Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äitiyden harhat

Vierailija
07.12.2013 |

Synnytän keväällä esikoiseni, ja olisi hauska kuulla äideiltä millaisia harhaluuloja vanhemmuudesta/lapsia sisältävästä elämästä teillä oli ennen esikoistanne, ja kuinka nopeasti ne karisivat pois? Mikä vastasi ennakko-odotuksia, mikä ei?

 

Itse tietysti kuvittelen vielä tässä vaiheessa, että kerkeän käymään suihkussa, meikkaamaan ja laittamaan hiukset, työntelen vaunuja pitkin rantaraittia huolitellun näköisenä, piipahdan kahvilla ystävieni kanssa ja soseutan itse vauvalle ruoat luomuaineksista tuossa tuokiossa. Ja leivon siistissä kodissa pakkaseen kaikenlaista, teen ihania pataruokia minulle ja miehelleni, ja kun vauva nukkuu, harrastamme ihanaa seksiä - min näytän seksikkäissä alusvaatteissa taivaalliselta, koska olen heti synnytyksestä asti käynyt ahkerasti salilla pt:n kanssa. ;)

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No vauvan kanssa on erilaisia vaiheita. Joskus kerkeää meikata ja puunana ja joskus ei ehdi yhtään mitään.

Vierailija
2/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä tärkeintä olisi juuri se, että ei aset mitään odotuksia tai paineita mihinkään suuntaan. Nauttii vain hetkestä. Se aika kun menee niin nopeaan ja lasten kanssa se kiihdyttää vaan tahtiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu. Toisinaan ehtii vaikka mitä ja toisinaan pitää ottaa vauva mukaan ku meet paskalle sillä muuten se alkaa huutaa kuin syötävä. Joskus jaksaa tehdä itse soseita, joskus mielummin nukkuu senkin puoli tuntia mikä siihen menis.

Vierailija
4/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä tuo onnistuu, jos sulla on normaali terveys, synnytys ja vauva sekä mies joka osallistuu oikeasti vauvanhoitoon. Mutta seksikkäät alusasut saatat joutua kyllä hetkeksi unohtamaan...

 

Toisinkin voi käydä - repeät synnytyksessä ja vedät traumat niin ettette harrasta seksiä vuoteen. Kroppa menee pilalle. Vauvalla on koliikki, ja teidän kämppä on täysi kaaos jatkuvasti. Sairastut masennukseen.

 

Mun elämäni oli kokolailla mainitsemasi kaltaista, mutta vauva oli ensimmäiset kuukaudet terve ja helppo. Ja mies oli vähän pidempään kotona.

AINA meikkasin ja pesin tukan, shoppailin vauvan kanssa, tein soseet, meillä oli tosi siistiä. Vauvan vaatteet ja lakanatkin oli silitettyjä ;) Mutta se ei varmaan ole aina tahdosta tai itsekurista kiinni jos menee toisin!

Vierailija
5/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni vauva-arjesta maalataan yleisesti ottaen aivan liian negatiivista kuvaa. Toki joillekin sattuu kaikki majhdolliset vastoinkäymiset, mutta useimmiten ei. Itselleni suurin yllätys oli se, että vauvan kanssa EI ole mitenkään erityisen vaikeaa. Paljon vaikeampaa onkin sitten sellaisen muutaman vuoden ikäisen kanssa... Mutta koskaan ei ole meikkaukset, tukanpesut, päivittäinen liikunta tms. jääneet väliin lapsiin liittyvistä syistä. Ja mulla on kolme pientä lasta! :)

Vierailija
6/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkoitin ihan huumoripitoisena aloitukseni, lähinnä että olisi hyvässä hengessä jaettu juttuja siitä mikä ei vastannutkaan odotuksia :) Onneksi en ole kovinkaan stressaavaa tyyppiä, odotan innoissani tulevaa aikaa ja nautin nyt alun vaikeuksien jälkeen raskaudesta ja mahasta täysillä. Ei ole siis paineita tai negatiivissävytteisiä odotuksia, haaveita ja positiivista mietiskelyä vain! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua yllätti eniten se, että ensimmäiset kolme kuukautta olivat tosi helppoa aikaa. Lapsi vain lähinnä nukkui eikä ollut koliikkia. Luulin että juuri alku olisi vaikeaa.

Vierailija
8/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:20"]

Mielestäni vauva-arjesta maalataan yleisesti ottaen aivan liian negatiivista kuvaa. Toki joillekin sattuu kaikki majhdolliset vastoinkäymiset, mutta useimmiten ei. Itselleni suurin yllätys oli se, että vauvan kanssa EI ole mitenkään erityisen vaikeaa. Paljon vaikeampaa onkin sitten sellaisen muutaman vuoden ikäisen kanssa... Mutta koskaan ei ole meikkaukset, tukanpesut, päivittäinen liikunta tms. jääneet väliin lapsiin liittyvistä syistä. Ja mulla on kolme pientä lasta! :)

[/quote]

 

Ihanaa (ja kannustavaa) kuulla! :)

 

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

riippuu tosi paljon lapsesta, lapsista milaista arki lapseperheessä tulee olemaan- jotkut vauvat nukuun 4 h päiväunet, jotkut 15 min päiväunet( kuten minun molemmat vauvani)

 

...lepää etukäteen ja ajattele positiivisesti äläkä päästä miestäsi luikahtamaan vastuutsta- jos mies siis on

- tee äitiydestä mahdollisimman helppoa, sillä väsymys on pahin uhka äitiydelle

Vierailija
10/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä haaveilin myös, että vain vaunukävelisin rantaa pitkin ja kahvittelisin. Näin olikin aluksi, mutta sitten tuli syksy ja sateet eikä vauvakaan enää nukkunut pitkiä päikkäreitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän sitä tuli kaikenlaista aateltua :) Esikoisen jälkeen onnistuikin!

Oli niin helppo vauva, ettei ole tosikaan :)

Meikkasin, kävin suihkussa, tapasin ystäviä, työntelin onnellisen vaunuja jne :)

 

Sitten tuli toinen ja kaikki romahti :D Mutta hei! Toisen jälkeen laihduin hirveästi, sain oikeasti kekkuloida seksikkäissä alusvaatteissa silloin kun lapsi nukkui! Ja harrastimme seksiä intohimolla! Mutta muut jäi sitten retuperälle :)

Vierailija
12/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:27"]

Kyllähän sitä tuli kaikenlaista aateltua :) Esikoisen jälkeen onnistuikin!

Oli niin helppo vauva, ettei ole tosikaan :)

Meikkasin, kävin suihkussa, tapasin ystäviä, työntelin onnellisen vaunuja jne :)

 

Sitten tuli toinen ja kaikki romahti :D Mutta hei! Toisen jälkeen laihduin hirveästi, sain oikeasti kekkuloida seksikkäissä alusvaatteissa silloin kun lapsi nukkui! Ja harrastimme seksiä intohimolla! Mutta muut jäi sitten retuperälle :)

[/quote]

 

:D Mä laihduin kanssa hirveästi imettäessä suurisyömäistä poikaa. Traagista onkin että nyt kun olen laiha, ei mulla löydy mitään oikeankokoista päällepantavaa. Mieskin sanoo että olen jo liian laiha :P

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 01:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:27"]

Kyllähän sitä tuli kaikenlaista aateltua :) Esikoisen jälkeen onnistuikin!

Oli niin helppo vauva, ettei ole tosikaan :)

Meikkasin, kävin suihkussa, tapasin ystäviä, työntelin onnellisen vaunuja jne :)

 

Sitten tuli toinen ja kaikki romahti :D Mutta hei! Toisen jälkeen laihduin hirveästi, sain oikeasti kekkuloida seksikkäissä alusvaatteissa silloin kun lapsi nukkui! Ja harrastimme seksiä intohimolla! Mutta muut jäi sitten retuperälle :)

[/quote]

 

:D Mä laihduin kanssa hirveästi imettäessä suurisyömäistä poikaa. Traagista onkin että nyt kun olen laiha, ei mulla löydy mitään oikeankokoista päällepantavaa. Mieskin sanoo että olen jo liian laiha :P

[/quote]

 

Juuri noin se oli minullakin :D Poika söi ja söi, kilot lähti ja loppujen lopuksi mieskin sanoi, että liikaa lähti :D

Vierailija
14/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samat harhat minullakin oli, niistä heräsin jo synnärillä.

 

Eka puoli vuosi olo kuin vankilassa. Ei ehdi/jaksa mitään. Ei m i t ä ä n. Jopa roskien vieminen samassa tahdissa kun ne syntyy on ollut hyvin vaikeea. Vauva huutaa yöt ja päivät, haluaa jatkuvasti olla sylissä eikä yhdellä kädellä saa edes voileipää tehtyä itselleen. Alipainoinen olen siis vieläkin vaikka lapseni on jo 1v., toki isot lihakset olen saanut kun vauva on viihtynyt sylissäni (mutta inhosi rintareppua). Imettäminen aiheutti lonkkkakipua kun sitä ei ikinä saatu tehtyä mukavassa asennossa ja imetyshormoonit aiheutti jokapäivstä todella kamalaa PMS-oloa. Itkin ja raivosin miehelleni. Hiuksetkin lähti. Sairastellut en ole ikinä näin paljon kun lapsen saamisen jälkeen, johtuu varmaan vähistä unista ja imetyksestä joka on vienyt kaikki ravinteet vauvalleni. Kohdun laskeuma on myös uusi tuttavuus, painaa epämukavasti kun joutuu seisomaan (mitenhän ikinä pärjään työssäni enää?). Rinnat roikkuu lattiassa.

 

Purkkiruokaa hän syö, ja maistuukin, onneksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiesin että tulee väsyttämään mutta ei ollut aavistustakaan kuinka väsynyt sitä on. Pentu ei nukkunut hyvin, toivottavasti itselläsi helpompi tapaus. Pitkät kävelyt ja kahvittelu oli kyllä ihanaa. Niitä on nyt ikävä. Aivan mahtavaa vaeltaa puistoissa, ihanaa istua kahvilassa vailla huolen häivää (nyt kävelyikäinen ei kauaa malta olla tuolillaan, kahvittelu ei ole enää rento tapahtuma)

Vierailija
16/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on jossain määrin toteutuneet kaikki muut paitsi tuo oman vartalon osuus... Olen ehtinyt tehdä vauvojen ja lasteni kanssa monenlaista. Vieläkin on ylimääräistä 7 kg eikä lähde millään.... Nuorin on 3v.

Vierailija
17/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä kuvittelin roikkuvani kaupungilla kahvittelemassa ystävien kanssa tyylikkäänä joka päivä.

Totuus: Huomasin, ettei mulla ollutkaan mitään äitikavereita jotka olisi olleet kaupungilla kanssani. Toiseksi vauva ei viihtynyt pitkiä aikoja vaunuissa. Kolmanneksi nautin hirveästi siitä, että sain olla verkkareissa kotona vauva kainalossa. Ja siitä nautti vauvakin.

Vierailija
18/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi tavallinen harha on se, että mikä pätee yhteen lapseen, pätee kaikkiin. Minula on neljä lasta, kaikki aivan erilaisia. :)

Vierailija
19/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle kävi sillä lailla, että olin aluksi niin sekaisin hormoneista ja väsymyksestä, etten saanut mitään tehtyä vaikka vauva nukkuikin paljon päiväunia. Ehkä pientä synnytyksen jälkeistä masennustakin oli. Sekin on siis mahdollista, että vaikka tietäisit että aikaa tuohon pynttäykseen ja puunailuun olisi, et vain sitä saa tehtyä. Sitten kun vauva oli muutaman kuukauden niin oloni helpotti ja sain paremmin tehtyä ja mentyä.

 

Vauvan jättäminen oli myös vaikeaa, en olisi pystynyt tekemään sitä monta kertaa viikossa. Se tuli minulle yllätyksenä, se syyllisyydentunto jonka itselleni kehitin siitä että vauva jäi hetkeksi isänsä kanssa kotiin. Se oli myös sikäli vaikeaa, että vauva joi vain rintamaitoa ja sitä vähintään tunnin välein.

 

Kannattaa muuten aika pian aloittaa se vauvan kanssa kyläily ja liikkuminen. Ei toki suoraan synnäriltä, mutta sitten kun se on vauvan kannalta ok. Vauvan kanssa lähteminen voi nimittäin tuntua aluksi vaikealta, mutta mitä pidempään sitä lykkään niin sitä suuremmaksi kynnys kasvaa.

 

Onnea tulevasta vauvasta :)

Vierailija
20/34 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kolme pientä lasta. Kaksi ekaa tuli 1v 8 kk ikäerolla ja ikinä en ole ollut niin poikki. Esikoinen alkoi reilu 2 v saamaan kauhukohtauksia, pelkäsi nukkumista ja näki uni. Ei erottanut unta ja vavetta enkä ikinä tiennyt kun kohtaukset alkoi, onko hereillä vai ei. Sai unissaan myös uhma- ja kiukkukohtauksia. Soittelin neuvolaan ja joka paikkaan, sain vastauksen että toiset lapset vaan on herkkiä ja huonompia nukkumaan. Nukuin 1,5 v 4 h yössä puolen tunnin pätkissä, koska kakkonen oli vauva ja söi äidin. Aloin saamaan hirveitä raivareita ja itkukohtauksia. Lopulta perhepetiin siirtyminen pelasti meidän nukkumisen. Mies alkoi saamaan duunista kommenttia, kun ei saa mitään aikaiseksi (valvoi myös öisin, koska mä en jaksanut). Muutaman kuukauden muistikatkos taitaa molemmilla olla tuosta ajasta. Mutta: kaikesta selviää yhdessä ja kehotan puhumaan vaikeuksista ja hankaluuksista joka ikisessä paikassa ja hakemaan apua! Tsemppiä! Ikinä en olisi uskonut, että näin käy, esikoinen oli vauvana tosi hyvä nukkumaan ;)