Minua säälittää poikien äidit..

No voi itku teitä joitakin taas! Mulla on kaks poikaa ja tyttö. Rakastan heitä kaikkia aivan valtavasti ja tismalleen yhtä paljon. Jokaisesta lapsesta olen ikionnellinen, kolme ihanaa aurinkoani.

Yksi lapsista oli pienenä kova kiukuttelemaan, mutta myös tosi reipas ja ihana sisaruksilleen. Nyt isona on aivan mahtava tyyppi; älykäs, fiksu, viisas, kohtelias, ahkera, antelias, lämminsydäminen, kaukana on lapsuuden kiukuttelut.

Toinen oli hidas kaikissa toimissaan, aina piti hoputtaa ja odottaa. Mutta kiltti "kuin taivaan enkeli". Nykyään hänellä on juuri sopivasti omaakin tahtoa, eikä enää tarvitse hoputtaa. Kaikki ihmettelevät miten tuon ikäinen teini voi olla niin kypsä ja hyväkäytöksinen, koulussakin menee loistavasti.

Kolmas on aina ollut reipas ja omatoiminen ja on edelleen. Hänestä ei ole koskaan tarvinnut kantaa mitään huolta, hän on pärjääjä. Mutta hänellä on selkeä oma tahto, joka on ja pysyy. Häntä avuliaampaa en tiedä ja hän puolustaa rohkeasti kiusattuja. Hän ei piittaa mitä mieltä muut ovat hänen tekemisistään.

Usein ihmettelen, miten juuri minä olen voinut saada lapsikseni nämä täydelliset kultakimpaleet?

Olkaa onnellisia ja kiitollisia lapsistanne, olivatpa sitten tyttöjä tai poikia, ja joka hetkestä jonka saatte elää heidän kanssaan.

Miksi ihmeessä säälitte toisianne? Kaverini halusi pojan ja haluaisi vielä toisenkin. Minä halusin tytön ja sen onneksi sain. Toivon vielä toista tyttöä:) joillekin ei ole väliä, ja olisin itse pojastakin onnellinen. Ihmiset arvostaa eriasioita. Senkun säälitte minua tytön äitiä mutta en vaan voisi olla onnellisempi hänestä <3

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:32"]

Pojissa on vain se huono puoli, että  lastenlapset ovat usein läheisempiä äidinäidin kanssa kuin isänäidin, ja jos lapsista tulee riitaa, häviäjinä ovat isä ja isän puolen vanhemmat. 

[/quote]

No se että teillä on näin, ei nyt kuitenkaan tarkoita että jonain yleisenä totuutena voi ilmoittaa että "usein" asiat on niin kuin teillä sattuu olemaan.

Usein lapsenlapset ovat läheisiä kaikkien isovanhempien kanssa, usein ne ovat joidenkin kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä. Usein isovanhemmat ovat jo kuolleet kun lapsenlapsia syntyy. Ei ehkä kovin pätevä syy toivoa tiettyä sukupuolta...

Ja miksi ihmeessä isovanhemmat tappelisivat lapsenlapsista ja miten siinä jommat kummat voi voittaa? :D

Me asumme yhdessä mieheni vanhempien kanssa, eli isän puolen isovanhemmat ovat lasten kanssa joka ikinen päivä. Omista vanhemmista elossa on vain äitini, hän näkee lapsia noin kaksi kertaa vuodessa koska välimatkaa on 2000 km.

Olen oikein tyytyväinen että sain aikanaan pojan.

Tällasia AP:n tyyppisiä ihmisiä on todella olemassa! Kun minä odotin poikaani ja kerroin työkavereille ja sukulaisille ym. asiasta sain monelta sääliviä katseita ja kommenteja.

Yksikin työkaveri (hänellä 2 tyttöä) veti naamalleen todella surkean ilmeen ja sano: "Voi ei..."

Usein sain kuulla myös: "mut hei, voihan se silti olla tyttö. Ei UÄ:ssä aina nähdä oikein".

Ja minä siis onnellisena odotin poikaa ja kerroin sukupuolen. Ei voi ymmärtää..

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:40"]

Minua taas säälittää rumien lasten vanhemmat, ehkä vielä enemmän jos tyttö on ruma, koska pojilta ei tosiaan sitä niin paljoa odoteta. Tätä en voisi ikinä sanoa ääneen! Pienet possunsilmät, töpselinenä ja punakka iho... Voihan se lapsi olla ihan omalla tavallaan söpö, mutta... Onneksi itse sain vain kauniita lapsia. :-) Uskon silti, ettei ruman lapsen vanhempi välttämättä itse kärsi tai ole kateellinen esim minulle kauniista lapsistani. jokainen on onnellinen omistaan :-)

[/quote]

Äh voi ei kirjoitin pitkän viestin ja se hävisi. Mutta siis kiva kuulla että muilla sama juttu, itseäni on aina säälittänyt rumien lasten äidit, vaikken haluaisi. Ja nimenomaan rumien tyttöjen äidit, ei niinkään isät. Äiti sanoi minulle pienenä että jos syö leivän kannikoita saa kauniita lapsia, ja minähän söin! Kuulostaa varmaan kauhean pinnalliselta, mutta raskausaikana pelkäsin kauheasti että jos saankin ruman lapsen. Vauva aikana vielä oli pieni pelko, koska vauvoista ei vielä tiedä tuleeko kauniita kun ovat monet tosi nättejä ja sitten muuttuvat. Onneksi tuli kaunis lapsi! :) Vaikka eipä kai se sen pinnallisempaa ole kuin toivoa tiettyä sukupuolta ja pelätä saavansa toista.

Minä olen kohdannut elämässäni paljon kivoja, söpöjä ja ihania miehiä ihan lapsesta ja nuoruudesta asti. Olen aina tykännyt pojista :) Ehkä siksi olen enemmän kuin onnellinen, että meillä on kaksi söpöä, älykästä ja rauhallista poikaa :)

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:15"]

Tällasia AP:n tyyppisiä ihmisiä on todella olemassa! Kun minä odotin poikaani ja kerroin työkavereille ja sukulaisille ym. asiasta sain monelta sääliviä katseita ja kommenteja.

Yksikin työkaveri (hänellä 2 tyttöä) veti naamalleen todella surkean ilmeen ja sano: "Voi ei..."

Usein sain kuulla myös: "mut hei, voihan se silti olla tyttö. Ei UÄ:ssä aina nähdä oikein".

Ja minä siis onnellisena odotin poikaa ja kerroin sukupuolen. Ei voi ymmärtää..

[/quote]

Näin kävi itsellenikin. Kun aloin odottamaan toista ja kerroin että todennäköiseti tyttö tulossa niin johan oltiin iloisia. Kuulemma vihdoin ja viimein pääsen touhuamaan tyttöjen juttuja jne. Joku varmaan unohti kertoa saman tuolla likalle, sillä hän on aina ollut kaikkea muuta kuin ns. tyttömäinen :D Lieneekö ottanut mallia veljestään kun mieluummin rymytään pitkin metsää, kalastellaan, pelataan jalkapalloa jne. mieluummin kuin leikitään prinsessaa tai harrastellaan muita "tyttöjen juttuja".

Niin ja tyttö päätti järkyttää sukulaisiaan ilmoittamalla, että hän haluisi joululahjaksi Action Manin sekä Gormiti-temppelin. Sukulaiset siinä sitten yrittivät selitellä, että eihän tytöt moisilla leiki...

Tuota tuota. Miten niin pikkiä hörhelöä tytöille? Ei meillä ainakaan. Ihan ovat farkuissa, collegehousuissa jne. Siistejä ja asiallisia vaatteita mutta hörhelöitä eivät meidän tytöt siedä eivätkä päälleen suostu pukemaan.

Prinsessaleikkejä eikä meikkijuttuja eivät ole harrastaneet myöskään. Nyt ovat 7v ja 8v.

Ei kaikki tytöt ole kitiseviä prinsessoita. Näillä meidän likoilla on kyllä isoveljiäkin, joten en tiedä vaikuttaako sekin jotain.

Tiekkö mitä ap...olen ihan samalla kannalla,mutten siedä tyttöjä.Itselläni 2 poikaa ja erittäin onnellinen.Tiedän millainen pirulainen olin itse pikkutyttönä,joten no thanks.Poikien/miesten kanssa olen aina tullut juttuun.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 22:28"]

Tuota tuota. Miten niin pikkiä hörhelöä tytöille? Ei meillä ainakaan. Ihan ovat farkuissa, collegehousuissa jne. Siistejä ja asiallisia vaatteita mutta hörhelöitä eivät meidän tytöt siedä eivätkä päälleen suostu pukemaan.

Prinsessaleikkejä eikä meikkijuttuja eivät ole harrastaneet myöskään. Nyt ovat 7v ja 8v.

Ei kaikki tytöt ole kitiseviä prinsessoita. Näillä meidän likoilla on kyllä isoveljiäkin, joten en tiedä vaikuttaako sekin jotain.

[/quote]

Oman empiirisen havaintoni mukaan asia menisi suunnilleen noin. Ne, joilla ei ole (iso)veljeä, ovat helpommin ns. prinssessoja. 

Meillä esikoinen on poika ja kuopus tyttö. Tyttö on vähän sekoitus kumpaakin. Tykkää prinsessamekoista mutta voi yhtäkkiä laittaa mekon päälle ritarivermeet. Siinä hän tappaa lohikäärmeitä ja pelastaa prinssejä :D Toisaalta myös tykkää paljon zombeista, vampyyreistä, bakuganeista jne. Barbiet ja nuket ovat aika toissijainen juttu ja tuolla varastossa on nytkin nukenrattaat turhan panttina. 

I

Mä ajattelin aina ennen lapsia että poika olisi helpompi, sen kanssa oleminen jotenkin suorempaa eikä mitään kiukuttelua kun mekko on väärän värinen tms. No, sain sitten ensin pojan, sitten tytön ja kyllä on käsitykset sukupuolistereotypioista muuttuneet. Meillä poika huomaa kaikki kauniit asiat, pitää jouluvaloista, kukista ja siivoaa mielellään huoneensa siistiksi. On tosi empaattinen ja sydämellinen, mutta tulistuu äärimmäisen herkästi, siis oikea tunneihminen. Tyttö taas on tomera tyyppi, joka tuosta vaan nitistää kärpäsetkin paljain käsin, leikkiii sujuvasti niin autoilla kuin poneillakin eikä kyllä ole yhtään hienostelevaa hienohelma-tyyppiä. Ei ole ollenkaan niin tunteellinen kuin poika, vaan paljon tasaisempi tyyppi. Molemmat yhtä ihania ja valloittavia persoonia. Olen onnellinen että mulla on molemmat. Tosin yksi asia tytössä on ehkä hieman ihanampaa kuin pojassa: Varsinkin vauvana oli paljon pehmoisempi ja "pulleroisempi" kuin poika, jotenkin enemmän "halattavampi" kun taas poika oli sellainen jäntevä ja lihaksikas ja nopeasti alkoi "haistakin pojalle". Tyttö taas vielä nykyäänkin 4-vuotiaana on sellainen hyväntuoksuinen ja pehmoinen, ihanan rutistettava! Toki poikaakin rutistellaan silti yhtä paljon.

Up

No, koita kestää ap.

Mulla on molempia kuten toivoinkin saavani, olen onnekas. Pojilla ja tytöillä on keskimäärin hieman eri kiinnostuksenkohteet ja leikit, vaikka yksilöiden välisiä eroja on paljon ja lähes kaikki lapset pystyvät innostumaan toisinaan mistä tahansa leikistä. Mutta mun mielestä tää "star wars-barbie-lego-autot-ponit" akseli ei vaan ole olennaista siinä, miksi mä nautin vanhemmuudesta. Se on pelkkää pintaa.

Toisekseen, mä olen nyt huomannut, että olen nauttinut enemmän ns. poikien leikeistä (joita on leikitty sekä tyttöjen että pojan kanssa, mutta poika on ollut helpompi saada niihin mukaan).

suutuin raskausaikana ,kun kaikki arvuutteli että tyttö tulee!!Tiesin kuitenkin jollain vaistolla ,että odotan poikaa ja poika tuli..Tytön olisin varmaan jättänyt synnärille :D

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 13:44"]Minun kaikki kaverini taas ovat minulle sanoneet että olen onnekas kun sain esikoiselsi pojan! Pari kaveria, jotka vasta harkitsevat lapsien hankkimista ovat sanoneet että haluaisivat myös pojan..

1. Poika on mukava isoveli nuoremmille lapsille. Oma isoveljeni aina pitänyt minusta huolta ja vanhemmistammekin
2. Poika esikoisena on helppo. Isäkin vie mielellään harrastuksiin kun kyseessä monesti futis tai lätkä. Äitiä taas joku luovempi harrastus ei haittaisi
3. Poikien elämä koulussa helpompaa. Tytöt puukottaa toisiaan selköön jo ala-asteella
4. Itse olen 21 v äiti, pelaan paljon pleikkarilla, lempileffojani batmanit ja musaani se hevimpi. Olisin ollut kauhuissani kun sukulaiset olisivat tyttölapselle syytäneet vaaleanpunaisia prinsessa juttuja, yök. Pojan kanssa voidaan pelailla (kuten nytkin 7 vee pikkuveljeni kanssa) ja vaatteetkin lenevät oman tumman pyykin seassa pesuun kun eivät ole vaaleanpunaisia...
[/quote]
Karmeita sukupuolistereotypioita. Entä jos esikoinen onkin ujo kirjatoukka ja nuorempi rämäpää tyttö?

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 16:17"]

Minulla on siis myös poika tytön lisäksi. Rakastan lapsiani yhtä paljon, mutta olin pettynyt raskausaikana kun sain tietää odottavani poikaa ja siksi kai ajattelen, että muutkin kokevat samoin..

ap

[/quote]

Vika on kyllä tässä tapauksessa ihan itsessäsi...

Et oikeesti oo ees tosissas?? tai sit oot vaan v...n tyhmä. Ite en poikiani vaihtais ärsyttäviin tyttöihin..ei Jeesus mitä mielipiteitä sulla on. Olisko tärkeintä, että on terve lapsi. ..

Oot v..n tyhmä

Mä en ees taia uskaltaa tehä lapsia ku en tykkää pienistä tytöistä yhtään. Suurin osa on rasittavia kitisijöitä joiden kanssa pitäis jaksaa leikkiä prinsessaa... Mun tyttärestä tulis salee koulukiusattu poikatyttö ku en leikkis sen kaa prinsessaa enkä jaksais kuunnella mitään mylittlepony,barbie,brätsi-paskaa. Pojan haluisin mutta kiva jos tuleekin tyttö...Kai sitä silti rakastais mutta kokemus tyttölapsista tähä mennessä on nii hirvee että mielummin se poika ois kiva.