Lue keskustelun säännöt.
Miten nopeasti masennuitte työttömänä
27.09.2020 |
Masennuitko työttömänä vai miten se vaikutti mielialaan ja miten nopeasti? Itse olen vasta kuukauden ollut, mutta nyt jo mieli maassa ja pelottaa miten saa töitä kun korona tilannekin vaikeuttanut tilannetta. Miten säilyttää toiveikkuus?
Itsellä kuitenkin on korkeakoulututkinto ja työkokemusta. Mielessä myös hakeutua opiskelemaan täydentävää koulutusta alalle joka ainakin työllistäisi.
Kommentit (81)
En ole koskaan voinut paremmin.
Jätin täysipäiväisen paskaduunini ja teen nyt samalle alalle 4 keikkaa kuukaudessa. 500 suojaosan verran.
Nettoraha 800 on edelleen laskujen jälkeen kädessä.
On vaan yli 100h kuukaudessa enemmän entisiä työtunteja omaa aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki ketjuun vastanneet onnellisesti työttömät jotka eivät työtä edes halua. Teidän takianne meillä on aktiivimallit.
Kun tyottömiä on 20 kertaa enemmän kuin avoimia työpaikkoja niin se on aivan sama minkälaisia aktiivileikkureita kehitellään työttömien kiusaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin joutuminen masentaa. Enkä ole ollut työttömänä nyt kuin vuoden ja 7 kuukautta. Hyvän 7 vuoden työttömyysputken katkaisi viimeksikin palkkatukityö. Työllistäisivät ensin niitä joita työttömyys ahdistaa/masentaa.
Saako kysyä minkä alan töissä olet kerta työssä käynti on noin vastenmielistä? Ap
Ravintoloissa, raksoilla ja paljon muutakin. Tukityöt sellaista puuhastelua kaupungilla/kunnalla. Työ nyt vaan on vastenmielistä ja paljon mielummin olen työtön vähälläkin rahalla.
Tee 500 suojaosan verran keikkaa? Silti miltei täydet tuet.
Marinin supertarjous. Voimassa vielä ainakin lokakuun.
Oli elämäni 5kk loma tällä systeemillä!
Masennus on sairaus, mutta työttömyydestä sinänsä ei aiheudu masennusta, ehkä alakuloista mielialaa silloin tällöin, kun muistaa, ettei ole palkkatuloja, eikä vakituisempaa työpaikkaa.
Toisekseen työttömyys voi olla ihmisille jossakin tapauksessa jopa parantava olotilanne. Työ ei ole kaikkien arvoasemassa nro 1, elämässä on muutakin kuin palkkatyö, jos etenkin pärjää ilman säännöllistä omaa tulonlähdettäänkin, sillä töissähän käydään pääasiassa siksi, että saadaan toimeentuloonsa rahaa, mutta rahoituksen voi saada muutoinkin esim. hyvätuloisen aviopuolison myötä tai osakesijoittajana jne.
Tyhmäthän ne työt loppuen lopuksi tekee, ja jos työ herkkua olisi, niin herrathan ne tekisivät!
En, olen ollut masentunut 14-vuotiaasta asti. Työnteko tai työttömyys ei vaikuta asiaan. Ole iloinen jos masennut vain työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosikausia työttömänä masentumatta, mutta sitten kun sain töitä, masennuin melkein heti. En jaksanut masentuneena hoitaa töitäni kunnolla ja meinasin saada potkut. Onneksi paranin pian ja jaksoin taas tehdä töitä täydellä teholla.
Totta puhuen masennus ei johtunut työstä, vaan ihan muista elämän käänteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki ketjuun vastanneet onnellisesti työttömät jotka eivät työtä edes halua. Teidän takianne meillä on aktiivimallit.
Eli sinä sotket nyt kaksi asiaa keskenään. Oli puhe siitä, onko työttömänä masentunut vai voiko olla peräti onnellinen. Ei ollut sanallakaan puhetta siitä haluaako kuitenkin töihin, hakeeko töitä tai vältteleekö töitä.
Aletaanko tässä nyt kyttäämään vielä ihmisten mielialojakin? Kenelle tästä pitää raportoida? Mitä jos valehtelee?
Kyllä täällä on moni sanonut että ei haluakaan töihin. Jätit vain ne kommentit lukematta - jostain syystä. Voit palata lukemaan tuosta ensimmäiseltä sivulta.
Minun on pakko sanoa itelleni, etten haluiskaan töitä, oikeen vakuuttaa itelleni että on paras olla itekseen omassa rauhassa. Ei tarvii lähteä aamulla mihinkään, ei tarvitse väkisin olla pirteä, nopea, tehokas, positiivinen ja joustava. Ei tarvii niellä hymyillen kaikkea, mitä tulee vakituisilta työkavereilta. Ei tarvii stressata työasioita.
Haluaisin töihin ja tienata rahaa, mutta en kelpaa. Enää edes sijaiseksi, joka kerta todistelemassa omaa ammattitaitoa ja osaamista. Liikaa ikää, liikaa työntekijöitä, vaikka töitä riittäisi.
Miksi en sanoisi että olen onnellinen näin? Miksi pitäisi masentua asiasta jolle en mitään voi? Jos sattumalta joku hakemus tärppäisi, pääsisin haastatteluun ja töihin, ravistelisinko sen masennuksen vaan niskastani pois ja olisin heti tehokas ja iloinen työntekijä, joka saa ehkä jatkoa?
Ei se niin mene. Haluan uskoa, että mulla on resilienssiä, pärjään näinkin kun mitän muuta ei ole. Voin ulkoilla, siivota, tehdä käsitöitä ja jotain, vapaa-aika on lisääntynyt. Miksi en yrittäisi nauttia siitä ja keksiä hyviä puolia työttömyydessä?
Miksi minun takia on aktiivimalli? Siksi etten saa töitä? Vai siksi, että kieltäydyn masentumasta ja haluan olla elämääni tyytyväinen olosuhteista huolimatta? Väkisinkö mun pitäisi mennä jollekin randomtyöpaikalle hihhuloimaan ja sanomaan että tulin nyt tänne töihin kun en halua olla työtön?
Aina kun olen päässyt töihin, olen tiedostanut että parisataa samaa paikkaa hakenutta jäi ilman sitä työpaikkaa. Se ei tehnyt heistä luusereita silmissäni, enkä ajatellut, että noiden rottien takia meillä on aktiivimalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut kohta kuukauden työttömänä, ja parin viikon jälkeen aloin tuntemaan itseni jatkuvasti alakuloiseksi, enkä saanut enää oikein mitään tehtyä. Tilannetta pahentaa se, että olen muutamaa opintopistettä ja opparia valmis insinööri, mutta töiden loputtua jäi jotenkin kaikki rakenteellisuus elämästä, ja vaikea saada opintoja loppuun. Vaikka pakko olisi, sillä tällä hetkellä en saa mitään tukia, koska mies tienaa liikaa. Maksan omista säästöistä asuntolainan ja omat laskuni, mutta ne riittävät vain muutamaksi kuukaudeksi. Olen hakenut useita töitä, mutta olen hankalassa välikädessä - 28v nainen, melkein valmis insinööri, liian koulutettu tai liian vähän koulutettu, ja alan ollessa miesvaltainen huomaan jo nyt, että osaamistani vähätellään, mikä ei auta työllistymisen suhteen. Pelkään, että jään ajelehtimaan pätkätöistä toiseen loppu elämäni ajaksi ja saan murehtia raha-asioita liiankin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista jos jonkun onnellisuus on kiinni siitä käykö töissä..
Ei siinä mitään surullista ole. Se on yksi osatekijä joka vaikuttaa onnellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on niin paljon tekemistä, että en tarvitse työpaikkaa sen vuoksi, että päivissä olisi jotain täytettä. Työttömänäkään vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Eli ei masenna työttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki ketjuun vastanneet onnellisesti työttömät jotka eivät työtä edes halua. Teidän takianne meillä on aktiivimallit.
Eli sinä sotket nyt kaksi asiaa keskenään. Oli puhe siitä, onko työttömänä masentunut vai voiko olla peräti onnellinen. Ei ollut sanallakaan puhetta siitä haluaako kuitenkin töihin, hakeeko töitä tai vältteleekö töitä.
Aletaanko tässä nyt kyttäämään vielä ihmisten mielialojakin? Kenelle tästä pitää raportoida? Mitä jos valehtelee?
Kyllä täällä on moni sanonut että ei haluakaan töihin. Jätit vain ne kommentit lukematta - jostain syystä. Voit palata lukemaan tuosta ensimmäiseltä sivulta.
Minun on pakko sanoa itelleni, etten haluiskaan töitä, oikeen vakuuttaa itelleni että on paras olla itekseen omassa rauhassa. Ei tarvii lähteä aamulla mihinkään, ei tarvitse väkisin olla pirteä, nopea, tehokas, positiivinen ja joustava. Ei tarvii niellä hymyillen kaikkea, mitä tulee vakituisilta työkavereilta. Ei tarvii stressata työasioita.
Haluaisin töihin ja tienata rahaa, mutta en kelpaa. Enää edes sijaiseksi, joka kerta todistelemassa omaa ammattitaitoa ja osaamista. Liikaa ikää, liikaa työntekijöitä, vaikka töitä riittäisi.
Miksi en sanoisi että olen onnellinen näin? Miksi pitäisi masentua asiasta jolle en mitään voi? Jos sattumalta joku hakemus tärppäisi, pääsisin haastatteluun ja töihin, ravistelisinko sen masennuksen vaan niskastani pois ja olisin heti tehokas ja iloinen työntekijä, joka saa ehkä jatkoa?
Ei se niin mene. Haluan uskoa, että mulla on resilienssiä, pärjään näinkin kun mitän muuta ei ole. Voin ulkoilla, siivota, tehdä käsitöitä ja jotain, vapaa-aika on lisääntynyt. Miksi en yrittäisi nauttia siitä ja keksiä hyviä puolia työttömyydessä?
Miksi minun takia on aktiivimalli? Siksi etten saa töitä? Vai siksi, että kieltäydyn masentumasta ja haluan olla elämääni tyytyväinen olosuhteista huolimatta? Väkisinkö mun pitäisi mennä jollekin randomtyöpaikalle hihhuloimaan ja sanomaan että tulin nyt tänne töihin kun en halua olla työtön?
Aina kun olen päässyt töihin, olen tiedostanut että parisataa samaa paikkaa hakenutta jäi ilman sitä työpaikkaa. Se ei tehnyt heistä luusereita silmissäni, enkä ajatellut, että noiden rottien takia meillä on aktiivimalli.
Todella fiksua pohdintaa. Olen itsekin kelaillut samoja ja välillä tulee näitä romahduksia ja epätoivon hetkiä, mutta pystyn välillä näkemään asian niin, että en aio stressata asioista joihin en voi itse vaikuttaa. Teen sen minkä voin ja enköhän ole tehny elämäni aikana paljonkin sen eteen et saan töitä ja työllistyn (maisterin tutkinto ja aina olen töitä tehnyt) . Varmaa enemmän kuin keskivertoihminen. Että miksi tuntisin olevani huonompi kuin muut tai syyttelisin itseäni. Aion joka tapauksessa nauttia elämästäni ja teen sen minkä voin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki ketjuun vastanneet onnellisesti työttömät jotka eivät työtä edes halua. Teidän takianne meillä on aktiivimallit.
Ahaa, eli jos suostuisimme kaikki masentumaan, aktiivimalleja ei olisi? Mielenkiintoista. En ajatellut, että kansantalous ja yhteiskunta hyötyisivät siitä, että masentuisin.
T. Edelliseltä sivulta se, jonka diagnisoimaton masennus päättyi puolen vuoden työttömyyden jälkeen, kun selvisi kahvihuoneiden juorukerhosipinöistä ja selkäänpuukotuksista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä järjetön systeemi. No, onneksi sentään inflaatio pysyy kurissa. Ja jossain vaiheessa tämä vapaaehtoinen loikoilu loppuu. Tuolla on kuitenkin paljon paikkoja, joihin ei löydy työntekijöitä. Ja turha valittaa sitten myöskään eläkkeiden pienuutta yms. Oma valinta näyttää olevan monella.
Itse kysymykseen: en masentunut työttömänä. Aloin opiskelemaan avoimessa ja sitten pääsinkin töihin, kun olin kolme vuotta opiskellut. Nyt töissä ja valmistumassa opinnoista. Ärsyttää kyllä maksaa veroja ja ylläpitää kaikkia lusmuja, mutta on mulla silti selvästi parempi elintaso onneksi. Ja aion äänestää oikeistoa seuraavissa vaaleissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä järjetön systeemi. No, onneksi sentään inflaatio pysyy kurissa. Ja jossain vaiheessa tämä vapaaehtoinen loikoilu loppuu. Tuolla on kuitenkin paljon paikkoja, joihin ei löydy työntekijöitä. Ja turha valittaa sitten myöskään eläkkeiden pienuutta yms. Oma valinta näyttää olevan monella.
Itse kysymykseen: en masentunut työttömänä. Aloin opiskelemaan avoimessa ja sitten pääsinkin töihin, kun olin kolme vuotta opiskellut. Nyt töissä ja valmistumassa opinnoista. Ärsyttää kyllä maksaa veroja ja ylläpitää kaikkia lusmuja, mutta on mulla silti selvästi parempi elintaso onneksi. Ja aion äänestää oikeistoa seuraavissa vaaleissa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että minä maisterina menisin jonnekin ihan mihin tahansa avoimeen p aska työhön vaikka puhelinmyyjäksi huonolla palkalla,jolla ei kyllä makseta ottamaan opintolainaa takaisin. Eikö olisi vähintä, että itse kun olen panostanut niin palkalla maksaisi tuon lainan edes? Ap
Vierailija kirjoitti:
Pääsin eroon lievästä, ei-diagnisoidusta masennuksestani oltuani reilut puoli vuotta työttömänä. Nyt työttömyyttä on menossa viides vuosi ja olen onnellinen. Ei tarvitse kuunnella enää juoruja, supinoita, kiukutteluja. Tärkeintä elämässä on, että saa valita seuransa. Sen olen nyt oppinut.
Sinänsä tuo kirjoittamasi on ihan totta - mutta miten ihmeessä selviät kohtaamisista työvoimaviranomaisten kanssa? Sitä seuraa et voi vapaaehtoisesti jättää valitsematta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä järjetön systeemi. No, onneksi sentään inflaatio pysyy kurissa. Ja jossain vaiheessa tämä vapaaehtoinen loikoilu loppuu. Tuolla on kuitenkin paljon paikkoja, joihin ei löydy työntekijöitä. Ja turha valittaa sitten myöskään eläkkeiden pienuutta yms. Oma valinta näyttää olevan monella.
Itse kysymykseen: en masentunut työttömänä. Aloin opiskelemaan avoimessa ja sitten pääsinkin töihin, kun olin kolme vuotta opiskellut. Nyt töissä ja valmistumassa opinnoista. Ärsyttää kyllä maksaa veroja ja ylläpitää kaikkia lusmuja, mutta on mulla silti selvästi parempi elintaso onneksi. Ja aion äänestää oikeistoa seuraavissa vaaleissa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että minä maisterina menisin jonnekin ihan mihin tahansa avoimeen p aska työhön vaikka puhelinmyyjäksi huonolla palkalla,jolla ei kyllä makseta ottamaan opintolainaa takaisin. Eikö olisi vähintä, että itse kun olen panostanut niin palkalla maksaisi tuon lainan edes? Ap
Jos on varaa valita työttömyys, niin tuet ovat liian hyvät. Ei kiva työpaikka ole mikään perusoikeus. Jokainen elättäköön itsensä. Jos opiskelee alan, jolla töitä ei ole, niin sitten on tehtävä niitä töitä, mitä löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä järjetön systeemi. No, onneksi sentään inflaatio pysyy kurissa. Ja jossain vaiheessa tämä vapaaehtoinen loikoilu loppuu. Tuolla on kuitenkin paljon paikkoja, joihin ei löydy työntekijöitä. Ja turha valittaa sitten myöskään eläkkeiden pienuutta yms. Oma valinta näyttää olevan monella.
Itse kysymykseen: en masentunut työttömänä. Aloin opiskelemaan avoimessa ja sitten pääsinkin töihin, kun olin kolme vuotta opiskellut. Nyt töissä ja valmistumassa opinnoista. Ärsyttää kyllä maksaa veroja ja ylläpitää kaikkia lusmuja, mutta on mulla silti selvästi parempi elintaso onneksi. Ja aion äänestää oikeistoa seuraavissa vaaleissa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että minä maisterina menisin jonnekin ihan mihin tahansa avoimeen p aska työhön vaikka puhelinmyyjäksi huonolla palkalla,jolla ei kyllä makseta ottamaan opintolainaa takaisin. Eikö olisi vähintä, että itse kun olen panostanut niin palkalla maksaisi tuon lainan edes? Ap
Jos on varaa valita työttömyys, niin tuet ovat liian hyvät. Ei kiva työpaikka ole mikään perusoikeus. Jokainen elättäköön itsensä. Jos opiskelee alan, jolla töitä ei ole, niin sitten on tehtävä niitä töitä, mitä löytää.
Valita työttömyys.. Voi hyvää päivää. Mielellään menen töihin, josta saa palkan, jolla elää ja että saan edes sen hakemani työn. Minunko vikani se on, kun työpaikkoja ei vaan ole kaikille. Vaikka kuinka hakisit niin ei niitä töitä noin vaan saa silti. Anna kun arvaan, sinulla ei ole omakohtaista kokemusta työttömyydestä? Ap
Minä masennuin, kun työkkärissä (silloin kun siellä piti vielä käydä paikan päällä ilmoittautumassa työttömäksi) lueteltiin heti lähdössä kaikki "vakioasiakkaan edut". Eli kerrottiin, että "kun olet ollut työttömänä puoli vuotta, saat tällaisen edun", ja "kun olet ollut vuoden työttömänä, sinulla on mahdollisuus..."
Kyllä se vasta valmistuneena tuntui painajaismaiselta ja ahdistavalta ajatukselta, että olisin vielä puolen vuoden kuluttuakin työtön. Olisi ollut paljon vähemmän loukkaavaa käyttää ilmaisua "jos olet puolen vuoden kuluttua vielä työtön..."