Lue keskustelun säännöt.
Ujojen lasten syrjiminen koulussa raivostuttaa
04.12.2013 |
Olen kurkkuani myöten pettynyt ja kyllästynyt OPETTAJIIN, jotka syrjivät koulussa ujoja lapsia. Meillä on alakouluikäiset poika ja tyttö, jotka kumpikin ovat ujoja (=hitaasti lämpiäviä ryhmässä, vaativat aikaa että uskaltavat vastata, jotka tarvitsevat vähän tavallista enemmän rohkaisua vastaamiseen mutta nauttivat kuitenkin kun saavat lopulta sanottua asiansa). Kumpikin lapsi on sosiaalisesti empaattinen ja herkkä. Kumpikin on hyvä koulussa, taitava kaikessa. Kuitenkin opettajalle he ovat kuin ilmaa ujoutensa takia. Opettaja ei esim. rohkaise heitä mitenkään esim. esiintymään koulun joulujuhlassa, vaan pääosat näytelmissä menevät aina suulaille kiusaajille, mikä on minusta todella väärin. Ujo lapseni haluaisi esiintyä mutta ei uskalla sanoa sitä! Opettaja lisäksi antaa kielteistä palautetta kotiin, että kun siihen teidän lapseen ei saa kontaktia eikä se osallistu tunnilla. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai onko meillä vain ollut huono tuuri epäempaattisten opettajian suhteen?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 21:40"]Ujous johtui usein vanhempien vaativuudesta. Tässäkin ketjussa tulee esiin se, kuinka kiitettäviin pyrkivät hikarioppilaat ovat usein ujoja. Olisitte koulumenestyksen vaatimisen sijasta keskittyneet sosiaaliseen puoleen. Ei ne hissukat työelämässäkään pärjää, eikä siinä ala-asteen todistuksen kymppirivi auta. [/quote]ei johdu. Tempperamentti piirteet voi perittyä. Mun toinen lapsi on tullut ujo Toinen ei vaika sama kasvatus
[/quote]
Siinäpä se ongelma onkin: ERILAISIA LAPSIA EI VOI KASVATTAA SAMALLA TAVALLA! Fiksu vanhempi osaa kasvattaa ja rohkaista temperamentiltaan ujoa lasta eri tavalla kuin vilkasta.
Meillä yksi ujo lapsi ja luulen että päivittäinen koulutyö opettajan kanssa kyllä sujuu. Lapsi opiskelee ja osallistuu, muttei tuo itseään hirveästi esille. Ainoa ongelma tämä tuntuu olevan opettajalla kolmikantakeskusteluissa. Opiskelutaitojen sijasta opettaja keskustelee lähinnä lapsen ujoudesta. Se on todella ärsyttävää, koska minusta on asiatonta, että opettaja arvostelee lapsen luonnetta ja vielä lapsen kuullen. Parannettavaa koulussa olisi rohkeudessa ja reippaudessa, sekä on huolissaan ettei lapsi vaadi itseltään liikaa- huoh.
Suomalaisesta koulusta ilmeisesti vielä puuttuu se kaikkia tasapuolisesti esiintymään kannustava ja rohkaiseva jokapäiväinen tapa työskennellä, joka tekee esiintymistilanteista normaalin eikä spesiaalin harvinaisuuden, joka pistää jännittämään. Miksi Suomessa korostetaan viittaamista, miksi opettaja ei kohdista kysymyksiä suoraan oppilaille?
Minä en yläkoulun opena halua aiheuttaa yhtään enempää ahdistusta nuorille kuin mitä murrosiän tunne-elämä jo tuo. Ujojen patistelu on aiheuttanut jopa paniikkihäiriökohtauksia.
Monessa kunnassa luokkakoot ovat isot, joten ujot valitettavasti jäävät vähän vähemmälle muullekin huomiolle, koska opella ei ole aikaa ja koska isossa ryhmässä eivät uskalla tuoda ajatuksiaan esille.
Lisäksi minäkin kannatan sitä, että laitat opelle viestin, jossa kerrot lapsesi ajatuksista. Se auttaa kummasti kaikkia osapuolia ymmärtämään toisiaan ja opea toimimaan juuri oikeanlaisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokanopettajiksi kouluttautuvat ne jotka ovat itse entisiä päällepäsmäreitä ja aktiivisimpia esillä olijoita, ja jotka nauttivat nimenomaan siitä puuhailusta ja höpötyksestä ja sähellyksestä ja muiden komentelusta. Eivät he tosiaankaan ymmärrä ujoutta tai erilaisia temperamenttipiirteitä.
Yläasteen opettajat ovat aineenopettajia, eli he ovat ensisijaisesti opiskelleet opettamaansa ainetta mahdollisimman pitkälle. Ehkä siksi heissä on enemmän tiedollisuuteen ja syvälliseen ajatteluun suuntautuneita ihmisiä, jotka ymmärtävät näitä introverttejä ja opiskelusta hörheltämisen sijaan kiinnostuneita.
Jos ujous on luonteenpiirre siinä missä vilkkauskin, niin miksi vilkkaita lapsia saa ojentaa ja rankaista luonteenpiirteensä vuoksi mutta ujojen ajatuksiakin pitäisi osata tulkita?
Itse ujona en käsitä ujojen paapomista. Lapsena jäin monesta kivasta, kun en saanut suurani auki. Opin siitä. Jo viidennellä sain osan näyrelmästä - en sitä, mitä halusin muttajotain kuirenkin kun sain suuni auki.
Olisin kokenut tosi nöyryyttävänä, jos opettaja olisi alkanut kohdella minua poikkeuksellisesti. Tärkeää oli saada rauhassa kerätä rohkeutta ja tajuta, että vain itse voin saada muutosta aikaan. Paapominen olisi tehnyt minusta avuttoman eikä ujo ole avuton.
Ujous on mielestäni samalla tavalla negatiivinen piirre kuin vilkkauskin. Jos kumpaakin on niin paljon, että se vaikeuttaa elämää, on pakko pyrkiä muuttamaan tilanne. Ujot eivät sentään saa rangaistuksia ujoudestaan niin kuin vilkkaat saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itse poden opettajan sitä, että hiljaiset, kiltit ja taitavat (nämä ominaisuudet henkilössä yksistään tai erikseen) jäävät hyvin paljon näiden äänekkäiden, vilkkaiden, agressiivisten, väkivaltaisten (yleensä poikia) oppilaiden varjoon.
Se on hirvittävän ristiriitaista kun työpäivän aikana joutuu vain pakosta ponnistelemaan tämän jälkimäisen ryhmän kanssa jotta myös se edellä oleva ryhmä saisi opetusta.
Hektisessä koulun arjessa arki on usein oikeasti selviämistä: asiat on pakko hoitaa tärkeysjärjestyksessä. Isoimmat, näkyvimmät ja kipeimmät ongelmat yrittää parhaansa mukaan hoidella, mutta sitten iltaisin muistaa miten taas se hiljainen yrittä sillä hiljaisella äänellä sanoa jotain hyvin hitaasti kunnes joku keskeytti tai en muistanut sitä ujoa rohkaista tarpeeksi, enkä muistanut niitä kilttejä ja kunnollisia palkita hyvästä työskentelystä...
Toisaalta kaikki eivät ole samasta muotista, kaikkien omaa persoonaa tulee kunnioittaa. Mutta kyllä minunkin luokan joulujuhlan ohjelmanumerossa sooloroolissa on pari luokan "hiljaisinta ja ujointa". Eivät vastustelleet kun ehdotin rooliin. Toinen taisi jopa ilmoittautua itse.
Opettelen siis.
Ja 19 lisää. Hyväksyn kyllä erilaiset temperamentit ja koetan niille antaa parhaiten tilaa. Kuitenkin koulussa no pelisääntöjä joiden mukaan on toimittava ja kaikille näissä pelisäännöissä on sitten jokin osa-alue sellainen, jonka kanssa on tehtävä töitä.
Vilkas siis voi olla vilkas, mutta toimintaa on opittava ohjaamaan itse niin, ettei se estä muiden oppimista. Samoin ujen on yksinkertaisesti vain opittava tulemaan sanomaan edes kahden kesken omalle opettajalle omia toiveitaan. Opettajalla kun ei ole sitä kristallipalloa eikä ajatustenlukulaitetta aina käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitun asenteellinen olet sinäkin. Ei kyllä mene millekkään kiusaajille. Roolit menee fiksuilla, pärjääville ja esiintymiskykyisille lapsille. Ei niitä rooleja ole munkaan lapset saaneet vaikka ei ujoja ole, eikä kiusaajia. Tänään poika esiintyi yhdessä jutussa ja syynä oli ihan se että hänellä hyvä rytmitaju. Ujo nyt ei vaan pärjää siellä lavalla, eikä sinne edes halua kuin haavekuvissaan. Itse olin ujo lapsi ja kuule haaveissani halusin esiintyä, mutta mistään hinnasta mua ei sinne lavalle olisi saanut.
Ujojen lasten äidit vasta karmeita onkin. Aina syyllistämästä avoimia lapsia päällepäsmäreiksi. Jos oma lapsi on ujo niin pitääkö hyökätä aina muiden kimppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:15"]
Luulen, että opettajaa auttaisi, jos kertoisit noista lastesi piirteistä näin kuin meillekin olet kertonut. Suurin osa opettajista arvostaa, jos vanhemmat kertovat heille lapsista tuollaisia asioita :)
[/quote]
Entäpä jos vanhempi on itsekin ujo luonteeltaan?
Juttelin venäläisen kaverin kanssa jolla on ujo lapsi. Hänen mielestä suomalaiset opettajat on liian hienotunteisia ujojen suhteen. Pitäisi kuulemma pakottaa enemmän, koska eihän ujo lapsi totu esiintymiseen jos ei saa mahdollisuuksia. Ja oon samaa mieltä. Itse olin lapsena ujo. Olisin halunnut esiintyä mutta en uskaltanut sanoa. Jos mua ois patistettu ja edes vähän pakotettu nin olisin saattanut oppia. Esiintyminenkin on vain taito. Jotkut on siinä luonnostaan lahjakkaita, toiset oppii kovalla harjoittelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tärkeä asia. Olen opettanut alakoulussa ja yläkoulussa ja alakoulun opettajissa on ihan oikeasti aika paljon niitä reippauden puolesta kohkaajia, jotka eivät hyväksy synnynnäisiä temperamenttieroja. Tästä pitäisi puhua enemmän julkisuudessa, sillä tämä on tabuasia monessa koulussa. Alakouluun tarvitaan koulutusta temperamenttieroista. Ujous vaikuttaa arvosanoihin laskevasti ja se on epäoikeudenmukaista.
t. alakoulussa paljon työskennellyt aineenopettaja
Ujous johtui usein vanhempien vaativuudesta. Tässäkin ketjussa tulee esiin se, kuinka kiitettäviin pyrkivät hikarioppilaat ovat usein ujoja. Olisitte koulumenestyksen vaatimisen sijasta keskittyneet sosiaaliseen puoleen. Ei ne hissukat työelämässäkään pärjää, eikä siinä ala-asteen todistuksen kymppirivi auta.
Minulla on ihan vastakkainen kokemus kuin aloittajalla. Lapseni on ujo, mutta hänen opettajansa on tuonut huomattavan paljon kiitosta lapsen taidoista olla muille hyvä luokkatoveri ja antanut paljon hyvää palautetta hyvästä keskittymiskyvystä ja rauhallisuudesta. Ujous ja hitaasti lämpiävä temeramentti voi merkitä myös tällaisia hyviä ominaisuuksia, ja taitava ja kokenut opettaja voi löytää lapsen vahvuudet antamalla näistä kiitosta.
Tuota ujojen syrjintää tapahtuu muuallakin kuin koulussa esim. harrastuksissa ja jopa ihan sukulaisten ja tuttujen taholtakin. Mun sukulaistätini, eläkkeellä oleva alakoulun opettaja, ei selvästikään pidä mun ujoista lapsista, aina vierailumme jälkeen mulle tulee olo että emme kelpaa tällaisina kuin olemme. Hän kovasti kertoo jälkeenpäin muille kuinka ujoja lapseni ovat, ja samoin kun on tavannut oikein suulaita ja höpöttäviä lapsia, kertoo näistä muille ihaillen. Joskus mietin, miten hän onkaan toimiessaan opettajana kohdellut ujoja oppilaitaan. Vaikka lapseni ovat ujoja, niin eivät todellakaan ole tyhmiä, vaan näkevät tämän tädin teennäisen "ollaanpas nyt reippaita"-asenteen läpi, eivätkä todellakaan reipastu ujoudestaan tuollaisella tavalla, enemminkin pitävät vaan enemmän kiinni tavastaan olla hiljaa ja rauhallisia. Mikä viesti siihen sisältyykään ujolle lapselle, kun viestitään että pitäisi muuttua ,että omana itsenään ei kelpaa...ja vielä ammattikasvattajan antamana!
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:15"]
Luulen, että opettajaa auttaisi, jos kertoisit noista lastesi piirteistä näin kuin meillekin olet kertonut. Suurin osa opettajista arvostaa, jos vanhemmat kertovat heille lapsista tuollaisia asioita :)
[/quote]
Entäpä jos vanhempi on itsekin ujo luonteeltaan?
[/quote]
Sitten niiden varmaan vaan täytyy ostaa se kristallipallo ja lähettää se nimettömässä paketissa opettajalle, ja toivoa, että opettaja keksii mitä sillä olisi tarkoitus tehdä.