Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arvojärjestyksestä (riitaa miehen kanssa)
28.09.2020 |
Osallistuin taannoin kurssille, jossa yhtenä tehtävänä oli kartoittaa omat arvot ja priorisoida ne. Omaksi listakseni muotoutui
1. Oma hyvinvointi (henkinen ja fyysinen)
2. Työ
3. Opiskelu (+kehittyminen, uuden oppiminen)
4. Perhe ja sukulaiset
5. Parisuhde
6. Ystävät
7. Harrastukset.
Miehen mielestä parisuhteen pitäisi tulla aina ykkösenä ja ollaankin saatu tästä aika mojovia riitoja aikaiseksi (jo ennen kuin tuo lista konkretisoitui paperille). Olimme kuitenkin tunteneet toisemme samasta kaveriporukasta jo useita vuosia ennen kuin ryhdyimme seurustelemaan, joten käsittääkseni sen ei olisi pitänyt tulla hänelle yllätyksenä että tarvitsen paljon omaa aikaa ja että työ ja opiskelu ovat mulle tosi tärkeitä. Alkuvaiheessa myös keskustelimme näistä asioista paljon, ja silloin mies antoi ymmärtää ettei tässä olisi mitään ongelmaa. Emme asu yhdessä eikä kumpikaan meistä halua lapsia.
Näemme yleensä neljänä päivänä viikossa. Miehen mielestä se on liian vähän, itselleni puolestaan tällä hetkellä ehdoton maksimi töiden ja opiskelun vuoksi. Välillä tuntuu, kuin mies pyrkisi syyllistämään mua siitä että käytän niin paljon aikaa muuhun kuin parisuhteeseen. Vanhempiani olen tavannut tänä vuonna koronasta johtuen vain kolme kertaa, yleensä olen pyrkinyt käymään heidän luonaan n. 1-2kk välein.
Nyt olen saanut kuulla olevani itsekäs paska ja että ajattelen väärin, kun parisuhde tulee arvojärjestyksessäni vasta viidentenä. Itse näen asian niin, että meidän kummankaan arvomaailmassa ei ole mitään vikaa; ne eivät vain sittenkään ehkä sovellu yhteen.
Onko kukaan muu miettinyt omia arvojaan ja joutunut niiden vuoksi törmäyskurssille? Onko parisuhteen "pakko" olla ykkönen, jos seurustelee? Onko ketään muuta jonka mielestä parisuhde voi olla aito ja syvällinen, vaikka ei vietettäisikään aikaa yhdessä 24/7?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Ihan alkuun: Näen työssäni paljon lähisuhdeväkivaltaa. Jos miehesi on nimitellyt sinua "itsekkääksi paskaksi", niin se on punainen varoitusmerkki - varsinkin jos anteeksipyyntöä ei ole kuulunut. Toinen punainen varoitusmerkki on se, että hän kertoo sinun "ajattelevan väärin" oman elämäsi päämäärien ja valintojen suhteen.
Ironista miehesi kannalta on, että jos parisuhde olisi hänelle tärkeää, niin hän hyväksyisi kumppaninsa erilaisuuden. Ei parisuhde ole toisen muovaamista vaan toisen hyväksymistä ja sitä, että kummallakin on hyvä olla suhteessa - kuin asettua riippumattoon lepäämään. Hänellä - ei sinulla - on pinnallinen käsitys parisuhteesta.Niin ja puhe 24/7 yhdessä olemisesta ei mittaa mitään syvällisyyttä, aitoutta tai rakkautta, vaan se on retorinen silmänkääntötemppu jolla tarkoitetaan omistamisenhalua. Tässä sinun tapauksessasi se näyttäisi myös ilmentävän toisen osapuolen pakkomielteisyyttä, henkistä tyhjyyttä ja itsetuntemuksen puutetta.
M31
Oho M31, ensimmäistä kertaa näen, että mies ajattelee naisen etua O.o
Olet kumminkin nainen ja rölläät vaan olevasi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan alkuun: Näen työssäni paljon lähisuhdeväkivaltaa. Jos miehesi on nimitellyt sinua "itsekkääksi paskaksi", niin se on punainen varoitusmerkki - varsinkin jos anteeksipyyntöä ei ole kuulunut. Toinen punainen varoitusmerkki on se, että hän kertoo sinun "ajattelevan väärin" oman elämäsi päämäärien ja valintojen suhteen.
Ironista miehesi kannalta on, että jos parisuhde olisi hänelle tärkeää, niin hän hyväksyisi kumppaninsa erilaisuuden. Ei parisuhde ole toisen muovaamista vaan toisen hyväksymistä ja sitä, että kummallakin on hyvä olla suhteessa - kuin asettua riippumattoon lepäämään. Hänellä - ei sinulla - on pinnallinen käsitys parisuhteesta.Niin ja puhe 24/7 yhdessä olemisesta ei mittaa mitään syvällisyyttä, aitoutta tai rakkautta, vaan se on retorinen silmänkääntötemppu jolla tarkoitetaan omistamisenhalua. Tässä sinun tapauksessasi se näyttäisi myös ilmentävän toisen osapuolen pakkomielteisyyttä, henkistä tyhjyyttä ja itsetuntemuksen puutetta.
M31Mitä ihmettä sössötät?
Hän sössöttää asiaa. Juuri niin kuin asia on.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jotenkin näin. Tietysti moi asia riippuu myös tilanteesta joten ihan absoluuttisesti ei voi sanoa
1. Oma hyvinvointi (henkinen ja fyysinen) , et voi auttaa muita jos et ole itse kunnossa
2. Parisuhde menee jopa lasten edelle, kuka on vanhana vierelläsi jne.
3. Perhe siis lapset , sukulaiset
4. Ystävät
5. Työ tämä mahdollistaa mm harrastuksetnämä voi olla kummin vaan esin tuo opiskelu voi olla harrastus jne
6. Harrastukset.
7. Opiskelu (+kehittyminen, uuden oppiminen)
Tämä olisi myös minun listani.
Luulin ensin, että ap:n listassa perheessä kyse olisi lapsista ja perheestä miehen kanssa, mutta mies olikin vain parisuhdelokerossa.
Oletteko kovin nuoria? Kannattaa todella pohtia mitä tämä lista sinulle tarkoittaa ja kuvaako tämä sinun tämän hetken tilannetta, vai onko kyse siitä mitä haluat pidemmällä juoksulla? Ymmärrän hyvin miksi poikaystäväsi pahoitti mielensä. Olisin minäkin ahdistunut, jos kävisi ilmi, että puolisoehdokkaani haluaa kasuaalia tapailua, eikä elää parina tulevaisuudessa. Jos ette pääse yhteisymmärykseen teidän suhteen laadusta, niin silloin on parempi etsiä sopivampi kumppani.
Omassa elämässäni 4-kympin tienoilla näkyy selvästi, että on olemassa niin naisia kuin miehiä, jotka vain viihtyvät parhaiten yksin ja kaipaavat vain satunnaista tapailua jonkun seksikumppanin kanssa. Ehkä kuulut tähän ryhmään ap?
No ymmärrän kyllä, että mies on loukkaantunut. Sinulla ei siis ole lapsia, mutta perhe silti etusijalla ennen miestä? Todella outoa. Kertoo siitä, että mies ei ole elämäsi rakkaus. Vaan joku vaan, joka täyttää kohdan 5.
Vierailija kirjoitti:
No ymmärrän kyllä, että mies on loukkaantunut. Sinulla ei siis ole lapsia, mutta perhe silti etusijalla ennen miestä? Todella outoa. Kertoo siitä, että mies ei ole elämäsi rakkaus. Vaan joku vaan, joka täyttää kohdan 5.
Ap varmaan tarkoitti perheellä lapsuuden perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan alkuun: Näen työssäni paljon lähisuhdeväkivaltaa. Jos miehesi on nimitellyt sinua "itsekkääksi paskaksi", niin se on punainen varoitusmerkki - varsinkin jos anteeksipyyntöä ei ole kuulunut. Toinen punainen varoitusmerkki on se, että hän kertoo sinun "ajattelevan väärin" oman elämäsi päämäärien ja valintojen suhteen.
Ironista miehesi kannalta on, että jos parisuhde olisi hänelle tärkeää, niin hän hyväksyisi kumppaninsa erilaisuuden. Ei parisuhde ole toisen muovaamista vaan toisen hyväksymistä ja sitä, että kummallakin on hyvä olla suhteessa - kuin asettua riippumattoon lepäämään. Hänellä - ei sinulla - on pinnallinen käsitys parisuhteesta.Niin ja puhe 24/7 yhdessä olemisesta ei mittaa mitään syvällisyyttä, aitoutta tai rakkautta, vaan se on retorinen silmänkääntötemppu jolla tarkoitetaan omistamisenhalua. Tässä sinun tapauksessasi se näyttäisi myös ilmentävän toisen osapuolen pakkomielteisyyttä, henkistä tyhjyyttä ja itsetuntemuksen puutetta.
M31Mitä ihmettä sössötät?
Hän sössöttää asiaa. Juuri niin kuin asia on.
Tuo oli pelkkää puppugeneraattorin tuotosta joka ei liity tähän keskusteluun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ymmärrän kyllä, että mies on loukkaantunut. Sinulla ei siis ole lapsia, mutta perhe silti etusijalla ennen miestä? Todella outoa. Kertoo siitä, että mies ei ole elämäsi rakkaus. Vaan joku vaan, joka täyttää kohdan 5.
Ap varmaan tarkoitti perheellä lapsuuden perhettään.
Tajusin kyllä. Mutta aikuisella ihmisellä oma perhe(eli mies, vaikka ei ole lapsia) pitäisi tulla ennen lapsuudenperhettään. Ei vaikuta aikuismaiselta ajattelulta. Tai jopa itsekästä, niinkuin tämä mieskin sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen tuollaiselle kurssille, joskus osallistunut. Omaksi listakseni muotoutui:
- tasapaino itseni, ihmissuhteiden, työn ja harrastusten välillä.
Tämä. Filosofina tekee pahaa se, miten arvoista on tapana ajatella nykymaailmassa. Ne eivät ole esineitä eivätkä jumalia, vaan ennemminkin näkökulmia elämään, joita voi vertailla, mutta jotka viime kädessä pitäisi sovittaa yhteen eikä lajitella niitä kuten Vaahteramäen Eemeli listasi rakkaitaan.
Eemeli tosin sai listaamalla käsiteltyä isäongelmaansa, ja se oli hänen ikäiselleen ehkä ainoa konsti tilanteen pohtimiseen. Hän ratkaisi sen rakentavasti, hahmottamalla, että samaa ihmistä voi sekä inhota että silti rakastaa.
Ap sen sijaan on listannut asioita, koska jonkun muun mielestä se on loistava tapa ratkoa hänen elämänsä ongelmia. Näyttäisi vain, että kävikin päinvastoin, niitä syntyi tyhjästä lisää.
Mutta kävikö näin - vaikea tietää. Ehkä oleellinen arvoristiriita tuli paljastettua ajoissa, ja on parempi luoda yhteistä maailmaa jonkun kanssa, joka ei koko suhteen ajan kärsi turhaan. Tai sitten aloittajalla on jokin läheisyysongelma, joka riittää nakertamaan suhteen kuin suhteen, ja hänen arvonsa liian tarkkaan jakava puoliso vain huomaisi paljon nykyistä miestä hitaammin nääntyneensä henkisesti, koska luuli ettei häneltä mitään puutu. Tai sitten kärsijöinä ovat lapset, joiden vanhemmat ovat liian samankaltaisia kasvattaakseen toisiaan ja perheeseen on vaarassa syntyä puoluepoliittinen asetelma, jossa vanhemmat liittoutuvat lasten tarpeita vastaan. Mikä saattaa olla paljon yleisempi ongelma kuin halutaan uskoa, koska sellaista varmaan harva vanhempi myöntää.
Voihan olla, että he ovat silti riittävän yhteensopivat miehensä kanssa. Mutta miten he voivat sen tietää, jos yhteiselo rajoittuu neljään päivään viikossa? Sen verran nyt sietää pässeintäkin työkaveria. Nykyisin on käynyt muodikkaaksi hakea pysyvyyttä kevytsuhteiden kautta, joissa ei ole pakko kohdata toista sen enempää kuin sitäkään, ettei kohtaamista tapahdu. Parisuhde on silloin yksi harrastuksista. Onhan siihen syynsä miksi jokin käytäntö yleistyy eivätkä kaikki niistä syistä ole huonoja. Mutta harrastusluonteisen kanssakäymisen vaihtaminen perheellisten elämään on senverran raju loikka, että se hyvin todennäköisesti vammauttaa yrittäjänsä. Joten en osaa sellaista suositella, että kevytsuhteessa toista edes nimittää miehekseen, käytti sitten omistusliitettä tai ei? Siinä käsite vääntyy jo liikaa.
Jotenkin ajattelisi, että kun monen parisuhteen pinnallisuuden takana on eroamisen yleisyydestä johtuva menettämisen pelko, olisi sitäkin tärkeämpää että suhteet testattaisiin ennemminkin tehostetussa aikataulussa laittamalla parit selviytymään yhdessä asioista kuin vitkuttamalla tosiasioihin tutustumista vuosikausia ja toivomalla, että pelkkä tottumus lujittaisi suhteen ilman, että ydinkonflikteja päästetään edes pintaan. Kun kerran niin monen elämässä lastenhankintaan ei tahdo löytyä aikaa muutenkaan, niin miksi haaskata vuosia testaamattomiin suhteisiin? Lapsettomuuteen tähtäävän ei tarvitse loukkaantua tästä, sama pätee, ei kannata pitkittää huonoa suhdetta jossa syventämisen varaa ei ole. Ellei kevytsuhteita ole tarkoitettu tappamaan aikaa ja naamioimaan yksinäisyyttä. Mutta miksi sellaiseen sisällöttömyyteen ja elämänpakoiluun pitäisi yhdenkään sukupolven alistua? Ehkä hyvin nuorena tekee hyvää harjoitella läheisyyttä kevennetyn menettelyn kautta, jos se on itselle hyvin vaikeaa. Mutta ei sellaista ehkä kannattaisi nostaa ihanteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Oma itse pitää aina laittaa etusijalle. Mikäli ei ole työtä eikä ole opiskellut niin ei ole myöskään itsenäisyyttä. Silloin on riippuvainen yhteiskunnan tuesta tai miehestä. Mitäs meinasit tehdä eron tai miehen kuoleman jälkeen ilman koulutusta ja työkokemusta? Tietenkin oma henki on kaikille se tärkein ja niin pitääkin olla! (Lapset ja lemmikit asia erikseen, avuttomien ja viattomien puolesta voi uhrautua).
Jos suhdetta ennen tulee työ, opiskelu, oma hyvinvointi, oma perhe, niin olet suhteessa vain ollaksesi jonkun kanssa. Mies voisi olla siis kuka tahansa. Et ole hänen kanssaan siksi, että hän olisi elämänkumppanisi. Ero tosta tulee, ei voi toimia pidemmän päälle ellei mies ole täysin nössö ja tossun alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Oma itse pitää aina laittaa etusijalle. Mikäli ei ole työtä eikä ole opiskellut niin ei ole myöskään itsenäisyyttä. Silloin on riippuvainen yhteiskunnan tuesta tai miehestä. Mitäs meinasit tehdä eron tai miehen kuoleman jälkeen ilman koulutusta ja työkokemusta? Tietenkin oma henki on kaikille se tärkein ja niin pitääkin olla! (Lapset ja lemmikit asia erikseen, avuttomien ja viattomien puolesta voi uhrautua).
Oma itse etusijalla joo- siis oma hyvinvointi. Mutta työ on vain työtä, ja tässä sen priosoiminen parisuhteen edelle tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut enemmän omasta työstään kuin parisuhteesta. Ihmiset ovat eläviä olentoja, ja kun saat perhettä ja omia lapsia, lapset ja mies ovat toki tärkeämpia kuin oma työ. Tämä ei tarkoita sitä että ei tekisi töitä tai ei olisi itsenäinen. Jos työsi on tärkeämpää kuin oma miehesi, se tarkoittaa sitä että toimit arvojärjestyksessä työsi eteen ensin, ja sitten vasta ajattelet miehen tunteita. Kukaan ei halua olla tuollaisessa suhteessa. Monet toki ovat valinneet kulissisuhteen, mutta kukaan joka rakastaa toista ihmistä syvästi, ei halua olla suhteessa jossa prioriteettinä on työ. Työ voi vaihtua elämässä moneen kertaan, mutta jos olet löytänyt elämänkumppanin niin kumppani ei toivottavasti vaihdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Oma itse pitää aina laittaa etusijalle. Mikäli ei ole työtä eikä ole opiskellut niin ei ole myöskään itsenäisyyttä. Silloin on riippuvainen yhteiskunnan tuesta tai miehestä. Mitäs meinasit tehdä eron tai miehen kuoleman jälkeen ilman koulutusta ja työkokemusta? Tietenkin oma henki on kaikille se tärkein ja niin pitääkin olla! (Lapset ja lemmikit asia erikseen, avuttomien ja viattomien puolesta voi uhrautua).
Oma itse etusijalla joo- siis oma hyvinvointi. Mutta työ on vain työtä, ja tässä sen priosoiminen parisuhteen edelle tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut enemmän omasta työstään kuin parisuhteesta. Ihmiset ovat eläviä olentoja, ja kun saat perhettä ja omia lapsia, lapset ja mies ovat toki tärkeämpia kuin oma työ. Tämä ei tarkoita sitä että ei tekisi töitä tai ei olisi itsenäinen. Jos työsi on tärkeämpää kuin oma miehesi, se tarkoittaa sitä että toimit arvojärjestyksessä työsi eteen ensin, ja sitten vasta ajattelet miehen tunteita. Kukaan ei halua olla tuollaisessa suhteessa. Monet toki ovat valinneet kulissisuhteen, mutta kukaan joka rakastaa toista ihmistä syvästi, ei halua olla suhteessa jossa prioriteettinä on työ. Työ voi vaihtua elämässä moneen kertaan, mutta jos olet löytänyt elämänkumppanin niin kumppani ei toivottavasti vaihdu.
Ja työn voi myös menettää, eli jos olet uhrannut työllesi monia tunteja extraa ja laiminlyönyt sen takia parisuhteesi, ja sitten menetätkin työn, niin miltä tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Oma itse pitää aina laittaa etusijalle. Mikäli ei ole työtä eikä ole opiskellut niin ei ole myöskään itsenäisyyttä. Silloin on riippuvainen yhteiskunnan tuesta tai miehestä. Mitäs meinasit tehdä eron tai miehen kuoleman jälkeen ilman koulutusta ja työkokemusta? Tietenkin oma henki on kaikille se tärkein ja niin pitääkin olla! (Lapset ja lemmikit asia erikseen, avuttomien ja viattomien puolesta voi uhrautua).
Oma itse etusijalla joo- siis oma hyvinvointi. Mutta työ on vain työtä, ja tässä sen priosoiminen parisuhteen edelle tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut enemmän omasta työstään kuin parisuhteesta. Ihmiset ovat eläviä olentoja, ja kun saat perhettä ja omia lapsia, lapset ja mies ovat toki tärkeämpia kuin oma työ. Tämä ei tarkoita sitä että ei tekisi töitä tai ei olisi itsenäinen. Jos työsi on tärkeämpää kuin oma miehesi, se tarkoittaa sitä että toimit arvojärjestyksessä työsi eteen ensin, ja sitten vasta ajattelet miehen tunteita. Kukaan ei halua olla tuollaisessa suhteessa. Monet toki ovat valinneet kulissisuhteen, mutta kukaan joka rakastaa toista ihmistä syvästi, ei halua olla suhteessa jossa prioriteettinä on työ. Työ voi vaihtua elämässä moneen kertaan, mutta jos olet löytänyt elämänkumppanin niin kumppani ei toivottavasti vaihdu.
En nyt kyllä ihan tajua tuota sinun ajatustasi. Se miten teen työni ei pitäisi kyllä olla mikään tunneasia miehelleni. Mitä se hänelle kuuluu, mitä työni minulle merkitsee? Tai mitä työhöni kuuluu, tai mitä siitä seuraa kun olen siinä ammatissa kuin olen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Oma itse pitää aina laittaa etusijalle. Mikäli ei ole työtä eikä ole opiskellut niin ei ole myöskään itsenäisyyttä. Silloin on riippuvainen yhteiskunnan tuesta tai miehestä. Mitäs meinasit tehdä eron tai miehen kuoleman jälkeen ilman koulutusta ja työkokemusta? Tietenkin oma henki on kaikille se tärkein ja niin pitääkin olla! (Lapset ja lemmikit asia erikseen, avuttomien ja viattomien puolesta voi uhrautua).
Siis sun mielestä lapset ja lemmikit on tärkeämpiä kuin oma mies?Outoja mielipiteitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Oma itse pitää aina laittaa etusijalle. Mikäli ei ole työtä eikä ole opiskellut niin ei ole myöskään itsenäisyyttä. Silloin on riippuvainen yhteiskunnan tuesta tai miehestä. Mitäs meinasit tehdä eron tai miehen kuoleman jälkeen ilman koulutusta ja työkokemusta? Tietenkin oma henki on kaikille se tärkein ja niin pitääkin olla! (Lapset ja lemmikit asia erikseen, avuttomien ja viattomien puolesta voi uhrautua).
Se että priorisoi miehen ennen työtä ei tietenkään tarkoita sitä, että ei tekisi työtä tai olisi riippuvainen miehestä tai tuista! Hölmö! Se tarkoittaa vaan sitä, että elämässä tärkeämpää on rakkaus, kuin työ. Työtä voi silti tehdä, mutta se ei ole elämän tärkein asia. Jos sulla on lapsia (en usko että on), niin ymmärrät että äidin rakkaus lasta kohtaan on jotain paljon suurempaa kuin työelämä ja raha. Samoin myös rakkaus omaa elämän rakkautta kohtaan. Työ ja raha ei merkitse mitään, sitten kun tulee vaikeat ajat. Omat läheiset ja rakkaus merkitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä aika itsekäs olet. Miten opiskelu on tärkeämpää kuin oma mies?Tai työ? Työ voi vaihtua elämässä monta kertaa. Et taida rakastaa tätä miestä. Noloa, että hän näki tämän listasi, aivan karmeaa.
Oma itse pitää aina laittaa etusijalle. Mikäli ei ole työtä eikä ole opiskellut niin ei ole myöskään itsenäisyyttä. Silloin on riippuvainen yhteiskunnan tuesta tai miehestä. Mitäs meinasit tehdä eron tai miehen kuoleman jälkeen ilman koulutusta ja työkokemusta? Tietenkin oma henki on kaikille se tärkein ja niin pitääkin olla! (Lapset ja lemmikit asia erikseen, avuttomien ja viattomien puolesta voi uhrautua).
Oma itse etusijalla joo- siis oma hyvinvointi. Mutta työ on vain työtä, ja tässä sen priosoiminen parisuhteen edelle tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut enemmän omasta työstään kuin parisuhteesta. Ihmiset ovat eläviä olentoja, ja kun saat perhettä ja omia lapsia, lapset ja mies ovat toki tärkeämpia kuin oma työ. Tämä ei tarkoita sitä että ei tekisi töitä tai ei olisi itsenäinen. Jos työsi on tärkeämpää kuin oma miehesi, se tarkoittaa sitä että toimit arvojärjestyksessä työsi eteen ensin, ja sitten vasta ajattelet miehen tunteita. Kukaan ei halua olla tuollaisessa suhteessa. Monet toki ovat valinneet kulissisuhteen, mutta kukaan joka rakastaa toista ihmistä syvästi, ei halua olla suhteessa jossa prioriteettinä on työ. Työ voi vaihtua elämässä moneen kertaan, mutta jos olet löytänyt elämänkumppanin niin kumppani ei toivottavasti vaihdu.
En nyt kyllä ihan tajua tuota sinun ajatustasi. Se miten teen työni ei pitäisi kyllä olla mikään tunneasia miehelleni. Mitä se hänelle kuuluu, mitä työni minulle merkitsee? Tai mitä työhöni kuuluu, tai mitä siitä seuraa kun olen siinä ammatissa kuin olen?
Ei yksityiskohdat hänelle kuulukaan, mutta jos työsi on tärkeämpää kuin parisuhde, niin suhde ei tule kestämään. Ellet mene naimisiin jonkun työnarkomaanin kanssa, joka ei halua perhettä.
Minä seurustelin vuosia miehen kanssa, jonka kanssa arvoristiriidat näkyivät arjessa joka päivä. Minä halusin suhteen, jossa oma puoliso on se ykkönen. Miehen listalla minua ennen tuli kaikki muu. Koska arvot näkyvät valinnoissa, esimerkiksi siinä halutaanko viettää vuosipäivää kahdestaan vai mennä tapaamaan vanhempia tai lähteä ulkomaille kavereiden kanssa, suhde oli pelkkää riitaa, tyytymistä, itsensä arvottomaksi tuntemista jne. Onneksi tajusimme lopulta erota.
Nyt seurustelen miehen kanssa, jolla on aika samanlainen arvolista kuin itsellä. Parisuhde on ykkönen. Olen onnellinen, tunnen itseni arvostetuksi ja rakastetuksi ja tärkeäksi. Emme ole vuoden kestäneen seurustelun aikana riidelleet kertaakaan.
En sano, että ap:n pitää erota, koska arvot nykyisen puolison kanssa on niin erilaiset. Se on vain aika kivinen tie. Helpommalla pääsee, kun valitsee kumppaniksi sellainen ihmisen, jonka kanssa arvot on samankaltaiset.
Jotenkin outoa, että arvorankingissasi asetat "perheen ja sukulaiset" kumppanisi edelle. Vietät kuitenkin miehesi kanssa aikaa useana päivänä viikossa, mutta esim. vanhempiasi tapaat muutamia kertoja vuodessa. Ristiriita?
Ylipäätään tällaiset listat on typeriä. En ainakaan itse pysty erottamaan ihmissuhteita, harrastuksia, työtä, syömistä, nukkumista, vapaa-aikaa jne. omasta hyvinvoinnistani, vaan ne ovat kaikki osa samaa kokonaisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä sössötät?