmät. En meikkaa enkä juuri muutenkaan laittaudu. Mekoilla mennään kesät talvet, talvella vain paksuimpien mahdollisten villasukkisten kanssa. Näytän usein ehkä vähän homssuiselta. Ilmeitä minulla on tasan kaksi, ja ne ovat täydelliset ääripäät: ilmeetön (monen mielestä vihaisen tai väsyneen näköinen), tai sitten jimcarreymäinen naamanvääntely. Arjessa "suosin" ensimmäistä. Vaikka kuulokkeissani soisi millainen purkkapoppi, näytän silti ulospäin kolme päivää valvoneelta kirkonpolttajalta.
Joku muu täällä kuvasi itseään "jalat maassa mutta pää pilvissä", ja se on itseasiassa minunkin kohdallani hyvin osuva kuvaus. Olen lapsesta saakka ollut haaveilija ja "haihattelija", ja vielä näin aikuisenakin "vietän enemmän aikaa pääni sisällä kuin sen ulkopuolella", jos ymmärrätte. :D Elämän itsessään otan aika sellaisena kuin se tulee, päivä kerrallaan. Monen muun silmin minä ja elämäni saatamme vaikuttaa tylsiltä, mutta hepä eivät näekään pääni sisään. :P
Ja onpa minussa näköjään jaarittelijankin vikaa... :D
Mottoni olkoon vaikkapa carpe noctem, sillä carpe diem on p**seestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat "jalat maassa mutta pää pilvissä"-kirjoittajat ovat mielenkiintoisen oloisia naisia joilla on rikas sisäinen maailma.
Plussaa myös pituudesta ja näyttävyydestä.
Harmi vain kun tämän tyyppiset naiset ovat harvemmin tyytyväisiä elämäänsä, vaan haaveissa on menevä ja ekstrovertti prinssi joka ottaa mukaansa ja ohjaa laivan kohti seikkailuja ympäri maailmaa.
Tämä on harmillisin juttu naisissa, koska tokihan ekstrovertit menijänaiset haluavat sen saman seikkailijakapteenimiehen myös.
Eli (tässäkin asiassa) naisia on monenlaisia, mutta mieheltä toivotaan aina sitä samaa.
Kirjoitin itse nuo viestit 29 ja 36. Eli olen se toinen "jalat maassa mutta pää pilvissä" tyyppi. Viestiin 67 voisi sanoa sen, että itse en ainakaan hae mitään meneväistä ekstroverttiä todellakaan vaan mielummin rauhallista ja sellaista omantien kulkijaa. En halua myöskään sitä, että toinen on mikään todella rohkea tai muuten sellainen täysin vastakohta minulle. Tärkeintä minusta on se, että toinen kohtelee hyvin ja on valmis tekemään jotain asioita kanssani. Mieluummin niin, että yhdessä tehdään ja autetaan toisiamme kuin se, että toinen paljon esim rohkeampi ihminen saa vetää minua perässään. Ei se niin toimi. Itse yritän olla myös tyytyväinen elämääni, vaikka se vaikeaa välillä onkin. Tähän ei silti liity muut kuin kaikki oman elämän harmit yms ja en siis haluaisi kaataaa niitä toisen niskaan tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaunis, 160cm/48kg pitkillä hiuksilla ja ruskeilla silmillä. Työskentelen kokoaikaisesti ja samalla opiskelen korkeakoulussa.
Luonne on siviilissä aika leppoinen, en jaksa turhia stressata ja tykkään yksinolosta. Töissä ja koulussa sitten menenkin kuin elohiiri, joka ehkä selittää valtavan tarpeen rentoutua.
Palstalla käyn tylsyyttäni: yleensä keskustelen ihan asiallisesti, mutta silloin tällöin saatan lähteä provoamaan jos vastapuolen mielipide on täysin absurdi.
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienikokoinen, siro, hoikka, isot rinnat, sporttinen (urheilen 10 t viikossa, rasvaprosentti 22/%, kerron tämän kun AV naiset haukutaan aina siiderivalaaksi (en juo olutta, enkä siideriä )
Pitkätukkainen, hyvä ja hyvin palkattu työ, luen paljon ja seuraan politiikkaa, taloutta, historiaa.Luonteeltani ole. Kiltti, rauhallinen ja kunnollinen luonne. Lapsirakas ja perhekeskeinen. Hyvin naisellinen, pukeudun töissä aina hameeseen ja korkkareihin, tosin ns business tyyliin, johtuen työstäni.
Silti tykkään illalla joskus tulla tänne palstalle ihmettelemään näitä juttuja! Kurkistus johonkin ihmemaa OZ, jota en tunnnista olemassa olevaksi.
Tällaiseksi kuvailisin unelmanaiseni. Siksi en usko että voisit olla aito 😅
Eipä yllätä, että ensirivillä ”hoikka ja isorintainen” + rasvaprosentti mainittu on palstamiehen unelmanainen. :D
Miksi se on niin hankala käsittää ja hyväkayä että hoikka mutta isorintainen ja lihaksikaspyllyinen (=sporttisen muodokas) nainen on erittäin monen miehen makuun? On niitä joille vaan se kelpaa, ja niitä joille kelpaa muukin. Mutta miksi ihmeessä se olisi jollain tapaa erikoista tai huomionarvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen palsta-addiktoitunut keski-ikäinen nainen. Liikunnan avulla pysyn sopusuhtaisena ja tyylini on klassinen. Työni itsessään on mielenkiintoista, mutta nykyisin jatkuva kiire ja erilaiset vaatimukset uuvuttavat. Mottoni on klassinen kuten tyylini: se, mikä ei tapa, vahvistaa. Näin ainakin toivon olevan, koska niin paljon olen vaikeuksia voittanut ilman apua.
Olen nopea, pienehkö ja muistutan luonteeltani kissaa. En jaksa laumoja, enkä tykkää kauhean takertuvista ihmisistä. Muodostan aina itse omat mielipiteeni, oli valtaosa ihmisistä mitä mieltä tahansa. Tämän takia en koskaan ole ollut oikein mikään tiimityöntekijä. En mielistele ketään. En myöskään komentele ketään, mutta en pidä yhtään jos minua komennellaan.
Tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Mutta kun tykästyn johonkin (harvaan), näytän sen todella. Olen hieman salaperäinen ja minulla on rikas sisäinen maailma. Minulla on suuret silmät ja pienet kädet.
Yksityiskohta kasvoissa, jota pidetään melko universaalisti kauniina ja viehättävänä (ainakin näin länsimaissa)? Naiset osaavat kiinnittää tähän ehkä miehiä enemmän tietoista huomiota, koska poskipäiden meikkaaminen korkeammaksi on peruskauraa. Miehet menevät sillä mitä isi ja äiti antoivat eivätkä ehkä niin tietoisesti asiaa ajattele. Mun veikkaus ohiksena.