Lue keskustelun säännöt.
Minua säälittää poikien äidit..
07.12.2013 |
Jostain syystä aina kun joku kertoo että hänelle on poika tulossa, koen että on tosi vaikeaa esittää ilahtunutta, sitä vaikeampi, jos henkilöllä on jo ennestään poika/poikia.
Ajattelen jotenkin vaistomaisesti että odottaja on varmasti pettynyt kun ei saa tyttöä ja mietin että miten voisin piristää häntä. Tiedän, että tämä on täysin naurettavaa, koska todennäköisesti odottaja on aivan innoissaan pojastaan. Itse olen aina jostain syystä toivonut myös tyttöä, joten ehkä heijastan omia toiveitani muihin. Ärsyttävää, haluan tästä eroon..
Kommentit (161)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 14:23"]
En ole teini, vaan kolmekymppinen akateemisen koulutuksen saanut nainen. Tiedostan itse, miten typerää tämä on ja kuinka tämäkin ketju osoittaa että pojat otetaan toivottuina vastaan. Selkeästi kyseessä on jokin oma pinttynyt ajatusmalli, josta todellakin haluaisin eroon..
ap
[/quote]
Onneksi sentään ymmärtät, että ajatusmaailmasi on vinoutunut.
Meillä esikoinen poika ja voi taivas miten kiitollinen ja onnellinen hänestä olen. Käsittämätöntä, että täälläkin joku kuvittelee, että olisin tyttöjen äideille kateellinen. Miksi ihmeessä olisin, MINULLAHAN se maailman ihanin lapsi on, ei heillä!!! Esikoispojan jälkeen saimme kolme tyttöä, myös heistä olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen.
Minua säälittää vain ihmiset, joille vauvan sukupuolella on väliä. Enemmän kyllä säälin niitä lapsia, jotka sellaisiin perheisiin joutuvat syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:17"]
Minulla on siis myös poika tytön lisäksi. Rakastan lapsiani yhtä paljon, mutta olin pettynyt raskausaikana kun sain tietää odottavani poikaa ja siksi kai ajattelen, että muutkin kokevat samoin..
ap
[/quote]
Musta on outoa, että ajattelet muiden kokevan samoin. Ajatteletko kaikista muistakin asioista näin?
[/quote]
En toki, on ihan itsestäänselvää, että siinä missä yksi tykkää keltaisesta, toinen tykkää sinisestä. Koen tyttötoiveen vaan niin voimakkaasti että jotenkin tuntuun järkeenkäypältä, että suurin osa naisista kokisi samoin. Vähän niin kuin suurin osa ihmisistä tykkää vaikka jäätelöstä tai joulusta - vaikka ihan kaikki eivät tykkäisikään, mutta siis ajattelen että suurin osa.
ap
Minäkin vähän säälin naapurin äitiä, jolla 4 poikaa. Halusi kovasti tytärtä mutta ei onnistunut sillä neljännelläkään kerralla. Mutta ei kai hän nyt mitenkään musertuneen onneton kuitenkaan ole. Aika väsynyt vain niiden remuavien villikoiden kanssa ja vähän kateellinen toiselle naapurille jolla 3 rauhallista "taiteilijatyttöä".
Mulla on yx lapsi ja olin onnellinen kun sain pojan, En edes ajatellut että saisin tytön. Poika on poika.
Minulla on kolme komeaa poikaa, ja ap voi ihan rauhassa minun puolestani tuntea vaikka sielun tuskaa takiani, ei haittaa. Mutta pakko tähän kertoa, että kun kiinalainen kollegani kuuli että minulla on kolme lasta, ja KAIKKI poikia - hän meni aivan sanattomaksi kohdalleni osuneesta onnesta. Heille kun on sallittu se yksi ainoa, jonka vastuulle sitten vanhemmat joskus jäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä tuttavallani esikoinen on tyttö. Hän kertoi miten silloin sääli niitä äitejä, joilla esikoinen on poika. Nyt heillä kaksi lasta ja toinen on poika. Ja tämä äiti kauhisteli miten koskaan on voinut ajatella niin typerästi, nyt pojan äitinä käsittää miten onnekas on ja että oma poika on (tietenkin) valtava ilo ja ylpeys heille.
Oma esikoisemme on poika ja pakkohan se oli myöntää, että säälin silloin pojan vauva-aikana tyttöjen äitejä. Kuvittelin, ettei tyttö voi koskaan olla yhtä ihana kuin poika. No, nyt myös meillä molempia sukupuolia ja kyllä, molemmat ovat aivan yhtä ihania.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:38"]
Minäkin vähän säälin naapurin äitiä, jolla 4 poikaa. Halusi kovasti tytärtä mutta ei onnistunut sillä neljännelläkään kerralla. Mutta ei kai hän nyt mitenkään musertuneen onneton kuitenkaan ole. Aika väsynyt vain niiden remuavien villikoiden kanssa ja vähän kateellinen toiselle naapurille jolla 3 rauhallista "taiteilijatyttöä".
[/quote]
Jossain perheessä voi myös olla monta rauhallista taiteilijapoikaa, joten turha tässä yrittää lietsoa ajatusta siitä, että pojat riehuvat ja tytöt ovat rauhallisia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tavallaan ymmärrän alottajaa, mulla on kaksi tyttöä ja toivoin tyttöjä molemmilla kerroilla. Sitten sain kolmannen lapsen ja sainkin pojan, nyt 7kk pojan äitinä en olisi IKINÄ voinut uskoa kuinka valloittavan ihania pienet pojat ovat. Niin hellyyttäviä <3
Minä toivoin aina tyttöä. Esikoista odottaessani vastasin kyselijöille, ettei mitään väliä kumpi on, mutta salaa mielessäni toivoin tyttöä. Ajattelin, että perheeseen mahtuu korkeintaa yksi poika ja mikäli esikoinen on poika, en voi tehdä enempää lapsia, koska en voi ottaa riskiä, että saisin toisenkin pojan.
Liekö ajatuksillani ollut osuutta tapahtumien kulkuun. Esikoinen oli poika, mutta syntyi kuolleena. Sain siis uuden mahdollisuuden ja sen jälkeen olen saanut kolme tyttöä. Vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, että kaikella on tarkoituksensa ja että näin sen pitikin mennä. Jos esikoinen olisi syntynyt elävänä, olisin nyt yhden pojan äiti - ja kateellinen tyttöjen äideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmislapset tulisi mieltää yksilöinä eikä liikaa kategorioida sukupuolen mukaan poikiin ja tyttöihin. Surullista, ettei jotkut sitä ymmärrä. Mikä on syynä, että jotkut äidit haluaa vain tyttökä? Voihan tyttökin olla ns. poikatyttö eikä ollenkaan sopeutua siihen normiin mikä tytöille usein asetetaan. Itselläni on maailman ihanin poikalapsi, ja jos joskus minulle lapsia vielä suodaan, pidän niitä lahjoina sukupuolesta riippumatta!
te olette ihan hassuja minulla on kolme poikaa en kenenkään syntyessä kysynyt sukupuolta ja sehän kätilöitä hämmästytti, kun kuulemma ensiksi kysytään kumpi hän on. Minulle oli ihan yhdentekevää kysyin vain että onko kaikki kunnossa. NYT MINULLA ON KOLME MINIÄÄ JA MUKAVIA HEKIN KAIKKI OVAT ja kaksi lasten lasta poikia ovat, mutta ei silläkään olisi ollut mitäänä väliä sukupuolen suhteen pääasia, että ovat terveittä nassikoita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:01"]
Ihmislapset tulisi mieltää yksilöinä eikä liikaa kategorioida sukupuolen mukaan poikiin ja tyttöihin. Surullista, ettei jotkut sitä ymmärrä. Mikä on syynä, että jotkut äidit haluaa vain tyttökä? Voihan tyttökin olla ns. poikatyttö eikä ollenkaan sopeutua siihen normiin mikä tytöille usein asetetaan. Itselläni on maailman ihanin poikalapsi, ja jos joskus minulle lapsia vielä suodaan, pidän niitä lahjoina sukupuolesta riippumatta!
[/quote]
Meinasin sanoa samaa. Itselläni on sekä poika että tyttö ja ensisijaisesti he ovat lapsia, eivät tyttö ja poika. Se, mitä he harrastavat, liittyy mielenkiintoon, ei sukupuoleen (tyyliin pojille jalkapallo tai jäkis, tytöille tanssi).
Mä säälin kanssa mun kaveria, jolla on kaksi poikaa. Hirveitä huutajia, riehuntaa, älämölöälämölöä, rikkovat kaiken minkä käteensä saavat, ihan hirveitä kakaroita. Lelut on kaikki sotaa, tappamista, hirviötä. Leikit ovat huutamista, juoksua, tappelua, rikkomista, toistensa hakkaamista ja potkimista.
Kyllä mä sanon, etä onneks mulla on tyttöjä :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi poikaa ja täytyy kyllä sanoa, että onnellinen olen tästä kokoonpanosta. Poikani ovat reippaita ja omatoimisia, aivan ihania. Ja samalla lailla riehuvat tai leikkivät rauhallisesti kuin tytötkin. Oma kokemukseni on se, että ne ilkeimmät penskat ovat tyttöjä, ihme juonijoita. Mut kato ku kaikki on subjektiivista. Eniten nauratti yhen kaverin kommentti, kun väitti poikien olevan villejä riehujia, itsellään niin ilkee maailman napa tyttö, joka riehuu ja vapaasti saa kiusata muita. Ehkä poikia ei niin lellitä vaan opetetaan tiukemmin ottamaan huomioon muut tai ainakin huonoon käytökseen puututaan herkemmin. Who knows. ihania poikia mulla kuitenkin on ja lapsiluku on täynnä.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 17:07"]
Mä säälin kanssa mun kaveria, jolla on kaksi poikaa. Hirveitä huutajia, riehuntaa, älämölöälämölöä, rikkovat kaiken minkä käteensä saavat, ihan hirveitä kakaroita. Lelut on kaikki sotaa, tappamista, hirviötä. Leikit ovat huutamista, juoksua, tappelua, rikkomista, toistensa hakkaamista ja potkimista.
Kyllä mä sanon, etä onneks mulla on tyttöjä :-).
[/quote]
Meillä tyttö on juuri tuollainen"riehuja" ja poika rauhallinen legoilla leikkijä :D
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:44"]
Minulla on kolme komeaa poikaa, ja ap voi ihan rauhassa minun puolestani tuntea vaikka sielun tuskaa takiani, ei haittaa. Mutta pakko tähän kertoa, että kun kiinalainen kollegani kuuli että minulla on kolme lasta, ja KAIKKI poikia - hän meni aivan sanattomaksi kohdalleni osuneesta onnesta. Heille kun on sallittu se yksi ainoa, jonka vastuulle sitten vanhemmat joskus jäävät.
[/quote]
No kerroitko että länsimaissa pojat yleensä huolehtivat vähemmän vanhemmistaan kuin tyttäret, eikä syytinkivelvollisuutta ole lapsilla lainkaan?
Pojista kasvaa miehiä eikä se ole mikään helppo tehtävä välttämättä. Prosessi on erittäin kiinnostava.
Poikien äitinä on erittäin ihanaa.
t. molemmilla siunattu
Hassua, millaisia ihmisiä sitä onkaan :D
Minua säälittää rajoittuneet ihmiset.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:44"]Minun kaikki kaverini taas ovat minulle sanoneet että olen onnekas kun sain esikoiselsi pojan! Pari kaveria, jotka vasta harkitsevat lapsien hankkimista ovat sanoneet että haluaisivat myös pojan..
1. Poika on mukava isoveli nuoremmille lapsille. Oma isoveljeni aina pitänyt minusta huolta ja vanhemmistammekin
2. Poika esikoisena on helppo. Isäkin vie mielellään harrastuksiin kun kyseessä monesti futis tai lätkä. Äitiä taas joku luovempi harrastus ei haittaisi
3. Poikien elämä koulussa helpompaa. Tytöt puukottaa toisiaan selköön jo ala-asteella
4. Itse olen 21 v äiti, pelaan paljon pleikkarilla, lempileffojani batmanit ja musaani se hevimpi. Olisin ollut kauhuissani kun sukulaiset olisivat tyttölapselle syytäneet vaaleanpunaisia prinsessa juttuja, yök. Pojan kanssa voidaan pelailla (kuten nytkin 7 vee pikkuveljeni kanssa) ja vaatteetkin lenevät oman tumman pyykin seassa pesuun kun eivät ole vaaleanpunaisia...
[/quote]
Säälin kyllä lastasi kun hänellä on noin ahdasmielinen äiti. Tiedätkö, minulla on tyttö ja ajattelin pelata hänen kanssaan pleikkaria kunhan tuosta vähän kasvaa. Lisäksi en pue häntä yleensä pinkkiin, koska en pidä siitä väristä. Ennen kaikkea kasvatan hänestä sellaisen, joka ei puukota toisia selkään ja on huolehtiva isosisko mahdollisille pikku sisaruksilleen - mikä on mielestäsi mahdotonta :D
Voin kuitenkin kertoa, että jos luopuisit noista kivikautisista asenteistasi, huomaisit, ettei mainitsemasi käytös ole sukupuolesta kiinni. Jos et itse ole sellainen kuin kirjoitit tyttöjen yleensä olevan, luuletko muka olevasi jokin poikkeus?