Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arvojärjestyksestä (riitaa miehen kanssa)
28.09.2020 |
Osallistuin taannoin kurssille, jossa yhtenä tehtävänä oli kartoittaa omat arvot ja priorisoida ne. Omaksi listakseni muotoutui
1. Oma hyvinvointi (henkinen ja fyysinen)
2. Työ
3. Opiskelu (+kehittyminen, uuden oppiminen)
4. Perhe ja sukulaiset
5. Parisuhde
6. Ystävät
7. Harrastukset.
Miehen mielestä parisuhteen pitäisi tulla aina ykkösenä ja ollaankin saatu tästä aika mojovia riitoja aikaiseksi (jo ennen kuin tuo lista konkretisoitui paperille). Olimme kuitenkin tunteneet toisemme samasta kaveriporukasta jo useita vuosia ennen kuin ryhdyimme seurustelemaan, joten käsittääkseni sen ei olisi pitänyt tulla hänelle yllätyksenä että tarvitsen paljon omaa aikaa ja että työ ja opiskelu ovat mulle tosi tärkeitä. Alkuvaiheessa myös keskustelimme näistä asioista paljon, ja silloin mies antoi ymmärtää ettei tässä olisi mitään ongelmaa. Emme asu yhdessä eikä kumpikaan meistä halua lapsia.
Näemme yleensä neljänä päivänä viikossa. Miehen mielestä se on liian vähän, itselleni puolestaan tällä hetkellä ehdoton maksimi töiden ja opiskelun vuoksi. Välillä tuntuu, kuin mies pyrkisi syyllistämään mua siitä että käytän niin paljon aikaa muuhun kuin parisuhteeseen. Vanhempiani olen tavannut tänä vuonna koronasta johtuen vain kolme kertaa, yleensä olen pyrkinyt käymään heidän luonaan n. 1-2kk välein.
Nyt olen saanut kuulla olevani itsekäs paska ja että ajattelen väärin, kun parisuhde tulee arvojärjestyksessäni vasta viidentenä. Itse näen asian niin, että meidän kummankaan arvomaailmassa ei ole mitään vikaa; ne eivät vain sittenkään ehkä sovellu yhteen.
Onko kukaan muu miettinyt omia arvojaan ja joutunut niiden vuoksi törmäyskurssille? Onko parisuhteen "pakko" olla ykkönen, jos seurustelee? Onko ketään muuta jonka mielestä parisuhde voi olla aito ja syvällinen, vaikka ei vietettäisikään aikaa yhdessä 24/7?
Kommentit (63)
Mieheni on juuri tuollainen. Hän itse on elämänsä nro 1, sitten lapsi, työ ja lopulta hännänhuippuna minä.
On sanomattakin selvää, että riitelemme paljon, enkä tunne oloani rakastetuksi. Jos tiemme erkanevat, tiedän jatkossa kiinnittää huomiota arvoihin. Ne kertovat ihmisestä paljon. Olin nuori ja naiivi, oletin kaikille perheen olevan tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli mielenkiintoinen ketju. Olen eronnut yhden lapsen yh. Seurustelin erään miehen kanssa muutaman vuoden mutta se ei onnistunut "arvojärjestykseni" takia joka on:
1. Lapsen ja äitinsä (eli allekirjoittaneen) hyvinvointi (fyysinen ja henkinen)
2. Työ jotta saan elannon kohdan 1 henkilöille
3. Muu perhe ja ystävät (+miesystävä jos olisi)
4. Harrastukset, mielenkiinnon kohteet, itsensä kehittäminen
En seurustele enää kun ei oikein jaksa mitään mustasukkaisuuskohtauksia ja valitusta kun lapsi tulee ensin. Totta hitossa tulee. Millainen äiti laittaa miesyatävänsä lapsensa edelle? En käsitä.
Alue: Aihe vapaa
Mutta miten voi muka olla satunnainen tapailusuhde, jos pariskunta on naimisissa, kihloissa, sitoutunut toisiinsa, vaikka eivät ole tekemisissä koko ajan? Tai asuu eri osoitteissa? Täällä on tosi usein vanhempien naisien ja miesten kommentteja, miten nuoruuden asutaan yhdessä ja aviossa/avoliitossa-suhteen jälkeen on mukavinta, kun on uusi kumppani rinnalla, mutta molemmilla oma koti. Ja nimenomaan kumppani, ei tapailututtu tai seksisuhde tai hengailukaveri.
Onko saman katon alla asuva pariskunta, joista toinen tekee esim. reissutyötä niin, että hän on suuren osan vuodesta poissa töiden takia, myös tapailusuhde tai kämppistyyppinen järjestely? Jos ei, onko syynä se, että heillä on yhteinen osoite? Jos on, mitä eroa on yhteisellä osoitteella ja harvoin näkemisellä VS omilla osoitteilla ja harvoin näkemisellä, jos molemmat pariskunnan näkevät toisiaan tismalleen saman verran vuodessa, kuukaudessa, viikossa? Onko saman katon alla asuva avoliittopariskunta, joka ei näe toisiaan usein, sitoutuneempi ja oikeampi parisuhde kuin naimisissa oleva pariskunta, jotka asuvat eri osoitteissa ja näkevät toisiaan yhtä paljon kuin avopariskunta?
Näitä on ihan hyvä pohtia. Mikä on se OMA määritelmä hyvälle ja onnistuneelle parisuhteelle?
Minulle seksisuhde on tyyppi, joka ei kelpaa muuhun kuin panemiseen. Tunteilla ei ole väliä, tulevaisuuden suunnitelmilla ei ole väliä, itse asiassa arvoillakaan ei ole väliä, koska kumpikaan ei ole emotionaalisesti sitoutunut toiseen. Näitä tosin näkee myös "pariskunnissa", jotka asuvat yhdessä, mutta mikään muu heitä ei enää yhdistä kuin seksi, velka ja/tai lapset. Tai läheisriippuvuus.