Lue keskustelun säännöt.
Synnytyspelko
05.12.2013 |
Luulin pienen ikäni etten ikinä halua lapsia, minulla ei niistä ollut kokemusta (ei pienempiä sisaruksia / muitakaan pieniä lähisuvussa). Nyt olen alkanut kuitenkin 24 vuotiaana haaveilemaan perheestä, tai tarkemmin sanottuna omista lapsista (avioliitossa miehen kanssa, jolla yksi lapsi entuudestaan). Miehelläni on siis lapsi, hän oli parivuotias kun aloimme seurustelemaan, ja nyt 8 vuotias. Hänestä on tullut minulle kuin oma lapsi, olen oppinut olemaan lasten kanssa ja viimeisen parin vuoden aikana olen ruvennut haaveilemaan myös omasta lapsesta.
Minulla on kuitenkin äärimmäisen paha synnytyspelko. Olen äärimmäisen kipuherkkä, ja sitä kipua pelkään eniten. Tietysti kaikki sanovat että se kipu ei ole mitään, kun tietää että saa oman pienen vierelle. Minun päässäni se vain ei ole niin yksinkertaista; vain toinen kuka tietää pelon tietää mitä se on.
Toisinaan mietin, että tarkoittaako tämä pelontunne vain sitä, etten vielä ole valmis äidiksi. Loppuuko se pelko siinä vaiheessa kun oikeasti on kypsä? En usko sitäkään. Tunnen kyllä olevani kypsä, olenhan ns. lapsiperheessä elänyt kahdeksan vuotta, ja oppinut huolehtimaan lapsesta. Pelko ei vain häviä, enkä vielä ole uskaltanut aloittaa lapsen yritystä.
Viimeiseksi, en oikeasti tiedä kuinka paljon sillä on merkitystä, mutta olen todella kapea ja pienikokoinen, ja pelkään että siksi synnytys olisi minulle "normaaliakin" pahempi tuska.
Kokemuksia samasta pelosta?
Kommentit (57)
Ota sektio ilman muuta jos iso pelko, turhaan kidut pelon kanssa. Itse sain lapsen alakautta 11v sitten ja traumaattisen kokemuksen takia en ole halunnut toista lasta ja seksi on loppunut. Mene sita varmaa kautta ja vaikka maksa sektio yksityisesti jos et muuten saa. (Asun ulkomailla, en ole varma voiko sektion ostaa Suomessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:09"]
Tämä saattaa kuulostaa rajulta, mutta älä sitä kipua mieti.
Olen itse lähes kuollut kahteen viimeisimpään synnytykseen (vuodot molemmissa yli 6 litraa, teholla pari päivää ja sairaalassa osastolla monta viikkoa).
Kipuun ei kukaan kuole, joten kivun pelkääminen on turhaa.
[/quote]
Sulla on sitten verta enemmän kehossasi kuin normaalisti ihmisellä on. Aikuisella miehellä verta on noin 5 litraa.
[/quote]
Naisen virtaavan veren määrä kasvaa raskausaikana noin 40 %. Eli kyllä, keskikokoisella raskaana olevalla naisella on kehossaan enemmän verta kuin keskikokoisella täysikasvuisella miehellä.
Tämä siis eräänlaiseksi lohdutukseksi myös ap:lle, vaikkei hän verenhukkaa pelkääkkään. Naisen keho valmistuu raskauden aikana synnytyksiin tavoilla, jotka yllättivät ainakin itseni täysin.
Pelko ja sen hoito ovat sitten toinen juttu. Itselläni ei ollut synnytykseen liittyviä pelkotiloja, koska olin kokenut kipua muissa yhteyksissä sen verran, että tiesin pystyväni toimimaan kätilön ohjeiden mukaisesti kivusta huolimatta. Mutta muita pelkotiloja olen kokenut, joten ymmärrän hyvin ap:n ajatuksenjuoksun.
Synnytyspelolla ei ole mielestäni mitään tekemistä sen kanssa, onko kypsä vanhemmaksi vai ei. Vertaisin tilannetta ehkä siihen, että henkilön täytyisi esim. muuttaa Australiaan unelmatyönsä perässä, mutta hän olisi kovin lentopelkoisena kauhuissaan matkasta. Ei se, että lentomatka pelottaisi, tekisi henkilöstä mitenkään epäpätevää työhön. Se pelko kuitenkin pitäisi jotenkin käsitellä, tai sitten valmistautua pitkään ja mutkikkaaseen laivamatkaan.
Toivottavasti ap siis saa apua pelon käsittelyyn, ja jos tosiaan mikään ei auta, sen suunnitellun sektion, joka kuitenkin on parempi vaihtoehto sekä äidin että lapsen kannalta, jos yhtään epäillään, että pelko lamauttaa äidin jossain vaiheessa synnytystä.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 00:08"]
Suunnitellusta sektiosta voi toipua hitaammin kuin helposta alatiestä, mutta kuinka monella oikeasti on ollut noita helppoja alatiesynnytyksiä, siis sellaisia, ettei tarvitse tehdä epparia, eikä tule pahoja repeämiä? Mulle tuli synnytyksessä 20 v sitten pahat laskeumat eli ilmeisesti melkein koko lantionpohja repsahti alaspäin. SItä ei voi korjata kunnolla, ikinä.
[/quote]
Kiitos, että toit myös tuon puolen asiasta esiin. Sektiokomplikaatiot on enemmän esillä siksi, että niistä on helpompi puhua. Helpommin tulee sanottua kaverille esim. "Vieläkin välillä tunnen urheillessa kipua sektiohaava-alueella" kuin "Minulle on jo vuoden verran ollut virtsainkontinenssia alatiesynnytyksen jälkeen".
Synnytys on tottakai kivulias kokemus, mutta meidät naiset on luotu siihen pystymään. Ymmärrän sen, ja toki koen että itsekin tietysti siihen pystyisin. Mutta tähän keskustelun aloitukseen ja sen pointtiin, on mielestäni turha tulla kenenkään sanomaan kommentteja tyyliin että ei tarvitse lapsia tehdä, jos ei ole valmis niitä tekemään niinkuin luoja on meidät tarkoittanut tekevän.
Tottakai mielelläni synnyttäisin alateitse. Mutta entä kun pelkotilat on liian suuret? Siihen on kenenkään turha tulla sanomaan että kyllä sinä siihen pystyt. Tietysti pystyn. Mutta kun pelkään liikaa? Siinä missä yksi pelkää hämähäkkejä, toinen korkeita paikkoja, kolmas mitä ties, niin minä synnytystä. Toiset tuntuvat vähäpätöisiltä asioilta, mutta edelleenkin toistan itseäni : pelko, tai fobia, mitä itse et ole kokenut, et voi sitä ymmärtää. En haluaisi kuitenkaan jäädä lapsettomaksi sen takia, että pelkään synnytystä.
Kiitos vain kaikille kommentoijille, jotka ovat ymmärtäneet ja jakaneet tsemppejä.
Ap
Synnytys on vapaahtoista, eli kun tiedostatte pelkonne, miksi haluatte riskeeta lapsenne terveyden sektiolla?? Älkää tehkö lapsia. Heikot ei selviä, joten miksi jatkaa heikkoa geeniänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kiireelliseen sektioon joutuneena en voi käsittää miten kukaan haluaisi vapaaehtoisesti altistaa itsensä sille. Ei edes ne supistukset vedä vertoja sille kivulle joka sektion jälkeen on. Minäkin nukuin epiduraalin jälkeen kunnes sitten tuli käsky saliin. Itselläni jäi vatsalihakset leikkaussaliin ja haava tosiaan on ajoittain kipeä vielä 7v jälkeenkin. Arpikohta on täysin tunnoton ja luo ihanan ihoröllykän vatsalle. Mutta huutakaa te pikkupissikset sektioa kun niin jännittää. Pelottaa saa ja kuuluukin, koko juttu onkin siinä ettei sitä tiedä miten menee ennenkun kokeilee. Mutta miksi ihmeessä uhraisit sen hetken kun saat lapsen rinnallesi, kaikki on rauhallista ja voit rauhassa toipua ja totutella lapseesi. Ja jopa vaihtaa ensimmäisen vaipan itse etkä tuomitse itseäsi sänkypotilaaksi lapsesi ensimmäisinä hetkinä.
Ja ne jotka nyt tulee huutamaan että kolmen tunnin päästä sektiosta olivat pystyssä voi haistaa pitkät.
En osaa sinänsä ottaa kantaa siihen onko pelko kyllin hyvä syy olla yrittämättä raskautua.
Mutta suosittelen selvittämään asioita paljon ennen kuin lähtee synnytyspelon vuoksi vaatimaan sektiota. Sektiossa kuitenkin oikeasti on enemmän riskejä (joskus se toki on paikallaan) kuin alatiesynnytystä.
Mulla on itsellä takana kaksi alatiesynnytystä ja ekasta jäi pelko, jota käsittelin sitten paljon toisen raskauden aikana (muun muassa pelkopolillakin). Toinen synnytys meni sitten hyvin luomusti muttei kuitenkaan ilman kivunlievitystä. Mulla oli mukana doula ja kivunlievityksenä hierontaa, lämpöpakkauksia, tens-laite (huippu!), käytin erilaisia asentoja, synnytyslaulua, homeopatiaa, akupunktiota ja toimi kyllä paljon paremmin kuin ensimmäisen synnytyksen makuultaan synnytys epiduraalin ja ilokaasun kanssa.
Mä lähtisin liikkeelle vaikka siitä, että lukisin esimerkiksi Malla Rautaparran kirjan Raskaus, synnytys, äitiys ja alkaisin pohtia sitä synnytystapaa tietoa hankittuani...
En kyllä varmaan ole paras vastaaja koska itseäni sektio pelottaisi paljon enemmän kuin alatiesynnytys. Olen tavannut äitejä, joilla on ollut ikäviä sektiohaavojen tulehduksia. Lisäksi uskon, että lapselle on ehdottomasti parempi syntyä alateitse jollei jotain ihan erityistä estettä tälle ole tai synnytyksessä tule pahoja komplikaatioita, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä. On esim. tutkimustuloksia, joiden mukaan alatiesynnytys on tärkeä kokemus vauvalle ihan aivojenkin kehityksen vuoksi.
Vastauksellani en tahdo sanoa, ettet saisi toivoa sektiota, on vain hyvä todella selvittää asioita muualtakin kuin keskustelupalstoilta ja tehdä sitten päätös ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytystapansa saa päättää. Kenenkään etu ei ole pakottaa naista synnyttämään alakautta jos siihen liittyy pelkoja, se on vaarallista sekä äidille, lapselle että henkilökunnalle. Minä olen saanut kaksi ihanaa lasta, molemmat pelkosektiolla. Ekalla pelkopolikäynnillä itkin niin lujaa että minua ei yritetty edes käännyttää, taisivat ajatella heti että tämä on selvä tapaus. Toisella sain helposti päätöksen vain sanomalla että haluan sektion. Molemmat sektiot meni ok, paraneminen meni hyvin. Tsemppiä aloittajalle, teet vaan niin kuin oikealta tuntuu, sama mitä muut sanovat.
Olen raskaana viikolla 15 ja kärsin myös synnytyspelosta. Tämä on toinen raskauteni.
Ensimmäisen raskauden jälkeen synnytyskertomukseen oli kirjattu minun olleen rauhallinen ja "ihannesynnyttäjä". Heti synnytyksen jälkeen olo oli hyvä ja elinvoimainen.
Nyt pelkään. Pelkään kipua ja sitä itsekontrollin menettämistä. Kipu ensimmäisessä synnytyksessä oli niin kamala, että oksensin ja pyörryin kivusta. Lopulta minulle laitettiin epiduraali, ja luulin kivun helpottavan. Ei se helpottanut. Epiduraali ei toiminu, kivut jäivät. Kivun lisäksi tuli tajuttoman kylmä ja sekavuus. Synnytys oli nopea, ja onneksi pääsinkin pian ponnistamaan. Tällöin kipu helpottui ja unohtui heti. Sain vauvan maailmaan ja olin onnellinen.
Nyt kun synnytys on taas ajankohtainen, niin tuo kipu on palanut elävästi mieleen. Paniikki iskee, kun ajattelen, että epiduraalikaan ei vie kipua pois. Olen menossa pelkopolille puhumaan muista lääkkeellisistä kivunlievityksistä. Uskon, että tieto lievittää pelkoa. Kun tiedän, osaan vaatia. Minulle riittäisi tieto siitä, että kipua on mahdollista lievittää, mikäli nousee ylivoimaiseksi. Tällöin uskoisin pystyväni rentoutumaan, ja synnytyskin voisi kulkea luonnonmukaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Minä jouduin hätäsektion, koska hoitaja ei huomannut, että sydänmonitori ei toimii. Lapsi oli melkein kuolut. Sen vuoksi kun tuli aika synnyttä toista kertaa pyysin suunniteltun keisarinleikkauksen. Yrittivät kääntä ajatuksiani, mutta suostuivat lopuksi. Kaikki meni hyvin ja ottaen huomioon edellistä kerta, kaikki olivat tuplasti varlvaisia. Toipuminen oli erittäin nopea. Kaikki tämä Jorvissa.
luulen että nyt kun et ole vielä edes raskaana on turha murehtia synnytystä? ajatuksesi siitä saattavat hyvinkin muuttua raskauden kuluessa ym. Ja tosiaan apua saa pelkojen käsittelyyn.
Itse pelkäsin synnytystä, lopulta ihan turhaan. En saanut mitään kivunlievitystä (ei ehditty antaa kun sairaalaan mennessä 9cm auki), mutta ei jäänyt mitään traumoja. Muutoin kokemani kivut mm. migreeni, puhjennut umpilisäke, ovat olleet huomattavasti pahempia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 00:28"]
Ota sektio ilman muuta jos iso pelko, turhaan kidut pelon kanssa. Itse sain lapsen alakautta 11v sitten ja traumaattisen kokemuksen takia en ole halunnut toista lasta ja seksi on loppunut. Mene sita varmaa kautta ja vaikka maksa sektio yksityisesti jos et muuten saa. (Asun ulkomailla, en ole varma voiko sektion ostaa Suomessa)
[/quote]
Ei voi.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:09"]
Tämä saattaa kuulostaa rajulta, mutta älä sitä kipua mieti.
Olen itse lähes kuollut kahteen viimeisimpään synnytykseen (vuodot molemmissa yli 6 litraa, teholla pari päivää ja sairaalassa osastolla monta viikkoa).
Kipuun ei kukaan kuole, joten kivun pelkääminen on turhaa.
[/quote]
Sulla on sitten verta enemmän kehossasi kuin normaalisti ihmisellä on. Aikuisella miehellä verta on noin 5 litraa.
[/quote]
Kyllä verta voi menettää enemmän kuin oman verimääränsä. Katsos, kun sitä tiputetaan sairaalassa lisää... Tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 4kk sitten ja kärsin lievästä synnytyspelosta. Synnyttäneet ystäväni eivät auttaneet kommenteillaan minua yhtään. Kukakin kertoi omia tarinoitaan ja kuinka kipeää se oli käynyt. Jopa kätilö sanoi minulle salissa "kyllä minäkin olen kuolemaa toivonut joka synnytyksessä". Koko synnytyksen ajan odotin, milloin se helvetti alkaa. Mutta ei sitä tullut ollenkaan :) Ja kaiken lisäksi epiduraali, lopui 20min ennen ponnistusta ja lisää en saanut. Tunsin siis kaiken. Ja silti ei se minusta ollut niin hirveää ja ej toivonut kuolevani. Niin ja epiduraalin otin ihan "varulta" ollessani 6cm auki. En olisi vielä siinäkääsn vaiheessa tarvinnut koko puudutusta. Kaikki synnytykset on erilaisia, mutta en kokenut sitä niin hirveäksi, mitä minulle oli kerrottu. Kivutonta ei ole, mutta ei kannata pelätä, se on vain lyhyt aika koko elämästäsi.
Minä olen pelännyt synnytystä niin paljon jo ihan lapsesta asti, että en pysty edes TV:stä katsomaan synnytyskohtauksia ja jos joku alkaa puhumaankin synnytyksestä niin minulle nousee hiki ja kauhu pintaan.
Vaadin pelkosektiota, mutta ei se helpolla tullut. Piti käydä 3x pelkopolilla, psykiatrilla ym. juttelemassa ja lääkäreiden asenne on mitä on. Lopulta kuitenkin sektio myönnettiin ja kaikki meni hyvin.
Ekat pari päivää oli aika kovaa kipua, mutta sen jälkeen kun lähti varovaisesti liikkeelle alkoi hyvin parantumaan ja kun pääsin kotiin 5.päivänä niin kotona ei enää juurikaan ollut kipuja.
Jos minut olisi pakotettu helvetilliseen alatiesynnytykseen en ikinä olisi selvinnyt niistä traumoista! En siis halua ottaa riskiä vaan vaadin pelkosektion jatkossakin. (lisäpelkona se, kun äitini joutui synnyttämään kuolleen lapsen, joten siitäkin jäänyt kauhu)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:09"]
Tämä saattaa kuulostaa rajulta, mutta älä sitä kipua mieti.
Olen itse lähes kuollut kahteen viimeisimpään synnytykseen (vuodot molemmissa yli 6 litraa, teholla pari päivää ja sairaalassa osastolla monta viikkoa).
Kipuun ei kukaan kuole, joten kivun pelkääminen on turhaa.
[/quote]
Sulla on sitten verta enemmän kehossasi kuin normaalisti ihmisellä on. Aikuisella miehellä verta on noin 5 litraa.
[/quote]
Mieti uudelleen.
Sain yli 6 litraa verta, sillä annettu veri ei pysynyt sisälläni ja koko ajan jouduttiin antamaan lisää!!!
Ei hyvää päivää miten yksinkertaisia te oikein olette. Antakaa nyt hyvänen aika edes lastenne opiskelle biologiaa, omat opintonne ovat näköjään jääneet pahasti kesken.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:09"]
Tämä saattaa kuulostaa rajulta, mutta älä sitä kipua mieti.
Olen itse lähes kuollut kahteen viimeisimpään synnytykseen (vuodot molemmissa yli 6 litraa, teholla pari päivää ja sairaalassa osastolla monta viikkoa).
Kipuun ei kukaan kuole, joten kivun pelkääminen on turhaa.
[/quote]
Sulla on sitten verta enemmän kehossasi kuin normaalisti ihmisellä on. Aikuisella miehellä verta on noin 5 litraa.
[/quote]
Kyllä verta voi menettää enemmän kuin oman verimääränsä. Katsos, kun sitä tiputetaan sairaalassa lisää... Tyhmä.
[/quote]
Tehotonta vuotokohtien polttoa tmv. tyrehdyttämistä jos noin menee... Tyhmä
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 23:54"]11, synnytys on luonnollinen tapahtuma.Naisen keho tuottaa luonnollista kipulääkettä ja keho osaa toimia oikein kun silel antaa mahdollisuuden. Sektio ei ole hyvä asia lapsen eikä äidin kannalta kun voisi synnyttää ihan normaalisti.
Tarvitseeko lapsia tehdä, jos ei voida edes aiosti yrittää kehonsa tehdä sitä työtä, mihin se on luotu? Pullamössösukupolvi taas asialla.
[/quote]
Tilastojen valossa sektio on turvallisempi lapselle kuin alatiesynnytys, äidille taas päinvastoin. Mutta muutenkaan en ymmärrä tässä asiassa tuollaista asennetta (joka vakuttaa olevan yleinen kätilöiden keskuudessa). Uskotko oikeasti, että naiset, jotka haluavat sektion tai kivunlievitystä, ovat huonompia äitejä kuin alateitse synnyttävät? Siis myöhemmin, lasta hoitaessaan ja kasvattaessaan, tilanteissa, joissa äitiys oikeasti punnitaan ? Jos et, niin miksi ihmeessä ihminen ei saisi valita synnytystapaansa oman tahtonsa mukaan? Jos jätetään pois nyt taloudelliset syyt. Luonnollisuus sinänsä ei ole mitenkään itsestäänselvästi arvokasta joka tilanteessa, joten se on varsin epämääräinen perustelu.
Ap, on vaikea sanoa, kertooko pelkosi siitä, ettet ehkä vielä halua lasta, vai onko sinulla yleinen kipufobia vai kenties jotain muita syitä pelollesi. Kannattaa miettiä asiaa ja ehkä miehesi ja mahdollisesti jonkun ammattilaisen kanssa, jos se tuntuu luontevalta. Itse kaksi lasta alateitse synnyttäneenä en valehtele, se saattaa sattua ihan käsittämättömän paljon joissain vaiheissa, mutta siitä selviää. Ja epiduraali todella vei ainakin minulta kaiken kivun pois.
Synnytin kohtuun kuolleen täysiaikaisen esikoiseni alakautta. Se oli yhtä helvettiä, etenkin ponnitusvaihe, johon ei annettu mitään kivunlievitystä.
Seuraaville vaadin sektiot jo pelkästään vauvojen turvallisuuden vuoksi. Pelkäsin niiden kuolevan viimeistään synnytyksessä. Kaksi sektiota jouduin tappelemaan, kolmas oli itsestäänselvyys. Kaikista sektioistani olen toipunut kolmessa viikossa ennalleni. Jalkeilla olin leikkausta seuraavina aamuina ja aloin hoitaa vauvaa. Enkä ole niin pissis, että surisin jotain ihoröllykkää - pääasia, että lapset syntyivät elävinä. Minulla oli kyllä jo röllykkää ennestään, joten ei siinäkään mielessä haitannut.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 00:02"]
Keho on suunniteltu sietämään kipua kunhan sitä ei sotke millään myrkyillä.
[/quote]
Muista tuo sitten jos sairastut, joudut onnettomuuteen, menet juurihoitoon...