Lue keskustelun säännöt.
Minua säälittää poikien äidit..
07.12.2013 |
Jostain syystä aina kun joku kertoo että hänelle on poika tulossa, koen että on tosi vaikeaa esittää ilahtunutta, sitä vaikeampi, jos henkilöllä on jo ennestään poika/poikia.
Ajattelen jotenkin vaistomaisesti että odottaja on varmasti pettynyt kun ei saa tyttöä ja mietin että miten voisin piristää häntä. Tiedän, että tämä on täysin naurettavaa, koska todennäköisesti odottaja on aivan innoissaan pojastaan. Itse olen aina jostain syystä toivonut myös tyttöä, joten ehkä heijastan omia toiveitani muihin. Ärsyttävää, haluan tästä eroon..
Kommentit (161)
Pojissa on vain se huono puoli, että lastenlapset ovat usein läheisempiä äidinäidin kanssa kuin isänäidin, ja jos lapsista tulee riitaa, häviäjinä ovat isä ja isän puolen vanhemmat.
Mun on ollut myös vasynnyttäisi ikea sulattaa sitä, että pojan tyttöystävä on mankuva pissis. Luulisin, että tytön poikaystävät eivät synnyttäisi samanlaisia ällötyksentunteita, jos eivät olisi mun makuun, mutta toisaalta en voi tietää.
Ajattelen myös usein nähdessäni kovaäänisiä takatukkajätkiä, jotka pahimmillaan vielä huutavat käheällä äänellä, että luojan kiitos mulla ei ole tuollaisia, eli ymärrän oikein hyvin ap:n kauhun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:29"]
Oho, luulin et oon ainut, mulla yksi tyttö ja vaikka odotusaikana epäilin odottavani poikaa(ei siis otettu etukäteen selville) olen onnesta soikeana edelleen (2 vuoden jälkeen) että meillä on ihana tyttö. Nyt vaan kovasti toivotaan että saatais tytölle sisko :) veljessäkään mitään vikaa olisi mutta sisko nyt on aina sisko.
Itsekkäästi ajattelen myös aina että kun melkein kaikilla ystävilläni on poikia että he ovat kateellisia kun minulla on tyttö. monesti sanovatkin että kun tytöille on kaupassa vaikka mitä ihania juttuja, koruja, hiuskoristeita, laukkuja, kimallusta, kaikkea ihanaa :) ei tule ainakaan lahjaongelmia
[/quote]
Mun esikoinen on poika ja seuraavista lapsista halusin hänelle veljiä. Jos esikoinen olisi ollut tyttö, olisin luultavasti halunnut hänelle siskon. Monesti omat sisarussuhteet vaikuttavat myös lapsitoiveisiin. Jos itsellä on ollut veli, ajatus poikalapsesta on varmaan erilainen kuin äidillä, jolla on ollut lämpimät välit vain siskon/siskojen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:27"]
Pah, mä oli tosi pettynyt kun kolmen pojan jälkeen tuli tyttö. Enkä vielä kohta 9 vuoden jälkeenkään osaa erityisesti nauttia tytöstä. Poikia on nykyään onneksi jo 4.
[/quote]
Tyttäresi takia toivon ettet ihan tosissaan tätä kirjoittanut. Minullakin on monta lasta, molempia sukupuolia, ja hirveän surullinen on kyllä ajatus että pitäisin heitä eri arvoisina jonkun ominaisuuden, kuten vaikka sukupuolen perusteella.
[/quote]
Mä en ole koskaan voinut sietää naissukupuolta, kamalaa sakkia. Poikia sen sijaan rakastan kaikkia. Opettajanakaan en edes ikinä opi niitten tyttöjen nimiä, vain pojat ovat mulle persoonia. Omia poikiani rakastan yli kaiken. Tyttö kyllä huomaa sen etten rakasta häntä niin paljon ja on sen ääneen sanonut. Lohdutan häntä sillä, että isälleen hän taas on maailman napa, pojista ei niin väliä.
Meillä on pieni poika mikä on todella kiinnostunut kaikista teknisistä jutuista ja toivon että poikaa kiinnostaisi tulevaisuudessa autot/pyörät, ralli, carting ym. Eikä haittaisi jos kiinnostaisi ilmailu, aseet.
En tiedä olenko oikeassa mutta tuntuu että meille ollaan hieman kateellisia, kaverikin sai toisen tytön ja niillä on autokorjaamo, paljon autoja ja vehkeitä, silti leikitään vain prinsessa leikkejä.
On kuitenkin tärkeää, että jatkossakin syntyy sekä tyttöjä että poikia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:32"]
Pojissa on vain se huono puoli, että lastenlapset ovat usein läheisempiä äidinäidin kanssa kuin isänäidin, ja jos lapsista tulee riitaa, häviäjinä ovat isä ja isän puolen vanhemmat.
Mun on ollut myös vasynnyttäisi ikea sulattaa sitä, että pojan tyttöystävä on mankuva pissis. Luulisin, että tytön poikaystävät eivät synnyttäisi samanlaisia ällötyksentunteita, jos eivät olisi mun makuun, mutta toisaalta en voi tietää.
Ajattelen myös usein nähdessäni kovaäänisiä takatukkajätkiä, jotka pahimmillaan vielä huutavat käheällä äänellä, että luojan kiitos mulla ei ole tuollaisia, eli ymärrän oikein hyvin ap:n kauhun :)
[/quote]
Ainakin meillä isovanhempien läheisyyteen vaikuttaa enemmän etäisyys (onko se 30km vai yli 300km..) kuin se, kumman vanhemmat on kyseessä.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:32"]
Pojissa on vain se huono puoli, että lastenlapset ovat usein läheisempiä äidinäidin kanssa kuin isänäidin, ja jos lapsista tulee riitaa, häviäjinä ovat isä ja isän puolen vanhemmat.
Mun on ollut myös vasynnyttäisi ikea sulattaa sitä, että pojan tyttöystävä on mankuva pissis. Luulisin, että tytön poikaystävät eivät synnyttäisi samanlaisia ällötyksentunteita, jos eivät olisi mun makuun, mutta toisaalta en voi tietää.
Ajattelen myös usein nähdessäni kovaäänisiä takatukkajätkiä, jotka pahimmillaan vielä huutavat käheällä äänellä, että luojan kiitos mulla ei ole tuollaisia, eli ymärrän oikein hyvin ap:n kauhun :)
[/quote]
Oma äitini vähät välittää lapsenlapsistaan, mieheni vanhemmat ovat jatkuvasti läsnä lastemme elämässä.
Älä yleistä oman kokemuksesi perusteella.
Mielenkiintoista kuitenkin, että ymmärrät muka miten joku suosii enemmän tyttöjä. Kuitenkin pojan tyttöystävä on mankuva pissis -eli tytötkö sitten kuitenkaan eivät ole niin täydellisiä vaan ovat vain mankuvia pissiksiä?? Eivätkös ne tytöt juuri ole niitä täydellisiä, hiljaisia taiteilijaluonteita??
Voi että teillä on köyhä elämä, parempi että lapsenne eivät lisääntyisi, säästyisimme me muut paljolta eikä teidänkään tarvitsisi murehtia lastenlastenne sukupuolia, vääriähän ne kuitenkin olisivat ja pelkkiä pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näillä poikia karsastavilla ällöttävät ukot itellä tai onko ollut nuoruudessa pettymyksiä poikaystävien suhteen vai mistä tuo juontaa juurensa?
Mulla on maailman ihanin mies. Miksi siis kammoksuisin poikia? Lisää vain maailmaan yhtä ihania poikia ja miehiä kuin omani on.
Huhhuh mitä ääliöitä tänne kirjoitteleekaan. Alan olla ihan täynnä tätä palstaa. Että mua vielä säälitään sen takia, kun mulla on kaksi hienoa tervettä poikaa. Mulle oli kuule aivan sama kumpaa sukupuolta lapset tulisivat olemaan. Mies toivoi kovasti esikoisesta poikaa, ja olen onnellinen hänen puolestaan, että pojan myös sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, minusta taas monet tyttölapset ovat erittäin rasittavia eikä äidit henno edes sanoa niille mitään. Onko se kiellettyä myöntää, että tytötkin osaa olla joskus toodella rasittavia ja raskaita. Osaavat kyllä pitää ääntäkin, kiljua ja jopa käydä toisiinsa käsiksi. Huostaanotoista jo melkein puolet koskee tyttöjä, että ei ne teineinäkään ihan ongelmattomia ja aina vain ihania ole.
Mulla on kolme lasta, joista vanhimman kanssa harrastellaan sirkusta, hän tykkää tietokoneella tehdä monenlaisia juttuja (editoi viedoita, tekee "musavideoita", pelaa ja katselee elokuvia). Hän harrastaa myös tanssia, tykkää juosta (siis lenkkeillä), odottaa että kasvaa vanhemmaksi jotta pääsisi kuntosalille treenaamaan. Tykkää oikeastaan kaikesta liikunnasta, on harrastanut painia ja nyt harrastaa jalkapalloa. Pukeutumisessa suosii tällä hetkellä mustaa, alkoista ja harmaata, joskus myös punaista ja sinistä. Kasvattaa pitkiä hiuksia. Kun pikkusisarus syntyi, oli innoissaan vauvaa hoitamassa, ja vielä nykyäänkin touhuaa mielellään pienempiensä kanssa. On huolehtiva, leikittävä ja huomaavainen, pitää pienempien puolta ja katsoo perään, etteivät pienet loukkaa itseään tai tee tyhmyyksiä. Hän on riehakas, ulospäin suuntautunut, rohkea, luova ja toisinaan hiukan epävarma ihminen.
Keskimmäinen haluaisi myös harrastaa jalkapalloa, tykkää myös sirkustelusta ja tietokonejutuista. Leikkii autoilla, petshopeilla ja legoilla, piirtää ja värittää sekä rakentaa legoja mielellään. Hän tykkää leipoa, ja tekeekin perheen parhaan pullataikinan. Väreistä tykkää mustasta ja tummansinisestä, oranssista, ruskeasta, beigestä, harmaasta ja turkoosista. Hänkin kasvattaa pitkää tukkaa. Hänellekin pikkusisarus oli odotettu ja tärkeä juttu, ja hän pyrkii ottamaan toisinaan pienemmän mukaan leikkeihinsä, vaikka leikkisi mieluummin yksin tai isompien lasten kanssa. Huolehtii kuitenkin, ettei kukaan tee kiusaa pienemmille ja pitää pienten puolta. Hän on kekseliäs, jekkuja tehtaileva, pohdiskeleva, ujo mutta myös rohkea lapsi.
Nuorin on vielä niin pieni, ettei hänellä ole vielä selkeitä omia lemppareita yhtään mistään. Leluista tykkää petshopeista, autoista, vauvanuken hoidosta. Sisarusten kanssa hän lähinnä sekoittaa leikkejä, mutta isommat ovat hyvin rakkaita. Jos isommat ovat poissa, hän kaipaa heitä, kyselee heidän peräänsä ja ilahtuu suuresti, kun nämä palaavat, halailee ja
suukottelee heitä innoissaan. Hän on iloinen, utelias, mutta arka ja ujo, hitaasti lämpiävä ihminen.
Mä olen hyvin tietoisesti halunnut välttää opettamasta lapsilleni stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Tottakai he tietävät sukupuolensa, ja toisinaan heiltäkin tulee kommentteja siitä, miten joku on tyttöjen tai poikien juttu, mutta toisinaan ne ovat jotain aivan muuta kuin mitä yleisen käsityksen mukaan tyttöjen ja poikien jutut ovat. Niistä on juteltu, ja he tietävät, että ei tarvitse tykätä prinsessamekoista, hiushärpäkkeistä, meikeistä, glitteristä ja vaaleanpunaisesta vain siksi, että se on tyttöjen juttu, eikä tarvii leikkiä pyssyillä, riehua älyvapaasti, ajaa päätä klaniksi, tykätä hevisauruksesta ja pukeutua siniseen vain siksi, että on poika. Haluan, että lapseni tekevät mieleisiään asioita eivätkä niitä asioita, joita muut heidän olettavat tekevän, koska he ovat tiettyä sukupuolta. Rehellisesti: toivoin saavani vain tyttöjä, ja erityisesti kolmannesta, viimeisestä lapsestamme, toivoin tyttöä, koska halusin elävän nukkevauvan puettavaksi mekkoihin. Mieheni toivoi ensimmäisestä lapsestamme tyttöä, koska kaikki hänen kaverinsa olivat saaneet pojan ensimmäisenä lapsena, ja hän halusi olla erilainen kuin muut. Kahdesta seuraavasta hän ei toivonut erityisesti kumpaakaan sukupuolta, hän sanoi että kunhan nyt jompaa kumpaa olisi. Mieheni toiveet toteutuivat, ensimmäinen oli tyttö ja kaksi muuta jompaa kumpaa sukupuolta. Minun toiveeni eivät toteutuneet, enkä saanut edes elävää nukkevauvaa.
En osaa sääliä ketään lapsensa sukupuolen perusteella, mutta säälin usein muita siitä hyvästä, ettei heillä ole yhtä ihania lapsia kuin minulla on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina säännöllisin väliajoin tämä sama, vanha, väsynyt provo... Huoh. Se olisi mielenkiintoista tietää, mikä näiden provokirjoittajien motiivi on. En jaksa ärsyyntyä/huvittua/samaistua näihin. Tylsää.
Itselläni on kaksi tervettä lasta, molemmat vielä ulkoisesti hyvin kauniita tähtisilmiä, toinen vasta vauva ja toinen on fiksu ja järkevä leikki-ikäinen. Molemmat poikia ja voi luoja että olen onnellinen heistä. :) Joskus jopa hieman leuhka, mutta toivottvasti ei näy pahasti päälle päin. ;) Joten ei tarvitse sääliä, sillä koskaan ei ole ollut sukupuolella väliä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme poikaa. Kaikki yhtä rakkaita. En kaipaa tyttöä perheeseemme lainkaan. En koe, että minulta puuttuisi mitään vaikka meillä ei ole tyttöä. Minua ei ainakaan tarvitse sääliä tai jos säälit niin omatpahan ovat tunteesi :) Hyvää jatkoa ap, ehkä myöhemmin elämässäsi huomaat miten hassusti nyt ajattelet.
tulipa edellisestä mieleeni.. haluisitteko mieluummin ruman tytön vai kauniin pojan?siis te joilla on pakkomielle saada tyttö.ihan mielenkiinnosta kysyn. suomalaiset lapset nyt eivät useinkaan mitään kauniita ole,joskus näkee tosi nättejä että oikein hämmästyy. pojilta ei ehkä odotetakaan sitä kauneutta,mutta tytöiltä kyllä.kauneimmat näkemäni suomalais lapset ovat olleet meinaan poikia.
todella outoa.
Ymmärrätkö ollenkaan, että useimmille se lapsen sukupuoli on yksi ja sama.
Minulla on kaksi poikaa enkä ole mitään vailla. Olen täysin onnellinen ja tyytyväinen näin - ja luultavimmin olisin myös silloin jos minulla olisi kaksi tyttöä. Itselleni se lapsen sukupuoli on aivan yksi hailee. Tosin nyt murrosiässä poikien kanssa tuntuu olevan helpompaa, siksi joskus leikkimielellä huokailen, että onneksi minulla ei ole tyttöjä :)
Minua taas säälittää rumien lasten vanhemmat, ehkä vielä enemmän jos tyttö on ruma, koska pojilta ei tosiaan sitä niin paljoa odoteta. Tätä en voisi ikinä sanoa ääneen! Pienet possunsilmät, töpselinenä ja punakka iho... Voihan se lapsi olla ihan omalla tavallaan söpö, mutta... Onneksi itse sain vain kauniita lapsia. :-) Uskon silti, ettei ruman lapsen vanhempi välttämättä itse kärsi tai ole kateellinen esim minulle kauniista lapsistani. jokainen on onnellinen omistaan :-)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:17"]
En sääli kumpaakaan. Joskus poikien äidit vaikuttavat katkerilta ja kiukkuisilta ja usein haluavat tehdä kolmannen lapsen jos on esim. 2 poikaa. pakko saada tyttö.
[/quote]
Heh, sulle ei tainnut sitä poikaa tulla. :D
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:27"]
Pah, mä oli tosi pettynyt kun kolmen pojan jälkeen tuli tyttö. Enkä vielä kohta 9 vuoden jälkeenkään osaa erityisesti nauttia tytöstä. Poikia on nykyään onneksi jo 4.
[/quote]
Tyttäresi takia toivon ettet ihan tosissaan tätä kirjoittanut. Minullakin on monta lasta, molempia sukupuolia, ja hirveän surullinen on kyllä ajatus että pitäisin heitä eri arvoisina jonkun ominaisuuden, kuten vaikka sukupuolen perusteella.
[/quote]
Mä en ole koskaan voinut sietää naissukupuolta, kamalaa sakkia. Poikia sen sijaan rakastan kaikkia. Opettajanakaan en edes ikinä opi niitten tyttöjen nimiä, vain pojat ovat mulle persoonia. Omia poikiani rakastan yli kaiken. Tyttö kyllä huomaa sen etten rakasta häntä niin paljon ja on sen ääneen sanonut. Lohdutan häntä sillä, että isälleen hän taas on maailman napa, pojista ei niin väliä.
[/quote]
Mahtaa sullakin olla apaska elämä - vihata puolta maailman asukkaista ilman järkevää syytä. No, kaikesta saa vaikeaa jos vain itse haluaa. Onko käynyt mielessä, että mitä todennäköisimmin se vika on sinussa eikä kanssasisarissasi?
Siis ihan oikeesti millasta porukkaa täällä oikein käy?!kuinka voi ees sanoo että säälttää tyttöjen tai että säälittää poilien äidit.huhhuh sanon minä.ei oikein mene jakeluun...oletteko ihan varmasti valmiita vanhemmiksi?