Olen syntynyt 1964 ja kuulemma saanut kaiken valmiina
- kyllä kesätöihin pääsi 70-ja 80-luvulla helposti. Olin 12 ja 13-vuotiaana hoitamassa ylivilkasta naapurin poikaa, sain 5 mk/päivä, ruokaa ei tarvinnut tehdä kun vanhemmat kävivät ruokatunnilla syömässä ja katsomassa kotona. Seuraavat kesät lukion loppuun saakka olin mansikkapellolla, istutin, kitkin, poimin..
- 1983 pääsin kesätöihin hyvään paikkaan, hakijoita oli paljon. Sen jälkeen olin pari kk työttömänä, kun en päässyt mihinkään kouluun C:n ja 7,7 ka papereilla. Tai no olisin päässyt perähikiän kauppaopistoon, mutta en mennyt, päätin etsiä töitä. Siihenkin aikaan evättiin työttömyyskorvaus tällaisessa tapauksessa, joten sitä en saanut. Pari vuotta meni ennen kuin pääsin mihinkään kouluun.
Sain töitä valmistuttuani. Sitten tulikin lama. 1993 tuli ilmoitus, että työpaikkani, suuri suomalainen perinteikäst ja vanha firma, irtisanoo kaikki. Siitäpä menikin vuoteen 2010 saakka, ennen kuin seuraavan kerran sain oikean työpaikan, pieni ihme sekin. Tuossa välissä olinäitiyslomalla ja hoitovapaalla, nuorin oli vauva kuin ilmoitus irtisanomisesta tuli. Lisäksi kouluttauduin uudelleen, pelkän opintorahan turvin, sitä viel pystin saamaan. Kävin kursseja ja olin työllistämistöissä.
Siitä asti kun olin mansikkapellolla, ostin lähes kaikki vaatteeni itse ja muutkin hankinnat, jotain pientä sain joskus lahjaksi. Koulukirjanikin lukiossa ostin kesätyörahoillani.
Mitä olen saanut valmiimpana kuin nykynuoret? Itselleni asia on täysin epäselvä.
Ihan yhtä vaikeaa se on nuorillekin ja varsinkin heille. Ei ennen ollut yhtään sen vaikeampaa kuin nytkään, mutta kun sä näet asiat vaan minäminäminä-näkökulmasta.