Äitiyden harhat

Muiden kertomusten perusteella odotin jotain ihan helvetillistä väsymystä ja tein neuvojen mukaan ruokaa pakkaseen. Sitten kun vauva syntyi, ihmettelin milloinka se kamaluus alkaa. Tuijottelin vauvaa ja välillä jopa vaan odottelin että heräisi jo! En ollut koskaan väsynyt, kävin päivittäin vaunulenkeillä ja nautin kuukausien lomasta.

Sitten kun tuli perään toinen lapsi, elämä olikin tosiaan välillä aika helvetillistä :-D

Varmaan väsymys oli kaikista isoin juttu vaikka olin siihen varautunut. Mutta muuten..vauva-aika oli ihanaa aikaa. Meillä on kaksoset ja mies oli ensimmäisen vuoden melkeinpä kotona erilaisilla vapailla. Aikansa kutakin ja sulle tulee uusia juttuja entisten tilalle. Nauti niistä. Hyvää odotusta ja tulevaa arkea vauvan kanssa.

Vauva oli keskonen ja sitä piti syöttää ensimmäiset kuukaudet kahden tunnin välein vrk:n ympäri. Lypsin siis rintamaitoa puoli tuntia, vauva söi sitä pientä määrää tipoittain väh. puoli tuntia, sain nukkua n. 20-60 min ja aloin taas lypsää rintamaitoa pumpulla, ruokin lapsen, nukuin taas vähän tai söin vähän tai kävin vessassa ja olin taas rintapumpulla... Kolmen kuukauden iässä vauva oppi imemään rintaa, niin sain pumpun huitain nevadaan ja alkoi nukkua jopa 3 tuntia kerralla. Juhlaa oli, kun sain 5 tunnin yhtämittaiset unet.

Ei kannata kovin meikkailla ekoilla viikoilla kun huolehtia vauvasta ja nauttia siitä ajasta. Ajan kanssa ehtii kun järjestelee asiat siihen malliin.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:04"]

Synnytän keväällä esikoiseni, ja olisi hauska kuulla äideiltä millaisia harhaluuloja vanhemmuudesta/lapsia sisältävästä elämästä teillä oli ennen esikoistanne, ja kuinka nopeasti ne karisivat pois? Mikä vastasi ennakko-odotuksia, mikä ei?

Itse tietysti kuvittelen vielä tässä vaiheessa, että kerkeän käymään suihkussa, meikkaamaan ja laittamaan hiukset, työntelen vaunuja pitkin rantaraittia huolitellun näköisenä, piipahdan kahvilla ystävieni kanssa ja soseutan itse vauvalle ruoat luomuaineksista tuossa tuokiossa. Ja leivon siistissä kodissa pakkaseen kaikenlaista, teen ihania pataruokia minulle ja miehelleni, ja kun vauva nukkuu, harrastamme ihanaa seksiä - min näytän seksikkäissä alusvaatteissa taivaalliselta, koska olen heti synnytyksestä asti käynyt ahkerasti salilla pt:n kanssa. ;)

[/quote]

Suuri osa luuloistasi pitää paikkansa, ei tietty kaikilla ja niistä valittajista voit lukea lisää tällä palstalla.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:27"]

riippuu tosi paljon lapsesta, lapsista milaista arki lapseperheessä tulee olemaan- jotkut vauvat nukuun 4 h päiväunet, jotkut 15 min päiväunet( kuten minun molemmat vauvani)

...lepää etukäteen ja ajattele positiivisesti äläkä päästä miestäsi luikahtamaan vastuutsta- jos mies siis on

- tee äitiydestä mahdollisimman helppoa, sillä väsymys on pahin uhka äitiydelle

[/quote]

Väsymys ei ole mikään uhka äitiydelle. Äitiys on sitä, että ollaan äitejä, ei se tarkoita sitä, että ollaan täydellisiä äitejä.

Sain kaksoset sektiolla ja seuraavat asiat menivät päinvastoin kuin mitä minulle oli kerrottu:

- sektiohaava parani nopeasti, minulla ei ollut mitään vaikeuksia kävellä, nukkua tai hoitaa lapsia sektiota seuraavasta päivästä lähtien

- uni ja valveillaolo rytmittyivät järkevästi eli yöt nukuttiin ja seurustelu jäi päivälle

- lapset nukkuivat parit pitkät päiväunet monien pätkien sijaan, vaikka tein siinä sivussa ruokaa, pesin pyykkiä, silitin jne. - pyykkitelineen paitarivistöstä tuli aika äkkiä kahden täysin lumoutuneen vauvan ihastelun aihe :-)

- olin siisti ja huolitelt, koska ei se hiusten harjaaminen tai kosteusvoiteen ja ripsivärin laittaminen montaa minuuttia enempää aikaa vie, ihan oikeasti

- palauduin vanhoihin mittoihin kuukaudessa (kiitos geenien)

- vauvat nukkuivat varsin hyvin sisällä päiväunet, ei tarvittu mitään vaunulenkkejä; toisaalta mies osasi olla lasten kanssa illalla, joten pääsin rauhassa yksin lenkille (ihan vinkkinä: avoinaisesta ikkunasta tulee huoneeseen ihan mukavasti happea, jopa paremmin, kuin vaunujen sideharsoviritysten läpi)

- 8 kk ikäinen osaa syödä itse, jos saa lusikan käteen siitä lähtien, kun lusikalla muutenkin ruokaa suuhun tungetaan

- soseiden valmistamiseen ei kulu aikaa, sillä jos tekee ruokaa muutenkin, niin yhdellä hellanlevyllä voi olla kasviksia kypsymässä ilman erityisiä vahtimisia

Vauvani on helppo (nyt 6kk), mutta olen kokenut olevani yksinäinen ja niinkuin vankilassa. On vaikeaa tottua siihen, että on niin kiinni jossakussa. On oltava jatkuvasti käytettävissä, eikä vapaapäiviä ole. Jotkut kaverit on kaikonneet, vaikka aluksi niitä tapasinkin vauvan kanssa. Olen onneksi löytänyt mammakaverin, jonka kanssa käyn kävelyillä sillä välin kun mieheni ym. ihmiset ovat päivätöissä. Toivottavasti sinulla on sellainen myös! 

Olen laihtunut lähes omiin mittoihini ilman suurempaa eforttia, meikkaan joka päivä ja käytän kauniita vaatteita nyt kun imetyskin on loppunut (imettäessä vaan imetyspaidat!) Seksin määrä on silti romahtanut .

Miehen kanssa oli aiemmin unelma-parisuhde, mutta nykyään tulee helposti riitaa työnjaosta. Luulin, ettei tulisi. Tehkää työnjako selväksi ennen lapsen syntymää! Sinäkin ansaitset vapaa-aikaa!

Ajattelin, etttei elämä muutu niin paljoa, mutta tuntuu, ettei mikään ole niinkuin ennen. Nyt koen olevani VAAN äiti. EN muuta. Omat harrastukset, intressit ja sosiaaliset suhteet ovat jääneet taka-alalle tai muuttuneet. Olen muuttunut aika paljon ihmisenä. 

Toiset nauttivat vauva-ajasta, toiset ei. Minä en ole kovinkaan paljoa nauttinut, vaikka lapseni onkin parasta maailmassa. Odotan vaan, että lapsi kasvaa ja oppii toimimaan itse ja kommunikoimaan. Nukun kuitenkin useimmiten riittävästi. Erilaisia kausia on toki, vauvan rytmit muuttuvat ja taidot myös. Se on kivaa, että kun kyllästyttää, vauva muuttuukin jotenkin, oppii jonkun uuden jutun.

Se yllätti, miten kiinni siinä vauvassa on. Omaa aikaa ei enää ole. Aluksi se otti päähän mutta pikku hiljaa siihen tottuu. Se suunnaton rakkaus omaan lapseen oli mielenräjäyttävä kokemus. Onnen lisäksi siihen liittyy jatkuva huoli lapsen hyvinvoinnista ja vastuusta pienen ihmisen hengissä pitämisestä.

Yhden vauvan hoitaminen on kuitenkin aika helppoa verrattuna parin uhmaikäisen kanssa taisteluun. Nauti vauvastasi ja elä hetkessä, aika rientää vauhdilla.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:20"]

Mielestäni vauva-arjesta maalataan yleisesti ottaen aivan liian negatiivista kuvaa. Toki joillekin sattuu kaikki majhdolliset vastoinkäymiset, mutta useimmiten ei. Itselleni suurin yllätys oli se, että vauvan kanssa EI ole mitenkään erityisen vaikeaa. Paljon vaikeampaa onkin sitten sellaisen muutaman vuoden ikäisen kanssa... Mutta koskaan ei ole meikkaukset, tukanpesut, päivittäinen liikunta tms. jääneet väliin lapsiin liittyvistä syistä. Ja mulla on kolme pientä lasta! :)

[/quote]

Samoin paitsi lapsia on vain kaksi.

Mut tosiaan yllätti se kuinka helppoa vauvan kanssa oli, olin kai jotenkin varautunut unettomaan koliikkikukkujaan joten oli suuri helpotus kun lapsi ei sellainen ollutkaan.

Ainoa mikä yllätti ja mihin en ollut varautunut oli se kuinka paljon lapsen tulo parisuhdetta koettelee, me oltiin tosi onnellisia ja oltu yhdessä pitkään  ennen esikoisen syntymää mutta ekat pari vuotta olivat parisuhteen kannalta tosi rankkoja, sekä oman ajan että kahdenkeskisen ajan puute rassasi ja uusien roolien omaksuminen ei sujunut ihan helposti. Mutta siitäkin selvittiin eikä kuopuksen mukana tullut uutta kriisiä.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 00:20"]

Mielestäni vauva-arjesta maalataan yleisesti ottaen aivan liian negatiivista kuvaa. Toki joillekin sattuu kaikki majhdolliset vastoinkäymiset, mutta useimmiten ei. Itselleni suurin yllätys oli se, että vauvan kanssa EI ole mitenkään erityisen vaikeaa. Paljon vaikeampaa onkin sitten sellaisen muutaman vuoden ikäisen kanssa... Mutta koskaan ei ole meikkaukset, tukanpesut, päivittäinen liikunta tms. jääneet väliin lapsiin liittyvistä syistä. Ja mulla on kolme pientä lasta! :)

[/quote]

Samoin paitsi lapsia on vain kaksi.

Mut tosiaan yllätti se kuinka helppoa vauvan kanssa oli, olin kai jotenkin varautunut unettomaan koliikkikukkujaan joten oli suuri helpotus kun lapsi ei sellainen ollutkaan.

Ainoa mikä yllätti ja mihin en ollut varautunut oli se kuinka paljon lapsen tulo parisuhdetta koettelee, me oltiin tosi onnellisia ja oltu yhdessä pitkään  ennen esikoisen syntymää mutta ekat pari vuotta olivat parisuhteen kannalta tosi rankkoja, sekä oman ajan että kahdenkeskisen ajan puute rassasi ja uusien roolien omaksuminen ei sujunut ihan helposti. Mutta siitäkin selvittiin eikä kuopuksen mukana tullut uutta kriisiä.

Minulle rankinta oli muiden neuvor, joista loin itselleni mittareita. Esikoinen oli piemipainoinen ja vaikka maitaoa tulvi koko ajan niin, että tuttipullo täyttyi imetyksen aikana toisesta rinnasta, niin uskoin miehen ja tämän siskon epäilyjä siitä,ettei vauva saa tarpeeksi maitoa ja stressasin ja jännitin koko ajan. Anopin arvostelut syliin opetetusta vauvasta saivat itkemään. Lisäksi olin koko ajan valmiustilassa suorittamassa äitoyttä ja asettamassa itselleni ja miehelleni vaatimuksia, joita muut vihjailuillaan loivat. Se väsymys oli jotain aivan kaameaa! Vauvaa heräili 3 h välein, mutta väliajat valvoin ja kuuntelin tuhinaa ja ähinää valmiina toimimaan. Onneksi pakotin itseni ulos, kahvilaan, kylään ja aloitimme vauvamuskarin ja vauvauinnin. Sain päivisin energiaa aivoille, jolloin öisin opin nukahtamaan uudelleen.

Älä siis aseta itsellesi vaatimuksia vaan anna itsesi olla omanlaisesi äiti. On aivan sama mistä se maito ja soseet tulevat, kunhan voit nauttia vauvastasi ja vauva-ajasta itsellesi sopivalla tavalla.

Minusta paras neuvo mitä olen koskaan saanut, oli viisaan neuvolatätimme neuvo: nauti vauvasta. Ja minähän ja mieheni nautimme. Vaikka on väsymystä ja huonoja päiviä kun vain tekisi mieli nukkua ja olla itsekseen ilman mitään velvoitteita esim. puoliflunssaisena, niin voimaa saa itse siitä vauvasta! Joten neuvonkin, että nauti vauvasta; nuuhkaile hänen ihanaa poskeaan, pussaile pullukkamasua, anna vauvahierontaa, sylittele ja tuijottele hänen maailman kauneinta kasvojaan. Kuuntele hänen ihanaa tuhinaansa, kun nukkuu. Vaikka vauvaelämä on toisinaan raskasta, niin on se ihanaakin. Nauti siitä, että saat olla rauhassa kotona vain yhden vauvan kanssa, ja jos vauva on ns helppotapaus, niin jää oikeasti vähän aikaakin mm. leipomiseen ja ulkoiluun ja urheiluun. Ja jos on väsynyt, niin sitten nukkuu aina kun vauvakin nukkuu.

Huomattavasti raskaampaa ja hirveämpää kun raskaana edes pystyisi kuvittelemaan. Asennoidu siihen että keväällä alkaa elämäsi helvetillisin vuosi niin et tule pahasti pettymään. Se väsymys on ihan rinnastettavissa kiinalaiseen kidutukseen. No sitten myönteiset asiat: Synnytys oli helpompi kun kuvittelin (ota kaikki tarjolla oleva kivunlievitys!) Itselläni kroppa myös palautui paljon nopeammin kun olisin uskonut MUTTA seksiä ei oikeastaan voinut harrastaa koko imetysaikana kun sattui niin paljon. Limakalvot olivat liian ohuet ja kuivat.  

En itse enää toiste IKINÄ jaksaisi vauvavuotta. Onneksi se on ohi ;)