Ujojen lasten syrjiminen koulussa raivostuttaa
Olen kurkkuani myöten pettynyt ja kyllästynyt OPETTAJIIN, jotka syrjivät koulussa ujoja lapsia. Meillä on alakouluikäiset poika ja tyttö, jotka kumpikin ovat ujoja (=hitaasti lämpiäviä ryhmässä, vaativat aikaa että uskaltavat vastata, jotka tarvitsevat vähän tavallista enemmän rohkaisua vastaamiseen mutta nauttivat kuitenkin kun saavat lopulta sanottua asiansa). Kumpikin lapsi on sosiaalisesti empaattinen ja herkkä. Kumpikin on hyvä koulussa, taitava kaikessa. Kuitenkin opettajalle he ovat kuin ilmaa ujoutensa takia. Opettaja ei esim. rohkaise heitä mitenkään esim. esiintymään koulun joulujuhlassa, vaan pääosat näytelmissä menevät aina suulaille kiusaajille, mikä on minusta todella väärin. Ujo lapseni haluaisi esiintyä mutta ei uskalla sanoa sitä! Opettaja lisäksi antaa kielteistä palautetta kotiin, että kun siihen teidän lapseen ei saa kontaktia eikä se osallistu tunnilla. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai onko meillä vain ollut huono tuuri epäempaattisten opettajian suhteen?
Kommentit (42)
Sama meillä. Ujo tyttö jää jatkuvasti sivuun, vaikka haluaisi olla enemmän esillä ja tuntuu, ettei opettaja edes puhu lapselle. Mölyapinat saa huomion.
Ja tässä on mielenkiintoista se, että olen itse opettaja. Persoonana tyypillinen opettaja eli ekstrovertti! Oman lapseni myötä olen saanut herätyksen siitä, miten kohtelen ujoja lapsia luokassa. Kun se kolahtaa omalle kohdalle, silmät avautuu ihan uudella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 21:40"]Ujous johtui usein vanhempien vaativuudesta. Tässäkin ketjussa tulee esiin se, kuinka kiitettäviin pyrkivät hikarioppilaat ovat usein ujoja. Olisitte koulumenestyksen vaatimisen sijasta keskittyneet sosiaaliseen puoleen. Ei ne hissukat työelämässäkään pärjää, eikä siinä ala-asteen todistuksen kymppirivi auta.
[/quote]ei johdu. Tempperamentti piirteet voi perittyä. Mun toinen lapsi on tullut ujo
Toinen ei vaika sama kasvatus