Onko kukaan tehnyt sitä, että on yks kaks vain irtisanonut itsensä koska on kyllästynyt työhönsä
Itsellä tulee mieleen välillä tällainen.
Miten se toisi helpottavan ja onnellisen olon. Hetkeksi.
Kriiseilen välillä koska koen työni raskaaksi ja olen menettänyt mielenkiintoni.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Olen jo pitkään miettinyt, että on niitä jotka miettii, ja niitä jotka tekee. Nää mammapalstoilla miettijät eivät koskaan löydä rohkeutta tehdä asian eteen jotain, ja ne jotka mammapalstoilla väittävät tehneensä näin, eivät todennäköisesti ole oikeasti uskaltaneet kuitenkaan.
Olen tehnyt, eikä voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa että uskooko joku palstalla sen olevan totta :)
Olin joo. Mut nyt on lapset omillaan, eikä enää ole pakko. Moni yksineläjä ulisee osaansa, muttei todella tee mitään korjatakseen tilanteen. Lopulta kituutetaan vanhuuskin stadissa vaikka samalla eläkkeellä voisi elää muualla mukavasti.
Olin terveydenhuoltoalalla, tein määräaikaista ja kun vakkaria tarjottiin muutama kk sitten niin en tarttunut mahdollisuuteen. Tällä hetkellä nautin vielä pienistä lapsistani ja hoidan kotia, ihanaa!675
Kerran töissä meni totaalisen hermo ja marssin esimiehen huoneeseen, ilmoitin etten aio enää jatkaa tätä paskaa ja tämä oli tässä. Lähdettiin siltä seisomalta keskustelemaan kahdenkesken tunniksi ja onnistui ympäri puhumaan päätökseni. Olen yhä töissä kyseisessä firmassa.
On lähdetty kätellen kiitettynä ja ovet paukkuen.
Seuraavaksi eläkkeelle muutaman kuukauden päästä.
Kyllä ja en ole katunut päivääkään.
Juu, kerran ja oli loistopäätös. Tunnelma siinä lafkassa oli järkyttävän masentava, johtaminen huonoa ja epäjohdonmukaista. Pomo ehkä kaksnaamaisin hahmo, jonka tiedän.
En lähtenyt tyhjän päälle, vaan uusi paikka ja soppari (samalta alalta) tehtynä. Sillä tiellä edelleen ja nyt on ollut muutos mielessä jo pitkään. Tällä kertaa pitäisi vaihtaa kokonaan alaa.
80-, 90- luvuilla (90-luku laman jälkeen) ja 2000-luvun alussa tiedän monta jotka tekivät noin. Syitä riitti, etsittiin itseä, haluttiin taukoa työelämästä, matkusteltiin yms. Tänä päivänä ihmiset tuppaa pitämäään työstään kiinni koska uuden työpaikan löytäminen ja saaminen ei ole pelkästään omasta tahdosta kiinni. Koronan takia moni tulee ""vapautetuksi" työnteon ikeestä tahtomattaan.
Melkein kaksi vuotta sitten irtisanottuna voin sanoa ettei tää herkkua ole. Ansiosidonnainen loppuu just eikä toivoakaan uudesta työpaikasta. Alkaa vitsit olla oikeasti vähissä millä ruokin itseni ja perheen sekä missä asutaan.
Kyllä kahdesti. Talouden takia ei tarvinnut jäädä. Molemmissa oli niin huono palkka että toimeentulotuelle jääminen ei vaikuttanut tuloihin juuri ollenkaan. Ja molemmissa koejan viimeisillä päivillä läksin.
En rahan takia niissä ollut mutta en semmosella palkalla kuuntele haukkuja suunnilleen joka päivä kun tiedän että osaan sen työn.
Onneksi sain saman alan töitä jossa on ihana työilmapiiri ja palkasta jää säästöönkin.
Vierailija kirjoitti:
80-, 90- luvuilla (90-luku laman jälkeen) ja 2000-luvun alussa tiedän monta jotka tekivät noin. Syitä riitti, etsittiin itseä, haluttiin taukoa työelämästä, matkusteltiin yms. Tänä päivänä ihmiset tuppaa pitämäään työstään kiinni koska uuden työpaikan löytäminen ja saaminen ei ole pelkästään omasta tahdosta kiinni. Koronan takia moni tulee ""vapautetuksi" työnteon ikeestä tahtomattaan.
Melkein kaksi vuotta sitten irtisanottuna voin sanoa ettei tää herkkua ole. Ansiosidonnainen loppuu just eikä toivoakaan uudesta työpaikasta. Alkaa vitsit olla oikeasti vähissä millä ruokin itseni ja perheen sekä missä asutaan.
Ensi vkolla alkaa yt.t.
50/60 saan lähteä. 55 vuotiaana en ole haluttu enää työmarkkinoilla,
Olen kyllä.
Olen myös ihan avoimesti kertonut kahdelle seuraavalle työnantajalle että jos työpaikka ei miellytä, lähden ns. kävelemään. Enkä ole mikään huippuosaaja jolle riittää töitä, tai niin varoissani että voisin elellä mukavasti ilman palkkaa. Ei ole tarvinnut, hyviä työpaikkoja ovat molemmat olleet. Työpaikka numero 2 oli n. viiden vuoden projekti, jonka tiesin jo työn aloittaessani. Työpaikassa numero 3 olen nyt.
Jos työ tekee suorastaan onnettomaksi, raha ei korvaa sitä. Minula ei ole perhettä enkä usko koskaan seurustelevani, joten miehen pääasialliset motiivittienata (naisen saaminen & perheen elättäminen) ovat pois laskuista.
Vierailija kirjoitti:
Näinä aikoina kannattaa vaan ilmoittaa esimiehelle, että jos lähtijöitä kaivataan niin olet vapaaehtoinen. Säästyt karenssilta ja samalla menee viesti firman johdolle että systeemissä on vikaa.
Näin!
mitä moraalittomuuksia täällä pohditaan!! joka iikan kuuluu pysyä nöyränä työssä ja jollei sitä ole niin vielä nöyrempänä hakea töitä, sopivaa kannustamista keksitään kyllä!!
😈😈
"Olen jo pitkään miettinyt, että on niitä jotka miettii..." Niinpä niin.
petsku kirjoitti:
mitä moraalittomuuksia täällä pohditaan!! joka iikan kuuluu pysyä nöyränä työssä ja jollei sitä ole niin vielä nöyrempänä hakea töitä, sopivaa kannustamista keksitään kyllä!!
😈😈
Laitoin viestin 38.
En ole moraaliton, kaikkien entisten työnantajien kanssa olen erittäin hyvissä väleissä.
Nykyään teen sitä mikä huvittaa, töitä kuitenkin. Päivääkään en ole ollut työtön, todella usein tulee vieläkin kyselyitä/tarjotuksia.
Olen siis 63v mies, mensan jäsen, it-hommia nykyään teen, aikoinaan montaa muutakin hommaa.
Tiedän yhden tapauksen. Minusta on parempi kehittää stressinsietokykyään ja ehkä olla murehtimatta liikaa. Itselläni olisi haaveena matkustella reppureissaten, mutta saa nähdä milloin se on taas mahdollista. Jos lokakuusta helmikuuhun on Suomessa, olisi hyvä olla työpaikka.
Kun voi tarpeeksi huonosti työpaikassa ei jää vaihtoehtoja.
Olen lähtenyt m*lkun esimiehen ikeestä enkä ole katunut päivääkään. Elämä on kantanut ja kantaa jatkossakin <3 rohkeutta
Näinä aikoina kannattaa vaan ilmoittaa esimiehelle, että jos lähtijöitä kaivataan niin olet vapaaehtoinen. Säästyt karenssilta ja samalla menee viesti firman johdolle että systeemissä on vikaa.