Onko kukaan tehnyt sitä, että on yks kaks vain irtisanonut itsensä koska on kyllästynyt työhönsä
Itsellä tulee mieleen välillä tällainen.
Miten se toisi helpottavan ja onnellisen olon. Hetkeksi.
Kriiseilen välillä koska koen työni raskaaksi ja olen menettänyt mielenkiintoni.
Kommentit (59)
Olen, mutta kyse oli koeajasta ja kyllästyminen ei ollut "tylsistymistä".
Kuusi vuotta tein kuvamallasi tavalla. Laskin, että tuilla ja säästöillä voi elää hyvää elämää ilman työelämän rajoitteita. Olen nykyään onnellinen ja tutut sanovat sen näkyvän ulospäin. Nykyään on aikaa harrastaa ja tehdä mitä huvittaa.
Korona vei työt ja ajattelin että mitään kiirettä työelämän pariin ei tässä itsellä tule pitkään aikaan olemaan. Säästöillä pärjää aivan riittävän hyvin! Testataan nyt ainakin vuosi-pari ja katsotaan sitten uudelleen miltä näyttää, että kiinnostaako koko ruljanssi enää.
Olen aina ollut hyvin työorientoitunut, mutta tänä syksynä pohtinut juuri tätä useamman kerran. Että uskaltaisiko irtisanoutua ja heittäytyä tyhjän päälle luottaen, että se unelmaduuni vielä joskus löytyy. Kun tässä töissä käydessä ei ole oikein aikaa ja energiaa etsiä uutta duunia, eikä edes pohtia, että mikä se unelmatyö olisi.
Olen kahdesti, mutta en aivan ex tempore. Ensimmäisellä kerralla menin yrittäjäkurssille ja sen jälkeen aloitin yrittäjänä, toisen kerran lopetin työt muutamaa vuotta ennen eläkeikää ja jäin säästöjeni ja omaisuuden myynnin varaan.
Olen, kahdesti.
Toisen pihalta lähdin taksilla ja mietin, että ei koskaan enää töihin. Sit erehdyin taas ja muutaman vuoden kuluttua tuli jälleen mitta täyteen. Sieltä lähdin jo omalla autolla. Kummastakaan en saanut loma-ajan palkkoja, koska en jäänyt irtisanomisajaksi. Se oli koko pennin arvoista vaan lähteä, koska kumpikin firma täysin ansaitsi sen ja onhan se tyylikästä. Vieläkin hymyilyttää; "osta ittelles jotain kivaa" -vastaus pomon huutoon lomarahoista.
Parhaita hetkiä elämässä. Minua ei kukaan omista.
Olen tehnyt. En suosittele kenellekään.
Työkaveri teki noin 8 v sitten. Luotti saavansa uuden työn tuosta vain, kunhan sellaisen haluaa. Elää nyt toimeentulotuella ja valittaa rahapulaa.
Olen tehnyt ennenkin ja aion tehdä vielä uudelleen. Ei ole mitään hinkua takaisin työelämään näin yli viisikymppisenä. Taloudellisesti pärjään kyllä.
Tein keväällä, juuri ennen koronaa. Vapauttavaa ja ihanaa, jos on raha-asiat kunnossa. Olin irtisanomisajan loppuun asti ja käyntiin kaikki ylityövapaat pois ennen irtisanoutumista, koska ne oli meillä sellaisia vapaamuotoisia sopimuksia esimiehen kanssa, niin ei varmaan olisi saanut rahana tai edes käyttää vapaana.
Suosittelen.
Kyllä, mutta hommasin sitä ennen opiskelupaikan uudelta alalta.
Ainakin tunnen tuollaisen henkilön.
Näyttävä irtisanoutuminen lämmittää vain ulko-ovelle asti.
Yksi ystävä lähti kerran töistä kesken päivän pois ja näin esti itse itseään irtisanoutumasta vihoissaan.
Ilman muuta kannattaa, jos pystyy elättämään itsensä säästöillään.
Olen, kolmasti.
Ja varmasti neljäs hetki ei ole kaukana.
N35
JhS kirjoitti:
Olen, kahdesti.
Toisen pihalta lähdin taksilla ja mietin, että ei koskaan enää töihin. Sit erehdyin taas ja muutaman vuoden kuluttua tuli jälleen mitta täyteen. Sieltä lähdin jo omalla autolla. Kummastakaan en saanut loma-ajan palkkoja, koska en jäänyt irtisanomisajaksi. Se oli koko pennin arvoista vaan lähteä, koska kumpikin firma täysin ansaitsi sen ja onhan se tyylikästä. Vieläkin hymyilyttää; "osta ittelles jotain kivaa" -vastaus pomon huutoon lomarahoista.
Parhaita hetkiä elämässä. Minua ei kukaan omista.
Lähdin kerran ekan työpäivän jälkeen.
N-77
Käyttäjä35319 kirjoitti:
JhS kirjoitti:
Olen, kahdesti.
Toisen pihalta lähdin taksilla ja mietin, että ei koskaan enää töihin. Sit erehdyin taas ja muutaman vuoden kuluttua tuli jälleen mitta täyteen. Sieltä lähdin jo omalla autolla. Kummastakaan en saanut loma-ajan palkkoja, koska en jäänyt irtisanomisajaksi. Se oli koko pennin arvoista vaan lähteä, koska kumpikin firma täysin ansaitsi sen ja onhan se tyylikästä. Vieläkin hymyilyttää; "osta ittelles jotain kivaa" -vastaus pomon huutoon lomarahoista.
Parhaita hetkiä elämässä. Minua ei kukaan omista.
Lähdin kerran ekan työpäivän jälkeen.
N-77
Vakityö olisi ollut.
N-77
Itseasiassa joo!
Tai en ihan yks kaks, koska olen hyvin varovainen ihminen, halusin jotenkin turvata selustani ettei tarvis irtisanoutuessa stressata karenssia eikä rahapulaa, jos ei heti löytys mielekästä työtä. Ja että sais pitää vaikka sapattivuoden siinä samalla.
Säästin vajaat 2 vuotta ihan älyttömän nuukasti eläen, motivaatio pihistelyyn riitti, kun pidin mielessä tavoitteeni, ja sain kun sainkin verrattaen pienestä palkasta liki 20 000 € säästöön.
No nyt se hetki on lähellä. Mulla on vielä 2 viikkoa töitä, ja sen jälkeen ei, irtisanomisilmoituksen vein pomolle juuri.
Uskomatonta mutta totta, tämä todella tapahtuu nyt!!
Hassua, meinasin juuri tehdä tällaisen aloituksen. Pyörii vain niin usein päässä että irtisanoutuisi vaan ja jäisi laakereilleen. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa ajatella töitä ainakaan nyt, lepäilisi ainakin alkuun parisen vuotta. Mutta mistä tällainen miellyttämishaluinen suorittaja saisi rohkeutta siihen.