Lue keskustelun säännöt.
Ujojen lasten syrjiminen koulussa raivostuttaa
04.12.2013 |
Olen kurkkuani myöten pettynyt ja kyllästynyt OPETTAJIIN, jotka syrjivät koulussa ujoja lapsia. Meillä on alakouluikäiset poika ja tyttö, jotka kumpikin ovat ujoja (=hitaasti lämpiäviä ryhmässä, vaativat aikaa että uskaltavat vastata, jotka tarvitsevat vähän tavallista enemmän rohkaisua vastaamiseen mutta nauttivat kuitenkin kun saavat lopulta sanottua asiansa). Kumpikin lapsi on sosiaalisesti empaattinen ja herkkä. Kumpikin on hyvä koulussa, taitava kaikessa. Kuitenkin opettajalle he ovat kuin ilmaa ujoutensa takia. Opettaja ei esim. rohkaise heitä mitenkään esim. esiintymään koulun joulujuhlassa, vaan pääosat näytelmissä menevät aina suulaille kiusaajille, mikä on minusta todella väärin. Ujo lapseni haluaisi esiintyä mutta ei uskalla sanoa sitä! Opettaja lisäksi antaa kielteistä palautetta kotiin, että kun siihen teidän lapseen ei saa kontaktia eikä se osallistu tunnilla. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai onko meillä vain ollut huono tuuri epäempaattisten opettajian suhteen?
Kommentit (42)
Älä huoli, kyllä se siitä yläkoulussa muuttuu. Siellä arvostetaan rauhallisia ja osaavia oppilaita resuajien sijaan. Meilläkin molemmat rauhalliset ja ujot pojat saivat jopa huonompia numeroita toikkariin kuin äänekkäät samantasoiset oppilaat. Mutta yläkoulussa tilanne kääntyi täysin päinvastoin. Monet alakoulun opet arvostavat "reippautta ja osallistumista" ja jos ei ole reipas ja osallistuva, se näkyy numerossa. Yläkoulussa taas arvostetaan käytöstapoja ja todellista osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että opettajaa auttaisi, jos kertoisit noista lastesi piirteistä näin kuin meillekin olet kertonut. Suurin osa opettajista arvostaa, jos vanhemmat kertovat heille lapsista tuollaisia asioita :)
Kannattaa sanoa opettajalle, että lapsesi haluaa esiintyä. Hän ei ihan oikeasti voi sitä tIetää. Mulla on traumoja siitä, että pakotettiin esiintymään ja tuli huonoja kokemuksia.pahin oli se, että ääni katosi kokonaan ja ilma loppui. Niistä seurasi kymmenen vuoden esiintymiskammokierre, eikä tuo vieläkään mieluisaa ole. Jos oisin opettaja, en varmaan tästä syystä tuputtaisi ketään ujoa esiintymään, jos en tietäisi, että hän sitä ihan oikeasti haluaa. Opetkaan ei ole ajatuksenlukijoita!
No mikset ole opettanut lapsiasi reippaammiksi? Ei kaikki maailman ongelmat voi olla aina vaan open harteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kouluissa on liian isot ryhmät että opetaja kerkeäisi jokaista patistamaan eri asioista. Ujot jäävät jalkoihin. Olen tyytyväinen että lapsi on ET:ssä pienryhmässä, jolloin joutuu oikeasti ottamaan kantaa asioihin eikä pysty piiloutumaan isoon ryhmään. Sieltä kautta saa rohkeutta esitää omia mielipiteitä ja tulee ainakin joskus kuulluksi.
kouluissa on liian isot ryhmät että opetaja kerkeäisi jokaista patistamaan eri asioista. Ujot jäävät jalkoihin. Olen tyytyväinen että lapsi on ET:ssä pienryhmässä, jolloin joutuu oikeasti ottamaan kantaa asioihin eikä pysty piiloutumaan isoon ryhmään. Sieltä kautta saa rohkeutta esitää omia mielipiteitä ja tulee ainakin joskus kuulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä opettaja aina kysyi kuka haluaa pääosan ja minäkin viittasin, vaikka olin todella ujo. Pari kertaa sen sainkin. Kävin myös näytelmäkerhoa. Minulla oli ilmeisesti hyvä vuorosanamuisti, sillä sain juuri sellaiset roolit missä oli paljon puhumista ja ujoudestani huolimatta sain ääneni kantamaan. Mutta, koskaan ei valittu ketään, kuka ei ilmaissut itse halukkuuttaan.
Poikani ei ole suupaltti mutta tunnilla saa äänensä kuuluviin. Tarkoittaa että on halukas vastaamaan tunnilla kun kohdalle kysymys lankeaa. Koenumero tulee tunnilla aktiivisuudesta, kokeista ja onko läksyt tehty vai ei ja kenties vielä ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut aina ujo ja jäänyt päällepäsmäreiden varjoon. Ujous on luonteenpiirre siinä kun mikä tahansa muukin. Ujoutta pidetään jotenkin negatiivisena piirteenä, josta täytyy päästä eroon.
Olen vasta aikuisiällä oppinut hyväksymään oman ujoutena osana minua. Ja voi kuinka elämä on helpompaa! Olen siis ujo, mutta omaan vahvan itseluottamuksen.
Nyt ujon lapsen äitinä olen kohdannut asiaa eri näkökulmasta. Yritän tyttöäni kannustaa olemaan oma itsensä ja hyväksymään ujoutensa. Ei kannata tuntea missään nimessä huonommuutta niitä luokan esiintyjiä ja päällepäsmäreitä kohtaan. He ovat sellaisia ja sinä olet tuollainen.
Siihen saa elämässä varautua, että ujona jää varjoon vielä työelämässäkin. Olen kokenut sen niin monet kerrat kuinka nämä rohkeat saavat koulutukset, palkankorotukset, kehut jne. Ja me ujot vain puurramme hiljaa, koska emme uskalla tuoda itseämme esille.
Paljon saisi tapahtua maailmassa, että ujot olisivat samalla viivalla rohkeiden esiintyjien kanssa. Joten ainut mitä voi lapsilleen opettaa, on se, että luottaa itseensä juuri tuollaisena ihanana ujona lapsena!! Eikä häpeile sitä!!
Tsemppiä kaikille ujoille ja ujojen lasten vanhemmille <3
Tosiaan yläkoulussa muuttuu. Meilläkin ujo tyttö sai nuivaa suhtautumista alakoulussa opettajilta, mutta nyt yläkoulussa saa kovasti kehuja ja kannustusta opettajilta. Mikä siinä on, että luokanopettajia ärsyttää ne ujot ja hiljaiset oppilaat? yläkoulussa opettajat huomaavat ujonkin oppilaat lahjat ja ahkeruuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten oppia sanomaan asiansa, kun on erittäin ujo eikä välttämättä uskalla ilmaista itseään niin rohkeasti kuin muut? entä jos on huono lukemaan ja rupeaa sönköttämään esim. luokan edessä lukiessa tekstiä? auttakaa ihmeessä!
Eihän ne luokanopettajat tolvanoita ole. Kyllä he huomaavat, onko oppilas ujo vai ei. Outoa olisi, elleivät huomaisi. Opettajat ovat myös hienotunteisia eivätkä höykkyytä näitä ujoja, vaan kunnioittavat näiden erityispiirteitä. Ei se ujous siitä vähene, jos oppilasta patistellaan koko luokan kuullen, moni lukkiutuu entistä enemmän. On tietysti ikävää, jos oppilas ei ujouttaan saa osallistuneeksi tuntikeskusteluun. Arviointi nätsen perustuu paitsi kirjallisille näytöille myös tuntiaktiivisuudelle. Todistus jää siten aina hieman heikommaksi kuin resurssit antaisivat olettaa. Mutta ei se todistuskaan pakottamalla parane. Kannattaa muistaa, että me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja se on suuri rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olin ala-asteella sain huonompia numeroita kuin suulaammat oppilaat, vaikka olin saanut kokeista parempia numeroita. Opettaja sanoi, että pyöristi numeroitani alaspäin, koska olin sisäänpäin kääntynyt.
Päiväkodissa sanottiin että lapsi on hiljainen. Oli vähän yllätys . Aloin valistamaan koulun lähetessä että et jää takarivin taaviksi. Pitää viitata kun tietää ja reippaalla kuuluvalla äänellä sanoa ja ei haittaa jos joskus menee väärin. Käytös oli huonoin numero eli 8 ja urheilu myös mutta kumpikin nousi yläasteelle mennessä ysiin. Ka oli yli ysin luokkaa myös lukiossa paitsi siellä ei oo käytösnumeroa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 08:48"]
Olen itse ollut aina ujo ja jäänyt päällepäsmäreiden varjoon. Ujous on luonteenpiirre siinä kun mikä tahansa muukin. Ujoutta pidetään jotenkin negatiivisena piirteenä, josta täytyy päästä eroon.
Olen vasta aikuisiällä oppinut hyväksymään oman ujoutena osana minua. Ja voi kuinka elämä on helpompaa! Olen siis ujo, mutta omaan vahvan itseluottamuksen.
Nyt ujon lapsen äitinä olen kohdannut asiaa eri näkökulmasta. Yritän tyttöäni kannustaa olemaan oma itsensä ja hyväksymään ujoutensa. Ei kannata tuntea missään nimessä huonommuutta niitä luokan esiintyjiä ja päällepäsmäreitä kohtaan. He ovat sellaisia ja sinä olet tuollainen.
Siihen saa elämässä varautua, että ujona jää varjoon vielä työelämässäkin. Olen kokenut sen niin monet kerrat kuinka nämä rohkeat saavat koulutukset, palkankorotukset, kehut jne. Ja me ujot vain puurramme hiljaa, koska emme uskalla tuoda itseämme esille.
Paljon saisi tapahtua maailmassa, että ujot olisivat samalla viivalla rohkeiden esiintyjien kanssa. Joten ainut mitä voi lapsilleen opettaa, on se, että luottaa itseensä juuri tuollaisena ihanana ujona lapsena!! Eikä häpeile sitä!!
Tsemppiä kaikille ujoille ja ujojen lasten vanhemmille <3
[/quote]
Minen ymmärrä miten ujot pitäisi huomioida koulussa ja työelämässä? Siis onhan tämä maailma täynnään erilaisia kommunikaation välineitä, jos tuntee tulleensa väärin kohdelluksi työelämässä tai koulussa, niin onhan aina mahdollisuus keskustella esim. sähköpostitse.
Yrittäkää ujot ymmärtää, että ei me muut olla ajatustenlukijoita. Ei voi tietää että joku haluaa esiintyä tms. jos sitä ei ikinä tuo esiin. Samalla lailla kun te ette osaa kommunikoida meille luontaisella tavalla, emme mekään osaa tehdä sitä teille luontaisella tavalla.
PS. Yhtä loukkaavaa kuin sanoa ujoja hissukoiksi tms. on sanoa kaikki ekstrovertteja päällepäsmäreiksi tms.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:34"]
Tuota ujojen syrjintää tapahtuu muuallakin kuin koulussa esim. harrastuksissa ja jopa ihan sukulaisten ja tuttujen taholtakin. Mun sukulaistätini, eläkkeellä oleva alakoulun opettaja, ei selvästikään pidä mun ujoista lapsista, aina vierailumme jälkeen mulle tulee olo että emme kelpaa tällaisina kuin olemme. Hän kovasti kertoo jälkeenpäin muille kuinka ujoja lapseni ovat, ja samoin kun on tavannut oikein suulaita ja höpöttäviä lapsia, kertoo näistä muille ihaillen. Joskus mietin, miten hän onkaan toimiessaan opettajana kohdellut ujoja oppilaitaan. Vaikka lapseni ovat ujoja, niin eivät todellakaan ole tyhmiä, vaan näkevät tämän tädin teennäisen "ollaanpas nyt reippaita"-asenteen läpi, eivätkä todellakaan reipastu ujoudestaan tuollaisella tavalla, enemminkin pitävät vaan enemmän kiinni tavastaan olla hiljaa ja rauhallisia. Mikä viesti siihen sisältyykään ujolle lapselle, kun viestitään että pitäisi muuttua ,että omana itsenään ei kelpaa...ja vielä ammattikasvattajan antamana!
[/quote]
No kyllä mä sitten taas olen ADHD-ihmisenä nähnyt aivan älyttömän määrän vastaavaa kohtelua niitä suupaltteja, villejä häslääjiä kohtaan. Ihan samalla tavalla siinä kitketään ihmisestä ei-toivottua ominaisuutta pois, kun äänekästä, liikkuvaista lasta vaaditaan koko ajan olemaan hiljaa paikallaan.
Sellaista se elämä on. Jotta meillä kaikilla olisi hyvä olla, jokainen joutuu jossain kohtaa vähän skarppaamaan.
Se on opettajasta kiinni. Minä olen ollut todella ujo ja hiljainen lapsi, mutta olin montakin kertaaa näytelmän pääosassa. Mulla oli kuitenkin halutessani kantava ääni ja opin vuorosanat hetkessä. Vain musiikkiesityksiin en päässyt, koska en ole musikaalalinen. Muissa aina oli joku osa ja usein se pääosa. Kävin 5.-6. luokalla kansalaisopiston sen ikäisille järjestelmää näytelmäkerhoakin ja meillä oli kevätjuhlassa esitys. Siinäkin minä olin se, joka sai suurimman puheroolin. En edes pyytänyt, vaan kerhon vetäjä piti minua itsestään selvänä siihen osaan. Tämä oli jo kauan sitten, eli vanhan ajan opettajat ottivat minut mukaan.
Kuinka opettaja tietää lapsen halusta esiintyä, jos hän ei kerro sitä? Olethan kertonut opettajalle, että lapsiasi kannattaa patistella?
Usea opettaja antaa hiljaisten olla hiljaisia. Kaikkien luonteita kunnioitetaan eikä väkisin pakoteta olemaan äänessä tunnilla. Toki siihen aina rohkaistaan ja tarjotaan mahdollisuus.