Lue keskustelun säännöt.
Laihduttaja ei kestä nälän tunnetta. Tämä on ainoa syy miksi laihdutus epäonnistuu.
27.09.2020 |
Se on siis päänsisäinen juttu, pitää tehdä itselleen selväksi, että nälkään ei kuole, nälänkin tunne menee ohi kun sille ei taivu ja sinnikkäästi odottaa siihen seuraavaan ateriaan. Ja sitten voi tosiaan ottaa sitä rasvaa aterialla niin paljon, että nälän tunne pysyy poissa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nälän tunnetta ole mikään pakko tuntea, kun syö oikein. Alussa voi toki olla, jos vatsalaukku on esimerkiksi venynyt, mutta se on väliaikaista.
Ja taas jauhaa henkilö, joka ei ole eläessään kunnolla laihduttanut. Minä olen laihduttanut kaksi kertaa yli 25 kg ja ikinä se nälän tunne ei ole poistunut, vaikka on ollut laihempi. Ihan yhtä suurilla annoksilla tulee kylläiseksi tai ei tule. Herkästi lihovalla se on todellakin ainaista nälän näkemistä mikäli haluaa painoaan hallita. Aina näissä asioissa puhuu muiden puolesta ne tyypit, jotka pystyvät syömään itseltään nälän pois lihomatta.
Just oli tällä samalla palstalla aiheena hampaiden reikiintyminen ja siinä kyllä oltiin sitä mieltä, että se on pitkälti geeneistä kiinni ja ei voi itse vaikuttaa. Jostain syystä lihomisalttius taas katsotaan, että kaikki ovat samalla viivalla ja kaikki lihovat siitä yhdestä pullasta saman verran ja kaikkien elimistö polttaa kaloreita yhtä paljon samoilla suorituksilla.Jatkuva nälkä johtuu väärästä syömisestä.
Olin itse ennen näitä aina nälkäisiä. Aamupalan söin väkisin, koska "kuuluu". Silti oli ennen lounasta kamala nälkä. Lounaan jälkeen söin välipalaa ja silti oli kamala nälkä, kun pääsin töistä kotiin jne. Ja sama ralli joka päivä. Lopputulos oli tietenkin ylipaino.
Sitten laihdutin, aloin pätkäpaastolle, vähensin hiilareita, kokeilin ketoa ja kas ihmettä: ei ole enää nälkä. Olen pitänyt pudotetun painon poissa puolitoista vuotta ja pätkäpaasto on itsestään pidentynyt 16 tunnista 20:een. Syön nykyään useimmiten kerran päivässä ja nälkää koen vähemmän kuin koskaan.
Minäkin tunsin nälkää kun söin väkisin nuo aamupalat jne. Ja kun lopetin, nälkä poistui. Olen syönyt vuosikymmeniä kerran päivässä, mutta paino nousee vaan.
Minkä aikaa ruokahetkesi kestää? Rajaa se kymmeneen minuuttiin ja jätä mässy pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lääkärin määräämä lääke, joka vie pois nälän tunteen ja pitäisi viedä myös makeanhimon. Ei auta, koska minä syön siksi että ruoka on hyvää ja eri tunteisiin. Ja minun makeanhimoani ei taltuta mikään. Kaikkea on kokeiltu.
Sinulla ei siis ole itsekuria etkä edes halua taltuttaa makeanhimoasi. Olet antanut itsellesi luvan päättää ettei siihen auta mikään ja niin voit vetää herkkuja kaksin käsin koska selitys on jo valmiina
Makeanhimo ei lähde itsekurilla.
Makenahimo on myös aivan eri leveleillä monilla nepsy-ongelmaisilla. Hiilareilla pystyy laskemaan nopeasti ylikierroksia, ja tämä on nähtävissä jo ihan pienillä ADHD-lapsilla.
Näin oli myös minulla aikanaan.
Tää on niin tyhmää keskustelua, kun ihmiset ei tunnu millään tajuavan, että ei ole olemassa mitään yhtä syytä miksi joku lihoo, tai yhtä keinoa, millä se paino alkaisi putoamaan.
Kohta joku pälli tulee tähän selittämään, että ihminen lihoo sillä että syö liikaa ja laihtuu kun syö alle kulutuksen. Tämä on nyt sanottu, voidaan siis siirtyä ihan oikeisiin asioihin.
Esimerkiksi aloittajan esittämä ajatus nälän kestämisestä on todella vaarallinen ja haitallinen jokaiselle syömishäiriöiselle tai sellaisesta toipuvalle. Iso osa syömishäiriöisistä lihavista on lisäksi sellaisia, että eivät itse edes tajua olevansa syömishäiriöisiä, koska yhteiskunta on syöttänyt niin tehokkaasti sen ajatuksen, että lihavuus johtuu vain laiskuudesta ja itsekurin puutteesta. Niinpä moni lihava nimenomaan yrittää kestää nälkää, mutta kun syömishäiriöiselle se nälkä on pahin juttu, niin sitten jatketaan siinä näännyttämisen ja ahmimisen oravanpyörässä, ja lisäksi masennutaan, kun on niin huono itsekuri. Vaikka oikeasti taustalla on sairaus.
Syömishäiriöisen lihavan tärkein hoitokeino on säännöllinen ja riittävä syöminen, jolloin ahminta pikkuhiljaa laantuu. Ja vaikka kuinka söisi joka aterialla kunnolla, on lopputulos kuitenkin kokonaisruokamäärän suhteen pienempi kuin siinä ahmimis-näännytys-kierteessä, ja painokin saattaa alkaa pikkuhiljaa laskea.
Kannattaa myös muistaa, että ihmisellä voi olla täysin hajalla nälkä-kylläisyys-mekanismit. Silloin on ihan turha tulla selittämään, että syö vasta kun on nälkä ja lopettaa kun on kylläinen. Jos ei näitä tuntemuksia tunnista, ei niitä voi seurata.
Samoin itse kuvittelin tosi pitkään, että mulla on ihan kamala makeanhimo. Ja mitä tein? No yritin taistella sitä vastaan. Jossain kohtaa tajusin, että oiekasti se oli nälkä, joka mulla naamioitui makeanhimoksi, ja sitä vastaan nimenomaan ei pitänyt taistella, vaan syödä kunnolla ruokaa.
Myös ihan kaikki pätkäpaastot sun muut on vaarallisia ja hankalia silloin kun syöminen on "rikki". Jos elämässä on holtitonta ja kontrolloimatonta syömistä enemmän kuin hyvin harvoin, niin silloin ihan ensimmäisenä pitäisi pyrkiä korjaamaan se perusta säännöllisellä ja kunnollisella syömisellä, ja sitten vasta alkaa tehdä mitään muuta säätöä. Muuten saman asian kanssa saa taistella koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nälän tunnetta ole mikään pakko tuntea, kun syö oikein. Alussa voi toki olla, jos vatsalaukku on esimerkiksi venynyt, mutta se on väliaikaista.
Ja taas jauhaa henkilö, joka ei ole eläessään kunnolla laihduttanut. Minä olen laihduttanut kaksi kertaa yli 25 kg ja ikinä se nälän tunne ei ole poistunut, vaikka on ollut laihempi. Ihan yhtä suurilla annoksilla tulee kylläiseksi tai ei tule. Herkästi lihovalla se on todellakin ainaista nälän näkemistä mikäli haluaa painoaan hallita. Aina näissä asioissa puhuu muiden puolesta ne tyypit, jotka pystyvät syömään itseltään nälän pois lihomatta.
Just oli tällä samalla palstalla aiheena hampaiden reikiintyminen ja siinä kyllä oltiin sitä mieltä, että se on pitkälti geeneistä kiinni ja ei voi itse vaikuttaa. Jostain syystä lihomisalttius taas katsotaan, että kaikki ovat samalla viivalla ja kaikki lihovat siitä yhdestä pullasta saman verran ja kaikkien elimistö polttaa kaloreita yhtä paljon samoilla suorituksilla.Jatkuva nälkä johtuu väärästä syömisestä.
Olin itse ennen näitä aina nälkäisiä. Aamupalan söin väkisin, koska "kuuluu". Silti oli ennen lounasta kamala nälkä. Lounaan jälkeen söin välipalaa ja silti oli kamala nälkä, kun pääsin töistä kotiin jne. Ja sama ralli joka päivä. Lopputulos oli tietenkin ylipaino.
Sitten laihdutin, aloin pätkäpaastolle, vähensin hiilareita, kokeilin ketoa ja kas ihmettä: ei ole enää nälkä. Olen pitänyt pudotetun painon poissa puolitoista vuotta ja pätkäpaasto on itsestään pidentynyt 16 tunnista 20:een. Syön nykyään useimmiten kerran päivässä ja nälkää koen vähemmän kuin koskaan.
Minäkin tunsin nälkää kun söin väkisin nuo aamupalat jne. Ja kun lopetin, nälkä poistui. Olen syönyt vuosikymmeniä kerran päivässä, mutta paino nousee vaan.
Minkä aikaa ruokahetkesi kestää? Rajaa se kymmeneen minuuttiin ja jätä mässy pois.
En osaa sanoa mitä nyt yhden lautasellisen syöminen vie. 15 minuuttia? En mässäile muutoin. Sanoisin että tämä voi aluksi toimia, mutta joskus tulee se raja kun se ei enää toimi. Lisäksi sitten se ettei jaksa enää tehdä mitään, kun minimikaloreilla menee vuosikymmenet.
No ensinnäkään ei pidä laihduttaa, vaan opetella parempia ja terveellisempiä elämäntapoja. Sellaisia, joita voisi ihan oikeasti kuvitella jatkavansa elämän loppuun saakka. Toisekseen, veikkaan että ne muut tunteet on isommassa roolissa. Itse olen ainakin syönyt tylsyyteen, yksinäisyyteen, ahdistukseen, huonommuuteen, ärsytykseen, vatsakipuun, pääkipuun, krapulaan, suruun jne. Olen myös tavannut juhlistaa asioita leivoksilla, viinillä, "hyvällä" (eli kaloripitoisella) ruoalla.
Laihtuessa ei tarvitse rääkätä itseään eikä kärsiä, riittää että vaikkapa kerran kuussa opettelee jonkun paremman tavan. Itse esim. lisäsin yhden välipalan päivään ja kas kummaa ei olekaan illalla enää niin paljon makeanhimoa. Makeata meni helpostikin 500 kcal edestä, välipalani on 40 - 200 kcal. Eli voiton puolella ollaan, kirkkaasti.
Sitten on tietysti erikseen ihmiset joilla ei ole oikeasti mitään pudotettavaa, mutta silti pitäisi "päästä eroon kamalista läskeistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa oikeasti toimiva ratkaisu. Enää lihavan ei ole pakko kärsiä ja kiusata itseään kieltäytymällä tai rääkkäämällä kehoaan. Kaikki syömiseen liittyvät ongelmat häviävät sillä että saadaan ruoanhimo katoamaan vuorokaudessa tällä jutulla, pysyvästi, kivuttomasti, ei maksa mitään ja sen voi tehdä itse kotona, suosittelen omasta kokemuksesta.
https://www.tiede.fi/keskustelu/88033/olen-120kg-minulta-katosi-ruoanhi…
Päinvastoin, ap. Laihduttaminen onnistuu, kun ei päästä itseään koskaan liian nälkäiseksi.
(Ristiriitaista tuo nälän kestäminen ja rasvan syöminen.)