Lue keskustelun säännöt.
Minua säälittää poikien äidit..
07.12.2013 |
Jostain syystä aina kun joku kertoo että hänelle on poika tulossa, koen että on tosi vaikeaa esittää ilahtunutta, sitä vaikeampi, jos henkilöllä on jo ennestään poika/poikia.
Ajattelen jotenkin vaistomaisesti että odottaja on varmasti pettynyt kun ei saa tyttöä ja mietin että miten voisin piristää häntä. Tiedän, että tämä on täysin naurettavaa, koska todennäköisesti odottaja on aivan innoissaan pojastaan. Itse olen aina jostain syystä toivonut myös tyttöä, joten ehkä heijastan omia toiveitani muihin. Ärsyttävää, haluan tästä eroon..
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:07"]Mä säälin kanssa mun kaveria, jolla on kaksi poikaa. Hirveitä huutajia, riehuntaa, älämölöälämölöä, rikkovat kaiken minkä käteensä saavat, ihan hirveitä kakaroita. Lelut on kaikki sotaa, tappamista, hirviötä. Leikit ovat huutamista, juoksua, tappelua, rikkomista, toistensa hakkaamista ja potkimista.
Kyllä mä sanon, etä onneks mulla on tyttöjä :-).
[/quote]
No säälisitkö siinäkin tapauksessa, jos kaverisi riehujalapset olisivatkin tyttöjä?
Eikun ainiin, sehän on mahdoton yhtälö. Tytöt on aina rauhallisia ja pojat niitä jotka riehuu.
Vitun eukko. Mulla kaksi poikaa ja ne mulle maailman rakkaimmat. Mä säälin sua ja sun tyttölapsiasi.
Minulla on kolme poikaa, aikuisia jo. Kaikki ovat jo naimisissa ja miniöistäni olen saanut ne tyttäret jotka jäivät biologisesti saamatta. Mielestäni reilu kauppa ja olen oikein tyytyväinen tilanteeseen. Bonuksena olen saanut vielä 4 upeaa lastenlastakin. Melekosesti on elämä minua siis hemmotellut. :)
Eipä mun pojat leiki sotaa, eivät tappele, mutta eivät leiki enää leluillakaan. Pojat nyt vaan sattuu kasvavan ja ne ei ole pieniä poikia enää. Tosin ne ei riitele kavereidensa kanssa niin kuin tytöillä aina jotain vääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:24"]
Mulla on taas täsmälleen päinvastoin. Varsinkin joku perhe kaupassa kolmen tytön kanssa, huhhhuh. Mietin aina, että onneks ei oo mun munaton mies.Kolmessa pojassa olisi sentään jotain ylpeilemistä, komea katras.
Juu ja mulla on molempia.
[/quote]
Siis mikä munaton mies? (: Tämä on kyllä outo palsta.
Mulle aivan sama saako joku tytön vain pojan. Eipä paljoakaan kiinnosta. Kuopus on 10v. ja esikoinen. 12v. Olen täysin ulkona noista vauvajutuista. Kummatkin poikia ja mulle maailman rakkaimmat lapset. Muutenkin istuskelen heidän huoneissaan tosi paljon ja rupatellaan mukavia. Mulla on kaksi tyttöäkin, mutta ne on kissoja ja ne on paljon helpompia ja suloisempia kuin tyttölapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono provo. Pojat ovat ihania<3 Haluaisin vielä neljännen :)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:17"]
Jostain syystä aina kun joku kertoo että hänelle on poika tulossa, koen että on tosi vaikeaa esittää ilahtunutta, sitä vaikeampi, jos henkilöllä on jo ennestään poika/poikia.
Ajattelen jotenkin vaistomaisesti että odottaja on varmasti pettynyt kun ei saa tyttöä ja mietin että miten voisin piristää häntä. Tiedän, että tämä on täysin naurettavaa, koska todennäköisesti odottaja on aivan innoissaan pojastaan. Itse olen aina jostain syystä toivonut myös tyttöä, joten ehkä heijastan omia toiveitani muihin. Ärsyttävää, haluan tästä eroon..
[/quote]
Onpahan outoja ajatusmalleja ihmisillä! Hämmentävää.. Oletteko sitten pettyneet jos lapsella on esim. Kiharat hiukset tai "väärän" värisee silmät?
Itse odotan kolmatta lasta, joka on myös poika, niin kuin kaksi edellistäkin. Lapsettomuushoitojen ja keskemenojen jälkeen olen tämän raskauden aikana itkenyt puhtaasta onnesta jo monet kerrat. Sain kokea luomuraskauden ja sen ihanan ihmeen kun saa pienen vastasyntyneen syliinsä vielä kerran.
Olen todella kiitollinen näistä kolmesta pienestä pojasta, jotka mulle on suotu. Jos kaikki olisi olleet tyttöjä olisin tuntenut aivan samoin. Olen kolmesta lapsesta äärimmäisen kiitollinen. Sukupuoli on yhtä yhdentekevä asia kuin hiustenväri.
On uskomatonta onni saada helposti lapsia. Ja jos he ovat vielä terveitä, etkä ole koskaan menettänyt vauvaa kesken raskauden, olet todella onnekas. Poikia tai tyttöjä, ei sillä ole mitään väliä, ne ovat sinun rakkaita lapsiasi, persoonia, ihania pieniä ihmeitä. Molemmat aivan yhtä hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua myös mietityttää, miksi haluat siitä säälin tunteesta eroon? Eihän siitä ole kenellekään haittaa! Mulla on 80 ke auto ja minäkin säälin joskus niitä, kenellä ei ole varaa sellaiseen. Vaikka tiedänkin, että luultavasti asialla ei ole heille merkitystä lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:56"]
Minä toivoin aina tyttöä. Esikoista odottaessani vastasin kyselijöille, ettei mitään väliä kumpi on, mutta salaa mielessäni toivoin tyttöä. Ajattelin, että perheeseen mahtuu korkeintaa yksi poika ja mikäli esikoinen on poika, en voi tehdä enempää lapsia, koska en voi ottaa riskiä, että saisin toisenkin pojan.
Liekö ajatuksillani ollut osuutta tapahtumien kulkuun. Esikoinen oli poika, mutta syntyi kuolleena. Sain siis uuden mahdollisuuden ja sen jälkeen olen saanut kolme tyttöä. Vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, että kaikella on tarkoituksensa ja että näin sen pitikin mennä. Jos esikoinen olisi syntynyt elävänä, olisin nyt yhden pojan äiti - ja kateellinen tyttöjen äideille.
[/quote]
Voi taivas.
Kunpa tyttösi vielä saisivat uuden mahdollisuuden, siis tasapainoisen äidin. Säälin koko perhettäsi, myös sinua. Et ole henkisesti kypsä äidiksi. Voi lapsiraukkojasi ja miespoloistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan loppui keskustelu lyhyeen, kun kyseenalaistettiin tyttö- ja naisviha, joka täällä rehottaa! Menkää itseenne senkin sudet!
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:08"]
Johan loppui keskustelu lyhyeen, kun kyseenalaistettiin tyttö- ja naisviha, joka täällä rehottaa! Menkää itseenne senkin sudet!
[/quote] ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:17"]
Minulla on siis myös poika tytön lisäksi. Rakastan lapsiani yhtä paljon, mutta olin pettynyt raskausaikana kun sain tietää odottavani poikaa ja siksi kai ajattelen, että muutkin kokevat samoin..
ap
[/quote]
Musta on outoa, että ajattelet muiden kokevan samoin. Ajatteletko kaikista muistakin asioista näin?
[/quote]
En toki, on ihan itsestäänselvää, että siinä missä yksi tykkää keltaisesta, toinen tykkää sinisestä. Koen tyttötoiveen vaan niin voimakkaasti että jotenkin tuntuun järkeenkäypältä, että suurin osa naisista kokisi samoin. Vähän niin kuin suurin osa ihmisistä tykkää vaikka jäätelöstä tai joulusta - vaikka ihan kaikki eivät tykkäisikään, mutta siis ajattelen että suurin osa.
ap
[/quote] Mulla ihan sama ajatus poikien suhteen ja olin ihan äimänä kun täältä joskus luin että kaikki naiset oikeasti haluaa tyttöjäkin. Tosin en sitä vieläkään usko vaan luulen sen olevan kateutta.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:07"]
Mä säälin kanssa mun kaveria, jolla on kaksi poikaa. Hirveitä huutajia, riehuntaa, älämölöälämölöä, rikkovat kaiken minkä käteensä saavat, ihan hirveitä kakaroita. Lelut on kaikki sotaa, tappamista, hirviötä. Leikit ovat huutamista, juoksua, tappelua, rikkomista, toistensa hakkaamista ja potkimista.
Kyllä mä sanon, etä onneks mulla on tyttöjä :-).
[/quote]
Minun oikeastaan kaikilla kavereilla on vain tyttöjä. Ja voi elämä miten ne kakarat käyvät hermoon! Vinkuvat ja vikisevät joka asiasta, mikään ei sovi, mikään ei onnistu, mitään ei voi tehdä paitsi vinkua, naukua ja marista. Pyörällä ei uskalleta ajaa, rullaluistimista puhumattakaan, mitään ei uskalleta ja jalkaisinkaan ei pysytä pystyssä, ja voi elämän kevät sitä huutoa kun kompuroivat omiin lomppakoipiinsa. Helvetin kitinää ja maukunaa KOKO AJAN. Vähän vanhemmat, kouluikäiset, naukuvat ja vinkuvat samaan malliin mutta lisäksi viisastelevat aikuisille ja kiusaavat muita. Ja vanhemmat vaon lässyttävät. Yhdellä kaverilla on kolme tyttöä ja hän lässyttää aikuisillekin puhuessaan, tuntuu kuin keskustelisi jonkun vajaaälyisen kanssa, vaikka hän oikeastaan on (oli) ihan fiksu.
Omat hermot ei kestä tuollaista käytöstä ollenkaan ja komennan kyllä kakaroita ihan reippaasti kun näen heidät kiusaamassa tai kun alkavat minulle viisastelemaan tai vinkumaan. Yleensä katsovat silloin suu auki kysymysmerkki naamallaan, eivät ole tottuneet siihen että pitää käyttäytyä.
Argh. Itselle olosi kyllä tyttökin ollut tervetullut, mutta olisin opettanut sille käytöstavat, en usko että tytöt automaattisesti ovat ärsyttäviä, niitä ei vain raaskita kasvattaa. No minulla on onneksi kolme hyvin käyttäytyvää, kivaa, fiksua ja helppohoitoista poikaa enkä todella kaipaa aloittajan sääliä. :D
Meillä on yksi lapsi. Minulla oli koko ajan aavistus, että poika tulee. Mies sanoi, että ei ole väliä kumpi on.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että olen tyytyväisempi että tuli poika.
Kiehtova pieni olento, ihanaa seurata kasvamista isoksi. Onhan hän vilkas, mutta hyväsydäminen ja niiiin rakas. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa yhden miehen kasvuun ja kehitykseen.
Jotenkin en koe, että olisin ollut yhtä hyvä tytön äiti.
En sääli kumpaakaan. Joskus poikien äidit vaikuttavat katkerilta ja kiukkuisilta ja usein haluavat tehdä kolmannen lapsen jos on esim. 2 poikaa. pakko saada tyttö.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:17"]
En sääli kumpaakaan. Joskus poikien äidit vaikuttavat katkerilta ja kiukkuisilta ja usein haluavat tehdä kolmannen lapsen jos on esim. 2 poikaa. pakko saada tyttö.
[/quote] Tästäkin paistaa niin kateus läpi...
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:17"]
En sääli kumpaakaan. Joskus poikien äidit vaikuttavat katkerilta ja kiukkuisilta ja usein haluavat tehdä kolmannen lapsen jos on esim. 2 poikaa. pakko saada tyttö.
[/quote] Tästäkin paistaa niin kateus läpi...
[/quote]
Siis kateus ketä kohtaan, en ymmärrä?
Olisiko linkkiä tutkimukseen siitä, että pojat eivät huolehdi vanhemmistaan?
Oma isäni asui veljensä kanssa kaukana äidistään, joten samalla paikkakunnalla asuva tytär ehkä tapasi äitään useammin. Mutta isäni soitti joka toinen päivä, kävi kaksi kertaa kuukaudessa, hoiti äitinsä raha-asioita, järjesti paikan hoitokotiin ja lopulta hautajaiset. Tytär totesi, että oli oikeus ja kohtuus, että hoiti edes hautajaiset, kun hän kävi niin paljon enemmän äitiään katsomassa. Joo, nenä nyrpässä 3-4 kertaa kuussa eikä ikinä soittanut.
Myös mieheni asuu äidistään kauempana kuin tytär ja näkee äitiään harvemmin. Miehen sisko on äitinsä kanssa tosi läheinen, tapaavat joka viikko useampana päivänä. Mies silti hoitaa äitinsä asioita, korjaa, leikkaa nurmikon, luo lumet jne. Käymme useammin miehen äidin luona kuin minun äitini luona eli kaksi kertaa kuukaudessa. Teemme myös vuosittain matkan anopin kanssa.
Se, että tytär käy useammin, ei tarkoita, että poika ei hoida vanhempiensa asioita tai käy kylässä. Onko muka olemassa tutkimus, jossa todetaan, että pojat hylkäävät vanhempansa? Oma veljeni käy vanhempieni luona yhtä usein kuin minä eli noin kerran kuussa.
Voi olla, että jotkut vanhemmat ovat läheisempiä tytärten kanssa kuin poikien mutta se kertoo perheen arvoista ja kasvatuksesta eikä siitä, että pojat hylkäävät vanhempansa.